Hyväksytkö itsesi täysin sellaisena kuin olet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ruma nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja cella:
en todellakaan hyväksy. ja siitä on tullut paljon ongelmia elämässäni. sellaisia joita monikaan ei ymmärrä. mä olin nuorena ihan nätti, mutta jotain tapahtui ja minä paisuin, paisuin ja lihosin. ja elämäni meni sen mukana. en mene juhliin, en käy baareissa, juuri ja juuri uskallan mennä leffaan, huvipuistossa en voi mennä lasten kanssa laitteisiin kun pelkään ettei turvapuomit mahdu kiinni. matkustaa en voi lentokoneella koskan en kehtaa pyytää lisäosaa turvavyölle jne jne jne.

eikös kuulosta sille että ämmä niskasta kiinni ja elämään. noh, niinhän sitä luulisi mutta ei ole niin helppoa. sen sata kertaa olen "ottanut itseeni" niskasta kiinni mutta en ole laihtunut en. vuosi vuodelta vihaan itseeni enemmän ja enemmän. tuntuu kuin elämä lipuisi ohitseni..... :(


huh, tulipa purkauduttua ja kerrankin nikillä.

Kuin suoraan mun näppikseltä. Ei voi muuta sanoa :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja narikka83:
en hyväksi. peilit kierrän kaukaa, ilman meikkiä/ muuta sotamaalausta en lähe kauppaan. mettässä on hyvä käyvä koirien kans ei tarvi pelätä vastaantulioita. poroj a korkeintaa ;)

miten saa hyvän itsetunnon? onko se vain kauniitten ja hyvien ihmisten oikeus? voiko rumalla olla hyvä itsetunto?

Tottakai voi. Ei se vaadi oikeastaan muuta kuin sen, että opettelet elämään vittuakaan välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä. Huomaathan sä sunkin tekstistä, että metsässä on hyvä olla kun ei tarvii pelätä vastaantulijoita. Eli sun ulkonäkö ei ahdista sinua itseäsi vaan sinua ahdistaa se, mitä muut ihmiset ajattelevat sinun ulkonäöstäsi. Jokainen ihminen on jonkun silmissä kaunis ja jokainen ihminen on jonkun silmissä ruma. Ei sitä vaan millään ulkonäöllä voi miellyttää jokaista vastaantulijaa joten ei siihen ole tarvettakaan :)
 
Mulla on ollut maailman huonoin itseluottamus ja en ole hyväksynyt välillä missään muodossa, aina vertaillu muihin. Se on liittyny ulkonäköön ja kaikkiin suorituksiin, mitä olen elämän aikana tehny..toki myös kurjaan lapsuuteen. Pikkuhiljaa.. siis todella pitkällä aikavälillä olen saanu enemmän luottamusta; oppinu omista vahvoista puolista ja todennu, että en ole kummemmpi kuin muutkaan. Ystävät on tässä auttanu. Joissakin asioissa paljon parempiki kuin muut. Ulkonäkö on se minkä ei pitäis antaa vaikuttaa vaan elämä menee tosiaan aika hukkaan jos ei tee niitä asioita, joita voisit tehä miettimättä turhia, olemalla oma ittes ja löytämällä parhaat puoles :)
 
Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, koska asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Ehkä kaikkien kohdalle pitäisi tulla joku vakavat tauti tai onnettomuus, että ihmiset tajuaisivat kuinka hyvin heillä on asiat kun ovat terveitä, ei tartte ravata sairaalassa ja miettiä mitä huominen tuo tullessaan arkun vai vielä päiviä elää. Koita nauttia niistä hyvistä puolista joita sulla on ja kun kävelet pelin ohi, hymyile niin se hymyilee takaisin!

Juuri näin. Vaikka minulla on vamma, jota tosin pystyn piilottelemaan aika hyvin, niin silti rakastan itseäni. Olen mielestäni ihana, kaunis ja upea. Minulla on hyvä itsetunto.
 
Hyväksyn muuten, ne asiat joihin en voisikaan itse vaikuttaa esimerkiksi pienet tissit ja ohut tukanlaatu, mutta en hyväksy läskeyttäni. Koska tiedän, että jos lopettaisin mässäilyn ja alkaisin liikkua säännöllisesti, olisin paljon laihempi ja nätimpi. Ällöttää oma huono itsekuri, ruuanhimo, laiskuus ja mukavuudenhalu. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
 
Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, minulla on hyvä itsetunto ja koen olevani kauniimpi kuin nuorena. Ylipainoa on,painoa puotan pelkästään terveyden takia suvussa kun on sydäntauteja ja diabetestä.=)
 

Yhteistyössä