En minä ainakaan osannut 19-vuotiaana opiskelijatenavana kuvitella, että palkan pitäisi riittää myös perheelliselle ja pk-seudulla asumiseen (etenkin kun asumiskulut alkoivat nousta kunnolla vasta 2000-luvun puolella eikä lapsista ollut mitään ajatuksia parikymppisenä). Ihan hyvin sillä yksi hlö pärjäsikin kun ei kalleimmilla alueilla asustellut.
Mutta perheellisenä alkoi tulla seinä vastaan aika nopeasti. Lisäksi työn vaarallisuus alkoi kasvaa voimakkaasti 2000-luvulla. Yhä enemmän aggressiivisia potilaita ja ennenkaikkea omaisia. Nimittely ja käsiksi käyminen alkoi lisääntyä. Vastuu kasvoi, mutta palkka nousi vain parikymppiä vuodessa. Työilmapiiri oli lähes kaikissa työpaikoissani huono ja ihmiset kyynisiä ja väsyneitä, mikä näkyi asenteessa potilaita kohtaan. Se oli ehkä kaikkein huonoin puoli koko hoitoalassa. Kotiin kun pääsi, ei jaksanut lasten kanssa tehdä mitään.
Sitten vaan riitti. Lähtiessäni alalta palkkani oli bruttona 1800?. Mitään lisiä en saanut työn ollessa päivätyötä kuten monilla hoitajilla ja erikoisaloilla (fysioterapeutit jne) on. Palkka lienee tänä päivänä vähän päälle 2000? jos olisin alalla.
Mutta en ole vaan teen myös vastuullista työtä toisaalla. Saan 2600? bruttona eikä tarvitse pelätä töissä, jaksan hyvin enkä koe uupumusta, vaikka töitä ja vastuuta on tietyllä tavalla enemmän. Vastuu on luonteeltaan niin erilaista.