Kiva, kun keskustelu on täällä taas aktivoitunut
Minulla alkaa jo elämä voittamaan. Pariin viikkoon ei ole enää tarvinnut oksentaa ja etova olo on kadonnut. Uni kyllä maistuu edelleen, mutta pahin väsymys on häipynyt. Kotidoppler on käytössä kerran pari viikossa, jotta hermoheikkona en ala kuvittelemaan mitään kauheuksia. Nykyään syke löytyy todella helposti. PikkuMötkis vaan ei tahdo kauaa pysyä paikallaan, joten kovin kauaa on turha yrittää salakuunnella.
Äitiyspakkauksen aion ottaa ilman muuta kun esikoinen kyseessä. En minäkään pidä kaikkia pakkauksen kuoseja muodin multihuipentumana, mutta tarpeellisia ovat silti
Muutaman bodyn ja puolipotkarit oon ostanu kirpparilta sekä Lidlistä fleecehaalarin ja unirievun. On ne vaan niin pikkuisia vaatekappaleita!
Sokerirasitus on 6.11. ja seuraava neuvola muutama päivä sen jälkeen. Rakenneultraa joutuu vielä odottamaan joulukuun alkuun. Liikkeitä en ole tuntenut vielä minkäänlaisia. Ultrassa ei puhuttu mitään kohdun asennosta ja istukan sijainnista enkä hoksannut edes kysyä. No eiköhän ne liikkeet tuosta reilusta rasvakerroksestakin huolimatta ala joskus tuntumaan.
Ihania masukuvia täällä jo. Oma masuni ei vielä näy. Tai huomaan kyllä itse, että maha on muuttanut paljonkin muotoaan, mutta reilusta ylipainosta johtuen muut tuskin huomaavat vielä pitkään aikaan mitään. Jenkkakahvat on pienentyneet kyljistä ja maha puskee eteenpäin. Sehän tarkoittaisi poikaa uskomusten mukaan. Kovasti koko suku toivoo tyttöä. Itsekin haaveilen tytöstä, mutta terve lapsi on tietenkin pääasia. Alussa jopa pelkäsin, miten suhtaudun, jos lapsi onkin poika. Hassuja ajatuksia.
nyyttitervetullut ja pikkuMötkis 15+0