Moi!
On kyllä erikoista, ettei kukaan tästä klubista synnyttänyt ennen huhtikuuta - tai ei ainakaan ole ilmoittanut. Sama juttu yhdesä toisessa huhtiklubissa, jota olen lueskellut.
Minä olen voinut ihan ok, ja olen voinut hieman rentoutua verenpainelääkkeiden ansiosta, mutta viikonlopuksi iski ärsyttävä flunssa, ja samoihin aikoihin lääkkeiden vaikutus alkoi heikentyä, ja nyt iltaisin paineet on yhtä korkealla kuin ennen lääkitystä. Soitin tänään Jorviin, ja ajattelin, että he käskee vain tuplata lääkeannoksen, mutta pyysivätkin sinne huomenna aamusta. (Tänään pitää vain levätä, eli varmaan kiirettä sielläkin näin sunnuntaina..)
Olen kyllä ihan tyytyväinen, koska maanantain neuvola peruuntui hoitajan sairausloman takia. Yritin sen takia aiemmin aikaistaa torstain äitipolikontrollia, mutta heillä ei ollut aikoja ennen keskiviikkoa. Nyt siis menen ihan synnärille. En vielä tiedä, katsotaanko vain minun ja Danin vointi, ja säädetään sitten lääkitystä, vai pitääkö jäädä sinne synnytykseen asti. On toki ihan mahdollista, että käynnistystäkin aletaan miettiä jo, kun vauva on reilusti täysiaikainen ja kroppani ei selvästikään (taaskaan) tykkää olla raskaana. Ja varmaan he tekee kasvukontrollin ultraäänellä, kun edellisestä on jo se kymmenen päivää, joten varsinkin jos Danin kasvu on pysähtynyt tai hidastunut, käynnistys on varmaan edessä.
Ellei synnytys satu käynnistymään itsestään ennen sitä.. Eilen illalla oli pitkästä aikaa useamman tunnin sessio aika kipeitä suppareita noin kuuden minuutin välein, mutta siitähän ne sitten kuitenkin laantuivat. Toivottavasti kuitenkin pehmentelivät paikkoja entisestään, kun edellisistä kunnon suppareista on jo pari vai kolmekin viikkoa.
Ystäväni, joka on aika "selvänäköinen" sanoi kyllä jo aikaa sitten, että 7.4. tuntuu hänestä todennäköiseltä syntymäpäivältä tälle vauvalle, joten saa nähdä. Stellan syntymän hän ainakin ennusti oikein jo ennen kuin oli mitään syytä epäillä, että synnyttäisin syystä tai toisesta kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Ja molempien vauvojen sukupuolet hän on tiennyt heti.
Synnyttäminen tuntuisi helpottavalta, kun olen joutunut stressaamaan tässä raskaudessa niin paljon, mutta toisaalta olen oikeastaan vasta ensi kertaa alkanut ajatella myös sitä, kuinka elämä nyt taas muuttuu - aika varmasti joksikin aikaa rankemmaksi - ja se on alkanut vähän hirvittää. Mutta se nyt on ihan luonnollista, että muutos aina pikkuisen pelottaa.
Samoin olen vasta nyt alkanut muistella, kuinka kipeää synnytys tekikään, ja sitä kautta vähän pelätä tulevaa koitosta. Mulla oli kuitenkin suhteellisen helppo synnytys, joten saatan joutua paljon pahempaankin paikkaan. Ainoa hirvitys siinä viime synnytyksessä olikin viimeinen puoli tuntia, jonka aikana avauduin noin kolmesta sentistä sinne täyteen kymmeneen, ja puskin vauvan ulos neljässä minuutissa. Tämä nopeus "kiitos" oksitosiinitipan ja kovat kivut "kiitos" sen, että kätilö laittoi tuon tipan yhtä aikaa toisen epiduraaliannoksen kanssa, minkä takia puudutus ei ehtinyt vaikuttaa noihin yhtäkkiä hurjistuviin avautumiskipuihin.
Mutta tosiaan, kaikki oli nopeasti ohi, ja kun vauva oli niin pieni, hänen ulossaattaminen ei ollut paha nakki (sen verran epiduraali vaikutti kyllä, etten tuntenut mitään tarvetta ponnistaa, mikä teki hommasta tavallaan hankalaa). Tuohon asti kaikki oli käynyt ihan mukavasti, ja tiedän, että monella on ollut paljon vaikeampaa ja kivuliaampaa, joten en halua liikaa valittaa tai varsinkaan pelotella ensisynnyttäjiä.
Kipuja ei mielestäni unohtanut "heti kun vauva laskettiin rinnalle", mutta muutaman päivän päästä kyllä, eikä minulle mitään traumoja jäänyt. Nyt se kuitenkin pyörii luonnollisesti vähän mielessä, kun uusintakierros lähenee.. Toivon vain, ettei tarvitse tällä kertaa avautua ihan noin nopeassa tahdissa, ja aion ainakin ehdottaa, ettei oksitosiinia ja epiduraalia lisättäisi ihan yhtä aikaa, vaikka synnytys etenisikin hitaasti.
Kevätmamman peitto on tosiaan kaunis ja ihanan nostalginen! Minulla oli hyvin samanlainen nukenpeitto lapsena, ja tuli kivoja muistoja mieleen.
Sympatiahalit lemmikin menettämisen vuoksi. Minäkin valitettavasti tiedän, miltä se tuntuu.
Vielä myöhästyneet synttärionnittelut - toivottavasti tuplajuhlat onnistuivat hyvin!
Minäkin kävin ostamassa uudet rintakumit. Viimeksi niille oli ajoittain käyttöä, kun rinnanpäät kipeytyi imetyksestä, vaikka vauvan ote oli kuulemma ihan oikea. Käytin niitä kyllä mahdollisimman vähän, ettei olisi käynyt niin kuin PP manaili, eli että vauva ei olisi sitten osannutkaan imeä ilman. Argh, nyt tulee mieleen noita imetykseenkin liittyviä huonoja puolia, kuten nuo kivut ja varsinkin jälkisupparit, jotka kuulemma vain pahenee toisella kerralla... No, tästäpä on tulossa varsin negatiivinen kirjoitus!
Minäkin olen pääsiäistä laitellut jossakin määrin, kun esikoinen alkaa jo innostua tuollaisista asioista. On vähän koristeltu ja syöty suklaamunia, ja rairuohokin (tai oikeammin ohra) orastaa mullassa. Saa nähdä, miten varsinaisten pääsiäispyhien käy. Sinällään onneksi esikoinen on kuitenkin sen verran nuori, ettei osaa pahoittaa mieltään, jos synnytyksen tai vauvan takia varsinainen pääsiäinen menee vähän ohi. Virpomassakaan ei vielä käyty, kun lähellä asuvat lähisukulaiset ovat juuri poissa, ja ei tuntunut vielä tänä vuonna ajankohtaiselta lähteä naapurustoa kiusaamaan. *virn* Meillä on kyllä käynyt pikkunoitia tänään, ja Stella on ollut tyytyväinen, kun on saanut koristeellisia vitsoja leikkeihinsä.
Tuohon lähisukulaisten poissaoloon viitaten muuten ahdistaa jonkin verran se, että jos nyt tulisikin äkkilähtö sairaalaan ja nopea synnytys yöllä, oltaisiin vähän pulassa lapsenvahdin kanssa. Nimenomaan yölllä en millään haluaisi pyytää tänne ketään, jota Stella ei tuntisi todella hyvin, koska varmasti säikähtäisi keskellä yötä herätessään ja löytäessään jonkun ystävämme äidin ja isin sängystä... Mutta en todellakaan haluaisi synnyttää ilman miestäkään - eikä hän jäädä tapahtumasta pois! Anoppi on kyllä luvannut tulla mökiltä pois tarvittaessa, mutta apen on pakko jäädä sinne jonkun puusavotan takia, ja anoppi tulee siten junalla, joten ei pääse ihan milloin vain, ja kestää se matkakin muutaman tunnin. Pikkusiskoni on taas Joensuussa, mutta tulee onneksi keskiviikkona takaisin. Mutta jos nyt käynnistykseen mennään, jää aikaa reagointiin varmaan tarpeeksi, ja jos tänään tulisi lähtö, äitini sattuu olemaan lähistöllä juuri vain tämän yön matkojen takia. Huh.
Hyvä, että Ruska sai lopulta tukihenkilöasian kuntoon (mulla ollut vähän samat fiilikset tuon ylläolevan suhteen, vaikkei tietenkään voida velvoittaa ihmisiä pysymään kotonaan viikkokaupalla mahdollisen synnytyksen takia). Kovasti lähettelen sulle supistussäteitä, samoin kuin tietenkin ainakin PP:lle ja Minskulle - ja oliko muita yhtä pitkällä olevia? No, kaikkihan tässä alkaa enemmän tai vähemmän olla 37 viikon paremmalla puolella. PP:lle muuten hyvää "due datea" tänään, heh!
Olen ehkä tämän jo sanonutkin limatulpasta, mutta siskollani meni sen jälkeen vielä kolme viikkoa ennen kuin vauva syntyi (käynnistettynä), ja käsittääkseni tuo on aika yleistä, joten sinällään sen varaan ei kannata laskea. Mutta toki minäkin innostuisin, jos tulppa ilmaantuisi, varsinkin kun viimeksi se irtosi minulla vain päivää ennen synnytystä.
Tuota kiirettä ja ruuhkaa tuntuu olevan kaikissa sairaaloissa. Onhan tuo pääsiäisviikko varmaan siinä mielessä aika epäkiitollinen aika synnyttää. Pelottaa myös, ettei perhehuoneita löydy. Olisi tosi ikävä ajatus. Tuon henkilökunnan vähäisyyden on tosiaankin huomannut esimerkiksi siinä, että kriteerit ottaa sisään kontrolleihin jne. on tiukentuneet muutaman vuoden takaisesta reilusti, ja esim. tänään minunkin käskettiin vain levätä kotona, vaikka sitten katsottiin, että huomenna on syytä tulla heti aamusta. Moni muukin on sanonut, että esim. käynnistyksiä lykätään viimeiseen asti nykyisin.
Nyt taidan pakata vielä varmuuden vuoksi viimeisetkin tavarat sairaala- ja esikoisen hoitolaukkuun siltä varalta, ettei huomenna päästetä enää kotiin. Saa nähdä. Tsemppiä kaikille loppumetreille ja hyvää pääsiäistä siltä varalta, etten pääse ensi viikolla enää kirjoittamaan!
Karoliina 38+2
