Huonosti on asiat jos ihmisen onni on siitä kiinni onko omia lapsia!

[minä]

Olen katkera menneisyydestäni (rankkaa pahoinpitelyä, insestiä jne. ). Surullinen sairauksistani, surullinen siitä että en pysty liikkumaan normaalisti.

Se että en saa lasta on kuitenkin pahempaa kuin kaikki nuo yhteensä. :'(

Saati että jollain kesämökillä olisi paskan vertaa väliä minulle.

 

[Alaston lohikäärme]

Oletko tahallisesti vai tahattomasti lapseton?
Koska tahattomasti lapsettomista ymmärrän hyvin, jos ovat onnettomia.

Peesi tälle. Mutta toisaalta ihmisen pitää myös sopeutua ja löytää elämäänsä sisältöä sitten jostain muusta. Tarkoitan siis,että pitää olla jokin keino selviytyä vastoinkäymisestä. Eihän lapsettomuutta voi jäädä suremaan koko loppu elämän ajaksi.

Hyvin sanottu!

Mäkin tahtoisin kesämökin järven rannalta ja vaikka mitä muuta, mutten masennu jos en niitä saakkaan.

Kesämökki järvenrannalta on hippasen eri asia kun lapset.. Siihen tarvitaan kuitenkin vain rahaa. Niitä lapsia kun ei sillärahallakaan saa.

Juurikin olin samaa sanomassa. Ei mitenkään verrattavissa toisiinsa. Kesämökin saa, kun lampsii pankkiin ja ottaa lainan.
Lapsia ei saa välttämättä edes hoidoilla. Lainaa niihin lapsettomuushoitoihin saa kyllä, tulos on vaan niin pirun epävarmaa. Jos taas otat mökkilainan, ni kyllä sä sen mökin saat sillä lainalla.

 

[Cassyput]

Mä taas ymmärrän täysin että onni on lapsista kiinni. Minun onneni ainakin on.

 

[Alaston lohikäärme]

[
Itse olen aina halunnut lapsia ja onneksi niitä saanutkin. Mutta jos jostain syystä olisin jäänyt lapsettomaksi en siltikään jaksauskoa että olisin onneton tai katkera tms. Tottakai olisin surullinen siitä asiasta, ihan niin kuin nytkin lapsellisena olen surullinen joistain ikävistä jutuista jotka minua ovat kohdqanneet. Silti uskon että olisin pystynyt senkin hyväksymään ja sitten nauttimaan kummilapsista, koirista ja niistä muista ihanista asioista mitä elämääni olisi kuulunut.

Totahan et voi tietää, kun olet ne lapsesi saanut. Mä luulen, et mä olisin kyllä voinut olla aika katkera, jos en olis tuota tyttöäni saanut. Ihan rehellisesti sanottuna.
Muita suruja ei voi mun mielestä edes verrata lapsettomuuden suruun.

Ja kyllä mullakin on kummilapsia ja on ollut koiriakin, mut ei niitäkään voi verrata siihen, mitä on olla äiti.

Tottakai se pakon edessä olis ollu vaan jatkettava elämää ilman lasta, mutta kyllä se on mulle parasta, mitä on koskaan tapahtunut.

 

[Cassyput]

Muita suruja ei voi mun mielestä edes verrata lapsettomuuden suruun.

Olen täysin samaa mieltä, siitäkin huolimatta että lapsettomuuden surua en ole joutunut kokemaan.

 

[Hmm]

Madicken04 sanoi, ettei olisi onneton, jos olisi käynyt niin, ettei lapsia olisi tullut. Et voi millään sitä tietää, koska olet lapsesi saanut. Kun nuorena seurasin vanhemman tuttavani lapsettomuushoitoja, päätin, että tuohon rumbaan en lähde ikinä! Jos minulle ei lapsia suoda, niin sitten on niin. Elämä on hyvää ilman lapsiakin. Joitakin vuosia myöhemmin olin tilanteessa, jossa otettiin jo puheeksi hoidot ja olin valmis mihin vain, kunhan lapsen saan. Hoidot tai adoptio. Kriisi oli todella paha! Elämästä katosi joksikin aikaa kaikki ilo. Vaikka kuinka yritin järkeillä, että minulla on niin paljon elämässä hyvää, ei auttanut. Suru oli niin valtava. Olin päässyt jo melko lailla sinuiksi asian kanssa, kun lapsi meille sitten siunaantuikin (ja ei, ei tärpännyt siksi, että olisimme luovuttaneet tai stressanneet vähemmän tms. ). Ja tämän 10kk mitä hän on meillä ollut, ovat olleet juuri kaikkea sitä, mitä ilman luulin jääväni. Olen todella kiitollinen hänestä!

 

[Scarlett O Harava]

Mä tiedän, että jos en olisi saanut edes yhtä lasta, niin mä olisin todella katkera siitä.

 

[mamii]

OMAT LAPSET OVAT PUOLITÄYDELLISIÄ JA LAPSENLAPSET OVAT IHAN TÄYDELLISIÄ.

 

[Madicken04]

[
Itse olen aina halunnut lapsia ja onneksi niitä saanutkin. Mutta jos jostain syystä olisin jäänyt lapsettomaksi en siltikään jaksauskoa että olisin onneton tai katkera tms. Tottakai olisin surullinen siitä asiasta, ihan niin kuin nytkin lapsellisena olen surullinen joistain ikävistä jutuista jotka minua ovat kohdqanneet. Silti uskon että olisin pystynyt senkin hyväksymään ja sitten nauttimaan kummilapsista, koirista ja niistä muista ihanista asioista mitä elämääni olisi kuulunut.

Totahan et voi tietää, kun olet ne lapsesi saanut. Mä luulen, et mä olisin kyllä voinut olla aika katkera, jos en olis tuota tyttöäni saanut. Ihan rehellisesti sanottuna.
Muita suruja ei voi mun mielestä edes verrata lapsettomuuden suruun.

Ja kyllä mullakin on kummilapsia ja on ollut koiriakin, mut ei niitäkään voi verrata siihen, mitä on olla äiti.

Tottakai se pakon edessä olis ollu vaan jatkettava elämää ilman lasta, mutta kyllä se on mulle parasta, mitä on koskaan tapahtunut.

Lapset ovat tietty minulle kaikki kaikessa, mutta elämässä on muitakin asioita, niin iloja kuin surujakin. Ja vaikka olen lapset saanut ei elämä silti ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista aina.

Itse uskon että olen saanut käydä läpi (ja teen tuota surutyötä yhä vaikka tapauksesta jo kohta 2,5v aikaa) surun/menetyksen joka on minulle kaikkine yksityiskohtineen suurempi tuska mitä lapsettomuus olisi voinut ikinä olla. Veljeni itsemurha kaikkine oheisseurauksineen oli kyllä sitä luokkaa että tänäkin päiväna tuntuu että jos olisin oman lapsettomuuteni hinnalla voinut pelastaa veljen ja koko perheen tuolta helvetiltä olisin tehnyt sen silmääni räpäyttämättä.

Tietenkään mitään ei voi varmasti sanoa kun ei ole asioita kokenut, mutta silti uskon että itselleni lapsettomuuden aiheuttama taakka olisi ollut pienempi. Ja sii en mikään teiniäiti ole vaan liki kolmekymppisenä vasta nuo omani saanut ja muutamaan kertaan kerennyt jo mielessäni miettiä että mitä jos jäänkin ilman. En vähättele lapsettomuutta ja toki sitä surisin varmasti, mutta silti uskon että siitäkin selviäisin eikä elämä silti olisi tyhjää.

 

[Ultramariini]

En usko että lapsettoman ihmisen elämä olisi yksinomaan onnetonta, eihän sellaisen ihmisen elämä, jolla taas lapsia on- ole yksistään onnellista.
Itse olen saanut lapseni sen verran vanhana, että ehdin jo työstää ajatusta, että entäs jos en koskaan lapsia saakaan. Ja se koski, ihan fyysiseksi kivuksi asti.
Ehkäpä sen asian kanssa olisi oppinut elämään ja etsinyt onneaan sitten toisenlaisista asioista.
Minulla on ollut tänään huono päivä, ja olen ollut huono ja huutava äiti- ja lapsistani ei ole varmaankaan tuntunut siltä, että he olisivat minun onneni- mutta ovat he sitä silti.
Ihastuttajani ja vihastuttajani, joita ilman elämäni olisi vajaampaa ja itse olisin vajaampi ihminen.

 

[kannanottaja]

No huh, mikä ketju. Lapset ovat siunaus. Mutta lapsen saaminen ei ole tänä päivänä itsestä kiinni. Toinen saa, toinen ei ja jälkimmäinen menee hoitoihin. Punasta tupaa ei saa ilman omaa selkänahasta repimistä, joten sitä on turha rinnastaa. (Paitsi jos perii sen vanhalla rahalla.)