Huomenta, taas meni yö valvoessa sappikipujen takia.... Jo kahdeksas paha kohtaus vauvan syntymän jälkeen. Ja lisäksi se sappirakon tulehdus. Rupee pikkuhiljaa väsyttämään nämä... siis sekä henkisesti että fyysisesti.
Jonotellan, jonotellaan, siihen pirun leikkaukseen, ja kärsitään sitä odotellessa.
Jotain hyvää sentään näissä. Tulevat aina yö aikaan niin eivät lapset joudu näkemään äitiä siinä kunnossa.... vaikka onpa aamulla sitten äitillä aika hakauttu olo sen takia. Mutta sentäs pystyy lapsista huolehtimaan.
Mutta se oman olon valituksesta. Muuten sentäs elämä hymyilee ja lapset voivat hyvin.
Meidän esikoisella, pian 5vuotiaallahan on epäilyt adhd:ta ja tämän takia käynyt toimintaterapiassa jo vuoden verran.
Eilen tehtiin tytölle testejä kehityksestä ja selvää edistystä on huomattavassa ja suurimmassa osassa aloja on kehitys täysin ikätasoistaan. Helpottavaa kuulla....
Nyt terapeutin mielestä ei välttämättä olisikaan adhd:ta sillä tytön keskittymiskyky on parantunut huomattavasti.
Vaan tämän hetkinen "diagnoosi" on ylivilkkaus ja motoristista levottomuutta.
Ja tyttö onkin äärettömän viisas ja lempeä lapsi. Hän ei vaan osaa olla nätisti paikallaan vaan seilaa ja touhuaa kokoajan jotain ajattelematta asioita nenäänsä pidemmälle.
Laala, niinpä nämä kullanmurut ovat kaikki omansa kokoisia. Ja kaikilla näillä on erigeenit ja kasvavat omansa lailla.
Ja tosiaan voi painokontrolliin joutua isompikin vauveli. Eihän sillä ole suuremmin merkitystä, tai ei ainakaan pitäisi olla. Millä pituus, ja painokäyrällä vauva kasvaa. Vaan sillä että se käyrä menee tasaisesti. Sehän se on tärkeeää että kasvu on suurinpiirtein tasaista. Vaikka pieniä heittoja saa toki olla siinäkin.
Mutta tosi hienostihan Laala teidän Aura oli nyt kasvanut, sekä painoa että pituutta. Neiti vissiin totesi että kerran viimeksi valitetaan niin näytetään nyt.
Meillä Elli on tosiaan aika mini vauva.... Tulee halvemmaksi kun ei tartte ostaa niin usein uusia vaatteita kun lapset kasvaa hitaasti
Painon pudotuksesta. Mie olen nyt samassa kuin ennen raskautta. Olisi siitäkin haaveena muutama kilo saada vielä pois. Mutta en tosiaan minäkään nyt imetysaikana yritä sen kummemmin laihduttaa. Kaikkia se imetys ei vain laihduta vaikka kuinka söisi oikein ja kuntoilisi. Eikä sille voi vain mitään.
Minä keskimmäistä imettäessäni jopa lihoin vaikka kuntoilin ja söin terveellisesti. Vasta kun imetysloppui kokonaan pojan ollessa 1.5v niin aloin laihtumaan. Täysin samoilla elämäntottumuksilla...
Laala, neulomisesta. Mie tilasin just siskoltani, joka tykkää neuvolomisesta, Ellille syksyksi tosi pitkävartiset villasukat. Että saa kantoliinassa missä jalat jäävät roikkumaan niin sitten kokojalan sinne sukan sisälle lämpimään. Ja pipon samaa sävyä =)
Kadak, jaksamista sinne vaativan vauvan kanssa. Koeta jaksaa luottaa siihen että kyllä se elämä siitä vielä helpottaa....
Ja kiitos kadak vinkistä, pitääpä tutustua tuohon buddha sidontaan.
Hehee, ilmankos meidän neidin silmät ovat olleet niin hyvässä kunnossa kun sinne mamman suihkutissien takia säännöllisten väliajoin päätyy maitoa
hui, kuulostaapa ventin Ronjalla hurjalta tuon kukkalelun kanssa... ettei se olisi sen mallinen että vauva saa jonkun kukan lehden tungettua liian syvälle kurkkuun?
Mutta ei ole meillä samaa, toisaalta Elli ei todellakaan vielä ota leluja käteensä saati laita suuhunsa. Joten kukkalelua on vain ihastellut kun sitää hänelle näytetään.
zikizikin Nannalle onnittelut kääntymisen taidosta.
Meillä mennään kyljelleen, mutta siihen se sitten jääkin....
AAM vauvauintiin mennään me heti kun toi uimahalli vaan aukee, on nyt vaan remontissa että toivossa eletään... kaksi isompaakin siellä käynyt ja kovasti haluaisin tämän pienenkin viedä.
Mutta nyt alkaa menninkäinen ähistä tuossa vieressä joten taidan kellahtaa siihen neidin kaveriksi..... jos vaikka saisi vähän levättyä kerran isommatkin leikkii tuolla nätisti keskenään.
Oikein jo odottaa sitä leveää hymyä minkä tietää saavansa neidiltä kun menee viekkuun
t: Solina ja Elli tänään tasan 4kk
