Juuri niin
papuprinsessa, jokaiselle meille on annettu juuri se vauva mikä sieltä syntyy.
Ihan lähipiirissäni on käynyt niin, että ei pitänyt olla huolta riskien suhteen, mutta silti heille syntyi down lapsi. Se jotenkin herätti itsenikin siihen ajatukseen, että vaikka miten hyvin noudattaisi suosituksia ja kaikki olisi ultrassa ja seulonnoissa hyvin niin silti sitä ei voi tietää mitä sieltä lopulta tulee. Paitsi sen, että se on meidän oma lapsi.
Meidän pikkuinen nukkui tosiaan viime yön ensimmäistä kertaa omassa sängyssään omassa huoneessaan. (Omassa sängyssä on nukknut jo pitkään suurimman osan öistä) Puoleen yöhön asti nukkui sitten huusi äitiä kovaan ääneen. Sitten kömmittiinkin äitin kainaloon.
Kovasti tuota taaperoa ihmetytti pinnasänky joka oli ilmestynyt hänen vanhalle nukkumapaikalle meidän makuuhuoneseen. Siitä kerroin hänelle, että sinne tulee vauva nukkumaan. Eikös tämä taaperoinen hakenut oman nukke vauvansa ja vipannut sen kaiteen yli pinnasänkyyn ja todennut, että: "vauva nukkuu"
Nyt siis odottelen, että saan tämän taaperoisen uuden nukkumajärjestelyn toimimaan ja sitten rupean rakentamaan tulevalle vauvalle kaiken kuntoon. Pesen vanhat vauvan vaatteet ja laittelen niitä paikoillee ym.ym. Olen siis ajatellut, että 25.11 kun on rakenneultra niin siihen mennessä tilanne on rauhoittunut. Toki ongelmaksi tulee se, että jos rakenneultrassa näkyy sukupuoli niin uskallanko luottaa kätilön näkemykseen siitä. Meidän lasten viimeisin serkku joka syntyi piti olla "pommin varma tyttö". Synnytyssalissa kätilö oli tehnyt jo valmiiksi rannekkeen tytöstä ja kaikki oli tyttövauvan syntymää salissa odotellut niin kuinkas kävikään.. Poika tuli.
Tytön vaatteethan meillä olisi valmiina, eipä juurikaan tarvisisi mitään hankkia, mutta pojalle sitten pitäisi, koska on kuitenkin niin tyttö voittoista varsinkin koosta 68 eteenpäin..