Huutakoot koko yön keskenänsä, 13 kk:n jälkeen en enää jaksa!!!

  • Viestiketjun aloittaja uuvuksissa
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="huoh";26200721]Meillä lapsi (1-vuotias) huutaa edelleen n. 10 kertaa yössä, vaikka nukkuu äidin vieressä. Osaisiko joku viisas auttaa, mitä tällaisessa tilanteessa tehdään?[/QUOTE]

Suoraan sanottuna,en usko.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";26200750]Suoraan sanottuna,en usko.[/QUOTE]

No minä uskon, olen se joka kirjoitti ystävästään, jolla 10kk edelleen heräilee parin tunnin välein yössä ja taintuu vain sillä tissillä, äidin vieressä on nukkunut alusta saakka. Usko tai ole uskomatta, ei se perhepetikään aina autuaaksi tee.
 
"huoh"
[QUOTE="vieras";26200750]Suoraan sanottuna,en usko.[/QUOTE]

En minäkään olisi uskonut, ennen kun lapsen sain, että näinkin voi mennä :)

Mutta tervetuloa vain ihan mikä tahansa yö meille kuuntelemaan. Voin kertoa, että itse alan olla jo aika väsynyt, kun ei vuoteen ole nukkunut kuin n. tunnin pätkissä. Paras mitä koko vuoden aikana olen nukkunut, on kerran 4 tuntia, kun mies nukkui vauvan kanssa ja minulla oli korvatulpat.
 
[QUOTE="vieras";26200688]Huh huh mitä sontaa. Uskotko tosissasi, että joku vauva ihan mielellään haluaa itkeä itsensä uneen kun ei osaa muuta tapaa? Ei voi olla todellista.[/QUOTE]
Minä ainakin uskon. Omilla lapsillani on ollut myös kipuitkua ja allergian aiheuttamaa heräilyä. Mutta kyllä heillä suurin osa heräilemisestä on jossain välissä johtunut tottumuksesta. Ja jokusen yön asiaa harjoiteltuaan osasivat nukahtaa itse. Ja sitten ihan itkutta ja hymyssä suin kävivät nukkumaan, ja aamulla heräsivät.

Nykyään heräävät jos on syytä, kuten pissahätä, joku särky tai muu vastaava. Ja osaavat rauhoittua sen jälkeen unille.

Muoks: siis ei varmaan MIELELLÄÄN itke, mutta jotenkinhan se nukahtaminen pitää oppia.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";26200765]No minä uskon, olen se joka kirjoitti ystävästään, jolla 10kk edelleen heräilee parin tunnin välein yössä ja taintuu vain sillä tissillä, äidin vieressä on nukkunut alusta saakka. Usko tai ole uskomatta, ei se perhepetikään aina autuaaksi tee.[/QUOTE]

Lisään tähän vielä, että eipä tuo ole viime aikoina edes sillä tissillä taintunut, vaan saattaa järjestää yöllisiä huutokonsertteja eikä edes huoli tuttia. Ihan sekopäinen lapsi tulossa, kun on pidetty jatkuvassa ihokontaktissa äidin kanssa. Että se siitä teidän kiintymysteoriassa.
 
"huoh"
Laitahan sinäkin ihmeessä linkkiä näihin faktatietoihin. Tiehän kyllä, että Unihiekkaa etsimässä -kirja esittelee huudatusunikoulunkin hyvin soveltuvana vaihtoehtona, mutta on sitä opusta ja sen kannanottoa moni ammattilainen perustellen kritisoinutkin. Onko sun lähteettä heittämät faktat todempia kuin muiden?
Eikö siellä kirjassa ollut mainittu kaikki ne tutkimukset lähdeviitteissä. Eli sieltä ne löytyy.
 
"hui"
No en usko minäkään että pelkkä perhepeti aina auttaa - joskushan se voi kyllä auttaa. Mutta jos kyseessä on äidin ahdistuneisuus tai perheensisäinen ristiriita jo alun perin, ja joka yö valvova vauva tätä yleistä ilmapiiriä edelleen lisää hankaloittaa, on syytä hakea ulkopuolista apua, joka ei siis tarkoita että vauvalle pitäisi syöttää lääkkeitä (ellei hänellä ole fyysistä sairautta sitten, ap ei ilmeisesti ollut tutkituttanut sitäkään...) tai juottaa alkoholia tai pahoinpidellä vauvaa lyömällä, hylkäämällä, tukehduttamalla tai palelluttamalla, jolloin vauva tietysti hiljenisi. Äiti tarvitsee unta ja todennäköisesti myös keskusteluapua, mahdollisesti koko perhe tarvitsee terapiaa.
 
"Jenis"
[QUOTE="vieras";26200765]No minä uskon, olen se joka kirjoitti ystävästään, jolla 10kk edelleen heräilee parin tunnin välein yössä ja taintuu vain sillä tissillä, äidin vieressä on nukkunut alusta saakka. Usko tai ole uskomatta, ei se perhepetikään aina autuaaksi tee.[/QUOTE]

Meillä oli juuri näin noin vuoden ikään asti. Ihme friikki tämä kuopus, kun ei ollenkaan ymmärrä että on yö ja nukutaan, vaikka äiti ja isi kuinka vieressä yrittäisi nukkua :D

Kuopus on tosiaan kohta kolme, ja herää "enää" 1-4krt/yö.
 
sivuvaunu
Kiitos muuten vastauksista kaikille, sängyn siirtäminen oman sängyn viereen voisi olla seuraava kokeilu, kun ei perhepedissä nukkuminenkaan onnistunut. Taidan myös tosiaan varata ajan lastenlääkärille tällä kertaa pelkästään tämän uniongelman takia. Maitoa ei olla öisin annettu moneen kuukauteen, mutta vesihuikkaa kyllä, ja tuntui että hän jäi koukkuun siihenkin eli tarvis myös joka kerta sen vesipullon.
Meillä lapset ovat olleet vauvaiän sivuvaunussa meidän sängyn vieressä.
Pinnasängystä sai laidan pois ja sänky laitettiin ihan meidän sänkyyn kiinni (patjat samalla tasolla) ja lapset nukkuivat tässä sivuvaunussa. Se oli meidän vieressä, mutta kuitenkin omana sänkynä. Eli ei tarvinnut kippurassa nukkua.
 
"Näinpä"
[QUOTE="vieras";26200781]Lisään tähän vielä, että eipä tuo ole viime aikoina edes sillä tissillä taintunut, vaan saattaa järjestää yöllisiä huutokonsertteja eikä edes huoli tuttia. Ihan sekopäinen lapsi tulossa, kun on pidetty jatkuvassa ihokontaktissa äidin kanssa. Että se siitä teidän kiintymysteoriassa.[/QUOTE]

No minä en pidä ääripäistä tässäkään kejussa, suuntaan tai toiseen, mutta tuo nyt on puppua, että ihokontaktin takia sekopäinen tulossa... pikkuisen rajaa noihin horinoihin kuitenkin.
 
sama juttu
Monetko päiväunet lapsi nukkuu? Meidän taapero heräili parin tunnin välein vuosikkaaksi, jolloin lopetin imetyksen. jonkin aikaa tästä alkoi yölliset 2-3h huutokonsertit. Olin juuri jättänyt aamupäiväunet lapselta pois. Huutoa kesti muutaman kuukauden. Palattiin takaisin kaksiin uniin ja huudotkin helpottuivat vähitellen. Ei tuo tyttö koskaan ole mikään sikeinunisin ollut, mutta nyt yli 2 vuotiaana nukkuu ihan kohtuullisesti. Eli pienet aivot voivat käydä ylikierroksilla, mistä huuto voi ainakin osaksi johtua.
 
.-.-
meillä tuo refluksi aiheutti isommalla sen että nenä meni tukkoon ja sitä heräsi huutamaan. En tota edes tajunnut kun oli pienempi mutta sitten kun oppi sanomaan että räkä niin silloin tajuttiin että se nenä sen herättää kun ei osannut suun kautta hengittää. Ootko huomannut teillä, että menisi nenä tukkoon öisin? jos niin voi kokeilla esim. suolatippoja.
 
pönttö
En ehtinyt viimeisiä sivuja lukea kokonaan, mutta tuohon perhepetijuttuun vaan pitää kommentoida, että meidän poika (kohta siis 3v) ei ole ikinä suostunut nukkumaan äidin tai isän vieressä. Ei koskaan. Tai no tissiaikaan olisi varmaan nukkunut 12h putkeen tissi suussa kainalossa mutta ilman tissiä - no way. Ja tää on vain pahentunut nyt isompana, raivoaa ihan hulluna että äiti pois isi pois yöllä kun huudatuttaa.

Mietin että tän tulevan vauvan kanssa yritän kaikkeni että saisin hänet nukkumaan vieressäni, jäisi tuhannet tuskaiset pystyynnousemiset pois edes jos vaikka valvoa taas saakin..

Mä mietin jo ihan vakavissani tuota pikkuisen enemmän cold turkey-tyyppistä unikoulua. Yhtenä iltana vaan juteltais jo hyvissä ajoin iltapäivällä että nyt nukutaankin eri tavalla kuin ennen. Sitten illalla nukkumaanmennessä peitto päälle, suukko ja hyvää yötä, ei nukutusta, juttelua, vettä/maitoa, mitään vaan tyynesti tilanteesta pois. Ja tässä vaiheessa mennään metsään ja väsyneen äidin hermo ei välttämättä riitä, kun kolmevuotias tekee hommasta leikin ja karkaa N kertaa sängystään, huoneestaan, hakkaa seinää, potkii ja huutaa aikansa kuluksi, vielä viimeisillä voimillana huitoo tyynyä päänsä päällä ettei vaan vahingossakaan nukahtaisi.. Joten tuota kun on odotettavissa, en uskalla edes yrittää. Miehellä pitäisi hermot paremmin mutta hän on selvästi meistä se lepsumpi tapaus noissa nukkumaanmenemisen kikkailuissa, välillä tuntuu että poika vie miestä aivan 6-0 maitohörppyineen, silittämisineen, unilelunvaihtamisineen ja niin edelleen. Vaan mistä sitä ensin keräisi tyyneyttä, kärsivällisyyttä ja ennenkaikkea pirteyttä, että jaksaisi tuollaiset infernaaliset nukutustaistot ja yöreagoimattomuudet??
 
"Viima"
Meidän perhe lehdes oli juuri juttu samasta asiasta. Kun äiti ja pienin alkoivat nukkua samassa huoneessa patjalla lattialla, yöt rauhoittuivat. Kannattaa lukea.
Meil 1.5v nukkuu sivuvaunus meidän sängyn vieres. Jos yöllä herää voin helposti rauhoitella tai hän voi kömpiä viereen. Esikoiselle pitää antaa rauha nukkua joten sisarus pois huoneesta.
 
"vieras"
[QUOTE="Näinpä";26200963]No minä en pidä ääripäistä tässäkään kejussa, suuntaan tai toiseen, mutta tuo nyt on puppua, että ihokontaktin takia sekopäinen tulossa... pikkuisen rajaa noihin horinoihin kuitenkin.[/QUOTE]

No ehkä vähän kärjistin. Pointti oli kuitenkin se, ettei se lapsen tukahduttaminen ihokontaktillakaan autuaaksi tee, kyllä lapsen pitää saada kehittyä siitä vauva-vaiheesta tullessaan vanhemmaksi. Varsinkin kun siitä symbioosista ei näytä nauttivan siinä perheessä oikein kukaan; lapsi ei nuku, äiti ei nuku, iskä nukkuu eri huoneessa eikä hoida lasta edes päivisin. Äidin ajatusmaailma on ihan täysin vinkallaan, mutta kun ei vaan kestä sitä lapsen itkua niin eipä siinä mitään. Ihokontakti vaan tässä mainitsemassani tilanteessa on ollut kaikkea muuta kuin hyväksi.
 
"vieras"
[QUOTE="Viima";26201035]Meidän perhe lehdes oli juuri juttu samasta asiasta. Kun äiti ja pienin alkoivat nukkua samassa huoneessa patjalla lattialla, yöt rauhoittuivat. Kannattaa lukea.
.[/QUOTE]

Jep. Olen sitä mieltä, että pienten lasten pitää nukkua samassa huoneessa kuin vanhempi/vanhemmat. Siksipä olikin huvittavaa lukea tästä viimeisimmästä Meidän Perhe lehdestä unikoulun lopputulema.

Eka vauvaa huudatettiin yksinään omassa huoneessaan, välillä käytiin siellä. Oikein psykologi ohjeisti näin. Sitten äiti keksi itse, että hän nukkuu lapsensa huoneessa, lapsen lähellä. Ja oikein itsekkin hämmästyi sitä, kuinka lapsi herättyään ei enää huutanut ja rauhoittui unille hetkessä, vain sillä, kun tiesi ja näki, että äiti on koko yön lähellä.

Psykologi kommentoi, että joo, on tullu kyllä hyviä tuloksia muillakin siinä, että lapsi saa nukkua vanhempansa lähellä....no niinpä. daa.
 
"vieras"
Itse en suosittele ns.rankempia unikouluja koska nytkun lapsen uneen ja sen merkitykseen on perehtynytparemmin niin voin sanoa että lapsen turvallisuudentunne ja mieli voi järkkyä jos häntä huudattaa. Tiedän että tästä ollaan montaa erimieltä, mutta itse en tähän ryhtyisi ilman ammattilaisia. Olisikauheaa jos tietentahtoen aiheuttaisi lapselle jotakin pysyvää tunnetasolla
koita nyt muistaa että lapsen turvalisuuden tunne voi järkkyä myös siitä jos äiti on jatkuvasti masentunut, kiukkuinen ja väsynyt ja vaikka tappaa itsensä kun ei pärjää lastensa kanssa.

aapeelle, menkää tsiaan lääkärin arvioon ja koittakaa selvittää onko lapsi oikeasti jostain kipeä vai ei. ja jos ei ole kipeä niin oisko sairaalaunikoulu tms paikallaan että saisit itsekin levätä?
 
[QUOTE="vieras";26200692]Huutava lapsi unikouluun. Minä päätin jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää, että laitan lapsen unikouluun sairaalaan tai ensikotiin, jos itselle syntyy uuvuttava univaje. Uni on kerta kaikkiaan tärkeää jaksamiselle ja omalle psyykelle. Ei ole häpeä laittaa lasta unikouluun, jos omat keinot loppuvat. Jaksamista ja rohkeutta aloittajalle laittaa lapsi unikouluun.[/QUOTE]

Mutta ennen tuota ratkaisua pitää olla sata varma ettei lapsi itke kipua tai jotain muuta vaivaa! Ap ei vissiin oo vieläkään vastannu onko lapsi tutkittu lääkärin toimesta ja suljettu pois allergiat, korvavaivat, refluksit yms jotka voi viedä yönunet? vai onko menny multa ohi hänen vastauksensa?
 
"Astetta rankempi" unikoulu tarkoitti meillä parempaa kärsivällisyyttä. Ja sitähän ei silloin ole sinulla jos olet väsynyt. Jaksat paljon paremmin kun saat univelat pois. Meillä 1,5-vuotiaalta saatiin yöhulinat pois kun siirty maidottomaan ruokaan ja omaan huoneeseen. Se oikeasti vain autto, vaikka siihen itse en uskonut. Ihan yksin en laittaisi omaan huneeseen nuin pientä. Voisitko kokeilla ainakin isompien lasten kanssa samaan huoneeseen nukuttamista. Kun samassa huoneessa nukkuu sisarus niin ei lapsi koe olevansa yksin. Näin olen itse sen järkeillyt. Itse koen taas vain häiritseväni nuorimman unta kun odotan seuraavaa vauvaa. Uskon tuon pienen vaistoavan tulokkaan vaikka ei niin vielä ymmärrä asiaa.

Ei siinä muu auta kuin kokeilu. Voi olla ihan vilja-allergiaakin. Tai sitten lapsi kasvaa vain ja siksi yötkin ovat levottomia.
 
vieras # 56 tässä taas
Kammottaa lukea näitä teidän teilaavia vastauksia, mutta tämähän on normi eikä poikkeus keskustelupalstoilla. Syydetään mitä sylki tuo suuhun ajattelematta lainkaan, miltä se vastapuolella tuntuu.
Anteeksi kesti hetken tämän neuvolan ohjeen hakeminen ja kirjoittaminen koneelle, pahoittelen kirjoitusvirheitäni. Omasta kokemuksesta tiedän, että Helsingissä ei saa apua uupumiseen, mutta Espoon puolella siihen puututaan neuvolassa. Oli yksi parhaita päätöksiä muuttaa pois Helsingistä naapurikuntaan. Itse olen paljasjalkainen Helsinkiläinen, joten on aika painavasti todettu.
En ymmärrä näissä ketjuissa imetysmafiatouhua ja tämä toinen on tämä jatkuva syyllistäminen, jos jollain on ongelma. Onko se oma elämä niin pielessä, että voi toista roimia sanan säilillä ja saada siitä itselleen hyvän olon tunteen?
Joka tapauksessa tämä pelasti meidän perhe-elämän ja avioliiton siinä sivussa. Jatkuva valmonen viikosta ja kuukaudesta toiseen on epäinhimilistä ja tappavaa, joten jokaisen on saatava nukkua. Luonnollisesti pienen vauvan kanssa valvotaan, mutta rajansa kaikeilla.
Ykkösjuttu on sulkea pois fyysiset ongelmat kuten korvat ja allergiat eli lääkäriin ihan ensimmäiseksi. Sen jälkeen lapsen totuttelua uuteen nukahtamismalliin. Oma lapsi vastusti pari viikkoa, mutta sitten hoksasi että nukahtaminen on kiva asia ja juoksi sen jälkeen omaan sänkyyn. Meillä auttoi myös valtavasti päivän rytmitys ja joka huolehditaan lapsen ulkoilusta, syömisistä ja päiväunista joka päivä. Tylsää vanhemmille? Joo, mutta elämää tahdittaa nyt pieni lapsi. Samoin tv on pannassa eli pysyy kiinni muuten kuin pikkukakkosen ajan. Rytmi säilytetään myös viikonloppuisin. Tällä hetkellä kolme ja puolivuotias heräsi kaksi kertaa viime yönä, mutta rauhoittelu auttoi.
Tässä neuvolan antama ohje ja huom! tässä ei oteta kantaa siihen, missä lapsi nukkuu eli oma huone, perhepeti... kaikki käy. Valitsette sen tavan, joka sopii teidän perheelle.

Jos teillä on sellainen onni, että on joku esim. vanhemmat lähellä, niin voisitteko välillä antaa lapsen heille ja nukkua itse yksi yö paremmin, jotta on voimia unikouluun? Meillä tätä mahdollisuutta ei ole ja emme ole ikinä saaneet ulkopuolista apua.

Voimia ja älkää lipsuko päätöksistä, miten sitten ikinä toimittekaan. Tämä on yhteinen projeksi molemmille vanhemmille. Meillä mies toteutti unikoulun.

Ohje:
YLI PUOLIVUOTIAAN LAPSEN OHJAAMINEN HYVILLE UNITAVOILLE

Suurin osa tavallisista, terveistä lapsista heräilee silloin tällöin öisin. Illasta keskeytyksettä aamuun asti nukkuvat vauvat ovat harvinaisia. Jos kuitenkin yli puolivuotiaan lapsen vanhempien ilta on yhtä nukutusrumbaa
ja yöuni hyvin katkonaista lapsen jatkuvan heräilyn vuoksi, kannattaa lasta ohjata uusiin unitapoihin.

Tähän lehtiseen koottujen ohjeiden tavoitteena on rauhoittaa lapsi nukahtamaan itsekseen ilman työläitä nunukuttamiskäytäntöjä. Hyvän ja rauhallisen unen perustana on paljon yhdessäoloa, läheisyyttä ja hellyyttä päivän aikana.
Lasta ei nukuteta uneen, vaan hänet tyynnytellään ja rauhoitellaan unikuntoon määrätietoisesti, mutta lempeästi käyttäen apuna rauhoittavaa kosketusta. Ohjeet sopivat yli puolivuotialle lapsille, joilla ravitsemukselliset tarpeet eivät enää edellytä tiheätä yösyömistä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että osa alle vuoden ikäisistä vauvoista voi tarvita vielä yhden yösyötön aamuyöllä.

Tärkeitä huomioita hyvän unen varmistamseksi

- Yritä pitää lapsen päivärytmi säännöllisenä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aamun heräämisen jälkeen päivän kulku, kuten syömiset, ulkoilut ja nukkumiset tapahtuvat päivittäin suunnilleen samaan aikaan. Säännöllisyys rytmittää
lapsen päivää ja auttaa lasta annekoimaan tulevia tapahtumia. Myös tutut, illasta toiseen toistuvat iltarutiinit, esim. iltapesut, ruokailut ja iltalaulut valmistavat lasta yöunille.
- Lapsi tarvitsee paljon hellyyttä ja läheisyyttä. Pidä lasta päiväsaikaan paljon lähellä ja leiki leikkejä, joissa on paljon fyysistä läheisyyttä.
- Pyri siihen, että lapsi ei syö nukahtimisen yhteydessä. Jos lapsi nukahtaa esim. imetyksen aikana, havahduta häntä lempeästi huomaamaan, että hänet siirretään omaan nukkumapaikkaansa. Lapsen on yöllä herätessään tärkeätä huomata
olevansa tutussa paikassa eli paikassa missä hän nukahti. Tuttu riepu, unilelu tai tutti auttavat lasta tyyntymään itsekseen.

Lapsen rauhoittaminen nukkumaan mennessä/rauhoittaminen lapsen härätessä yöllä

- Kun lapsi itkeskelee ennen nukahtamistaan tai herätessään yöllä, niin arvioi itkun sävystä, onko se itsekseen vaimenevaa, unta etsivää vai onko hätä niin suuri, että vanhempaa tarvitaan heti.
- Jos lapsen itku jatkuu ja/tai voimistuu, mene lapsen luo ja laita kätesi tukevasti, mutta lempeästi lapsen päälle. Pidä kättä paikoillaan kunnes lapsi rauhoittuu, mutta ei niin kauan, että hän nukahtaa. Hiljainen, rauhoittava hyräily
rauhoittaa myös lasta.
- Jos lapsen itku kiihtyy, sivele lasta tuntuvin, säännöllisin ja rytmisin liikkein. Hartiat, selkä ja pakarat sopivat tähän hyvin.
- Jos lapsi ei edelleenkään rauhoitu, niin nosta hänet syliin ja pitele tukevasti pystyssä rintaasi vasten, selkäpuolelta silittäen. Kun lapsi tyyntyy, laske hänet takaisin omaan sänkyyn, mutta pidä kosketuskontakti vielä hetken.
Useimmat lapset eivät nukahda heti, vaan uneen odottelu vie aikansa. Tarkoituksena on antaa lapsen vaipua omassa rauhassaan uneen.
- Vältä kirkkaita valoja ja katsekontaktia, koska ne virkistävät lasta.
- Ole itse rauhallinen ja kärsivällinen, koska lapsi reagoi hoivaajan olotilaan. Levänneen vanhemman on parempi hoitaa lapsen yöheräilyt.
- Lapsi saattaa aluksi vastustaa muutosta kiihkeälläkin itkulla. Hän oppii kuitenkin nopeasti uudet nukkumistavat, kun vanhemmat toimivat lempeästi, mutta johdonmukaisesti.

APUA LEIKKI-IKÄISEN LAPSEN UNIVAIKEUKSIIN

Säännöllinen elämänrytmi luo pohjaa hyvälle unelle

- Säännöllinen elämänrytmi luo lapselle turvallisuutta ja on perusta lapsen hyvälle nukkumiselle. Suunnilleen samaan aikaan tapahtuvat ruokailut, ulkoilut ja päiväunet rytmittävät lapsen päivää.
- Pyri säilyttämään sama tuttu rytmi myös viikonloppuisin. Tämä helpottaa alkuviikon heräämisiä.
- Ole määrätietoinen ja johdonmukainen lapsesi nukkumiseen liittyvissä asioissa. Sopikaa yhteiset säännöt nukkumaanmenosta, kun lapsi on virkeä: milloin sydään iltapala, millon sänkyyn jne.
- Toimikaa sovittujen sääntöjen mukaisesti - rajojen asettaminen ja niissä pysyminen on vanhemman vastuulla.

Rauhoittuminen valmistelee unen tuloa

- Rauhoita iltahetki! Lapsi aistii helposti vanhemman kiireisyyden ja kärsimättömyyden ja nukahtaminen voi vaikeutua.
*- Anna aikaa lapselle ja yhteisille iltatoimille. Säännölliset, tutussa järjestyksessä tapahtuvat iltatoimet kuten iltapala, pesut, iltasatu ja (iltarukous) auttavat lasta valmistautumaan nukkumiseen ja luovat turvallisuutta lapsen elämään.
- Vältä jännittäviä satuja tai tv-ohjelmia ennen nukkumaanmenoa. Jännitys voi siirtyä lapsen uniin painajaisten muodossa.
- Anna lapselle aikaa lopettaa keskeneräiset leikkinsä. Kerro esim. puoli tuntia ennen lähestyvästä nukkumaanmenoajasta, jotta hän voi rauhassa leikkiä leikkinsä loppuun.
- Auta lasta tunnistamaan väsymyksen merkkejä (liikkeiden hidastuminen, korvien ja silmien hierominen, itkuisuus, lisääntynyt kompastelu). Näin lapsi alkaa vähitellen itsekin tunnistaa väsymyksenä ja oivaltaa, että väsymykseen auttaa nukkuminen.

Johdonmukaisuus helpotta elämää

- Totuta lapsi nukahtamaan siihen paikkaan, missä haluat hänen heräävän aamulla. Näin hän kokee paikan turvalliseksi ja pystyy yöllä heräillessään paremmin jatkamaan uniaan tutussa paikassa. Jos kannat esim. vierellesi sänkyysi nukahtaneen lapsen nukuvana omaan sänkyynsä, hän saattaa yöllä herättyään vaatia takaisin nukahtamispaikkaansa.
- Jos lapsi karkailee sängystään ohjaa hänet lempeästi, mutta määrätietoisesti ja johdonmukaisesti takaisin omaan sänkyynsä. Lapsi voi kokeilla rajojaan myös erilaisilla toistuvilla pyynnöillään: "juotavaa, vielä yksi satu..." Kerro lapselle, että "nyt on yö ja yöllä nukutaan. Huomenna on aikaa jutella ja leikkiä."

Lempeys luo turvaa

- Pidä huoli, ettei huoneeseen kantaudu liian kovaa meteliä, joka haittaa nukkumista. Nukahtaminen voi viivästyä, jos lapsi ajattelee, että kaikki kiva tapahtuu hänen nukkuessaan. Himmeä yövalo, oven raolleen jättäminen ja rauhalliset lapsen korviin kantautuvat kodin äänet lisäävät lapsen turvallisuuden tunnetta. Myös hiljaisesti soiva, rauhallinen musiikki voi autta lasta uneen.
- Unilelu, oma erityinen unityyny tai -peitto tuovat lisäturvaa.
- Älä ohjaa lasta päiväsaikaan omaan sänkyyn rangaistuksena jostakin. Lapsi voi mieltää paikan epämiellyttävänä ja nukahtaminen saattaa vaikeutua.

Oma jaksaminen

- Huolehdi myös omasta levosta ja virkistäytymisestä. Voisiko myös vanhempien iltaa rauhoittaa?
 
tummat silmänaluset
Täälläkin on väsynyt äiti. Olen minäkin avannut tällä palstalla monta ketjua aiheesta ja saanut aina kuulla, että vika on minussa. Kukaan ei oikein ymmärrä, että jotkut vauvat/taaperot ei vaan nuku.

Jos joku haluaa vertaistukea ja keskustella aiheesta, teen sen mielummin privaatisti, tällä palstalla ei halua kertoa enää omia asioitani.

Itselläni on kohta 2v taapero, joka ei nuku.

mamma @ fornow .eu
 
fouyt
[QUOTE="Näinpä";26200963]No minä en pidä ääripäistä tässäkään kejussa, suuntaan tai toiseen, mutta tuo nyt on puppua, että ihokontaktin takia sekopäinen tulossa... pikkuisen rajaa noihin horinoihin kuitenkin.[/QUOTE]

Niinpä. Vai että ihokontaktin vuoksi vauva menee sekaisin :LOL: Toivottavasti tuon kirjoittajalla ei ole omia lapsia. Meillä tissiltä vieroitus meni oikein hyvin ja vähillä itkuilla alle vuoden ikäisellä lapsella, ja siis perhepedissä. Nyt nukkuu aamuun asti heräämättä, vieressä edelleen.

Ap:n tilanne on todella hankala, ehdottomasti somaattisen sairauden poissulku tehtävä mahdollisimman pian, eli lastenlääkärille aikaa varaamaan niinkuin meinasitkin. Jos ei sairautta löydy, niin ainakin sairaalan unikouluun varmasti pääsette. Joku mainitsi myös perheen yleisen ilmapiirin, sekin vaikuttaa. Toivottavasti syy selviää ja tilanne korjaantuu... Voimia!!!
 

Yhteistyössä