Huutakoot koko yön keskenänsä, 13 kk:n jälkeen en enää jaksa!!!

Kertokaapa te kopsauksen mestarit, mitä sitten tehdään kun vauva kasvaa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi ja edelleen heräilee joka yö?

 

[QUOTE="Jenis";26200645]Kertokaapa te kopsauksen mestarit, mitä sitten tehdään kun vauva kasvaa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi ja edelleen heräilee joka yö?[/QUOTE]

No joidenkin logiikalla se lukitaan kellariin koska silloinhan se jo heräillessään käveleekin. Tai miten olisi jos laitettaisiin se valmiiksi ulos ovesta, pääasia että äiti saa nukkua.

Miten olis jos sitä vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta lähdettäisiin hoitamaan jo vähän ennen?

 

[QUOTE="Jenis";26200645]Kertokaapa te kopsauksen mestarit, mitä sitten tehdään kun vauva kasvaa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi ja edelleen heräilee joka yö?[/QUOTE]

Tuntemani lapsen itkun pelkääjä antaa vielä 3-vuotiaalleen yöllisinä heräilyinä tuttipullosta maitoa. Mitä vaan, kunhan "vauva" ei itke... 8)

 

[QUOTE="vieras";26200644]Missä vaiheessa tämä ketju meni perhepetipuoluteluun ja kiintymyysvanhemmuuden promoamiseen?? Nyt puhutaan siitä, että lapsi on huutanut 13kk eikä äiti enää jaksa. Jos omat keinot on käytetty eikä tilanne muutu, niin eikö olisi aika kokeilla jotain muuta? Ja nukkumaan opettelu ilman unikoulua, on aika hankala tehtävä.[/QUOTE]

öh, vauva ei huuda, kun saa nukkua lähellä vanhempiaan (ap itse sanoi näin). Nyt kyseessä on se fakta, että lapsi huutaa yksinään omassa huoneessa. Mitä helvetin järkeä siinä on, kun naapurit ja vanhempi lapsikin siihen huutoon herää?!Mutta ap ei tule tänne vastailemaan, että miksi sitä lapsen sänkyä ei voi hilata sieltä toisesta huoneesta kiinni parisänkyyn.

 

[QUOTE="vieras";26200644]Missä vaiheessa tämä ketju meni perhepetipuoluteluun ja kiintymyysvanhemmuuden promoamiseen?? Nyt puhutaan siitä, että lapsi on huutanut 13kk eikä äiti enää jaksa. Jos omat keinot on käytetty eikä tilanne muutu, niin eikö olisi aika kokeilla jotain muuta? Ja nukkumaan opettelu ilman unikoulua, on aika hankala tehtävä.[/QUOTE]

Nää menee valitettavasti aina - toi sama tyyppi kopsaa noi jutut tänne aina, kun sana "unikoulu" mainitaan jossain threadissa

Harmi sinänsä, koska me, joiden isommat lapset (ei siis vauvat...) edelleen valvoo, tarvittaisiin jotain ihan oikeita, kokemukseen perustuvia vinkkejä.

 

En lukenut kun etusivun ja heti tuli mieleen esikoisen kauhukohtaukset.

Saako lapseen kontatia?
Vai onko niikö "paholaislapsi"

Meillä helpotti se, että tiedetiin sen alkavan AINA tunnin päästä nukkumaan menosta ja VARSINKIN jos oli
liikaa puuhaa; juhlat, liikaa tv;tä jännää yms.

Mutta joka tapauksessa ne tuli AINA tunnin päästä noin hmm vuoden - kaksi,
sitte ne loppui, mutta tulee yhä aina silloin tällöin.
Tai ei nyt enää, mutta 7-8v tuli välillä, kun oli ollut jännä päivä.

 

[QUOTE="Hui";26200661]No joidenkin logiikalla se lukitaan kellariin koska silloinhan se jo heräillessään käveleekin. Tai miten olisi jos laitettaisiin se valmiiksi ulos ovesta, pääasia että äiti saa nukkua.

Miten olis jos sitä vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta lähdettäisiin hoitamaan jo vähän ennen?[/QUOTE]

Mitäpä jos lapsella vain on hankaluuksia nukkua ilman opettamista? Jos tilanne ei olekaan sitä, että lapsi huutaa kiintymyssuhteen puutetta tai vuorovaikutuksen vähyyttä, vaan lapsi huutaa herätessään, kun ei ole oppinut tyynnyttämään itseään uneen itsekseen ilman sitä itkua?

 

[QUOTE="Jenis";26200645]Kertokaapa te kopsauksen mestarit, mitä sitten tehdään kun vauva kasvaa taaperoksi ja leikki-ikäiseksi ja edelleen heräilee joka yö?[/QUOTE]

Eihän siinä ole ongelmaa, kun lapsen sänky on vanhempien huoneessa ja pelkkä läsnäolo tyynnyttää lapsen. Kukaan ei huuda öisin eikä nouse pois sängystä. Näin ainakin meillä!

 

[QUOTE="vieras";26200664]öh, vauva ei huuda, kun saa nukkua lähellä vanhempiaan (ap itse sanoi näin). Nyt kyseessä on se fakta, että lapsi huutaa yksinään omassa huoneessa. Mitä helvetin järkeä siinä on, kun naapurit ja vanhempi lapsikin siihen huutoon herää?!Mutta ap ei tule tänne vastailemaan, että miksi sitä lapsen sänkyä ei voi hilata sieltä toisesta huoneesta kiinni parisänkyyn.[/QUOTE]

Minä käsitin, että perhepetiäkin on kokeiltu ja lapsi silloinkin huutaa. Eikä 13kk-ikäinen ole enää vauva, kyllä se on jo taapero.

 

[QUOTE="vieras";26200675]Mitäpä jos lapsella vain on hankaluuksia nukkua ilman opettamista? Jos tilanne ei olekaan sitä, että lapsi huutaa kiintymyssuhteen puutetta tai vuorovaikutuksen vähyyttä, vaan lapsi huutaa herätessään, kun ei ole oppinut tyynnyttämään itseään uneen itsekseen ilman sitä itkua?[/QUOTE]

Huh huh mitä sontaa. Uskotko tosissasi, että joku vauva ihan mielellään haluaa itkeä itsensä uneen kun ei osaa muuta tapaa? Ei voi olla todellista.

 

[QUOTE="Hui";26200661]No joidenkin logiikalla se lukitaan kellariin koska silloinhan se jo heräillessään käveleekin. Tai miten olisi jos laitettaisiin se valmiiksi ulos ovesta, pääasia että äiti saa nukkua.

Miten olis jos sitä vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta lähdettäisiin hoitamaan jo vähän ennen?[/QUOTE]

No esim. mulla ja kuopuksella ei ole vuorovaikutuksessa ja kiintymyssuhteessa mitään häikkää. Jos et usko mua, niin siitä on myös neuvolan lausunto Hän on kohta kolme, koskaan ei oo yksin huudatettu, ei nuku yksin kellarissa tai ulkonakaan, mutta ei myöskään sisällä eikä kenenkään vieressä. Oisko vinkkiä, vai onko niin että kommentoit asiasta mitään tietämättä? Siltä nimittäin vähän haiskahtaa.

 

Huutava lapsi unikouluun. Minä päätin jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää, että laitan lapsen unikouluun sairaalaan tai ensikotiin, jos itselle syntyy uuvuttava univaje. Uni on kerta kaikkiaan tärkeää jaksamiselle ja omalle psyykelle. Ei ole häpeä laittaa lasta unikouluun, jos omat keinot loppuvat. Jaksamista ja rohkeutta aloittajalle laittaa lapsi unikouluun.

 

[QUOTE="vieras";26200662]Tuntemani lapsen itkun pelkääjä antaa vielä 3-vuotiaalleen yöllisinä heräilyinä tuttipullosta maitoa. Mitä vaan, kunhan "vauva" ei itke... 8)[/QUOTE]

Vau. Just

 

[QUOTE="vieras";26200692]Huutava lapsi unikouluun. Minä päätin jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää, että laitan lapsen unikouluun sairaalaan tai ensikotiin, jos itselle syntyy uuvuttava univaje. Uni on kerta kaikkiaan tärkeää jaksamiselle ja omalle psyykelle. Ei ole häpeä laittaa lasta unikouluun, jos omat keinot loppuvat. Jaksamista ja rohkeutta aloittajalle laittaa lapsi unikouluun.[/QUOTE]

... ja edelleen, tämmöistä vaihtoehtoa ei aina ole. Esim. tässä meidän kaupungissa ei ole.

 

[QUOTE="vieras";26200679]Eihän siinä ole ongelmaa, kun lapsen sänky on vanhempien huoneessa ja pelkkä läsnäolo tyynnyttää lapsen. Kukaan ei huuda öisin eikä nouse pois sängystä. Näin ainakin meillä![/QUOTE]

No meillä 1v6kk nukkuu meidän sängyn vieressä, mutta heräilee siinäkin ja kun otetaan viereen, niin jatkaa heräilyä siinäkin. Mitä pitäis tehdä, nielaista koko lapsi, että pääsee tarpeeksi lähelle?

Jos tämä jatkuu, niin meidän on pakko siirtää lapsi omaan huoneeseen ja kokeilla huudatusunikoulua. Tassuttelulla ei ole ollut muuta vaikutusta kuin se, että lapsen saa nukahtamaan melko helposti omaan sänkyyn.

 

[QUOTE="vieras";26200686]Minä käsitin, että perhepetiäkin on kokeiltu ja lapsi silloinkin huutaa. Eikä 13kk-ikäinen ole enää vauva, kyllä se on jo taapero.[/QUOTE]

Ei, ap:n lapsi ei huutanu vieressä, mutta äiti heräsi lapsen unituhinoihin ja valvoi siksi. Muut kyllä saivat nukuttua. Ja ap itse epäilee, että vauvalla on eroahdistus, koska sylissä EI itke, mutta kun lasketaan yksin sänkyyn omaan huoneeseen, alkaa itkeä. Vieressä nukkuessa ei huutanut. Nyt sen ap:n pitäis vain laittaa lapsen vuode omaansa kiinni ja laittaa ne korvatulpat korviin, niin ei herää ähinöihin.

 

[QUOTE="Jenis";26200704]... ja edelleen, tämmöistä vaihtoehtoa ei aina ole. Esim. tässä meidän kaupungissa ei ole.[/QUOTE]

Luojalle kiitos!

 

[QUOTE="vieras";26200664]öh, vauva ei huuda, kun saa nukkua lähellä vanhempiaan (ap itse sanoi näin). Nyt kyseessä on se fakta, että lapsi huutaa yksinään omassa huoneessa. Mitä helvetin järkeä siinä on, kun naapurit ja vanhempi lapsikin siihen huutoon herää?!Mutta ap ei tule tänne vastailemaan, että miksi sitä lapsen sänkyä ei voi hilata sieltä toisesta huoneesta kiinni parisänkyyn.[/QUOTE]

Meillä lapsi (1-vuotias) huutaa edelleen n. 10 kertaa yössä, vaikka nukkuu äidin vieressä. Osaisiko joku viisas auttaa, mitä tällaisessa tilanteessa tehdään?

 

[QUOTE="vieras";26200679]Eihän siinä ole ongelmaa, kun lapsen sänky on vanhempien huoneessa ja pelkkä läsnäolo tyynnyttää lapsen. Kukaan ei huuda öisin eikä nouse pois sängystä. Näin ainakin meillä![/QUOTE]

No ehkä teillä, vaan ei meillä. Kas kun lapsia ja perheitä on erilaisia...

 

[QUOTE="vieras";26200688]Huh huh mitä sontaa. Uskotko tosissasi, että joku vauva ihan mielellään haluaa itkeä itsensä uneen kun ei osaa muuta tapaa? Ei voi olla todellista.[/QUOTE]

Siis mitä ..ttua sinä horiset? Meillä vauva huuteli ja heräili jatkuvasti, kunnes aloitettiin tassuttelu-unikoulu. Tassuttelun avulla lapsi oppi tyynnyttämään itsensä uneen ilman tissiä ja huutoa. Eli lapsi oppi uuden tavan eikä heräily enää jatkunut. Eli kun ei muuta keinoa osannut, niin piti kämpän hereillä ja kun opetimme toisen keinon, niin alkoi nukkua. Voisin sanoa sulle, että huhhuh, mitä sontaa.

 

[QUOTE="vieras";26200675]Mitäpä jos lapsella vain on hankaluuksia nukkua ilman opettamista? Jos tilanne ei olekaan sitä, että lapsi huutaa kiintymyssuhteen puutetta tai vuorovaikutuksen vähyyttä, vaan lapsi huutaa herätessään, kun ei ole oppinut tyynnyttämään itseään uneen itsekseen ilman sitä itkua?[/QUOTE]

Lapsi voi oppia tyynnyttelemään itseään, kun hän oppii mitä tyyneys on. Ahdistuneelta hoitajalta hän voi imeä vain ahdistusta. Tyyntymään ei opita pakottamalla, uhkailemalla, ravistelemalla tai hylkäämällä lapsi yksin ahdistuksensa kanssa; sillä lailla saadaan vain nykyisenkaltainen ilkeämielinen, tunnevammainen, depressiivinen, ylensyövä ja liikaajuova kansakunta.

 

[QUOTE="vieras";26200707]No meillä 1v6kk nukkuu meidän sängyn vieressä, mutta heräilee siinäkin ja kun otetaan viereen, niin jatkaa heräilyä siinäkin. Mitä pitäis tehdä, nielaista koko lapsi, että pääsee tarpeeksi lähelle?

Jos tämä jatkuu, niin meidän on pakko siirtää lapsi omaan huoneeseen ja kokeilla huudatusunikoulua. Tassuttelulla ei ole ollut muuta vaikutusta kuin se, että lapsen saa nukahtamaan melko helposti omaan sänkyyn.[/QUOTE]

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille.

Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle.

Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin.

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

 

[QUOTE="vieras";26200714]Luojalle kiitos![/QUOTE]

Sanoo ihminen, jolla ei ole mitään kokemusta heräilevästä lapsesta. Kuinka tyhmä voi ihminen olla...

 

[QUOTE="vieras";26200730]Siis mitä ..ttua sinä horiset? Meillä vauva huuteli ja heräili jatkuvasti, kunnes aloitettiin tassuttelu-unikoulu. Tassuttelun avulla lapsi oppi tyynnyttämään itsensä uneen ilman tissiä ja huutoa. Eli lapsi oppi uuden tavan eikä heräily enää jatkunut. Eli kun ei muuta keinoa osannut, niin piti kämpän hereillä ja kun opetimme toisen keinon, niin alkoi nukkua. Voisin sanoa sulle, että huhhuh, mitä sontaa. [/QUOTE]

Vauva on pieni vain lyhyen aikaa, ja tänä aikana luodaan luottamuksen perusta. Mieti, mitä tapahtuu, jos vauva herää yksin ja hänet pakotetaan, ennen aikojaan, rauhoittamaan itse itsensä.

Koulukunta, jonka mukaan vauvan pitäisi oppia rauhoittamaan itse itsensä ja nukahtamaan ilman äidin ja isän apua jo ihan pienenä, jättää huomiotta tärkeän asian lapsen kehityksessä: tarve, joka on tyydytetty varhaislapsuudessa, poistuu.

Sen sijaan tarve, jota ei ole tyydytetty, ei koskaan poistu kokonaan, vaan ilmenee myöhemmin ?kiintymishäiriöinä?: aggressiona, kiukkuna, eristäytymisenä tai vetäytymisenä ja kurinpito-ongelmina.

Meillä on käytännön nyrkkisääntö: ensimmäisen vuoden aikana lapsen halut ja tarpeet ovat yleensä yhtä

 

[QUOTE="hui";26200731]Lapsi voi oppia tyynnyttelemään itseään, kun hän oppii mitä tyyneys on. Ahdistuneelta hoitajalta hän voi imeä vain ahdistusta. Tyyntymään ei opita pakottamalla, uhkailemalla, ravistelemalla tai hylkäämällä lapsi yksin ahdistuksensa kanssa; sillä lailla saadaan vain nykyisenkaltainen ilkeämielinen, tunnevammainen, depressiivinen, ylensyövä ja liikaajuova kansakunta.[/QUOTE]

Ja höpönlöpön, meillä oppi kolmessa yössä, mitä tyyneys on Ja ilman pakottamista, uhkailua, ravistelua tai hylkäämistä. Ihan tuo iloiselta taaperolta näyttää