Huomenna eka aika klinikalle... muita ensikertalaisia?

Meillä odoteltu haikaraa yli kaksi vuotta. Minä 29 ja mies 41. Minulla putket tukossa ja kuukautiset ja ovulaatio hyvin satunnaisia :'( Tutkimukset on tehty ja jonossa ollaan oltu viime kesästä ja nyt vihdoin meillä ensimmäinen aika huomenna klinikalle. Tampereen Yliopistolliseen Sairaalaan ollaan menossa eli julkisella mennään aikakin vielä. Pelottaa mitä ne sanovat minun painosta kun painoa on "hiukan" ylimääräistä Etukäteen kun sinne soittelin syksyllä niin sanoivat ettei mitään sellaista ole, että painon perusteella hoidot evättäisiin, joskus vain olen kuullut kauhujuttuja tästä...

Muutenkin jännittää... asia oikeesti menee eteen päin. Aikasemmin sitä on vaan ajatellut, että se on sitten kaukaista tulevaisuutta, mutta nyt se tulevaisuus rupeaa olemaan käsillä. Nyt voi oikea yritys alkaa :heart: Luultavasti se on sitten suorilta IVF ( IIIIK), mutta katsotaan nyt mitä se lääkäri huomenna sanoo. Mulla teki clomifeenit ihan hirveän kivuliaat kuukautiset, että saa nähdä mitä sitten nämä muut vielä stydimmät hormonit tekee...

Onko täällä muita jotka nyt vasta on aloittamassa hoitoruljanssia ja voisimme tukea toinen toisiamme?

 

Täällä toinen ensikertalainen :wave:
Olen 30v. ja mies 28v. Kolmen viikon päästä meillä on ensimmäinen aika Tampereen Väestöliiton klinikalle. Jännittää jo...
Mun ongelma on se, ettei mulla ole tullut kuukautisia luonnollisesti kahteen vuoteen. Oon kokeillut Divinaa, Teroluteja ja Clomifeniä, mutta niilläkään ei kunnon vuotoa ole saatu aikaiseksi. En ovuloi, ja mun kohdun limakalvo on tosi ohut. Lisäksi mun estrogeenitasoni on normaalia alhaisempi. Selkeää syytä tuohon kuukautisten puuttumiseen ei ole, jotakin gyne on mutissut hypotalamuksen toimintahäiriöstä. Toivon kovasti, että lapsettomuusklinikan tutkimukset selkiyttävät tilannetta.
Mulla on ihan samanlainen olo kuin sulla: oon ajatellut, että hoidot ovat vasta joskus kaukana tulevaisuudessa, ja nyt tuntuukin ihan uskomattomalta, että menemme ekalle käynnille jo kolmen viikon päästä! Asia alkaa toden teolla edetä. Ollaan kyllä miehen kanssa aivan täpinöissämme =)
Tsemppiä sulle ekalle käynnille tänään! Tulehan heti kertomaan klinikan kuulumiset!

 

Hei, en ole ihan ekakertalainen, mutta melkein... eli tutkimukset on tehty, diagnoosi saatu ja eka inssi edessä. Heksamiina, Tampereen Väestöliitto on kyllä suositeltava paikka. Me ollaan siellä, kaikki on tapahtunut vauhdikkaasti ja koko henkilökunta on TOSI ystävällisiä. Jännitti mennä sinne eka kerran, mutta kokemus oli tosi positiivinen. Ollaan siellä niin pitkään kuin rahat riittää.

 

soleil76, kiva kuulla kehuja Väestöliitosta, lievittää mun jännitystä =)
Teille kovasti onnea inssiin, toivottavasti tärppää!!

 

Maricce -- kuinka ensikäynti meni???

Mäkin ilmoittaudun tähän ketjuun. Ollaan kaikki näköjään Tampereella hoidoissa tai niihin menossa. Meillä on ensi vierailusta TAYS:lle muutama viikko. Asiat lähtivät etenemään nopeasti. Mulla sattui olemaan silloin vielä kp3, joten alkukierron verikokeet kävin antamassa seuraavana päivän ja aukiolotutkimuskin oli seuraavalla viikolla. Loppukierron verikoe on vielä edessä. Inseminaatio on meillä varmaankin ensi kierrossa ellei jotain hälyttävää ilmene ennen sitä.

Minusta TAYS:lla oli mukavaa henkilökuntaa.

Mielialat vaihtelevat. Välillä on toiveikas olo, että vihdoinkin saadaan apua. Välillä iskee epätoivo -- jos tämä "viimeinen oljenkorsikaan" ei auta...

 

Heippa kaikille :wave:

Käynti TAYS:ssa kävi kivuttomasti vaikka sitä etukäteen jännitinkin tosi paljon. Nyt kun saadaan kierto käyntiin niin otetaan sitten kierron aikana verikokeita. Mies menee "siemenanalyysiin" B) oikeesti kun miettii niin on se aika kamala kokemus varmaan. Mennä vieraaseen paikkaan hieman "hieromaan" itseään ja laukeamaan. Se on niin yksityistä puuhaa, itsellä olisi ainakin aikamoinen kynnys kysymys No, mies sanoi, ettei sitä jännitä.

Varsinaiset IVF hoidot saadaan käyntiin syksyllä, mikä on toisaalta hyvä koska meillä on häät Toukokuussa. Ja häämatka siihen suoraan perään. Hyvä saada hengähtää kaiken välissä, ettei tule liikaa kerralla asioita.

Henkilökunta oli tosi ystävällistä ja ymmärtäväistä. Kaikesta saatiin paljon tietoa ja puhelinnumero mihin soittaa jos tulee jotain kysyttävää. Kiire ei lääkärillä eikä hoitajalla ollut vaan rauhallisesti vastasivat joka kysymykseen. Uusi aika meille sinne on hääviikolla kuulemaan testien tuloksia. Sen jälkeen aloitellaan tarvittavat "alustus" lääkkeet ja jäädään odottelemaan syksyä...

Hyvillä mielin olemme Jos vaikka sitten jouluksi saataisiin lahjaksi positiivinen testi :heart:

 

Tervetuloa Hannele-74! Tuo mielialojen vaihtelu on tuttua. Välillä on tosi toiveikas olo, että kyllä me nyt varmasti hoitojen avulla onnistutaan, välillä taas iskee epätoivo, että mitäs jos hoidotkaan eivät auta.. Täytyy vaan yrittää pysyä positiivisella mielellä (mikä ei aina ole helppoa).

Maricce, kiva kuulla, että käynti sujui hyvin! Nyt vaan kärsivällisyyttä ja tsemppiä syksyn odotteluun. On varmasti hyvä, että teillä on tässä alkukesästä muuta ajateltavaa, kuluu aikakin sitten nopeammin. Ja häät jos mikä on sellainen juttu, joka saa ajatukset muualle =) Me mentiin naimisiin kesällä 2006, ja mä en ainakaan pystynyt/ehtinyt muutamaan kuukauteen ennen häitä ajattelemaan yhtään mitään muuta =)
Mun mies menee myös siemennesteanalyysiin ensi viikolla. Sitä jännittää vähän, kun kuulemma vieraassa paikassa yksin "touhuaminen" ei ole kovin houkuttelevaa. Ymmärrän miestä kyllä! Mutta saavatpa nuo miehetkin jotain hiukan ikävää kestää, kun me naiset aina ollaan niitä, joita ronkitaan ja jotka joutuvat hormoneja pistämään jne... :kieh:

Hannele, oliko se aukiolotutkimus kivulias?

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Heksamiina, aukiolotutkimus näyttää joillakin olevan tosi kivullinen ja toisilla ei ollenkaan. Minä kovasti henkisesti valmistauduin siihen, että se on kivulias, mutta ei se tuntunut paljon miltään. Onhan se tietty hieman epämiellyttävää, kuten gynegologiset tutkimukset yleensäkin, mutta ei sattunut yhtään.

Mekin olemme välillä tosi positiivisella fiiliksellä, tai siis mies on aina. Minä olen sitten tällainen tuuliviiri, yleensä olen toiveikas, mutta sitten välillä iskee ihan järkyttävä epätoivo, että entä jos tästä ei tule mitään...

 

Moips,

Heksamiina
En halua pelotella, mutta minulla ainakin oli aukiolo tutkimus ihan mielettömän kipeä, mulla on muutenkin tosi "arat" paikat. Laproskopia oli paljon helpompi kun ei tarvinnut olla hereillä. Jälkikivut ei ollut pahoja, lähinnä aristusta vatsan navan seudulla. Kauhulla odotan munasolu punktiota...

Hannele -74 ja soleil76
Täälläkin vaihtelee mielialat todella kovasti. Välillä on niin toivoa täynnä ja varma siitä, että kyllä kaikki suttaantuu. Sitten taas surettaa ja olen varma, että jäädään ilman lapsia, järkyttävä epätoivo velloo vatsassa. Välillä taas vihaa koko maailmaa kohtaan ja varsinkin jos näen, että joku vanhempi kohtelee huonosti lastaan tai laiminlyö häntä, tulee niin kiukku pintaan, että miksi tuollaisille suodaan lapsia ja sitten meidän täytyy taistella tällaisten asioiden kanssa.
Sitten tulee se hetki, että yritän olla välinpitämätön, et joo en mä oikeestaan olis halunnutkaan lapsia, onhan lapsissa niin paljon huolehdittavaa ja ne määräävät sitten elämän tahdin yms. Se on suojautumiskeino pettymysten varalle... Ja tietenkin aina välillä valtaa pelko mielen, että jos niitä lapsia sitten tulee niin olenko hyvä äiti, osaanko minä nyt sitten hoitaa sitä oikein...

Kaupungilla tulee vain isovatsaisia ihmisiä vastaan, vanhempia lastensa kanssa ja minun sylini on vain niin tyhjä. Minulla oli edellisessä suhteessa kaksi keskenmenoa ja sen jälkeen olen tuntenut niin syvää, syvää, syvää surua ja tyhjyyttä sylissä, aivan kuin elämästäni puuttuisi jotain elintärkeää, ihan kuin en pystyisi hengittämäänkään kunnolla ja kaikki muu on yhdentekevää.

Paras ystäväni on juuri viimeisillään ja näin "vanhoilla" päivilläni sain pikkuveljen viime Heinäkuussa, että lapsia on tässä lähipiirissäkin. Voi mitä iloa ja tyydytystä saan kun saan leikkiä pikkuveljeni kanssa ja saan seurata hänen vinhaa kasvamistaan. Hän on silmäteräni, onneksi ei asuta kaukana heistä. :heart:

Nyt pitäisi ruveta siivoamaan, että koti on edustus kunnossa kun huomenna on viimeinen virallinen hääkokous Jännittää ihan sikana, häin enään muutaman päivän yli kuukausi ja ehkä eniten odotan häämatkaa joka suuntautuu Thaimaaseen. En ole koskaan ollut missään rantaloma kohteessa ja muutenkin ihan meidän ensimmäinen loma yhdessä missään ulkomailla jos Tallinnaa ei lasketa.

Mutta hyvää alkavaa viikonloppua kaikille B) Toivottavasti tämä auringon paiste jatkuu koko viikonlopun ja siitä kevääseen. Ei meillä enää kaivata lunta eikä loskaa B)

 

Hei vaan, voisin liittyä tähän ketjuun. Ensikertalaisia ollaan, eka käynti tulossa 21.4. Meillä yritystä takana nyt 8kk. Vielä ei hoitoihin edes muuten olis kiire, mutta mulla tuli pari kuukautta sitten vahva tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa... Omatoimisesti alettiin asioita selvittelemään ja mies kävi siemennesteanalyysissä, tuloksena todettiin kakki miehen siittiöt epämuotoisiksi päästään. Nyt siis mennään ensikäynnille selvittelemään, että mikä meillä edessä, todennäköisesti kai icsi.

Noi tunne kuvaukset vois olla mun kirjottamia Aikamoista vuoristorataa tää on (mies on tietenkin ihan cool). Nyt on helpoottunut olo, kun jotain vihdoin tapahtuu. Haaveilen, että meillä olisi vauva kesällä 2009 :heart:

 

Tervetuloa HepaE.

Mä sain ohjeistuksen ottaa tunti ennen aukiolotutkimusta Ibumax 600mg. Antoivat sen silloin mukaani, kun oli ensikäynti. Tutkimus oli siedettävä, vaikkakin välillä sattui. Mulla kipu johtui lähinnä siitä, että he eivät saaneet välineitään pysymään paikallaan kohdun suulla vaan joutuivat niiden kanssa venkslaamaan. Useana päivänä sen jälkeen vielä tuli verta. Tuliko teillä muillakin verta? Siitä olisin etukäteen halunnut varoituksen.

Meillä odotellaan vielä spermatestin tuloksia. Ne jännittävät. Odotin, että olisivat tulleet jo tänään. Miehen mukaan kestää kauan, koska siittiöitä on niin paljon, etteivät ole ehtineet niitä vielä laskemaan...

Maricce Ihanaa häiden valmistelua sulle! Meillä tulee häistä kohta kaksi vuotta.

 

Tuosta aukiolotutkimuksesta vielä... Tehdäänkö se aina automaattisesti? Kuuluuko siis alussa perustutkimuksiin? Ajattelen toiveikkaana, että säästyisin siltä... Mutta toisaalata, jos rankkoihin ja kalliisiin hoitoihin lähdetään, niin kaikki mahdollinen on varmaan tutkittava ennen niitä. Enkä kyllä usko, että tästä olisi tulossa kivutonta ja helppoa. Siis molemille varmaan tehdään perusteelliset tutkimukset, vaikka nyt näyttäisi, että vika on niissä simpoissa.

Hannele-74 toivottavasti teillä spermatestin tulos parempi kuin meillä, odottaminen on kyllä ihan kauheeta. Maricce meilläkin häät jo takana päin, nauti ihanasta päivästä ja valmisteluista, äläkä pilaa päivääsi stressaamalla kuten eräs :ashamed:

 

ei olla kans ihan eka kertalaisii..2.4 lääkärin aika ja harjoitellaan pistämistä,jännittää kun en ole NIIN kauhean ystävä neulojen kanssa onneks mies lupas pistellä jos kammo menee ylipääsemätömäks..viikolla 16 punktio,jännittää aivan kamalasti,lueskellut netistä kertomuksia :/ minä olen 34 ja mieheni 25 :heart: :heart:

 

Aukiolotutkimuksesta. Minä kävin siinä keskiviikkona ja sain edellisellä klinikkakäynnillä ohjeeksi, että ottaa burana 600 n. tuntia ennen. Itsellä se tutkimus ei oikeastaan sattunut. Ainoastaan yhdessä vaiheessa kun lääkäri ruiskutti sitä varjoainetta niin tuntui kovaa paineen tuntua vatsassa. Jälkeenpäin ei ollut mitään kipuja. Verta tuli sinä päivänä vähän ja seuraavana päivänä hieman sellaista rusehtavaa.
Diagnoosi oli että molemmat torvet tukossa . Se tuli mieleen, että tutkimus olisi kannattanut tehdä silloin kun ensimmäisen kerran lääkäriltä sain e-pillereiden reseptin. Nyt on ihan turhaan tullut niitäkin popsittua

 

Kukka -- Olen kuullut useamman tarinan siitä, miten aukiolotutkimus aukaisi munatorvia ja raskaus lähti sitten heti sen jälkeen. Mitä sulle meinataan seuraavaksi tehdä torvien suhteen?

HepaE -- Kun kärsivällisyys TAYS:n jonossa alkoi loppua, soittelin Väestönliitolle. He sanoivat, että jos ajoitus on oikea, he tekevät aukiolotutkimuksen ensimmäisellä käynnillä. Samoin TAYS:lla olisivat tehneet, jos mulla ei olisi ollut menkat menossa. Kyllä se vaan on tosi tärkeä tutkimus.

Simppatuloksista... Mä olen ollut tosi avoin tutkimuksistamme läheisille ystävilleni. Simppatulosten suhteen kuitenkin mies sanoi, että niistä ei puhuta. Käytännössähän se siis tarkoittaa sitä, että en voi puhua enää mistään hoidoista tulokset saatuamme -- varsinkin jos tulokset ovat huonot ja siirrymme suoraan koeputkihedelmöitykseen (he arvaisivat, että vika on spermassa, koska olen selostanut, että jos sperma kelpaa seuraavaksi on inseminaatio vuorossa). Jos taas tulokset ovat hyvät, joudun vaikenemaan joka tapauksessa, sillä muutoin he olettavat että kerron heille jos tulokset ovat hyviä, mutta en jos ne ovat huonoja.... Monimutkasta... Onko teillä muilla ollut vastaavaa ongelmaa? Puhutteko hoitoon menosta ja hoidoista läheisille ystävillenne? Ystäväni tietävät kaiken lisäksi nimimerkkini täällä ja käyvät näillä palstoilla itsekin, joten jossain vaiheessa joudun vaikenemaan kuin muuri. Suosittelen, että mietitte etukäteen, mitä kerrotte läheisillenne varsinkin, jos miehenne ei halua, että hänen spermastaan keskustellaan...

Tervetuloa Viivi!

 

Me (lue minä ) olaan kerrottu jo nyt tästä tilanteesta aika avoimesti. Molempien äidit tietävät, lisäksi veljeni puolisoineen ja kolme mun tarkoinvalittua ystävätärtä.

Viikolla kun miehen kanssa riideltiin se sano että olen kertonut asiasta liian avoimesti ja olisi pitänyt kysyä ensin häneltä. Hän on kyllä tiennyt aina kun olen jonkun kanssa asiasta puhunut ja antanut aina sillon luvan, mutta nyt riidan tuoksinassa taisi paljastaa todelliset tunteensa. Meillä mies on ollut todella rauhallinen ja realistinen koko ajan. Mikään ei ole haitannut tai tuntunut hänestä toivottomalta. Hänelle tämä on asia, joka hoidetaan tavalla tai toisella. Jos biologista lasta ei tule, hän on valmis adoptioon. Asialle ei voi mitään ja sitä on turha murehtia... Siitähän se riita muuten alkoikin, kun minä itken silmät päästäni, etsin tietoa ja koen että häntä ei kiinnosta koko asia ollenkaan. Miten sitä voikin ihmiset suhtautua näin eri tavoin.. Ja mulla muuteenki luontainen tarve jutella kavereiden kanssa kaikesta mahdollisesta, niin kuinka voisinkaan sulkea sisääni näin ison asian!? Toki mun on kunnioitettava miehenkin mielipidettä, yhdessähän tässä ollaan ja tämä on todella yhteinen asia.

Nyt tuli rakas ja pizza, täytyy mennä =)

 

Hannele-74 Lääkärini sanoi samaa, että tutkimuksessa munatorvet voivat aueta, mutta meikäläisellä niin tukossa että varjoaine jäi vain kohtuonteloon. Äidilläni muuten ollut kanssa munatorvet jonkin verran tukossa, mahtaakohan olla perinnöllistä?
Lääkäri ei munatorvien suhteen ehdottanut mitään. Kysyin kyllä, että saako niitä auki mitenkään. Jokin leikkaus on olemassa, mutta sitä ei ilmeisesti kovinkaan tehdä. Nyt olisi pulloharjalle töitä . Hoidoksi ehdotti IVF+ICSI.

 

Hei.. Käväisen vähän pinossanne.. =)

Mulla aukiolotutkimus ei sattunut yhtään. Meitä on siis erilaisia. Se aine muuten mitä sinne ruiskutetaan ei ole yleensä varjoainetta vaan keittosuolaliuosta ja ilmakuplia. Aika harvassa tapauksessa nykyään tehdään varjoaineella.

 

Tervehdys taas!

HepaE: Oliko ne siittiöt muuten ok, eli liikkuivat vilkkaasti ja niitä oli tarpeeksi? Meidän lääkäri selitti meille, ettei sillä pään muodolla ole niin paljon merkitystä, jos ovat vikkeliä ja niitä on paljon. Siis haittaa sen muotokin jonkun verran, mutta ei niin paljon. Me aloitetaan insseillä, vaikka simpat ovat muotopuolia ja kiemurtelevia... =)

Me ollaan oltu tosi avoimia tän asian suhteen. Mä kaipaan kyllä ystävien tukea ja mun miehelle se on ihan ok. Se on jotenkin niin "jalat maassa" -tyyppi, että vaikka sitä tietty harmitti toi simppatestin tulos, niin koska se ei itse sille voi mitään, niin ei se jää sitä murehtimaan vaan aattelee, että nyt on näin ja mahikset on vielä hyvät. Mä oon sitten se vauhkoaja!

Mä söin tänään viimeisen tabun ja perjantaina on seurantaulta... hui!

 

Aurinkoista kevätpäivää kaikille B)

soleil76 Niissä miehen siitiöissä ei ollut ainuttakaan normaalin muotoista kaveria, kaikilla oli epämuotoinen pää ja jollain muutkin osat. Simpat muuten on ihan ok, liikkuvat viitearvojen rajoissa ja niitä on tarpeeks jne. tietysti tässä meillä ei ole vielä selvää, että onko mun puolelta kaikki kunnossa. Mulle on vasta tehty normaali gynekologinen tutkimus ja ultrattu kohtu ja munasarjat. Silloin näkyi johtofollikkeli ja tikkujen mukaan ovuloin, mutta endon mahdollisuutta ei olla voitu täysin sulkea pois ja sitä aukiolotutkimusta ei tosiaan olla vielä tehty.. Oliko teillä "ainoa" ongelma miehen siittiöt?

Voi jos mekin alotettaisiin hoidot inssillä!! Mä todella olen ollut siinä uskossa, että nää epämuotoiset kaverit eivät saa itse hedelmöitettyä sitä munasolua, eivät jotenkin "pääse läpi" ja siksi ICSI olisi lähes ainoa vaihtoehto. Toisaalta suoraan kovan hoidon aloitus tuntuis jotenkin tehokkaammalta aseelta... Vielä kolme viikkoa ensimmäiseen käyntiin ja sitten tää piinaava epätietoisuus alkaa helpottaa.. Ja sitten piinaillaankiin toivottavasti ihan muita juttuja

Onneksemme muuten huomasin, että meidän lääkärillä on andrologian erityispätevyys, eli tietää varmasti juuri näistä miehestä johtuvista lapsettomuuden syistä kaiken mahdollisen. Oletteko muut keränneet lapulle jotain listaa kysymyksistä ekalle käynnille mukaan? Tuntuu, että päähän pälkähtää kaikenlaisia kysymyksiä ja kohta en muista niistä ainuttakaan jos en kirjota niitä paperille...

 

Me ollaan kerrottu lapsettomuushoidoista avoimesti molempien vanhemmille sekä läheisimmille ystäville. Mä en osaisi olla kertomatta läheisille ihmisille tällaisesta asiasta, joka on meille niin tärkeä ja iso juttu. Tosi hienosti vanhemmat ja ystävät ovat kyllä suhtautuneet asiaan, ollaan saatu heiltä paljon tukea ja kannustusta. Tuntuu hyvältä, kun niin moni on hengessä mukana.

VIivi73, mulla on todennäköisesti myös pistoshoidot edessä. Hiukan jännittää se pistäminen, että miten se onnistuu.. Yleensä en kammoa verikokeen ottoa tms., mutta jotenkin ajatus itseään pistämisestä tuntuu inhottavalta. Mun mies on myös luvannut hoitaa asian, jos mua liikaa kammoksuttaa. Onko täällä immeisiä, jotka ovat joutuneet pistämään itseään? Tottuukohan siihen nopeasti?

 

HepaE: Me tosiaan aloitetaan inssillä, vaikka on huonompi tilanne, eli suoraan eteenpäin liikkuvia on 0%. Kiemurtelevia, hitaita taisi olla 38 %. Mä jostain luin, että jos näitä kuitenkin jotenkin eteenpäin liikkuvia on yli 30 % ja siittiöitä on tarpeeksi, aloitetaan inssillä. Meilläkin ne oli tosiaan päästään muotopuolia, normaaleja ei tainnut olla yhtään. Lääkäri selitti meille, että se ei ole niin tärkeä asia. Piirsi oikein kuvankin =), jossa kyllä teräväpäiset heput pääsivät paremmin munasolun sisään, mutta noille hassupäisillekään se ei ole mahdotonta.
Ei sitä sen kummemmin selitetty, että miksi aloitetaan inssillä. Mutta tosiaan sen verran lääkäri sanoi, että jos ei 3-4 kerralla onnistu, niin sitten IVF/ICSI. Musta tuntuu helpommalta aloittaa kevyemmillä hoidoilla. Toisaalta mulla ei ole niin paljon luottamusta niihin, mulla on sellainen olo, että vasta IVF/ICSI tärppää. Toivon silti kovasti, että olen väärässä! =)

Ai niin, se piti vielä sanoa, että minussa ei ole ainakaan vielä havaittu mitään "vikaa". Silti popsin nyt ennen inssiä 5 päivää Arimidexiä.

 

Meilä kans ensimmäinen kerta ensiviikolla felicitaksissa....jännittää!mut tällä ekalla kerralla kuulemma vaan keskustellaan!oli jo vaikea soittaa sinne ja varata aika, mut sitten helpotti!!

 

Hei! Voisin ilmottautua joukkoon! Tänään varasin ajan mulle ja miehelle lääkäriin, josta sitten varmassti rapsahtaa lähete tutkimuksiin ja eteenpäin. Mulla ennestään lapsi (o6/05) ja miehellä ei. Yritystä takana kuta kuinkin puolitoista vuotta... Mulla endoa epäilty olevan, mutta ei kuulemma niin radikaalisti et pitäs lapsen saamista häiritä, mut tiedä sitä....!

 

Huhuu, missäs kaikki on?

Tervetuloa Meea ja mama-84!

Meillä mies kävi eilen sperma-analyysissa. Oli kuulemma jännä kokemus =) Nyt sitten jännitetään tuloksia, toivottavasti kaikki on hyvin..

Mitenkäs viivillä meni eilen pistämisharjoitukset?