Tässä vähään synnytyskertomusta...
Eli 5.5. klo 8.30 oli aamusta sovittu lääkärinaika, että mietitään sitten sitä käynnistystapaa...
Koska tilanne edelleen oli epäkypsä (kaulaa jäljellä ja kohdunsuu kiinni), päädyttiin Cytotec-käynnistykseen.
Klo 11 aikaan sain Cytotecin kohdunsuulle ja jäin sinne osastolle odottelemaan. Tuntui että tilanne ei etene mihinkään ja vähän jo pelotti että niinkö tästä tulee monen päivän projekti... No, luvattiin, että seuraavaa mahdollista Cytotecin tarvetta katotaan neljän tunnin päästä, joten jonkun verran ennen kolmea mentiin käyrälle. Koska pikkuisen syke oli vähän liian monotoninen, ja olin sentään sitten jo sormelle auki, niin lähettivät synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun.
Kalvot puhkaistiin vähän kolmen jälkeen ja siitä alkoi sitten ne supistukset voimistumaan. Heti siis alkoi supistukset olemaan kivuliaan sorttisia. Viiden jälkeen alkoi tekee aika pahaa supistusten kanssa ja pyysin ilokaasua. No, ei siitä kyllä oikeastaan iloa ollu, mutta sainpahan muuta ajateltavaa supistuksien kestämiseksi...
Kun kello oli seitsemän maissa, alkoi supistukset olee sellaisia että joka supistuksella tuli itku, vaikka yritin kauhean urheasti olla itkemättä ja vaan sietää.... Soittelin kelloa ja rupesin kysyy että missä vaiheessa vois saada epiduraalin. No, kätilo tutki paikat ja sanoi, että olin n.3-4cm auki, että periaatteessa epiduraalia voitais alkaa harkitsee, mut varoitti että näin varhaisessa vaiheessa vois seisauttaa koko homman...
No, sit tuli anestesialääkäri ja -hoitaja ja sain epiduraalin (kello oli vähän yli puol kaheksan) ja voi että se oli ihana kun se alkoi vaikuttaa. Sen voimin sain sitten vähän levähdettyä. Tunnin päästä alkoi tosin kivut taas voimistua sietämättömiksi ja ihmettelin että eiks sen puudutuksen pitäny kestää pidempään... No sit tuntui että kakattaa ja pissattaa ihan hirveesti ja soitin kelloa ja kysyin kätilöltä että vieläkö vois päästä vessaan, että mä en pysty enää pidättää tätä vessahätää... Kätilö sano että tutkitaan ensin mikä on paikkojen tilanne...
Yllätyksekseni sain kuulla että oon täysin auki ja saa alkaa ponnistamaan!
Olin tosi yllättynyt, olinhan auennu reilussa tunnissa sen jotain 6cm. Se tieto oli kyl tosi helpotus (vaikka tarkottikin sitten että tuli sekä lasta että sitä toista...
). Ponnistusvaihe oli jotenkin tosi kiva (vaikka tietysti sattuikin), kun ties että kivulla on määränpää, ja että voin vaikuttaa itse siihen miten pitkään se vaihe kestää. Kätilö ja mun mies oli tosi ihania, osas kannustaa tosi hyvin.
Oli myös kiva kuulla että ekasta työnnöstä asti puskin "oikeaan suuntaan", eli en tuhlannu voimia turhiin huutamisiin tai väärään suuntaan työntämiseen...
Ponnistusvaihe kesti 40minuuttia. Kysyin vähän ysin jälkeen, että mitä kätilö veikkaa mihin aikaan vauva on maailmassa, sanoi että eiköhän se puolelta ole.
Katoin sitten vähän väliä kelloa (ja sitä kätilöä vähän nauratti se).
Oli muuten myös ihania ne supistusten välit. Vaikka kipu olikin tietty hirveä, niin sain aika hyvin rentouduttua supistusten välissä siinä ja kerättyä voimia.
Siinä loppuvaiheessa sain sit vielä välilihan puudutuksen, kun sitä sit vähän leikattiin. 21.28 oli Punkero ulkona ja siitä 20minuuttia niin jälkeiset tuli myös.
Eli synnytyksen kesto oli kokonaisuudessaan 6h50min.
Tosi ripeä toimitus mun mielestä.
Mies otti videoo muuuten ponnistusvaiheen viimeisistä 15minuutista, ja huvittaa katsoa sitä, kun molemmat laukoo tyhmiä kommentteja toisensa jälkeen, meitsi puuskuttaa hampaiden välistä, taustalla soi radio ja supistusten väleillä meitsi hymyilee kameralle.
JA samantien kun vauva oli sylissä niin ilmoitin että tuun tekee tän viel toiste.
Koska kalvot oli vähän repaleiset, niin vuotoa tuli vähän turhan runsaasti, joten jouduttiin olee sit synnytyssalissa pidempään. Sain sitä Cytoteciä pyllyyn, että kohtu supistuis tehokkaammin ja vuoto vähenisi... Kahden maissa oli tarkoitus käydä suihkussa, mutta koska taju meinas lähteä niin sit kätilö vaan pyyhki mua märillä pyyhkeillä siinä ja sit lähdettiin osastolle.
Hmm jäiköhän jotain oleellista kertomatta? SAin siihen eppariin jotain 4-5 tikkiä, jotka nyt vähän vaihtelevasti kiristää. Vessassa käynti tuottaa vähän ongelmia ja tosiaan ne lantiopohjanlihakset on jossain ihan muualla. Oon koittanu nyt etsiskellä niitä. JOka päivä on onneks sen puolesta vähän parempi.. JOten ehkä mä kesään mennessä jo oon ite vaipaton.
JA tosiaan, voin ottaa homman uusiksi.
Nyt täytyy mennä, velvollisuus kutsuu ihanalla äänellään.
Laala ja Aura 4vrk