Huutakoot koko yön keskenänsä, 13 kk:n jälkeen en enää jaksa!!!

Kiitos! Ja jaksamista sullekin. Todella mielenkiintoista luettavaa.

Ja tuohon huudatusunikoulukeskusteluluun, mä vastustan näin päiväsaikaan tolkuissani sellaista lapsen yksin huutamaan jättämistä, mutta kun yön pimeinä tunteina herää viidennen kerran huutoon ja tilanne on ollut päällä kauan, tulee kieltämättä ihan sellasia vihan tunteita, että huuda sitten stana lopetan välittämästä! Kauheaa näin päivällä myöntää, mutta tosiaan öisin olisin valmis mihin huudatukseen vaan kunhan sais ite nukkua eikä sillon kiinnosta mitkään tutkimukset edes. Onni onnettomuudessa on, että meitä on kaksi vanhempaa, joista edes toinen on yleensä aina järjissään.

Ja kauheeta tosiaan jos vaikka lääkäri nyt löytäskin yhtäkkiä jonkin syyn mikä on yli vuoden meitä valvottanut ja jopa näitä vihan tunteita lasta kohtaan saanut aikaan...

Todella typerää tekstiä kyllä sulta; ihan kuin ne vanhemmat, jotka on käyttäneet huudatusunikoulua jotenkin nauttisi siitä, että lapsi huutaa. No, mieluummin minä käyttäisin huudatusunikoulua, kuin olisin kaltaisesi marttyyri, joka tuntee vihaa omaa lastaan kohtaan.

 

Apua mikä määrä kirjoitusvirheitä.. Anteeksi sitä se kiire teettää (ja väsymys)

 

Älä nyt ainakaan pientä yksin jätä huutamaan!! Tuollainen toiminta kertoo, että et todellakaan pysty enää hallitsemaan tilannetta ja siihen on haettava apua ja nopeasti! Ei ole pienen vika että huutaa ja yksin jättäminen on pahinta silloin. Soitto vaikka neuvolaan ja lastenlääkärille!

 

Ensinnäkin voimia kovasti!

Itse samaa kokeva, lapsi vasta 10kk. Mulla loppui jaksainen ihan totaalisesti kuukausi sitten ja neuvolassa puhkesin itkuun kun kerroin taas tilanteesta. Pääsin psykogin juttusille, sain mielialalääkkeet ja "käskyn" vaivata isovanhempia.

Joka viikonloppu tyttö on nyt ollut toisen yön isovanhemmilla ja itse olen saanut nukkua kunnolla ja lepäillä illan ja aamunkin. Meilläkin mies kyllä hoiti häntä viikonloppisin, mutta eihän sinä karjumisessa nukkunut edes korvatulpilla samassa talossa. Kummallista, mutta hän on yökylässä rauhoittunut todella nopeasti ja tuntuu kuin nukkuisi paremmin muutenkin. Itselläni ei ole niin toivoto olo asian suhteen, kun noita pillereitä popsin.

 

Joo ei missään tapaukses niitä rankempia unikouluja tuos vaihees, niillä saat kyl järkytettyä lapsen mielen ihan uudelle tunnetasolle.

Jos noi sairaalan unikoulut ei nappaa, niin hakekaa apua tilanteeseen vaikka perhetyön kautta, saat itsekin välillä levätä.
Meillä oli jossain vaihees niin rikkonainen suhde tän kuopuksen kanssa, et sairaalan unikoulu ois varmasti horjuttanut suhdettamme entisestään.

 

Tiedän täsmälleen, mitä käyt läpi ja iso tsemppihali Sinulle! Oma muksu valvotti vuosi ja kaksi kuukautta. Samaan aikaan kävin jo töissä ja en muista, miten jaksoin. Raskasta oli, kun unta tuli vain kolmisen tuntia ja sekin pätkissä.
Mkä meilä auttoi?
Yhteydenotto neuvolaan ja kerrottiin, että ei jakseta enää ja kohta erotaan. Kävimme myös korvalääkärillä (yksityisellä) tutkituttamassa korvat ja ne olivat kunnossa. Neuvola lähetti unikouluun erikoistuneen perhetyöntekijän kotikäynnille ja kartoitti päivän kulun. Kaikki meni muuten hyvin, paitsi että emme saaneet lasta nukkumaan. Lapsella on oma huone. Saimme kirjalliset ohjeet kotona pidettävästä unikoululsta. Itse unikoulu oli rankempaa kuin valvominen ainakin ensimmäiset yöt, kun lapsi karjui karjumistaan. Pikkuhiljaa neuvot auttoivat ja lapsi alkoi nukkumaan. Nyt parin vuoden jälkeen rauhallisia öitä=lapsi ei herää kertaakaan saattaa olla jo viikossa useita. On kuitenkin normaalia, että pieni lapsi heräilee milloin mihinkin. Päivän tapahtumista nähdään unta ja sairaudetkin valvottavat.
Unikoulu ei ole mitään julmaa ja lasta ei rääytetä koko yötä yksin omassa huoneessa.
Nyt otat rohkeasti omaan neuvolaasi yhteyttä ja kerrot teidän tilanteen, jotta saat apua. Itseä siinä tilanteessa kyllä hävetti, mutta huoli pois, ei tämä tee teistä huonoja vanhempia päin vastoin.

 

sori oon laiska mut ootko IHAN VARMA että lapsi ei oo kipeä mistään? korvat, allergioita, refluksi, jotain muuta? oletteko käyttäny lääkärissä?

 

sori oon laiska enkä jaksa lukea koko ketjua mut ootko IHAN VARMA että lapsi ei oo kipeä mistään? korvat, allergioita, refluksi, jotain muuta? oletteko käyttäny lääkärissä?

 

Vastaan nyt lukematta muiden vastauksia.

Voiskos lapsella olla jotain kipuja ? Allergiaa tms ?
Meidän poitsu huusi öisin 5-15 kertaa / yö. Jätettiin ruis pois kokonaan ja tsadaa yöt rauhottu.

 

[QUOTE="Vieras";26198181]Vastaan nyt lukematta muiden vastauksia.

Voiskos lapsella olla jotain kipuja ? Allergiaa tms ?
Meidän poitsu huusi öisin 5-15 kertaa / yö. Jätettiin ruis pois kokonaan ja tsadaa yöt rauhottu.[/QUOTE]

meillä kans samankaltainen kokemus esikoisesta paitsi että se oli allerginen lähes kaikelle. mutta kun ruokavaliosta poistettiin kaikki oireita aiheuttava niin se alkoi kans tosta vaan nukkua joka yö 12 tunnin unia putkeen.

 

Tällä hetkellä ollaan kokeiltu vaan rauhottaa sängyn vieressä ja ottaa välillä syliin, mutta heti kun laittaa sylistä sänkyyn, alkaa huuto. Eroahdistusta varmaan? Ollaan tosiaan perhepetiäkin kokeiltu, mutta lapsi heräilee siinäkin ja itse herään pienempiinkin inahduksiin kuin siihen että oikeasti herää, joten omaan jaksamiseen se ei auttanut..

eli lapsi ei huuda vieressä nukkuessaan. laita lapsen sänky teidän sänkyyn kiinni ja itselles korvatulpat, niin et herää inahduksiin. Jo loppuu huudot.

 

Voimia! Meidän kuopus on kohta 3, ja herää edelleen joka yö 1-4 kertaa. Ihan joka yö. Ei ole kipeä, eikä ainakaan tässä kaupungissa apua saa kyllä yhtään mistään - unikoulut on karsittu kun kaupunki säästää, neuvolasta oli tarjota keskusteluapua ja yksityisellä lämmintä kättä. MLL ei tarjoa yöhoitoapua, kavereilla on itellään pienet lapset, mummut yms. sukulaiset on joko liian kipeitä tai kaukana auttaakseen. Niinpä meillä valvotaan.

Noi vihantunteet on tuttuja nekin, päivällä on niin pirun helppo olla ymmärtäväinen ja analyyttinen mutta 3 vuoden valvomisen jälkeen, taas kerran kesken unien herättyä, mieli on yleensä vähän vähemmän empaattisella tuulella.

 

meillä kans samankaltainen kokemus esikoisesta paitsi että se oli allerginen lähes kaikelle. mutta kun ruokavaliosta poistettiin kaikki oireita aiheuttava niin se alkoi kans tosta vaan nukkua joka yö 12 tunnin unia putkeen.

Juu siis meil kans pojalla tosiaan todettiin maito- ja kananmuna-allergiat 7 kk iässä. Tosin sillon oli pelkät iho-oireet ja nukku ku tukki. Jäljellä on tosiaan maitoallergia ja ruis ei nyt tunnu sopivan.

Ikä toki tekee tehvänsä kans, nyt pojalla ikää 1 v 9 kk ja vauhtia piisaa päivällä...

 

Meillä 1v ja samanlaista on meilläkin. Meillä rauhoittuu vain rinnalle ja olen yrittänyt vierottaa ja taasutella niin meni monta yötä kun huusi. Nyt on tyytyväinen öisin kun saa olla rinnalla. Olkoot sitten.

Rautoittuisiko maitopullolla/vesipullolla yöllä? tiedän, että huono ratkaisu, mutta täytyyhän ihmisten saada nukkua. Meillä on pojat ollut aina todella huonosti nukkuvia ja esikoisen rauhoitti pullo ja tämän kuopuksen tissi.

 

tuttua on, mutta allergiat kun selvisi, tilanne helpotti. Ottakaa yhteys allergologiin, pääsistte liikkeelle selvittämään, onko allergiat tai refluksi syynä itkuihin. Nukkuuko miten päiväunia? Refluksin oireita voi olla esim nieleskely kun menee makuuasentoon, hikka, korvatulehdukset, vatsakivut.

 

Ja kauheeta tosiaan jos vaikka lääkäri nyt löytäskin yhtäkkiä jonkin syyn mikä on yli vuoden meitä valvottanut ja jopa näitä vihan tunteita lasta kohtaan saanut aikaan...

Mä en ole lääkäri, mutta tiedän miksi vauvanne huutaa. Se huutaa sitä, kun se on yksin. Sähän sanoit, että se ei huuda, kun on vieressänne. Nyt siis vain raivaatte sitä tilaa vaikka sivuvaunulla ja otatte lapsenne siihen lähelle nukkuu, ittelles ne korvatulpat. Ei taatusti huuda sit enää ku herää. Tyyntyy helposti, kun huomaa aina herättyään, ettei ole yksin. Sairasta pitää noin pientä lasta yksin omassa huoneessa, jos se on yhtä itkua ja huutoa ja pelkäämistä koko yö.

 

[QUOTE="vieras";26198329]Mä en ole lääkäri, mutta tiedän miksi vauvanne huutaa. Se huutaa sitä, kun se on yksin. Sähän sanoit, että se ei huuda, kun on vieressänne. Nyt siis vain raivaatte sitä tilaa vaikka sivuvaunulla ja otatte lapsenne siihen lähelle nukkuu, ittelles ne korvatulpat. Ei taatusti huuda sit enää ku herää. Tyyntyy helposti, kun huomaa aina herättyään, ettei ole yksin. Sairasta pitää noin pientä lasta yksin omassa huoneessa, jos se on yhtä itkua ja huutoa ja pelkäämistä koko yö.[/QUOTE]

Ei millään pahalla, mutta ei se aina näin mene. Meidän esikoinen ei osannut nukkua samassa huoneessa lainkaan, ja kuopus on myös sitä mallia että heräilee riippumatta siitä kenen vieressä nukkuu.

 

[QUOTE="Jenis";26198342]Ei millään pahalla, mutta ei se aina näin mene. Meidän esikoinen ei osannut nukkua samassa huoneessa lainkaan, ja kuopus on myös sitä mallia että heräilee riippumatta siitä kenen vieressä nukkuu.[/QUOTE]

No mutta ap sanoi jo, että vieressä lapsi ei HUUTANUT.

 

Me kokeiltiin kaikki kotikonstit. Kunnes poika 3,5 v:nä oppi yks kaks nukkumaan.

 

En jaksanut koko ketjua lukea mutta tässä meidän kokemuksia:
Meillä oli myös yöheräilyä usein. 1½-vuotiaana, imetinkin vielä yöllä ja sitten vähennettiin siitä pikkuhiljaa. Mutta poika heräsi usein yöllä ja halusi selvästi tehdä jotakin muuta kuin nukkua. Tein yksinkertiasesti ympäristön hänelle niin tylsäksi että ei viihtynyt hereillä vaan tajusi että on viisainta nyt nukkua. Vähän kritisoisin sitä kun joku oli ryhtynyt leikkimään lapsen kanssa keskellä yötä, silloinhan oikein kannattaakin herätä yöllä että saa äidin jakamattoman huomioin useiksi tunneiksi!?
Meillä toimi se kun kaikki virikkeet otettiin pois, ei edes valoja laitteu. Tosin kesällä on kovin valoisaa muutenkin... Mutta noin periaatteena, ei anneta muuta vaihtiehtoa kuin se nukkuminen.
Niin ja tietty pitää tutkia ettei ole oikeasti jotain vaivaa. Tosin vaikuttaa oudolta jos näitä huutokonsertteja ei ole päivisin vaan juuri ja ainoastaan yöllä. Olisiko lapsi tottunut siihen että saa huomiota sillä huutamisella?

 

[QUOTE="vieras";26198359]No mutta ap sanoi jo, että vieressä lapsi ei HUUTANUT.[/QUOTE]

Juu, mutta edelleen heräili ja herätti myös muut. Eli edelleenkään kukaan ei nukkunut...

 

Meillä kaksvee lopetti vasta yöhuutelun ja heräämisen. sitä ennen kokeiltiin ihan kaikkea. meillä siis vaikeasti allerginen lapsi jolla 2vuoteen mennessä oli vain muutama kiinteä ruoka. Aloitti nukkumaan ilman huutoja heti kun allergiat jäi Jotain tossa ap:llakin on pakko olla taustalla. ei se lapsi yleensä turhaa huuda. rankkaa varmasti. me oltiin ainakin ihan kujalla kun käytiin töissä ja parhaimmillaan nukuttiin tunti kaks yössä :/

 

Meidän esikoinen, nyt 2v9kk nukkui ensimmäisen " kokonaisen" yön 1,5 vuotiaana. Ja se siis meillä tarkoittaa sitä, että rauhoittui takaisin nukkumaan pienellä paijauksella, peiton laitolla, unilelun etsimisellä tms. Vieläkin vähintään kerran yössä tätä saa tehdä. Mutta ennen tuota puolentoistavuoden iää, heräili useita kertoja yössä, ja valvoi juurikin useita tunteja. Ei sillä ollut mikään vialla, kuhan ei halunnut nukkua.
Pienempi, nyt 1v1kk ei myöskään ole vielä nukkunut kokonaista yötä, mutta on kuitenkin helpompi kun veljensä tuon ikäisenä. Tän pienemmän kanssa on vissiin pari kertaa valvottu useampia tunteja yöllä.
Emmä tiiä mikä näiden ongelma on, vähäunisia on muutenkin, eivät edes vastasyntyneinä nukkuneet kun pieniä pätkiä silloin tällöin. Jotenkin tähän vaan on turtunut, ja nyt jo helpottaa kun tosiaan heräävät enää muutamia kertoja ja rauhoittuvat suht helpolla. Toki aina tulee kaikkia " vaiheita" ja ollaan kipeänä, mutta ehkäpä se tästä. Näillä mennään!


Tsemppiä!

 

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.

Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.

Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."


Perhepeti ehkäisee väsymystä

Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota. Äiti voi hoitaa vauvaa ennen kuin kumpikaan on täysin hereillä. Tämä taas vähentää äidin väsymyksen tunnetta. Lähekkäin nukkuminen edistää myös imetystä. Perhepedissä nukkuvat äidit imettävät keskimäärin kaksi kertaa pidempään kuin muut äidit. Muiden rintaruokinnan etujen lisäksi yölliset imetykset lisäävät hapen virtausta, mitä on hyväksi kasvulle ja vastustuskyvylle. Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä.

Vauvan aivot vaativat energiaa

Ihmislapsen aivojen kehitys tapahtuu pääasiassa syntymän jälkeen. Ihmisellä on vain 25 % aivojen tilavuudesta syntyessään, kun lähimmällä sukulaisellamme, simpanssilla, on 45 %. Ihmislapsen hermostollinen kypsymättömyys mahdollistaa ihmislajin sopeutumisen moniin erilaisiin ympäristöihin. Aivot muokkaantuvat ympäristön antaman mallin mukaan. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on jo sopeutunut omaan ympäristöönsä. Joutuessaan yhtäkkiä toisenlaiseen maailmaan hänen mahdollisuutensa heikkenevät.

Tämä aivojen ja hermoston nopea kypsyminen vauvaiässä vaatii runsaasti energiaa. Suurimmalle osalle, jopa 90 %:lle maailman ihmisistä perhepeti on itsestään selvä osa vauvaperheen elämää. Perhepeti nähdään myös imetystä tukevana toimintamallina. Äidinmaito sulaa nopeasti ainutlaatuisen koostumuksensa takia. Siksi rintaruokitut vauvat tarvitsevat ruokaa usein, joten äidin on pysyttävä vauvan lähellä päivin ja öin. Yösyötöt saattavat olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille. Jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan, hän ei välttämättä heräile yhtä helposti.

yvin järjestetty perhepeti on turvallinen

Aikojen saatossa on pelätty, että äidit saattavat kierähtää unissaan vauvojensa päälle. Perhepeti on jopa ollut kielletty useissa Euroopan kaupungeissa. On kuitenkin todisteita siitä, että ankarassa köyhyydessä eläneet epätoivoiset äidit ovat tukehduttaneet vauvojaan tahallaan pelätessään, etteivät voi elättää kaikkia lapsiaan.

Tähänastiset tutkimukset eivät todista, että perhepedissä nukkuminen olisi itsessään vaarallista. Perhepeti on turvallinen, jos vanhemmat eivät tupakoi tai käytä alkoholia tai lääkkeitä, patja on kiinteä eivätkä vuodevaatteet ole liian upottavat. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.

Putoamisvaaraa voi minimoida asettamalla sängyn seinän viereen ja nukuttamalla vauvaa seinän puolella. Eikä perhepedissä tarvitse tyytyä normaalilevyiseen parisänkyyn, vaikka se yleensä kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle riittääkin. Jatkoksi voi hankkia esimerkiksi vielä yhden runkopatjan. "Puutavaraliikkeestä saa vaneria ja Etolasta patjoja", toteaa lastenpsykiatri Mäkelä.

Ole luova!

Monet perhepedissä nukkuvat saavat kuulla kysymyksen vanhempien parisuhteen hoitamisesta, kun lapset nukkuvat vanhempien sängyssä. Samaan aikaan nuorille naisille suunnatut aikakauslehdet toitottavat, kuinka tärkeää on olla luova ja harrastaa seksiä mitä mielikuvituksellisemmissa paikoissa. Ei kai sänky ole ainoa paikka siihen tarkoitukseen sen jälkeen, kun miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti? Jukka Mäkelä muistuttaa: "Kautta ihmiskunnan historian on tuotettu uusia pentuja, vaikka lapset ovat lähellä. Edelleenkin tämä on vallitseva tilanne suuressa osassa maailmaa."

 

Tällä hetkellä ollaan kokeiltu vaan rauhottaa sängyn vieressä ja ottaa välillä syliin, mutta heti kun laittaa sylistä sänkyyn, alkaa huuto. Eroahdistusta varmaan? Ollaan tosiaan perhepetiäkin kokeiltu, mutta lapsi heräilee siinäkin ja itse herään pienempiinkin inahduksiin kuin siihen että oikeasti herää, joten omaan jaksamiseen se ei auttanut.

Eli vieressä ollessaan EI HUUTANUT, mutta äiti heräsi pieniin ääniin.