Mä en varsinaisesti tätä rupea ulos yrittämään, mutta kyllä ajatuksena on rohkeammin ja "tavallisesti" taas liikkua ja touhuta kun rv 37 on täynnä. Sikäli jos tässä tilassa voi tavallisesti liikkumisesta puhua, aika verkkaista on tuo meno ollut lähes koko alkuvuosi.
Lääkärin viikon takaisen tuomion jälkeen olen ottanut super rauhallisesti, istuskellut ja makoillut mahdollisimman paljon sekä jättänyt kaiken ylimääräisen riuhtomisen myöhemmälle. Liikunta on ollut koiran kanssa pienet kävelyt, ei muuta. Vähän alkaa pää hajota, ja aionkin viikon päästä omaa oloa tunnustellen lisätä vähän reippaampaa liikuntaa päiviin.
Jos se lapsi sieltä on sitten tullakseen, niin tulkoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska hengenvaaraa ei enää ole, niin syytä makoiluun ei ole. Jo nyt huomaa, kuinka liikunnan väheneminen on lisännyt jalkojen pakotusta/suonenvedon kaltaisia tuntemuksia sekä muita alaraajojen ja alaselän kolotuksia. Se vaikuttaa myös mielialaan ja vatsan toimintaan.. Pelkään että pian saan osakseni turvotusta ja muita vaivoja, ellei joku muutu
Tänään täynnä siis rv 36, eikä mitään uutta auringon alla. Vauva on edelleen kyydissä ja uskon jo vahvasti, ettei se sieltä ennen aikojaan ole tulossa. Etenemistä siihen suuntaan silti tapahtuu, ja päivittäin on enemmän supisteluja ja vihlontoja. Paineen tunne alhaalla on vahva, ja pään huomaa olevan hyyyyyvin alhaalla esim vessassa käydessä tai vauvan hikotellessa.
niin hullun tuntuista.
Mä uskon aika vahvasti, että tämä on kuin onkin meidän vauvan syntymäkuukausi. Se jos mikä vasta hullulta tuntuukin.
Ihanaa maaliskuuta ja alkavaa kevättä kaikille, pian meidän odotukset palkitaan!