Hyperäidit ärsyttää!!

[Kerpele]

Mä oon varmaan joku välimalli-äiti Musta on jotenkin piristävää nähdä sellasia touhutiinoja, mutta musta ei kyllä ikinä olis samaan. Pelkkä ajatus jatkuvasta "juoksemisesta" alkaa väsyttää..

 

[vst]

Mutta jos on töissä, tai opiskelee, ei tuollaiset unimäärät ole mahdollisia. Kummasti niitä kotitöitä vaan on, haluaa tai sitten ei. Ihanaa olisi kyllä nukkua 10 tuntia yhteen soittoon.

Mä olen opiskelija, mutta ollut nyt pitkään vajaakuntoinen ja sairaslomallakin pari kuukautta. Mun onni on se, että suurin osa paikan päällä suoritettavista kursseista on suoritettu. Toisaalta ei täällä kotonakaan jaksa panostaa töihin niin paljon kuin pitäisi.

 

["vieras"]

no niin eli nukkumalla n.6h yössä..
kuin pitkään aattelit jaksaa tuolla uni määrällä, saatikka pysyä terveenä!?
Ja mitäs sitten teet kun et enää jaksakkaan?

Tämä tulee sulle ehkä uutisena, mutta ihmisten unentarve vaihtelee. Aikuiselle ihmiselle voi hyvinkin riittää 6 tunnin yöunet. Itse en niihin onnekkaisiin kuulu, vaan tarvitsen vähintään kahdeksan tuntia unta ollakseni pirteä.

 

["vieras"]

No mä en ole superäiti mut mä en vaan jaksa olla yhdessä kohti ja paikoillaan kotona.
Minusta se on luonne kysymys ennemminkin.

 

["eee"]

Mä en ikinä opi ymmärtämään näitten hyperäitien siivousintoa!
Mä olen yksinelävä sinkku, muttei mulla silti todellakaan ole aikaa (eikä intoa) vaihtaa lakanoita kerran viikossa, pestä vessaa kerran viikossa, pyyhkiä mikroa sisältä kerran viikossa, edes imuroida kerran viikossa...!

 

[persvakoonasana]

No kyllä mäkin ehdin tehdä aamutreenin, olla päivän töissä, tehdä kotitöitä ja ruokia, mahdollisesti iltatreenin, leikkiä lapsen kanssa ja vielä opiskellakin jonkun verran. Kotityöt jaetaan miehen kanssa ja isommat siivoukset hoidetaan viikonloppuna. Liikuntaa en harrasta ihan joka päivä, mutta toisinaan liikun sekä aamulla että illalla. Teattereita tms. menoja (joita muuten on aika harvoin nykyisin) on pääsääntöisesti vain viikonloppuna, mutta joskus myös arkena. Mä en nykyisin enää pärjää vähillä yöunilla kuin ajoittain. Pääsääntöisesti tarvitsen 8 tuntia yöunta, joten jostain muusta noihin menevä aika on pois. Mistä? No, en juurikaan katsele televisiota.

Juu, enkä siis tosiaan pidä itseäni minään hyperäitinä vaan ihan tavallisena äitinä. Ja miestänikään en pidä minään hyperisänä vaan ihan tavallisena kotiaskareisiin tasveroisesti osallistuvana isänä.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Ja miestänikään en pidä minään hyperisänä vaan ihan tavallisena kotiaskareisiin tasveroisesti osallistuvana isänä.

Joo, mutta ihan joka isä ei tee sellaisia piparkakkutaloja jälkikasvunsa kanssa

 

[Et silleen]

Mulla kaveri sanoi, että nostaa hattua mulle kun jaksan jokapäivä puistoilla lasteni kanssa ja ikää on 2 ja 1 vee. Mä olin että täh? En åidä itseäni super äitinä. Itse olen lapseni tehnyt ja halunnut. Lapset nukkuu ja syö hyvin ja ovat muutenkin hyväkuntoisia kun ollaan ulkoiltu. Lasteni vuoksi ulkona käyn en itseni.

 

[persvakoonasana]

Joo, mutta ihan joka isä ei tee sellaisia piparkakkutaloja jälkikasvunsa kanssa

No joo. Ei varmaankaan. Mutta toisaalta, aika monet äidit tekee ja mä en tee.

 

["emppu"]

[QUOTE="eee";23320298]Mä en ikinä opi ymmärtämään näitten hyperäitien siivousintoa!
Mä olen yksinelävä sinkku, muttei mulla silti todellakaan ole aikaa (eikä intoa) vaihtaa lakanoita kerran viikossa, pestä vessaa kerran viikossa, pyyhkiä mikroa sisältä kerran viikossa, edes imuroida kerran viikossa...![/QUOTE]

Ehkä sitä aikaa ja ennen kaikkea tarvetta tuolle siivoamisellekin on vähän enemmän sitten kun on perhettä. Meillä (2 aikuista, 3 lasta) imuri on käytössä päivittäin, kuten myöskin lattiamoppi, vessa pestään pari kertaa viikossa jne. jne. Ja ihan tarpeesta. Meillä ei ole varmaan koskaa oikeasti siistiä ja puhdasta, sen verran on elämää koko ajan.
Minut varmaan lasketaan hyper-superäidiksi, mutta olen samaa mieltä kuin muutamat aikaisemmin kirjoittajat: luonnekysymys. Jotkut viettää aikansa vaikkapa telkkarin ääressä, mutta itsestäni ei ole siihen, vaan mielummin pidän kodin kunnossa, liikun 6 krt viikossa ja ompelen, neulon, leivon tms. Ihan vaan omaksi ilokseni.

 

[Kerpele]

[QUOTE="eee";23320298]Mä en ikinä opi ymmärtämään näitten hyperäitien siivousintoa!
Mä olen yksinelävä sinkku, muttei mulla silti todellakaan ole aikaa (eikä intoa) vaihtaa lakanoita kerran viikossa, pestä vessaa kerran viikossa, pyyhkiä mikroa sisältä kerran viikossa, edes imuroida kerran viikossa...![/QUOTE]

Tähän mun on pakko sanoa että kyllä sitä "intoa" löytyy siinä vaiheessa kun lapsi pissii/kuolaa/valuttaa räkäänsä/kakka tursuaa vaipan ohi tms. sun sängylle. Myös se juttu tuossa vessanpesussa vaikuttaa että jos peset lapsen peppua lavuaarissa, niin se on vaan pakko pyyhkiä pesuaineen kanssa, vai haluatko tosissaan pestä siinä hampaitasi tuijottaen kakkatahroja? (no mulla käy yleensä niin että "no mä täs samalla vähän pyyhkäsen tätä.. no jos mä otan sit ton pöntönkin kun lapset näköjään leikkii tossa niin nätisti..). Tai kun isompi lapsista sitkeän omatoimisesti kaataa itse pissojaan potasta pönttöön ja sitä pissaa sitten saattaa roiskus vähän muuallekin, erityistapauksena "o-ouuu... Äiti pissa meni lattialle".

Seuraavalla viikolla toinen on juossut hillopulla kädessä ympäri kämppää ja kerennyt lähmimään sohvan, lattian, telkkarin ja vähän seiniä niillä hillosilla käsillä. Kaikki tämä siinä ajassa kun vastaat puhelimeen ja jäät juttelemaan kunnes sekunnin kuluttua tajuat että "minnes hemmettiin se lapsi katosi?". -Tulee pyyhittyä telkkari (sit, nomä täs samalla otan nää pölyt tästä..), lattiat (no jos mä nyt sit otan koko lattian kerralla) ja seinät. Sekä sohva.

 

[Madicken04]

[QUOTE="eee";23320298]Mä en ikinä opi ymmärtämään näitten hyperäitien siivousintoa!
Mä olen yksinelävä sinkku, muttei mulla silti todellakaan ole aikaa (eikä intoa) vaihtaa lakanoita kerran viikossa, pestä vessaa kerran viikossa, pyyhkiä mikroa sisältä kerran viikossa, edes imuroida kerran viikossa...![/QUOTE]

Muuhun puuttumatta niin yksin elävänä sinkkuna siivosin paljon vähemmän mitä nyt 3:n lapsen äitinä. Ihan vain siitä syystä ettei silloin ollut näin paljoa tarvetta, kun kukaan ei sotkenut.

Nyt kun kelit alkaa olla inhottavat ja koiralla karvanlähtö, Rattaita/vaunuja joutuu tuomaan sisälle asuntoon jne niin sitä on pikkupakko imuroida joka päivä ja lattioita saa pyyhkiä suurinpiirtein joka toinen päivä. Lakanoita vaihdetaan ehkä joka toinen viikko ja mikro pyyhitään tarvittaessa. Vessankin saa "pestä" aika usein.

 

[Madicken04]

Tähän mun on pakko sanoa että kyllä sitä "intoa" löytyy siinä vaiheessa kun lapsi pissii/kuolaa/valuttaa räkäänsä/kakka tursuaa vaipan ohi tms. sun sängylle. Myös se juttu tuossa vessanpesussa vaikuttaa että jos peset lapsen peppua lavuaarissa, niin se on vaan pakko pyyhkiä pesuaineen kanssa, vai haluatko tosissaan pestä siinä hampaitasi tuijottaen kakkatahroja? (no mulla käy yleensä niin että "no mä täs samalla vähän pyyhkäsen tätä.. no jos mä otan sit ton pöntönkin kun lapset näköjään leikkii tossa niin nätisti..). Tai kun isompi lapsista sitkeän omatoimisesti kaataa itse pissojaan potasta pönttöön ja sitä pissaa sitten saattaa roiskus vähän muuallekin, erityistapauksena "o-ouuu... Äiti pissa meni lattialle".

Seuraavalla viikolla toinen on juossut hillopulla kädessä ympäri kämppää ja kerennyt lähmimään sohvan, lattian, telkkarin ja vähän seiniä niillä hillosilla käsillä. Kaikki tämä siinä ajassa kun vastaat puhelimeen ja jäät juttelemaan kunnes sekunnin kuluttua tajuat että "minnes hemmettiin se lapsi katosi?". -Tulee pyyhittyä telkkari (sit, nomä täs samalla otan nää pölyt tästä..), lattiat (no jos mä nyt sit otan koko lattian kerralla) ja seinät. Sekä sohva.

Tämä kuvasi aika hyvin tuota juuri mainitsemaani siivoamisentarvetta.

Toisaalta sellainen positiivinen puoli että ennen kun yksin asuessaan - tai parisuhteessa ennen lapsiakin - sitä piti suurinpiirtein erikseen alkaa siivoamaan. Päättää että tänään siivoan ja usein ajatus ärsytti jo etukäteen, tuntui raskaalta jne.

Nyt kun tarve on tätä luokkaa niin sitä ei todellakaan tarvitse tai kerkeäkään suunnittelemaan enempää vaan on pakko mennä sen imurin/mopin/rätin kanssa kun tilanne sitä vaatii. Sitten kun on sopiva väli eli lapset leikkii rauhassa tai ovat muualla niin hommiin pääsee nopeasti käsiksi, se yksin omass arauhassa siivoaminen onkin jo luksusta. Ja tosissaan kun on yhden paikan pyyhkinyt eikä ole tarvetta kiirehtiä muualle niin kätevästihän sitä pyyhkii toisen paikan vierestä jne.

 

[persvakoonasana]

Ainiin, unohdin mainita tärkeimmän: mulla on VAIN yksi lapsi, eikä ole eläimiä sotkemassa, niin kyllähän mulla on aikaa vaikka mihin. :attn:

 

["mmmm"]

No en sanois työssäkäyviä äitejä hyperäideiksi. Ei tarvii tehdä lounasta, välipalaa, ulkoilla, leikkiä, siivota sotkuja yms yms kun pk-tädit tekee sen!

 

[Oisku]

Mua ärsyttää eniten se että saat hommat tehtyä niin aloitat uudelleen alusta. :kieh: Aamupalan jälkeen pyyhit pöydät, harjaat lattian ja tiskit koneeseen ja päälle. Sitten onkin kohta päiväruoka ja TAAS pyyhit pöydät, pyyhit lattian, tiskit koneeseen juuri kun olit saanut sen tyhjäksi. Olis niin kiva kun joskus joku paikka pysyis siistinä edes nanosekunnin... Kun mä en ole muutenkaan mikään kodinhengetär ja siivoaminen on lähinnä vastenmielistä pakkopullaa.

 

["kotiäiti"]

On vielä suht helppoa olla hyperäiti kun lapsia on yksi. Taitaa hankaloitua kun niitä siunaantuu lisää.

 

[rtee]

Mua ärsyttää kans hyperäidit ja hyperihmiset ylipäätänsä ja ihan suoraan tunnustan, että se johtuu siitä, että oon kateellinen. Oma luonne ku on tämmönen peruslaiska. Jos töitten ja opiskelujen jälkeen jää pari tuntia ylimäärästä aikaa niin mielummin istun tv:n eteen ku siivoon tai kokkaan. Ehkä se onki siis hyvä, että mulla ei oo lapsia, pellossa kai ne joutuis kasvaa

 

["vieras"]

Mutta jos on töissä, tai opiskelee, ei tuollaiset unimäärät ole mahdollisia. Kummasti niitä kotitöitä vaan on, haluaa tai sitten ei. Ihanaa olisi kyllä nukkua 10 tuntia yhteen soittoon.

On mahdollisia, tosin priorisointia se vaatii.

Vaikka kyllä mulle ainakin on tärkeämpää nukkua se määrä mitä elimistöni fysiologisesti vaatii toimiakseen terveesti kuin esim. se, että ehtisin harrastaa ikinä mitään (tai kuskata lapsia harrastuksiin). Tai tuoksuuko meillä pulla, tai onko kauhean siistiä, tai lapset vaatetettu sävy sävyyn vähän nätimmin kuin muiden lapset. Kaikki noi olis tietty tosi kivoja asioita, mutta kyllä niistä omista ja lasten perustarpeista huolehtiminen on silti tärkeämpää. Joskus se, että kaikki saa syödä vatsansa täyteen ja unta tarpeeksi valitettavasti vaatii, että tasan yhtään mitään muuta ei useimpiin päiviin mahdukaan.

 

[Millenia]

Laiskaperse täälläkin. Pakko on kuitenkin jatkuvasti siivota ja kokata ja siivota ja pyykätä jne. Tuo kierre se ahdistaakin. Vielä kun ei ole perusluonteeltaan sosiaalinen tai menevä, niin on suurinpiirtein jumissa kotona siivoten ja kokaten ja pyllyjä pyyhkien. Jos joku tulee tähän mulle selittään kuinka oon kotona kun välttelen töitä niin taitaisi nyrkki paukahtaa naamaan. Tekisin kyllä niin mielelläni jo jotain muuta.

Ja tosiaan, yhden kanssa on helppoa pitää koti siistinä ja käydä jatkuvasti vaikka siellä pihallakin. Jos mies osallistuu niin ehtii harrastamaankin. Sitten kun tulee toinen niin ei sitä pääse rauhassa edes suihkuun tai paskalle. Ja yössä pitää herätä 7 kertaa... Huoh. Onneksi tuo kesä kohta tulee ja lapset kasvaa.

 

[relatkaa]

Mä laskin tahtiani kun lapset syntyi. Mä en tahdo että lapset kasvaa ilmapiirissä jossa on kokoajan joku menossa tai tulossa. Tai että mulla on aina joku homma kesken, niin että lapsi on siinä ns. toisena hommana.

Se mikä meistä aikuisista tuntuu mielekäältä, eli paljon ohjelmaa ja aktiviteetteja saattaa lapselle ollakin jotain ihan muuta. Ei lapsi tarvitse niin älytömästi virikeitä, he nauttivat siitä tasaisesta arjesta vanhempien kanssa. Monessa perheessä vaan tuntuu olevan niin että kun tullaan töistä niin jompi kumpi vanhemmista saman tien häippää harrasteisiinsa tai jonnekin...Tullaan ja mennään. Elämä on yhtä aikataulua.

En mä sitä sano että kaikesta tarttis luopua kun lapset on pieniä, mutta kyllä se vilkkainkin äiti voi hieman miettiä josko olis korkea aika opetella hieman rauhallisempaakin elämäntahtia. Jos ei yhtään osaa olla paikallaan niin hyvä olis miettiä että miksi. Koska vain silloin kun pysähdyt omista askareista ja menoista, voit oikeasti kunnolla olla sen lapsen läsnä. On ihan eri asia kun istut lattialle lapsen viereen kuin se että vaan huutelet keittokattilan takaa tai luutun äärestä. Kyllähän jokainen aikuinen tietää miltä tuntuu kun joku ei sun juttuu keskity,sen kyllä vaistoaa.

Elämä ei ole pelkkä kellon kanssa kilpajuoksu.

 

["akka"]

Mä herään aamulla viideltä kun mieskin herää.Menen kahteentoista töihin joten mulla on koko pitkä aamu aikaa tehdä kotityöt,pyykätä,laittaa rummusta edelliset kaappiin,imuroida,tiskata,mopata,tehdä ruoka valmiiksi,mennä koiran kanssa ulos,ihan mitä vaan.Uimaankin ehtis ihan hyvin jos viitsis.Illalla simahdan viimeistään klo 22.
Lenkki tulee siinä samalla kun kävelee työmatkat.

 

[Criminal Mind]

Mä taidan olla sitten hypoäiti...

 

["joo"]

olin tollanen hyperäiti yhden äitinä. - töihin, harrastuksiin, koti aina tiptop, opiskelua töiden ohessa...

se kaikki karsiutui kun tuli toine.

 

[kokokokokok]

[QUOTE="mmmm";23320711]No en sanois työssäkäyviä äitejä hyperäideiksi. Ei tarvii tehdä lounasta, välipalaa, ulkoilla, leikkiä, siivota sotkuja yms yms kun pk-tädit tekee sen![/QUOTE]

itse työäitinä kyllä joudun siivoamaan,ulkoilemaan ja laittamaan päivällisen ja iltapalan, pyykkiäkin tulee pestyä koneellinen päivitttäin.