Idiootti ja äiti kaupassa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oulussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oulussa

Vieras
Olen hiukan ylipainoinen 19v nuori nainen. Olin äsken käymässä kaupassa jossa arviolta 5v penikka huusi kovaan ääneen "Äiti! Katso miten lihava nainen!". Sanoin asiallisesti äidille ja penikalle että tuollainen käytös ei sovi ja haluan anteeksipyynnön. Äiti totesi vain että "olethan sinä aika lihava ja ettei minun Minnani (nimi ei muutettu) tarvitse sinulta mitään anteeksi pyytää!". Äiti silitteli hämmentynyttä lasta hellästi ja lohdutteli sitä. MISTÄ VITUSTA NÄITÄ REPTIILITASOISIA IDIOOTTEJA SIKIÄÄ?
 
Se koira älähtää...

Olisit itse ollut fiksu ja hymyillyt kauniisti kohti nuita "idiootteja". Olisi ollut paljon tehokkaampaa kuin tuollainen anteeksipyynnön vaatiminen ja olisi lapsen äiti hävennyt paljon enemmän.
P.s kannattaa hankkiutua ylipainosta eroon kun tuntuu vaivaavan sinua noin.
 
Tökerö äiti. Lapselta tullaisia möläytyksiä tulee vaan välillä, hyvä että sanoit asiasta niin ehkä lapsikin oppii vaikka äiti on tollo. Nyt vaan kiukku ja paha mieli pois ja ulos lenkille, jotta Minna voi ensikerralla kaupassa kohdatessanne todeta "ompas kiinteä peppuinen nainen".
 
Asiatontahan tuo oli. Ihmisillä on empatiakyky hukassa. Ajatellaan, että minähän sanon mitä minä haluan, mielummin kuin pitää käyttäytyä hyvin.

Itse kuulin bussissa, kun lapsi ihmetteli miksi lähellä oleva down poikavauva näytti oudolta. Äiti siihen, että no se on sellanen kehari, älä kato sitä päin. Tuntu ihan sairaan pahalta sen lapsen äidin puolesta, vaikka onkin takuulla saanut kuulla saman jo monta kertaa.
 
Niin tuttua niin tuttua. Saatana, että ottaa päähän tuollaiset huonokäytöksiset pennut ja imbesillit vanhemmat! Kyllä ihan peruskasvatuksessa pitäisi lapsille opettaa ettei toisia tuijoteta suu auki eikä myöskään koskaan huudella perään. Ja vanhempien on hyvä kertoa pennuillensa, että on ihan normaalia, että ulko-oven takana on kaikenlaisia ja näköisiä ihmisiä ja jopa erilaisia kuin omat vanhemmat!

Joku kerta vielä tuollainen huutava pentu saa katua...säikäytän sen niin, että paskat menee housuun niin loppuun se huutelu!
 
Käsittämätöntä käytöstä lapsen äidiltä! Itse kyllä pelkään usein, jos näen hyvin ylipainoisen tai muuten ns poikkeavan näköisen ihmisen, että meidän kullannuppu käyttäytyisi juuri noin... Hankala tilanne kyllä.

Eräs nainen pahastui kerran kirjastossa, kun liikkui sellaisella "rullatuolimopolla" ja meidän ipana kysyi: "mikä tuo on?" Vastasin, että se on mopo. Vekottimella oli joku virallinenkin nimi ja sain sättimistä osakseni, kun kutsuin vehjettä virheellisesti mopoksi. En tosin vieläkään muista, miksi sitä vekotinta olisi pitänyt kutsua. Eli aina vanhemmatkaan eivät tarkoita pahaa, mutta tilanteet tulevat vaan yllättäen eteen - aloittajan kohdalla kyllä anteeksipyyntö olisi ollut mielestäni sopivaa. Minua olisi hävettänyt lapseni puolesta.
 
Minä olin myös lapseni kanssa joskus kaupassa, lapsella oli sattunut haaveri ja oli kasvoissa laastari. Eräs herranterttu suureen ääneen nauroi ja osoitti sormellaan; äitinsä ja minun katseeni kohtasivat, äiti ei sanonut lapselleen mitään. Minä sitten lohdutin omaani että se toinen poika teki todella tyhmästi, ja hänen äitinsä olisi pitänyt kyllä sanoa siitä.
 
Etköhän ole vähän turhan tiukkana. Jos 5-vuotias sanoo arvostelua ääneen ei se lapsesta penikkaa tee saatika idiottia.Anteeksipyyntö on ehkä paikoillaan mutta sinultakin toivon ymmärrystä etteä lapset ovat avoimia:)Meillä likka sanoi joskus aikoinaan pulleaa setää plussapalloksi, serkkulikka sanoi tummenpaa poikaa yön timoksi ja kuopus ihmetteli kovasti 4-vuotis juhlissaan kummitädin lihavuutta toistuvasti. Anteeksipyynnöt tehtiin ja sovittiin että maailmassa on kaikenlaisia erinäköisiä ihmisiä..
Älä hermostu pienistä:)
 
  • Tykkää
Reactions: petite
ohoh, minusta hyvä että sanoit! harmi, ettei kaikilla vanhemmilla ole käytöstapoja (eikä sitten lapsillakaan). Sinänsä lapsen puolelta ihan ymmärrettävää käytöstä, mutta kyllä tuossa tilanteessa pitäisi vanhemman muistuttaa, että ihmiset on erilaisia eikä erilaisuutta tarvitse tai ole kohteliasta erikseen osoitella/huudella.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
No olipas epäkohtelias äiti. Kyllä minä olen opettanut jo aika pienille lapsille ettei osoitella sormella ja kysellä ulkoisista ominaisuuksista ... voivat kuiskutellen kysellä ja mielellään vastailenkin kun meitä ihmisiä on niin moneksi , oppivat sitä suvaitsevaisuutta siinä samalla ja niitä tapoja.
Toki pienet lapset möläyttelevät vaikka mitä, mutta aikuisen pitää ohjata käyttäytymään kohteliaasti!
 
No huh huh. Voi olla että kotona haukutaan lihavia ihmisiä (joka ei sekään ole ok) ja lapsi on sitten möläyttänyt. Mutta tuota äidin käytöstä en ymmärrä ollenkaan.

Itse hoidan työkseni hengityskoneessa olevaa ja sähköpyörätuolilla liikkuvaa ihmistä ja oon huomannut että jotkut lapset tuijottavat todella paljon ja vanhemmat eivät ole huomaavinaan. Jotkut lapset taas vaan vilkaisevat ja sitten katsovat muualle. Että huomaa sen kenen lapsille on sanottu että erilaisia ei saa tuijottaa. Sinällään siinä ei ole mitään pahaa. Jotkut lapset tulevat uteliaana kysymään mikä tuo vekotin on ja sitten minä ja/tai potilas kerrotaan hänelle.
 
Olin kerran kaupassa ja olen kyllä ylipainoinen (mutten sairaalloisen) ja joku ehkä 5-6 v tyttö, joka oli itse lihava lapsi tokasi mulle "oletpa sinä läski". Äitiä tai muuta aikuista ei näkynyt, oli ehkä toisen hyllyn välissä. Olin muutenkin huonolla päällä ja tokaisin vain takaisin "Voin ollakin, mutta niin olet sinäkin, ja minä en ollut lapsena lihava". Painuin sitten pois. Myöhemmin ajattelin ettei olisi pitänyt sanoa noin.
 
No huh huh. Voi olla että kotona haukutaan lihavia ihmisiä (joka ei sekään ole ok) ja lapsi on sitten möläyttänyt. Mutta tuota äidin käytöstä en ymmärrä ollenkaan.

Itse hoidan työkseni hengityskoneessa olevaa ja sähköpyörätuolilla liikkuvaa ihmistä ja oon huomannut että jotkut lapset tuijottavat todella paljon ja vanhemmat eivät ole huomaavinaan. Jotkut lapset taas vaan vilkaisevat ja sitten katsovat muualle. Että huomaa sen kenen lapsille on sanottu että erilaisia ei saa tuijottaa. Sinällään siinä ei ole mitään pahaa. Jotkut lapset tulevat uteliaana kysymään mikä tuo vekotin on ja sitten minä ja/tai potilas kerrotaan hänelle.
Minusta kyllä lapsella on oikeus katsoa, nähdä ja kuulla erilaisuudesta silloin kun siihen sopiva tilanne tulee vastaan.

Jos joku on kulkenut invamopolla/pyörätuolilla, hän on usein aivan ystävällisesti vastannut lapsen ihmettelyyn ja minäkin olen asiasta lapselle kertonut, minkälaisia vammoja ja sairauksia ihmisellä voikaan olla ja mitä apuvälineitä niiden kanssa käytetään.

Ei lasta voi kuljettaa laput silmillä ja komentaa kyselemästä askarruttavista asioista.
Jos joku on musta, keltainen, jalaton, lyhytkasvuinen jne, kyllä lapsi erilaisuuden huomion. Tärkeintä on, että aikuinen asiallisesti silloin kertoo ihmisten ja elämän erilaisuudesta ja siitä, kuinka kaikki ovat yhtä arvokkaita ja kenellekään ei naureskella.

Tietenkin hyviä käytöstapoja noudattaen =)
 
Olin kerran kaupassa ja olen kyllä ylipainoinen (mutten sairaalloisen) ja joku ehkä 5-6 v tyttö, joka oli itse lihava lapsi tokasi mulle "oletpa sinä läski". Äitiä tai muuta aikuista ei näkynyt, oli ehkä toisen hyllyn välissä. Olin muutenkin huonolla päällä ja tokaisin vain takaisin "Voin ollakin, mutta niin olet sinäkin, ja minä en ollut lapsena lihava". Painuin sitten pois. Myöhemmin ajattelin ettei olisi pitänyt sanoa noin.
Ai kamala :O ja toisaalta taas ihan ymmärrettävä vastareaktio :snotty:
 
Minusta kyllä lapsella on oikeus katsoa, nähdä ja kuulla erilaisuudesta silloin kun siihen sopiva tilanne tulee vastaan.

Jos joku on kulkenut invamopolla/pyörätuolilla, hän on usein aivan ystävällisesti vastannut lapsen ihmettelyyn ja minäkin olen asiasta lapselle kertonut, minkälaisia vammoja ja sairauksia ihmisellä voikaan olla ja mitä apuvälineitä niiden kanssa käytetään.

Ei lasta voi kuljettaa laput silmillä ja komentaa kyselemästä askarruttavista asioista.
Jos joku on musta, keltainen, jalaton, lyhytkasvuinen jne, kyllä lapsi erilaisuuden huomion. Tärkeintä on, että aikuinen asiallisesti silloin kertoo ihmisten ja elämän erilaisuudesta ja siitä, kuinka kaikki ovat yhtä arvokkaita ja kenellekään ei naureskella.

Tietenkin hyviä käytöstapoja noudattaen =)

No tuota noin eikö olisi hieman fiksumpaa käydä kotona läpi kaikkia mahdollisia poikkeavuuksia mitä mieleen tulee ja kertoa jo kotona lapselle niistä niin ei tarvitse sitten kaupassa tms. tuijottaa toisia kuin idiootti. Ja on hyvä opettaa myös, että jos vastaan tulee jotain josta haluaisi jotain kysyä niin kysyminen ja vastaaminen hoidetaan kauppareissun jälkeen kotona eikä siinä sairaan/raihnaisen ihmisen silmien edessä!
 
Minusta kyllä lapsella on oikeus katsoa, nähdä ja kuulla erilaisuudesta silloin kun siihen sopiva tilanne tulee vastaan.

Jos joku on kulkenut invamopolla/pyörätuolilla, hän on usein aivan ystävällisesti vastannut lapsen ihmettelyyn ja minäkin olen asiasta lapselle kertonut, minkälaisia vammoja ja sairauksia ihmisellä voikaan olla ja mitä apuvälineitä niiden kanssa käytetään.

Ei lasta voi kuljettaa laput silmillä ja komentaa kyselemästä askarruttavista asioista.
Jos joku on musta, keltainen, jalaton, lyhytkasvuinen jne, kyllä lapsi erilaisuuden huomion. Tärkeintä on, että aikuinen asiallisesti silloin kertoo ihmisten ja elämän erilaisuudesta ja siitä, kuinka kaikki ovat yhtä arvokkaita ja kenellekään ei naureskella.

Tietenkin hyviä käytöstapoja noudattaen =)

Joo siis tottakai saakin katsoa, sanoinhan ettei siinä silleen olekaan mitään pahaa. Ja se on ok että lapsi tulee kysymään ja ihmettelemään. Mutta musta se, että seisotaan kauempana ja tuijotetaan kuin mitäkin maailman ihmettä, ja vanhempi ei ole huomaavinaankaan, on jotenkin.. tökeröä. Sekin olisi parempi että tultaisiin suoraan kysymään. Ja se että joku vilkaisee tai hieman katsoo ja sitten jatkaa matkaansa, on myös ok.

Tarkoitin sitä, että omalleni opetan ettei erilaisia ihmisiä ole kohteliasta tuijottaa herkeämättä ja jatkuvasti.
 
  • Tykkää
Reactions: Lex
[QUOTE="Titi";26519771]No tuota noin eikö olisi hieman fiksumpaa käydä kotona läpi kaikkia mahdollisia poikkeavuuksia mitä mieleen tulee ja kertoa jo kotona lapselle niistä niin ei tarvitse sitten kaupassa tms. tuijottaa toisia kuin idiootti. Ja on hyvä opettaa myös, että jos vastaan tulee jotain josta haluaisi jotain kysyä niin kysyminen ja vastaaminen hoidetaan kauppareissun jälkeen kotona eikä siinä sairaan/raihnaisen ihmisen silmien edessä![/QUOTE]
Lasten kanssa asioita on kyllä helpointa käydä läpi sitä mukaa, kun niitä eteen tulee.

Ja lapsi, pieni lapsi, kysyy ja ihmettelee juuri silloin kun joku asia häntä mietityttää. Ei se ole merkki typeryydestä, ei huonosta kotikasvatuksesta, tms. Eri asia sitten jonkun 8 vee toljottajan kohdalla. Tosin osaa aikuisetkin tuijottaa lapsia, jotka syystä tai toisesta poikkeavat ulkonäöltään jotenkin...
 
[QUOTE="Titi";26519771]No tuota noin eikö olisi hieman fiksumpaa käydä kotona läpi kaikkia mahdollisia poikkeavuuksia mitä mieleen tulee ja kertoa jo kotona lapselle niistä niin ei tarvitse sitten kaupassa tms. tuijottaa toisia kuin idiootti. Ja on hyvä opettaa myös, että jos vastaan tulee jotain josta haluaisi jotain kysyä niin kysyminen ja vastaaminen hoidetaan kauppareissun jälkeen kotona eikä siinä sairaan/raihnaisen ihmisen silmien edessä![/QUOTE]

No ei kyllä ole tullut pidettyä sellaista poikkeavaisuusluentoa lapsille.
 
Muistan kun pikkuveljeni näki eka kerran tummaihoisen miehen. Heitä ei siis täällä ainakaan silloin paljon vielä ollut. Vilkaisi vain, mutta kun kaupasta päästiin autoon niin alkoi hirveä utelu ja ihmettely :D Ja veljelle nimenomaan oltiin sanottu että ei saa jäädä tuijottamaan tai ruveta siellä kaupassa tms. ääneen ihmettelemään. :)
 
  • Tykkää
Reactions: eras, vierailija
Josta tulee mieleeni että jotkut tyhmät aikuiset aina päivittelevät lapseni taustaa (adoptoitu) ja olemme koettaneet selittää, että jotkut vaan ovat ajattelemattomia aikuisia eivätkä gtajua, ettei ole kivaa eikä kohteliasta päivitellä toisten asioita niin. Kerran häissä joku ihan tuntematon täti-ihminen tuli siihen taas päivittelemään lasta, niin silloin noin 5 v lapsi sanoi mulle: "Onko äiti tämä täti nyt sellainen ajattelematon aikuinen, josta puhuttiin kotona?"

Hiljensi aika tehokkaasti köyhän orvon säälijän.

[QUOTE="Titi";26519771]No tuota noin eikö olisi hieman fiksumpaa käydä kotona läpi kaikkia mahdollisia poikkeavuuksia mitä mieleen tulee ja kertoa jo kotona lapselle niistä niin ei tarvitse sitten kaupassa tms. tuijottaa toisia kuin idiootti. Ja on hyvä opettaa myös, että jos vastaan tulee jotain josta haluaisi jotain kysyä niin kysyminen ja vastaaminen hoidetaan kauppareissun jälkeen kotona eikä siinä sairaan/raihnaisen ihmisen silmien edessä![/QUOTE]
 
  • Tykkää
Reactions: eras, vierailija
Niin.

Laihduta ellet kestä kuulla totuutta.
Vaikkei lapsi kovin kivasti sanonut niin tuskin tarkoitti pahaa kuitenkaan (mun 5v vois möläyttää samaan tyyliin kun meillä sanaa lihava ei pidetä minään haukkumisena, ihan sama siis kun ois sanonut että onpa sulla tosi pitkät hiukset tms) ja jos asenne anteeksipyyntöä vaatiessa on ollut sama kuin aloitusviestissä niin en ihmettele äidinkään vastausta ;)
 

Similar threads

Yhteistyössä