Hukassa..

[Todella toivoton]

mä en tiedä mistä alkaa, nyt on vaan taas niin hirveä olo olen niin lopen kyllästynyt elämääni, yritän vaan jaksaa jotenkin päivästä toiseen. onko se mitään elämää edes?
lapsesta asti mulle on sadellut vaatimuksia, "puristettu" tietynlaiseen muottiin, ajatuksilleni ja toiveilleni ei ollut tilaa.Lapsudenkodissani oli paljon ongelmia;vanhempien sairautta,rahahuolia,alkoholismia, riitoja/tappeluita säännöllisesti vanhempien välillä jne jne.

nyt vasta psykoterapian myötä olen alkanut käsittämääna asioita ja alkanut tavalaan rakentamaan omaa minuutta ja mitä minä oikeasti haluan ja tarvitsen,mitä ajattelen asioista jne.

itse olen vaan nyt henkisesti ollut pidemmän aikaa todela lopussa,hädin tuskin jaksan nousta aamulla uuteen päivään.. tehdä lapsille ruuan,pestä pyykit ja astiat. muuhun minusta ei oikein ole. voimat on kertakaikkiaan niin loppu yöt nukun katkonaisesti,välillä valvoen,näkien painajaisia..

avioliitossa mennyt kauemmin jo huonosti,tukitoimia ollaan kyllä saatu lapsille yms.

on niin taakoitettu olo joka taholta. .eikö ketään tunnu oikeasti kiinnostavan minun hyvinvointini, ainakaan niin kauan kuin minusta jotain irti vielä saa..:/

Lapset ovat ainoa syy miksi jaksan vielä elää, mutta mitä annettavaa minusta heille tällaisena on..:'(
Vastuullani on lähes kaikki perheen asiat (paitsi raha-asiat hoitaa pääasiassa mies).Zombiena jotenkin joka aamu saan lapset kouluun, pienimmän tarhaan..ruuan pöytään jne jne. tuntuu kuin olisin joku kone, josta imetään viimeisiä energianrippeitä, mutta mistään ei tule positiivista energiavirtaa mistä saisin voimaa. on vain kurjia,negatiivisia asioita ympärillä.. huolia,murheita,stressiä,itsesyytöksiä, huonoa omaatuntoa, riittämättömyyttä..
Koti on likainen ja sekainen,tavarat lojuu kuukaudesta toiseen..

tämä lista nyt tuntuisi olevan niin pitkä mitkä elämässäni mättää.. mutta nämä nyt tähän hätään tässä tilassa jaksoin kirjoitella..

 

[!]

Soita perheneuvolaan, että pääset purkamaan oloasi sinne. Ja he ehkä järjestävät sinulle apua..

Ja toisaalta irtiotto arjesta voisi sinua piristää: pieni loma yksin/puolison kanssa?

Itsesyytökset/huono omatunto/riittämättömyys - niistä sinun pitää ensimmäisenä opetella pois, kukaan meistä ei ole kaikkivoipa, vaan pitää antaa itselle armoa!!!

Voimia Sinulle!!

 

["alkup"]

Soita perheneuvolaan, että pääset purkamaan oloasi sinne. Ja he ehkä järjestävät sinulle apua..

Ja toisaalta irtiotto arjesta voisi sinua piristää: pieni loma yksin/puolison kanssa?

Itsesyytökset/huono omatunto/riittämättömyys - niistä sinun pitää ensimmäisenä opetella pois, kukaan meistä ei ole kaikkivoipa, vaan pitää antaa itselle armoa!!!

Voimia Sinulle!!

kiitos. kaipaisin ehkä eniten omaa aikaa,mutta en tiedä kuinka sitä saisin.mieheltäni en oikein saa tukea enkä ymmärrystä, kettuilee ja puhuu rumasti esim .kun lepään (mm.soittelee "hämy" soittoja useaan kertaan kun lepään jne).ei ikinä kysy jos esim huomaa että olen tosi väsynyt ja allapäin ja vaikkapa itkenyt,mikä hätänä. olo on sellainen että olen pelkkä hyödyke tääällä kotona

 

[!]

[QUOTE="alkup";25524735]kiitos. kaipaisin ehkä eniten omaa aikaa,mutta en tiedä kuinka sitä saisin.mieheltäni en oikein saa tukea enkä ymmärrystä, kettuilee ja puhuu rumasti esim .kun lepään (mm.soittelee "hämy" soittoja useaan kertaan kun lepään jne).ei ikinä kysy jos esim huomaa että olen tosi väsynyt ja allapäin ja vaikkapa itkenyt,mikä hätänä. olo on sellainen että olen pelkkä hyödyke tääällä kotona[/QUOTE]

Voi sinua.. : /

Nyt olisikin miehelle hyvä paikka kokeilla arjen pyörittämistä YKSIN - kun sinä lähdet yksin jonnekin reissuun. Ja muista olla useampi yö Se kokemus toivottavasti avaa miehenkin silmät tuohon teidän arkeen =)

Suostuisiko miehesi lähtemään kanssasi sinne perheneuvolaan, jos siellä aukeaisi teidän solmuista edes osa ja saisitte puhumisvälit kuntoon - sillä pelastaa jo paljon?!

 

[hiuk]

Kuulostaa masennukselle. Hae apua - oikeasti. Aivokemiat mahdollisesti sekaisin ja jo hyvin pian lääkityksellä koko maailma näyttää toisenlaiselta ja sitten onkin enemmän energiaa ruveta laittamaan asioita järjestykseen. Eli lääkäriltä aika/päivystykseen!

 

[iso halaus!]

suosittelen kanssa tuota, että otat vain sitä aikaa. Oletko alkoholistiperheen vanhin lapsi? Ne käyttäytyvät noin kuin sinä, ja kantavat vastuuta yli voimiensa. Oletko tutustunut, jos asut yhtään isommassa paikassa, niin eikös siellä ole noita alkoholistien aikuiset lapset -ryhmiä, joista saa vertaistukea.

Joku ystäväkin olisi kova sana! Semmoinen, jonka kanssa voisitte tehdä yhdessä niitä kotihommia vuoroin vieraissa -periaatteella. Saisi samalla juttukaverin ja hommat siedettävämpään tilaan.

Kun joku on kovasti vastuun- ja syyllisyydentuntoinen, niin helposti toiset alkavat käyttää kainalosauvana. Eihän ihminen semmoista loputtomiin jaksa.

 

["Vieras"]

Jätä se mies kerran ei auta sua kotiaskareissa, lasten kanssa tai edes henkisesti!

 

["alkup"]

Kuulostaa masennukselle. Hae apua - oikeasti. Aivokemiat mahdollisesti sekaisin ja jo hyvin pian lääkityksellä koko maailma näyttää toisenlaiselta ja sitten onkin enemmän energiaa ruveta laittamaan asioita järjestykseen. Eli lääkäriltä aika/päivystykseen!

apua olen hakenut ja sitä onnekseni saanut. masennuslääk. ollut vuosia, on masennus sekä ahdistus/paniikkihäiriö todettu.erinlaisia terapioita,nyt intensiivinen psykoterapia. tavalliseen ansiotyöhön en pysty tässä vaiheessa:/