Monet asiat tilanteessasi kuullostavat samalta, kuin omalla kohdallani lapsen ollessa pienempi... minä tunnuin olevan kontrollifriikki, joka ei voinut mennä illalla nukkumaan, jollei keittiö ollut tiptop ja viimeinenkin lelu olohuoneen lattialta kerätty. Ja samoin tuntui, että kaikki tutut äidit ovat varsinaisia supermammoja, jotka leipovat, silittävät ja sitä rataa, päivittäin. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että taisin kärsiä jonkinlaisesta masennuksesta, joka sai minut tuntemaan huono äiti-fiiliksiä ja riittämättömyyden tunnetta, vaikka hoidinkin kotityöt ja lapsen kunnialla.
Meillä myös poika oli iltavirkku ja aamun torkku tuossa iässä. Ei esim. ikinä ennätetty aamuisin klo 10 alkavaan kerhoon. Voisitko kokeilla, että alkaisit herättää vauvan toisilta päiväunilta esim. viimeistään klo 18 ja saisit sitä kautta hänet aiemmin yöunille? Olen sitä mieltä, että jossain määrin tuo vuorokausirytmi on kuitenkin synnynnäinen juttu...