V
Viljonkka
Vieras
Näitäkin keskusteluja on varmasti käyty tuhansittain mutta otetaanpas taas tarkastelun alle astenteita. Olenkohan ainoa jota toisinaan alkaa ahdistamaan nää keskustelut?
Varmasti jokainen meistä on saanut kokea tylsää arvostelua äidin-taidoistaan, tai isän, yleensä tuntuu vaan että odotukset ovat aika rankkoja nimenomaan meitä äitejä kohtaan. Aina on joku jonka mielestä toimitaan väärin vanhempana, annetaan liian aikaisin tai myöhään kiinteitä, nukutetaan väärin jne.
Itse olen ainakin saanut monesti lukea rivien välistä olevani vähintäänkin kelvoton äityli, olen käynyt liikaa ulkona, aloittanut kiinteiden antamisen liian myöhään, jättänyt huomioimatta lapseni ihottumat (joita hoidan erittäinkin huolella, mutta kun on hankala erittäin herkkä iho niin mikään ei tunnu riittävän, loppuu kyllä keinot kesken)
Uein olen sanonut miehellenikin etten ole ikinä saanut niin paljon arvosteua osakseni kun nyt äitskänä. Vaikka kaikkitietävien tätien yms. jutut tuppaa useinkin loukkaamaan nuorta (ja varmaan myös vanhempaakin) äitiä olen päättänyt kasvattaa lapseni kuten itse parhaaksi näen.
Ylpeänä ajattelen että lapseni hoito ei kuulu kenellekään muulle ja kaikkeni kyllä tytsylle pyrin antamaan, kun itse olen lapsen maailmaan saattanut itse sen myös hoidan.
Tietysti kuten varmaan jokainen meistä, voisin olla parempikin äiti, omasta mielestäni en kuitenkaan mikään äitien täydellistymä ole mutta enköhän sentään kelvollinen äiti pienokaiselleni enkä usko että kukaan voisi omalle lapselleni olla parempi äiti kuin minä! =)
Siitä halusinkin teitä muistuttaa rakkaat kanssasisaret. Tuetaan toisiamme, jaetaan kokemuksia, ehkä niistä voi olla apua jollekin. Mutta pyritään edes täällä olemaan suvaitsevaisia, näkemään että muutkin lastenhoitotavat kuin omamme voivat olla hyviä.
Ei elämää kuitenkaan kenenkään muun puolesta voi elää, vain muiden kanssa. Nautitaan ja ollaan kiitollisia ihanista lapsistamme, ollaan hyviä äitejä OMILLE pienokaisillemme.
Varmasti jokainen meistä on saanut kokea tylsää arvostelua äidin-taidoistaan, tai isän, yleensä tuntuu vaan että odotukset ovat aika rankkoja nimenomaan meitä äitejä kohtaan. Aina on joku jonka mielestä toimitaan väärin vanhempana, annetaan liian aikaisin tai myöhään kiinteitä, nukutetaan väärin jne.
Itse olen ainakin saanut monesti lukea rivien välistä olevani vähintäänkin kelvoton äityli, olen käynyt liikaa ulkona, aloittanut kiinteiden antamisen liian myöhään, jättänyt huomioimatta lapseni ihottumat (joita hoidan erittäinkin huolella, mutta kun on hankala erittäin herkkä iho niin mikään ei tunnu riittävän, loppuu kyllä keinot kesken)
Uein olen sanonut miehellenikin etten ole ikinä saanut niin paljon arvosteua osakseni kun nyt äitskänä. Vaikka kaikkitietävien tätien yms. jutut tuppaa useinkin loukkaamaan nuorta (ja varmaan myös vanhempaakin) äitiä olen päättänyt kasvattaa lapseni kuten itse parhaaksi näen.
Ylpeänä ajattelen että lapseni hoito ei kuulu kenellekään muulle ja kaikkeni kyllä tytsylle pyrin antamaan, kun itse olen lapsen maailmaan saattanut itse sen myös hoidan.
Tietysti kuten varmaan jokainen meistä, voisin olla parempikin äiti, omasta mielestäni en kuitenkaan mikään äitien täydellistymä ole mutta enköhän sentään kelvollinen äiti pienokaiselleni enkä usko että kukaan voisi omalle lapselleni olla parempi äiti kuin minä! =)
Siitä halusinkin teitä muistuttaa rakkaat kanssasisaret. Tuetaan toisiamme, jaetaan kokemuksia, ehkä niistä voi olla apua jollekin. Mutta pyritään edes täällä olemaan suvaitsevaisia, näkemään että muutkin lastenhoitotavat kuin omamme voivat olla hyviä.
Ei elämää kuitenkaan kenenkään muun puolesta voi elää, vain muiden kanssa. Nautitaan ja ollaan kiitollisia ihanista lapsistamme, ollaan hyviä äitejä OMILLE pienokaisillemme.