Voi, jokohan PP:llä on tosi kyseessä! Toivottavasti pääset kertomaan, miten tilanne etenee, vaikka on se sitten arvattavissakin, jos sinusta ei vähään aikaan kuulu.
Mulla on taas pian viikko viimeisestä kunnon supistussessiosta. Mistähän sekin johtuu, että ne kaikki kolme ovat aina osuneet viikonlopulle - ensimmäiset neljä ja kolme viikkoa sitten, sitten oli viikko välissä ja viime viikonloppuna taas. (Puhun nyt siis suht kipeistä ja säännöllisistä supistuksista, joita on tullut useamman tunnin putkeen.) Aina tässä välissäkin jotain tapahtuu (eilen oli taas niitä kamalia sukkapuikkokipuja, ja lisäksi välillä puutui nivuset ja reidet siten, että tuntui menevän jalat alta), muttei mitään sellaista, josta jaksaisi edes innostua. Jospa kuitenkin tuo "viikonlopputaika" toimisi taas. Olen kyllä sopinut nyt kolmelle seuraavalle päivälle vierailuohjelmaa, joten sinällään on tekemistä ja muuta ajateltavaa, vaikkei mitään tapahtuisikaan. Pienenä taka-ajatuksena on toki ollut, että kun oikein sopii menoja, voi vauva sitten syntyäkin, mutta ovathan nämä pitkät pyhät myös hyvä väli tavata ystäviä, kun kerrankin pysytään pääkaupunkiseudulla.
Mies lähti esikoisen kanssa juuri pyöräilemään, joten täällä on ihana rauha. Jonka voisi ehkä käyttää rauhassa siivoamiseenkin, mutta nautitaan nyt hetki kylmästä kokiksesta ja nettailusta.
Viimeksi lääkäri sanoi käynnistyksestä, ettei hänestä vielä siihen ole syytä... En sitten tiedä, eikö he käynnistä sen aikaisemmin kuin terveitäkään äitejä, ellei vauvan tai minun olotila selkeästi pahene. Sanoi lähinnä, että jos paineet alkaa kohota, lisätään taas lääkitystä. En olisi siitä kauhean iloinen, koska lääkkeitä ei pysty heti jättämään synnytyksen jälkeen, ja jos on tosi vahvat annokset päällä, sitten pitää seurata, ettei vauvan verenpaine tai syke laske liian alhaiseksi (imetyksen takia).
Muutenkin tuntuu kyllä oudolta, että pitää väkisin odottaa käännettä huonompaan (tai toki hyvässä tapauksessa synnytyksen käynnistymistä itsestään), kun vauva on kuitenkin ilmeisen hyvänkokoinen, kun taas istukka on jo hyvin kalkkeutunut. Eikä tietenkään ole turvallinen olo hengailla 160/100 -paineiden kanssa, kun normaalipaineet on 120/60. Paitsi että voin itse saada eklampsiakouristuksia näillä paineilla, myös istukan repeämisriski kasvaa koko ajan. Kirjoittelen tuolla kansainvälisellä pre-eklampsiafoorumilla, ja siellä jännätään samalla tavalla muiden äitien kanssa lähestyviä synnytyksiä, ja siellä yksi meistä juuri menetti vauvansa viimeisillä viikoilla, kun istukka repesi (vai sanotaanko suomeksi, että "irtosi"?) ja vauva ehti kuolla kohtuun ennen kuin äiti pääsi lääkärin hoitoon.
Onhan se varmasti harvinaista, että noin käy (tosin tuolla kyseisellä foorumilla on hirveästi vastaavia ja muita surullisia tarinoita, mutta sinne varmasti myös tulee enemmän niitä pre-eklamptikkoja, joille on käynyt ikävästi), mutta kun selvä riski on kuitenkin olemassa, en ymmärrä miksi tätä tilaa pitää pitkittää, kun käynnistykseen ei tässä vaiheessa enää liity kuitenkaan vaaroja. Ymmärtäisin empimisen, jos olisin vielä vaikka viikolla 35.
No mutta, näillä mennään, ei voi muuta.
Mulla ihan sama kuin Ruskalla noiden horoskooppimerkkien kanssa, kun olen olettanut synnyttäväni etuajassa.
Olen tosin koko ajan ollut sitä mieltä, että se ennakkoaavistus, mikä minulla vauvasta on, ei sovi yhtään yhteen tyypillisten Oinas-kuvausten kanssa, ja siksi odottelin viimeiseen asti Kaloja. No, nyt toivon kyllä, että tulee kuitenkin Oinas eikä Härkä.. Mullahan voi pahimmillaan mennä vappuun asti tämän kanssa. Ja minä kun olen niin odottanut, että pääsen jo vappuna käymään kuoharipiknikillä miehen hoitaessa vauvaa. Olin ihan varma, että meillä on siinä vaiheessa vähintään kuukauden ikäinen poika jo. Argh. No, ei heitetä vielä kirvestä kaivoon.
Toivotaan, että OO:n vatsan toimiminen lupaa hyvää! Helpotus se varmasti on joka tapauksessa.
Meillä on muuten suvussa ja lähipiirissä ihan todella paljon synttäreitä näille päiville, joten tuntuu, että Dani saa jonkun synttärikaiman joka tapauksessa. Oman isän kanssa olisi toki suloista.
(Meillä onneksi sentään mahdotonta, kun mies on syntynyt 19.5.)
Myös Minskulle ja Kanelinille toivotan lisää suppareita! Juu, eihän nuo arviot ollenkaan välttämättä pidä paikkaansa, mutta tarkoitin vain, ettei tuo mainitsemasi kasvutahti ihan mahdoton ole. Muistelen lukeneeni, että keskimäärin sikiöt kasvaa näillä loppuviikoilla 200g/viikko, joten tuo 800g/10 päivää tuntui minusta liioittelulta, muttei näin kai sitten kuitenkaan ole.
Stella oli toki suloisen pieni, ja varmasti ponnistus kesti sen neljä minuuttia osittain senkin takia, mutta on se lapsen terveyden kannalta parempi painaa vähän enemmän. Stellalla ei ole mitään ongelmia ollut, mutta kyllähän sitä sanotaan, että keskosilla voi tulla vielä myöhemmässäkin elämässä yhtä sun toista eteen liittyen alhaiseen syntymäpainoon. Ja kolme kiloa saisi Dani mielestäni siinäkin mielessä painaa, ettei tarvitsisi syöttää alussa niin tiheästi ympäri vuorokauden (taisin täällä mainita siitä, että ainakin meillä määrättiin syöttämään vähintään kolmen tunnin välein niin kauan, kunnes painaa kolme kiloa). Tämä 3,5 kg kuulostaa ihan hyvältä, mutta neljä kiloa alkaisi jo hirvittää!
Nyt sitten muihin hommiin. Syödään tänään varsin "perinteinen" pääsiäisateria eli fajitaksia soija- ja paputäyttellä, mutta tehdään kuitenkin pashaa jälkiruuaksi. Huomenna taas vedetään Stellan pakanakummivanhempien kanssa raclettea. En vain ole keksinyt mitään kovin pääsiäismäistä kasvisruokaa, joten näillä mennään - sentään rairuohon, pääsiäiskoristeiden ja suklaamunien siivittäminä.
Pitkäperjantain terveisin,
Karoliina 39+0
