Moi,
minäkin pyrin käyttämään luomua (ainakin maito, munat ja yleensä myös liha). Tuotteiden kotimaisuus on minulle myös tärkeää, ostan vain esim. kotimaisia tomaatteja ja kurkkuja ympäri vuoden. On totta, mitä Flox kirjoitti, että luomuviljelijöitä (ja joskus jopa luomutuotteiden käyttäjiä) pidetään joskus vähän höyrähtäneinä. Minusta siinä ei ole mitään kummallista, päin vastoin! Eihän kyse nyt kutenkaan ole mistää "ääriliikkeporukasta", joka kasvattaisi porkkanoita navetan takana ja kävisi puhumassa niille rakkauden sanoja aamuin illoin
Ai niin, KarinaK, tervetuloa poppooseen mukaan minunkin puolestani! Kivaa, kun saamme lisää mukavia ihmisiä loistavaan porukkaamme.
Niistä pikkujouluista... mulla on vain yhdet pikkujoulut tiedossa. Ja voin hyvin mennä sinne vaikka autolla, vaikka en juomisia ole mitenkään entisestään vähentänyt näiden vauvahaaveiden takia. Kaveripiirini on onneksi sellainen, että on tottunut siihen, että joskus voin hyvin juhlia ihan selvinpäin ja joskus olen taas iloisessa hiprakassa. Eli kukaan tuskin kiinnittäisi mitään huomiota, vaikka vesilinjalla olisinkin.
Enemmän mua jännittää "kiinnijääminen" täällä töissä, jos mahdollinen raskaus joskus alkaa. Kuten olen kertonutkin, olen perheyrityksessämme töissä ja olen varma, että jos joudun aamuisin jäämään vähän pidemmäksi aikaa kotiin aamupahoinvoinnin takia tai jos olen rättiväsynyt viikosta toiseen (olen kuullut, että joillekin raskaus, etenkin alkuaikoinaan, aiheuttaa ihan tolkutonta väsymystä), sukulaiset arvaavat, mistä on kyse. Voipi siis olla, että joudun tunnustamaan tilanteen joillekin perheen jäsenille aiemmin kuin haluaisin. Toivotaan siis, että jos joskus tärppää, raskaus sujuisi ilman pahoinvointeja ja väsymyksiä!
Tömps, kyselit siitä kastemekosta ja että kenelle teen sen. Kudon sitä ihan omaa vauvaa silmällä pitäen. Ja jos käy niin ikävästi, että en jostain syystä koskaan raskaaksi tulekaan, jää mekko muistoksi vauvahaaveajoista.
Tuollaiset vauvautelut (etenkin vähän tuntemattomammilta ihmisiltä) ovat tosiaan todella ajattelemattomia puheita. Onneksi minulta ei juuri kukaan koskaan ole mitään udellut, sillä sukulaiset ja kaverit ovat varmoja siitä, että en ikinä hanki lapsia. Kuten joskus aiemmin kirjoitinkin, se, että olisin raskaana tulee olemaan sukulaisille ja tutuille huomattavasti isompi uutinen kuin se, että en ikinä tekisi lapsia. Oman luonteeni tuntien vastaisin kyllä suoraan uteluihin (etenkin jos vaikka yritystä olisi jo takana, eikä olisi tärpännyt) sanomalla jotain sellaista, että kärsimme lapsettomuudesta ja antaisimme aika paljon, että saisimme sen lapsen. Minusta olisi ihan oikein laittaa "luu kurkkuun" tuollaisia asioita uteleville typeryksille!
Noh, tässähän tätä juttua tulikin. Nyt pitää jatkaa töiden kimpussa. Touhukasta torstaipäivän jatkoa kaikille!