Ihan rehellisesti, mitä ajattelet minusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jonna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Jonna

Vieras
Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?

Oot samanlainen kuin mä. :) Tosin oon vasta 26v, ja odotan esikoista. Mullakin on pitkäaikainen masennustausta, tunne-elämän persoonallisuushäiriö (hylkäämiskammo), en käytä alkoholia enkä polta. Käyn koirien kanssa ulkoilemassa paljon ja tykkään maalata ja lukea. Ei yhtään oikeaa ystävää, mutta maailman paras aviomies. En pidä itseäni yhteiskunnan pohjasakkana, paitsi toisinaan kun on huono päivä.
 
No et kuulu, harmittaa vain puolestasi, että sinulla ei ole ystävää. Lapsellasi on varmasti hyvä olo kotona, koska teidän parisuhde tuntuu olevan kunnossa. Pidäthän huolen että lapsesi saa sosiaalisia kontakteja muiden lasten kanssa. Minkä ikäinen lapsesi on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Opiskelet sitten joskus:
No et kuulu, harmittaa vain puolestasi, että sinulla ei ole ystävää. Lapsellasi on varmasti hyvä olo kotona, koska teidän parisuhde tuntuu olevan kunnossa. Pidäthän huolen että lapsesi saa sosiaalisia kontakteja muiden lasten kanssa. Minkä ikäinen lapsesi on?

Vasta vähän päälle vuoden on hän. Ja en oikeastaan tiedä miten hän saisi niitä kontakteja kun olen tällainen. Jos vien hänet perhekerhoon jään jalkoihin siellä enkä osaa puhua kenellekään :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä myös:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?

Oot samanlainen kuin mä. :) Tosin oon vasta 26v, ja odotan esikoista. Mullakin on pitkäaikainen masennustausta, tunne-elämän persoonallisuushäiriö (hylkäämiskammo), en käytä alkoholia enkä polta. Käyn koirien kanssa ulkoilemassa paljon ja tykkään maalata ja lukea. Ei yhtään oikeaa ystävää, mutta maailman paras aviomies. En pidä itseäni yhteiskunnan pohjasakkana, paitsi toisinaan kun on huono päivä.

Mulla on tänään huono päivä, joten pidän itseäni pahnan pohjimmaisiin kuuluvana. Mutta kiva, että täällä on muitakin häiriöisiä. Mitä sinä maalaat? Kuulostaa kivalta.
 
tärkeintä olisi se mitä itse ajattelet itsetäsi ( hyvksytkö.....pidätkö itsestäsi) et voi rakentaa itsetuntemustasi/minäkuvaasi muiden kuvaan sinusta.....sinun pitää itse tietää mikä ja miksi olet sellainen kuin olet ja jos et jotain osaa hyväksy mieti miksi se on sinussa luonteenpirre vai käytös/ suhtautumistapa voiko sitä muuttaa tekisitkö sen oman onnellisuutesi tai rakkaittesi vuoksi.Kykenet rakastamaan ja laittamaan sen käytäntöön muiden tarpiden ensisijaisella huomioimisella selainen ihminen ei koskaan ole pohjalla.....rakastamisen taito myös itsensä "rakastaminen" ja hyväksyminen on yksi tärkeimpiä elämäntaitoja
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?

Et todellakaan kuulu. Kuulostat herkältä ihmiseltä, joka rakastaa lastaan ja perhettään ja ne merkitsevät sulle todella paljon. Itsesi suhteen olet epävarma. Mutta muista, että olet todella tärkeä, ei noilla sairauksilla tms mitata ihmisarvoa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja satu:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?

Et todellakaan kuulu. Kuulostat herkältä ihmiseltä, joka rakastaa lastaan ja perhettään ja ne merkitsevät sulle todella paljon. Itsesi suhteen olet epävarma. Mutta muista, että olet todella tärkeä, ei noilla sairauksilla tms mitata ihmisarvoa!

No kyllä tuntuu monikin mittaavan :(
 
Jaa mitä aattelen? Ajattelen ekana: jos sulla olis töitä tai jokin intohimonen harrastus niin et olisi niin masentunut. Sieltä saisi myös ystäviä. Hyvä että sulla on mies, josta pidät paljon, hyvää on myös ulkoilu ja alkoholittomuus + savuttomuus. En koe, että olet pohjasakkaa, ehkä enemmän tuli tunne että olet "pesiytynyt", ts. sinulla ei ole kontakteja muualle (ystävät, työtoverit jne. ). Et kuitenkaan tuonut esille oletko työtön vai hoitovapaalla, joten se jättää melkoisen monta ihmistä täällä arvailun varaan ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja satu:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?

Et todellakaan kuulu. Kuulostat herkältä ihmiseltä, joka rakastaa lastaan ja perhettään ja ne merkitsevät sulle todella paljon. Itsesi suhteen olet epävarma. Mutta muista, että olet todella tärkeä, ei noilla sairauksilla tms mitata ihmisarvoa!

No kyllä tuntuu monikin mittaavan :(

No, kaikkia ei voi miellyttää. Olisi hyvä oppia elämään omaa elämää ja näkemään se hyvä, mitä nyt on. Jos muita alkaa miellyttää, joutuu ojasta allikkoon ja kadottaa kosketuksen omaan elämään kokonaan :(.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Opiskelet sitten joskus:
No et kuulu, harmittaa vain puolestasi, että sinulla ei ole ystävää. Lapsellasi on varmasti hyvä olo kotona, koska teidän parisuhde tuntuu olevan kunnossa. Pidäthän huolen että lapsesi saa sosiaalisia kontakteja muiden lasten kanssa. Minkä ikäinen lapsesi on?

Vasta vähän päälle vuoden on hän. Ja en oikeastaan tiedä miten hän saisi niitä kontakteja kun olen tällainen. Jos vien hänet perhekerhoon jään jalkoihin siellä enkä osaa puhua kenellekään :(

Kannustan kyllä käymään perhekerhoissa. Minäkään en ole mikään puhelias enkä hae perhekerhosta ystäviä itselleni, mutta lapset tykkäävät kerhoilla. Vaikka en itse juurikaan hakeudu muiden seuraan, juttelen kyllä kun mulle tullaan puhumaan ja ihan kivoja tuttavuuksia oon kuitenkin saanut kerhoillessa.

Ei sun kannata miettiä ollenkaan mitä muut susta ajattelevat. Kerhoihin mahtuu kyllä kaikenlaiset äidit. Vaikka sä et puhuisi kerhossa kenellekään, voit ihan hyvin käydä siellä ja antaa lapsesi tutustua vähän muihin lapsiin.

Yleensä kyllä kerhossa on loppujen lopuksi aika helppo jutella, kun lapset on luonnollisesti turvallisin ja helpoin puheenaihe. Voitkin huomata juttelun olevan helpompaa kuin kuvittelit.


:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nuusku:
Jaa mitä aattelen? Ajattelen ekana: jos sulla olis töitä tai jokin intohimonen harrastus niin et olisi niin masentunut. Sieltä saisi myös ystäviä. Hyvä että sulla on mies, josta pidät paljon, hyvää on myös ulkoilu ja alkoholittomuus + savuttomuus. En koe, että olet pohjasakkaa, ehkä enemmän tuli tunne että olet "pesiytynyt", ts. sinulla ei ole kontakteja muualle (ystävät, työtoverit jne. ). Et kuitenkaan tuonut esille oletko työtön vai hoitovapaalla, joten se jättää melkoisen monta ihmistä täällä arvailun varaan ;)

Onko sillä paljonkin merkitystä millä nimikkeellä on? Näköjään. Olen kotihoidontuella. Eli kai siis hoitovapaalla, tosin en mistään työstä sillä eihän minulla ole edes ammattia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja minä myös:
Alkuperäinen kirjoittaja Jonna:
Olen yhden lapsen äiti, ikää 28 ja ei ammattia. Hoidan lasta kotona. Kärsin masennuksesta ja minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. En käytä mitään, en alkoholia, en edes polta. Tykkään lukea paljon, käytän lasta ulkona päivittäin. Ystäviä ei ole yhtään, vain mies joka on kyllä paras aviomies maailmassa.

Mitä ajattelet minusta? Kuulunko yhteiskunnan pohjasakkaan?

Oot samanlainen kuin mä. :) Tosin oon vasta 26v, ja odotan esikoista. Mullakin on pitkäaikainen masennustausta, tunne-elämän persoonallisuushäiriö (hylkäämiskammo), en käytä alkoholia enkä polta. Käyn koirien kanssa ulkoilemassa paljon ja tykkään maalata ja lukea. Ei yhtään oikeaa ystävää, mutta maailman paras aviomies. En pidä itseäni yhteiskunnan pohjasakkana, paitsi toisinaan kun on huono päivä.

Mulla on tänään huono päivä, joten pidän itseäni pahnan pohjimmaisiin kuuluvana. Mutta kiva, että täällä on muitakin häiriöisiä. Mitä sinä maalaat? Kuulostaa kivalta.

Maalaan tauluja joista tulee aina niin kamalia ettei niitä kehtaa laittaa seinälle. :D Mutta on se hyvä että on jotain tekemistä sillä aikaa kun mies on töissä. Ja kohtahan tuo poikakin syntyy niin sit on ainakin tekemistä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Nuusku:
Jaa mitä aattelen? Ajattelen ekana: jos sulla olis töitä tai jokin intohimonen harrastus niin et olisi niin masentunut. Sieltä saisi myös ystäviä. Hyvä että sulla on mies, josta pidät paljon, hyvää on myös ulkoilu ja alkoholittomuus + savuttomuus. En koe, että olet pohjasakkaa, ehkä enemmän tuli tunne että olet "pesiytynyt", ts. sinulla ei ole kontakteja muualle (ystävät, työtoverit jne. ). Et kuitenkaan tuonut esille oletko työtön vai hoitovapaalla, joten se jättää melkoisen monta ihmistä täällä arvailun varaan ;)

Onko sillä paljonkin merkitystä millä nimikkeellä on? Näköjään. Olen kotihoidontuella. Eli kai siis hoitovapaalla, tosin en mistään työstä sillä eihän minulla ole edes ammattia.

Älä välitä moisista, ihminen joka on sitä mieltä että masennuksen poistaa työnteko tai harrastus, ei tiedä masennuksesta mitään. Juuri tuollainen "ottaisit itseäsi niskasta kiinni"-asenne loukkaa masentunutta välillä pahastikin. Masennus on kuitenkin sairaus, jonka seurauksena työnteko ja harrastaminen on usein vaikeaa, joskus mahdotontakin, ei omaa laiskuutta tai itsesäälissä huvikseen rypemistä. Valitettavasti tuohon asenteeseen törmää liian usein, siksi onkin vaikea kertoa omasta tilanteestaan vieraille ihmisille.
 
Saanko kysyä mistä päin olet? Pääkaupunkiseudulta? Kuulostat mukavalta, samanlaiselta kuin minä :) Olen muuttamassa Vantaalle ja olisi kiva löytää sieltä ystäviä, mutta kun minun on myös niin vaikea tutustua ihmisiin :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen:
Saanko kysyä mistä päin olet? Pääkaupunkiseudulta? Kuulostat mukavalta, samanlaiselta kuin minä :) Olen muuttamassa Vantaalle ja olisi kiva löytää sieltä ystäviä, mutta kun minun on myös niin vaikea tutustua ihmisiin :/

Päijät-Hämeestä olen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen:
Saanko kysyä mistä päin olet? Pääkaupunkiseudulta? Kuulostat mukavalta, samanlaiselta kuin minä :) Olen muuttamassa Vantaalle ja olisi kiva löytää sieltä ystäviä, mutta kun minun on myös niin vaikea tutustua ihmisiin :/

Päijät-Hämeestä olen.
 

Yhteistyössä