Aika hankala tilanne kyllä kaikille. Lapsihan ei ole varmaan tajunnut tekevänsä mitään sopimatonta. Äidille taas aika tukalaa ruveta pitämään oppituntia siinä tilanteessa: "Niin Minna, kyllähän täti on vähän lihava, mutta sitä ei sovi sanoa ääneen tai siitä voi pahoittaa mielensä. Pyydäpä nyt anteeksi." Ja lapsi miettii että miksi pitää pyytää anteeksi kun ei tiennyt tekevänsä mitään väärää... Ap:n ei olisi pitänyt vaatia vieraalta lapselta anteeksipyyntöä, vaan jättää se puoli vanhemman hoidettavaksi, jolloin tilanteen olisi voinut vielä hoitaa jotenkin järkevästi ilman "kohtausta".
Itsekin olen kyllä jännityksellä odottanut, että milloin lapsi alkaa tehdä enemmän huomioita ihmisten ulkonäöstä. Hauska tilanne oli tässä jokin aika sitten leikkipuistossa, jossa oli myös pari tummaihoista lasta leikkimässä (meillä päin ei kovin paljoa yleensä ole). Oma 3-vuotiaani tuijotti pitkään lasten touhuja, niin kuin nyt yleensäkin aina katselee tarkkaan muita lapsia. Ajattelin jo, että nyt tulee ekaa kertaa jotain tiukkaa kysymystä tai kommenttia... Lopulta lapseni avasi suunsa ja sanoi: "Äiti kato, tuolla pojalla on samanlaiset kengät kun mulla!"
Huomasikohan edes ihonvärissä mitään eroa omaansa, ei ainakaan tainnut nähdä sillä mitään merkitystä...
Toisaalta olen miettinyt, että kun lapset kuitenkin tekee kaikenlaisia huomioita ihmisistä (tyyliin että kato äiti, tuolla setällä on rekka-auton kuva paidassa!), niin missä menee se raja että mitä saa kommentoida ja mitä ei?
