*HUHTIKUUN MASUASUKIT* ~ syyskuussa -->

Pahoittelut suru-uutisia saaneille :hug:

 

on muuten kumman pirtee olo vaikka töissä olin täyden päivän ja just sain omppu-piirakan uuniin=)
Päikkäreille en kyllä tänään kerkeiskään kun tallille tarttee lähteä.

 

Voi daisy, kuinka surullista :'( :hug:


Gardenia: Samanlaisia ajatuksia itselläni. En jaksa uskoa mihinkään tilastoihin, on sellainen olo, että mitä vaan voi sattua koska vaan. Parin viikon päästä on np-ultra, se jännittää kuten niin monia muitakin täällä. Onneksi nyt on niin paljon töitä, etten ehdi koko ajan pohtia masutuntemuksiani. Paras keino itselleni on olla onnellinen päivä kerrallaan ja murehtia vasta sitten kun murehdittavaa on.

Täällä "vaivaa" myös littana maha. Iltaisin olen ihan pallo, mutta aamuisin kun vatsaa vetää sisään, niin se menee kuopalle ja vain hyvällä tahdolla voi nähdä jotain paksunnosta ihan alhaalla. Hm.. Kai noi vauvat on vaan vielä niin kovin pieniä.

Oxford 9+5

 

Mä en oikeestaan pelkää yhtään. On jotenki ollu niin varma olo tän raskauden suhteen jo alusta asti. Ja sit jos murehdittavaa tulee niin murehtii sitä sitten, nyt ei oo sen aika Ny kummiskii vielä kaikki hyvin. Np-ultrassa 1.10:hän sen sitten näkee kun totuuden hetki koittaa. Mutta nyt oon kyl oikein rauhaisin mielin

miracle & mytty 10+0!! (vkot poksuu, ihanaa!! :heart: )

 

heips,
voimia Daisylle!

Minä pääsin tuosta np-ultra jännäyksestä vähällä, kun se tosiaan siellä väestöliitolla tehtiinkin. Itse olen myös käynyt jo pari kertaa varhaisultrassa, koska mulla on ollut keskeytyneitä keskenmenoja, eivätkä ne antaneet mitään merkkejä itsestään. Haluan tietää, missä mennään. Mutta suurin osa teistä on suhteellisen nuoria, niin uskokaan vaan, kaikki menee kyllä hyvin. Minulla km-prosentti oli kahden jälkeen nyt 20-40 prossaan ja sitten vielä kun olen näin vanha, niin niin sekin nostaa sitä km-riskiä 30 prossaa, mutta silti näin pitkälle on nyt päästy.

Sydänäänistä: mullakaan ei viikko sitten neuvolassa ääniä kuultu, mutta mulla on taaksepäin kallistunut kohtu ja vauva oli kovin pieni ( silloin 10+1). Toinen terkka sanoikin, että näin aikaisin hän ei mielellään edes yritä kuunnella, jottei äiti huolesti. Kuitenkin siis eilen Taimi porskutteli vilkkaana.

Labratuloksetkin oli tänään normaalit, joten siltäkin osin hyviä uutisia.
Vatsahapot vaan vaivaavat ja öisin se on tosi rasittavaa.

mimuli ja Taimi (11+2 ultran mukaan)

 

mua jännittää aamulla ensin 8.30 neuvolalääkäri ja sit klo 12.30 np-ultra...lähinnä tuosta lääkärikäynnistä tuo punnitus on se joka pelottaa kun on tainnut paino päästä nousemaan reilustikin ... :kieh:

-minski ja pirpana 11+5

 

:'( daisylle :hug:

joku kyseli liikunnasta,mä oon pyrkinyt käymään vähintään kolme kertaa vkossa jumpassa pumpissa ja balanssissa. ekassa raskaudessa kävin useammin, kun ei ollut vielä lasta niin aika riitti paremmin.

kävin tänään np-ultrassa.piti mennä vasta vkon päästä, mutta sain peruutus ajan. kaikkki oli hyvin =) niskaturvotusta ei lainkaan.vanhemmilleni kerroin tänään, olivat innoissaan.

hani la siirtyi 6.4

 

Nyt ihan vain nopeasti omaa napaa...

Käytiin tänään vähän niinkuin extempore varhaisultrassa. Siellä se Hipsukka köllötteli tyytyväisenä, sydän sykki ja heilutteli pienen pieniä käsiään ihan kuin sanoakseen isille ja äidille, että täälä sitä ollaan, älkää hermoilko!
Vilkas liikkeiseltä vaikutti meidän Hipsukka, joten tuli vähän poika-olo.
Pää-perämitta 26 mm vastasi ihan tismalleen viikoja 9+3, joten ihan aikataulussa mennään.
Olo on ihan mielettömän onnellinen ja huojentunut!
Seuraava ultra 9.10 jolloin mitataan niskapoimu

Amy ja Hipsukka 9+3

 

Ai niin... Jo ekalla neuvola kerralla LA muuttui 18.4

 

Olin aikaisemmin ilmoittanut itseni maaliskuun listalle, mutta kävin viime viikolla np-ultrassa ja uusi laskettu aika onkin 7.4. ja synnytyssairaala on NKL.
Tänään tulikin jo labrasta vastaus, että down syndrooman lisääntynyttä riskiä ei ole, joten nyt voi keskittyä täysillä odottamiseen. =)

 

Daisylle voimia surun keskelle :'( :hug:

Hillalle tervetuloa huhtikuisiin =)

 

Iltaa, piti tulla tänne vielä kurkistamaan kun tänne tottui niin jo kirjoittelemaan ja lukeen muiden kuulumisia. Harmi että se jäi lyhyeen :'( . Kiitos kaikille tuesta! Onneksi tuo meidän poika antaa voimia jaksamisessa ja jaksoin tänään jo nauraakin monelle hänen jutulleen. Olen päässyt jo pahimman itkun yli, vaikka kyllähän niitä kyyneliä vielä varmasti vuodatan siellä sun täällä jonkin aikaa. Koko päivä on mennyt lähestulkoon puhelimessa, mutta se on auttanut että on saanut puhua asiasta ja kuunnella muita. Jopa ystäväpiiristä löytyy kohtalotovereita, jotka nyt kertoivat myös kokeneen joskus keskenmenon, kun minä kerroin omastani. Se lähentää meitä taas lisää. Nyt minä vaan odotan huomista, että saisin ne epämääräiset "jäänteet" sintistä pois mahastani, näin karusti sanottuna. Huominen nukutus jännittää, mutta eiköhän siitäkin selviä.

Kauniita unia ja "näkemisiin"!

daisy

 

Voi miten surullista daisy, otan osaa :'( :hug: Voimia kovasti sulle huomiselle ja tietysti siitä eteenpäinkin :hug: ja onnea uuteen yritykseen kun sen aika koittaa :heart:

Nasis82 toivottavasti sulla on väärä hälytys :hug: Jaksamista odotteluun!

Onnea kovasti kaikille hyviä uutisia saaneille, teitä on onneksi paljon :flower: :heart:
Niin ja vuffille tuplaonnittelut Oli varmaan aika mahtava näky, kun ruudulla näkyikin kaksi pientä :heart:

Noista keskenmenojutuista, mä kuulun kanssa niihin, jotka ei oikeastaan perusta enää tilastollisista todennäköisyyksistä, kun viime raskaudessa kuuluin siihen pieneen vähemmistöön, jolla meni kesken vaikka oltiin nähty syke varhaisultrassa :/ Mutta yritän kuitenkin pitää mielessä, että tää on nyt ihan uusi raskaus, jolla on kaikki edellytykset jatkua hyvin kun ei mitään kommervenkkejä ole matkan varrella ainakaan vielä sattunut. Joten positiivisin mielin yritän olla, vaikka seuraava ultra jo alkaa pikkuhiljaa jännittämään.

Kesis ja pikkunen 10+1 (kymppikerhossa ollaan! :wave: )

 

daisy todella ihanaa, että sulla on siellä yksi kullannuppu piristämässä :hug: :heart: Täytyy sanoa, että meillä samoin esikoinen touhuineen oli melkoinen pelastus kun oltiin samassa tilanteessa :heart:

 

Daisylle voimhali!
Ja huomenet kaikille!
Uusiakin tasi olla tullu joten tervetuloa..
Mullekkin tuli sitten np ja rakenneultra ajat..Np ois 1.10 ja ru 28.11..
Nyt saa taas oottaa et pääsee tonne rakenneultraan ja sit välissä lekurin neuvola 9.10 ja sit taas se rakenne..Voi kun sinne asti pääsis mut olen kyllä onnellinen että nyt tuli kymppi täyteen!!! Otin tossa aamulla masusta kuviakin,mutta ei ehi ainakaan nyt koneelle siirtään..Pitää kattoo jos ehtis ja jaksais illalla laittaa..
Väsymys jatkuu ja huonoa oloa yhä ilmassa ja syödessä saa monesti vähän aikaa miettiä ennenku nielasee kun tuntuu että tulee örkki..
Eilen olin vaasassa koulutuksessa niin sieltä tullessa käytiin abc:llä syömässä niin sanoin jo autossa et voi kun ois muusia ja kasviksia ruokana niin niinhän sielä oli!
vetäsin sitte heti kunnon annoksen!
H&M hain yhden paidan muutes mammapuolelta..Ja kasan sukkia..Muuta en raahtinu ostaa vaikka kerranki ois ollu sellasessa paikassa missä oli mahollista...
No mutta nyt pitää mennä peseen hampaat ja pukeen..
Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Vaavimasu ja napukka 10+0

 

Huomenta!

Daisylle iso :hug: tiedän miltä tuntuu.

Tasan viikon päästä oon varmaan jo ihan kauheassa paniikissa sen np-ultran vuoksi...viime yönä jo alkoi mietityttämään mutta koitin vielä huitoa ne ajatukset pois vaivaamasta. Silloin kun odotin esikoista niin jouduin viikkoa ennen rakenneultraa sairaslomalle koska en pystynyt enää öisin nukkumaan...pelotti niin paljon että jos jokin on pielessä! Mutta jospa tässä nyt pysyis "järjissään" jotenkuten ainakin...huoh..

jahas, aamupuuro odottaa.

Gardenia ja Kapris 10+0 ( tarjoilee kaikille huhtimasuille lättyjä OOOOOOOOOOOOOOOOOO ja makeaa mansikkahilloa päälle!

 

Hilla032009 tervetuloa :wave:

).) täällä kaikki jännitys kumuloituu huomenaamulle.. :heart: jorviin käy matka heti miten kasin aikaan ja sitten näkyypi pikkuhippunen sitten sieltä töihin kuinkahan maltan tehdä töitä..
täällä kans taaksepäin kallistunut kohtuliini :wave: ja kun on luonnostaan yli 170 pitkä niin ei tuo masukki varmaan tule näkymään vielä viikkoihin.. :ashamed:
lättyjä ja hilloa... huomenna on työpaikan ruokalassa keittopäivä ja silloin saa jälkiruoan ilmaseksi jos ottaa keiton ja onpa muuten kun ruokalistaa tiiraan niin lättyjä jälkkärinä :xmas: kaikki mielenkiinto on nykyisin ruokaa liittyvää..
|O

AM & hippunen 10+2

 

Voimia kaikille jotka niitä nyt tarvitsee!! :flower: oon unohtanu tänne kirjotella taas.. eilen meillä oli eka lääkäri nla ja oli oikeen tökerö lääkäri! Koitti kuunnella sydänääniä YHDESTÄ KOHTAA EIKÄ EES LIIKUTTANU SITÄ LAITETTA!! sano sit vaan et voi olla et ne ei vielä kuulukkaan. Viikkoja nyt 11+1. itkusenä lähdettiin sieltä, soitin ykstyiselle ja sain heti ajan sinne, siellä hän "vilkutti" ja liikkui paljon, lääkäri näytti sormet sieltä=) sanoin lääkärille et nlas paskat laitteet:/ itkin ja nauroin siinä pedillä...tienny oikein mitä tehdä kun olin jo kerenny ajatella tm.. sykkeet oli 169/min ja 3 kuvaakin saatiin...ens viikolla on kaupungin np, mut oli vaan pakko saada tietää heti, niin oli suru puserossa... nyt niin iloinen että!!!

 

sitrus saitpas tökeröä "palvelua" oikein tekis mieli kyllä muksauttaa lekuria jo tuossa vaiheessa.. ja liikuttaa laitetta vaikka itse siinäpä näky..
hyvä että hait toisen mielipiteen ja saittepa vielä kuviakin :heart: ihanaa !!


Ikägallup :wave: kriittinen 30 täyttyy ruotsalaisuuden päivänä marraskussa siis

 

daisylle voimia ja jaksamista! :'( Voi surkeuksien surkeus!
Nasis82, samoin, tsemppiä ja toivotaan, että saat parempia uutisia!

Ihanaa lukea taas hyviä np-ultrauutisia! En eilen päässytkään lainkaan linjoille, ja nyt oli paljon luettavaa. Toivotaan, että huonot uutiset jäävät pois kun viikkoja tulee lisää meille kaikille. Osalla oli jo pahoinvointikin helpottanut, sitä odotellessa...

(.) Eilinen meni sitten lähes syömättä... aamulla oli kaikki ihan jees, ja pääsin reissussa perille ilman ongelmia, mutta sitten loppupäivän aina kun yritti syödä jotain, sapuska halus tulla samantien ylös. Yök. Vasta illalla joskus ysin aikaan alkoi taas pysyä ruoka sisällä kunhan söi erittäin hitaasti ja rauhallisesti. Nyt hiukan jännittää miten tänään menee, kun on eilen syönyt huonosti. So far so good...

Liikunnasta joku kyseli, mulla se on rajoittunut työmatkojen kävelyyn. Pari kertaa on ollut ajatuksissa lähteä sauvojen kanssa reippaammalle lenkille, mutta ei oo vielä onnistunut: aina on joko tolkuton nälkä, just syönyt tai pahoinvointia niin, ettei viitsi lähteä oksentelemaan pusikoihin. Jospa tässä vielä joku päivä onnistuis. Lisäksi taisi olla jonkinsortin ikägalluppi meneillään, täällä ollaan 30v, tänä vuonna tulee vielä 31 täyteen.

On muuten mukavat päällä nämä mammapöksyt, ei kiristä eikä purista, eikä tarvi olla nappi auki! Paha vaan, että toi mahanpeite vaan entisestään kasvattaa pikkukumpua. Oppilaat alkaa jo epäillä, työkaverit taitaa olla sokeampia.

Hyviä ultria vielä Allusmammalle ja muille, joilla koitos on edessä lähiaikoina! Täytyy kohta mennä taas leikkimään opettajaa... mistä tulikin mieleen, että hyvää opetusharjoittelun jatkoa sulle, Laala! :wave:

Meinas unohtua sanoa, ISOT onnittelut vuffille tuplasta! :flower: :flower:

ventti. + viuhti 11+1/11+5

 

pahoitteluni huonoja uutisia saaneille ja paljon :hug:

täällä kans on pikkuhijaa tuo pahoinvointi hellittämässä.. onneksi.. ei jaksa enää kuvotusta..
muuten olo ihan ok mutta noita repäsykipuja on paljon.. en muista miten esikon kanssa oli mutta nyt en saisi edes esikkoa nostaa ilman että repäsee.. mitenköhän muuten nuo nostelut muuten on sallittua..??

liikuntaa en paljonkaan harrastele et ainoastaan käyn koirien kanssa välillä lenkillä, sitäkään en kovin usein tee koska koirat on vapaana ulkona.. ikägalluppiin sen verran että olen tänä vuonna täyttänyt 23.

 

:flower: ja :hug: sinulle, Daisy! Kyllä sinä pärjäät, voimaterveisiä myös miehellesi.


Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne, ei ole jotenkin ollut aikaa ja jaksamista nyt vain, mutta hyvin täällä jaksellaan. Edelleen olen pysynyt suu poissa pöntön reunalta, väsymystä on jonkun verran vielä ja tisuleita nipistelee. Ja kovasti vielä yöllä varsinkin pisuttaa. Huomaan että alaselkää on tässä viikon verran särkenyt vähän ja myös tuolta alaosasta masua nipsailee välillä ja outoja tuntemuksia, varsinkin ihan tuolla vasemmalla alhaalla. En ole nyt kantanut ollenkaan huolta, ja mitä vähemmän nyt olen netissä käynyt mitään lukemassa, en ole stressannut onko joku vinossa vai ei. Luotan elämään. :heart: Luottakaa tekin! :wave:

Ensi viikolla perjantaina 26.9 aamusella on nt-ultra ja tottakai odotan sitä kuin nälkäinen kissa maitoa Mutta yritän olla ajattelematta paljoa sitä, että päivät menisi siten nopeammin

Ainiin ja eilen luin tuon Vuffin tuplasintti-ilmoituksen myös miehelle, kun se oli niin ihana uutinen :heart:

Voimia jokaiselle keskiviikkoon! Ei huolehdita yli äyräiden, luotetaan mieluummin (vaikka joskus hiukan hankalampaa) :flower: :wave:

Niin ja piti sanomani, että olen -80 syntynyt maailmaan eli olen 28v.

 

täällä tulee 8päivä 22 täyteen=)

 

kyllä tää maailma meitä niin erilailla koettelee

mulla on sellainen ongelma, kun sieltä np-ultrasta saatiin mahtavia uutisia, niin onnea varjostaa pahasti miehen ja mun suku. he ovat kaikki ihan kauhuissaan ja vihoissaan kun meille tulee toinen lapsi. ei oltais saatu tehdä.
tiedän, että asia on ihan vaan meidän päätettävissä ja olen kyllä varma, että pärjätään, mutta ihan se vauva aika tulee tietysti olemaan rankkaa. monella on. ja esikoisen täytyy tutustua vaaviin ja kokeilla miten se arki lähtee rullamaan. noh ei siinä muuten mitään, mutta en pysty mistään pyytämään apua jos joksus vaikka haluaisin hetken hengähtää. sukulaiset vaan parkuisivat että ollittepa te tyhmiä kun itsenne tähän jamaan ajoitte eikä tätä lasta nyt enää voi mihinkään laittaa jne jne jne
aborttikin on välillä käyny mielessä, mut se vaan saa mut itkemään kun kerran halutaan miehen kanssa iso perhe ja ainakin nää kaks tällai pienellä ikäerolla.
kai se sit on neuvolassa juteltava ja sitä kautta jotkut on saanu välillä jonkun kotiapulaisen esim. kerran viikossa tai jotain.
tekis mieli muuttaa johonki siperiaan yksin lasten kanssa ettei tarvitsis jaksaa tällaista.
mä oon vielä sellainen ihminen et jos joku sanoo vähänkään etten pärjää niin mähän söisin vaikka kiviä pärjätäkseni ja mieskin sen on saanu tuta jos joskus on suutspäissään jotain heittäny ni sit ei tarvi kyllä hetkeen olla mun jaloissa tiellä pyörimässä. mähän pärjään, vaikka 5 muksun kanssa |O |O

 

Hani-, en yhtään ymmärrä noita sukulaisia :'( :headwall: Inhottavaa. Ehkä niiden mieli muuttuu :heart: