Huhtikuun hurmurit 2016 *huhtikuussa* MEIDÄN KUUKAUSI!
- Viestiketjun aloittaja Katjuska87
- Ensimmäinen viesti
Pöh, ei taida syntyä tänäänkään tämä kaveri :/ Supistelee enää alta tunnin välein vaikkakin supistaa pidempään, ei kai se auta kuin kohta hiippailla vanhempien tykö kattomaan esikoista, tai bussilla mä varmaan lähen, kun ei mee mitkään kengät jalkaan ja joudun tollasissa puutarhatossuissa ulkoilemaan nyt 
Ehkä tämä kuitenkin on ulkoistamassa itseään kuitenkin ilman häätöä, kun noita supistuksia edes välillä tulee
Jaksaa olla edes vähän positiivisemmilla mielin nyt, kun sai viime yönä kunnolla levättyä. Ens yö vietetäänkin esikoisen kanssa mun vanhemmilla vaihtelun vuoksi
Ehkä tämä kuitenkin on ulkoistamassa itseään kuitenkin ilman häätöä, kun noita supistuksia edes välillä tulee Jaksaa olla edes vähän positiivisemmilla mielin nyt, kun sai viime yönä kunnolla levättyä. Ens yö vietetäänkin esikoisen kanssa mun vanhemmilla vaihtelun vuoksi
Onnea Inna, Niittys ja AOS Inna, olet sä kyllä aika sissi, respect
Mä aloin ihmetellä eilen illalla, et olisko vauva voinu vielä kääntyä väärin päin, kun ihan selkeesti potkut tuntu alhaalla, tai olisko niin kovasti voinu käsillään vispata No, ke on ä-poli käynti, niin siellä varmaan selviää.
Mä huomaan kanssa supistelut parhaiten levossa, pystyasennossa harkkasupistukset pitää mahan kivikovana lähes koko ajan, niin jomotusta ei huomaa. Hyvää asentoa ei kyllä löydä enää kohta mitenkään tai missään, aina tuntuu ikävältä jossain kohdassa. No, ei tää onneks enää kauan kestä. Päivällä aina toivois, et syntyis vaikka tänään, mut illalla kun meen nukkuun, niin toivon, et älä nyt kuitenkaan tänä yönä tuu, kun mä oon nyt niin väsyny ja haluun nukkuu
Miehenkin kanssa saatu keskusteltua, enkä oo siihen enää niin ärtyny -tällä hetkellä Hän tietysti kepillä jäätä koittamaan, kun huomasi, et on taas suosiossa, niin jos olis päässy kolmatta ässää kokeilemaan. Ens viikolla kyllä saa ässänsä, teki se miten kipeetä tahansa, jos se vaikka vähän vauhdittais tätä prosessia, alkaa olla sen verran tukala olo jo
Inna, olet sä kyllä aika sissi, respectMä aloin ihmetellä eilen illalla, et olisko vauva voinu vielä kääntyä väärin päin, kun ihan selkeesti potkut tuntu alhaalla, tai olisko niin kovasti voinu käsillään vispata
No, ke on ä-poli käynti, niin siellä varmaan selviää.Mä huomaan kanssa supistelut parhaiten levossa, pystyasennossa harkkasupistukset pitää mahan kivikovana lähes koko ajan, niin jomotusta ei huomaa. Hyvää asentoa ei kyllä löydä enää kohta mitenkään tai missään, aina tuntuu ikävältä jossain kohdassa. No, ei tää onneks enää kauan kestä. Päivällä aina toivois, et syntyis vaikka tänään, mut illalla kun meen nukkuun, niin toivon, et älä nyt kuitenkaan tänä yönä tuu, kun mä oon nyt niin väsyny ja haluun nukkuu
Miehenkin kanssa saatu keskusteltua, enkä oo siihen enää niin ärtyny -tällä hetkellä
Hän tietysti kepillä jäätä koittamaan, kun huomasi, et on taas suosiossa, niin jos olis päässy kolmatta ässää kokeilemaan. Ens viikolla kyllä saa ässänsä, teki se miten kipeetä tahansa, jos se vaikka vähän vauhdittais tätä prosessia, alkaa olla sen verran tukala olo joJoo pitää kyllä myöntää että jäi niin hyvä ja helpottunut mieli synnytyksestä! Kyllä välillä kipeetä teki, mutta aina kun mies onnistui hieromaan alaselkää oikeesta kohtaa oikeaan aikaan niin yllättävästi lievitti kipua. alko lasketunajan lähestyessä kyl niin paljon miettimään sitä perätilasynnytystä, mutta positiivinen kokemus siitä nyt itsellä, kiitos ihanalle henkilökunnalle
No täällä tuli itkettyä yöllä, kun vauva alkoi hengittää aika tiheään ja vietiin varmuudeksi lastenteholle antibioottoa saamaan jos kuitenkin on joku alkava infektio. Onneksi vauva voi ihan hyvin, vähän vielä tiheeseen hengittää, mutta illalla tai huomenna pääsee takas samaan huoneeseen ja oon käynyt sielä viemässä maitoa ja imettämään taas illemmalla <3 eli ei kotiuduta ihan vielä, mut parempi kun saa hyvää hoitoa täällä!
Tsemppiä kaikille loppuodotukseen, meidän kuu tosiaan, pian kaikki saa omat pienet vauvat syliin) mut ymmärrän kyllä täysin et alkaa olee malttamaton olo, ku vaikka meillä olis tänään vast ollu la niin oli jo muutaman viikon kyl niin tuskallista ku särkyjä ja nukkus huonosti ja vaikea oli taaperoa viihdyttää jne
alko lasketunajan lähestyessä kyl niin paljon miettimään sitä perätilasynnytystä, mutta positiivinen kokemus siitä nyt itsellä, kiitos ihanalle henkilökunnalle No täällä tuli itkettyä yöllä, kun vauva alkoi hengittää aika tiheään ja vietiin varmuudeksi lastenteholle antibioottoa saamaan jos kuitenkin on joku alkava infektio. Onneksi vauva voi ihan hyvin, vähän vielä tiheeseen hengittää, mutta illalla tai huomenna pääsee takas samaan huoneeseen ja oon käynyt sielä viemässä maitoa ja imettämään taas illemmalla <3 eli ei kotiuduta ihan vielä, mut parempi kun saa hyvää hoitoa täällä!
Tsemppiä kaikille loppuodotukseen, meidän kuu tosiaan, pian kaikki saa omat pienet vauvat syliin
) mut ymmärrän kyllä täysin et alkaa olee malttamaton olo, ku vaikka meillä olis tänään vast ollu la niin oli jo muutaman viikon kyl niin tuskallista ku särkyjä ja nukkus huonosti ja vaikea oli taaperoa viihdyttää jne Paljon onnea vauvaantuneille <3
Täällä kärvistellään edelleen osastolla. Puolenpäivän aikaan laittoivat ballonkin. Se sai supistuksia aikaan. Lyhyitä ovat, mutta jospa ne tästä voimistuis. Streptokokki oli tietenkin minun tapauksessa positiivinen. Mitenkäs muutenkaan, oonhan saanu jo lähes kaikki muut "kaupantekijäiset". Huomenna sitten tositoimiin, jos ballonki ei saa synnytystä käyntiin. Enkä kyllä usko, että saa. Paikkoja kyllä voi availla, mutta käyntiin tuskin tällä konstilla lähtee. Nyt alkaa jo vähän jännittää
Nyyttitervetullut ja pikkuMötkö 38+1
Täällä kärvistellään edelleen osastolla. Puolenpäivän aikaan laittoivat ballonkin. Se sai supistuksia aikaan. Lyhyitä ovat, mutta jospa ne tästä voimistuis. Streptokokki oli tietenkin minun tapauksessa positiivinen. Mitenkäs muutenkaan, oonhan saanu jo lähes kaikki muut "kaupantekijäiset". Huomenna sitten tositoimiin, jos ballonki ei saa synnytystä käyntiin. Enkä kyllä usko, että saa. Paikkoja kyllä voi availla, mutta käyntiin tuskin tällä konstilla lähtee. Nyt alkaa jo vähän jännittää
Nyyttitervetullut ja pikkuMötkö 38+1
Tsemppiä Nyyttitervetullut, jospa huomenna olisi jo nyytti sylissä
Täällä bongattu limatulppa, tai osia siitä. Jospa tämä tulisi ennen laskettua aikaa!!! Varovaista innostuneisuutta. Tosin mitä oon kuullu niin voi mennä päivä,viikko tai kuukausi. Nähtäväksi jää. Tosin jos se limatulpan irtoaminen tarkoittaa et alakerrassa on edes jotain kypsymistä tapahtunut niin oon siihenkin tyytyväinen
Tänään on ollu kunnon laiskottelupäivä... Ruokaa olen tehnyt ja leiponut piirakkaa, mut muuten oon vaan pötkötellyt sohvalla. On niin laiska ja väsynyt olo et ei ajatustakaan et tekisin jotain... Ruokakaan ei oikeen meinaa maistua,mut se nyt tosin on ollu tässä pari viikkoa jo. Tai jos vois vaan vedellä jotain hampurilaisia niin sitte kyllä, mut tollai perusruoka tökkii ja pahasti...
Täällä bongattu limatulppa, tai osia siitä. Jospa tämä tulisi ennen laskettua aikaa!!!
Varovaista innostuneisuutta. Tosin mitä oon kuullu niin voi mennä päivä,viikko tai kuukausi. Nähtäväksi jää. Tosin jos se limatulpan irtoaminen tarkoittaa et alakerrassa on edes jotain kypsymistä tapahtunut niin oon siihenkin tyytyväinen Tänään on ollu kunnon laiskottelupäivä... Ruokaa olen tehnyt ja leiponut piirakkaa, mut muuten oon vaan pötkötellyt sohvalla. On niin laiska ja väsynyt olo et ei ajatustakaan et tekisin jotain...
Ruokakaan ei oikeen meinaa maistua,mut se nyt tosin on ollu tässä pari viikkoa jo. Tai jos vois vaan vedellä jotain hampurilaisia niin sitte kyllä, mut tollai perusruoka tökkii ja pahasti... Hei kaikille!
En kerkeä nyt lukea muiden kuulumisia, mutta kirjoittelen meidän synnytyskertomuksen ja ensimmäisestä viikosta.
Minulla oli siis varattu aika äitiyspolille sunnuntaina 27.3. korkeiden verenpaineiden vuoksi. Siellä verenpaine oli aika korkeissa lukemissa, vauvan sydänäänikäyrä hyvä ja pissassa hivenen proteiinia. Lääkäri tutki kohdunsuun ja totesi, että koska tilanne on siellä kypsä, vauva on täysiaikainen ja minulta jo kertaalleen lääkitystä nostettu, ei ole järkevää jatkaa seurantaa. Totesi, että saliin ja kalvojen puhkaisu.
Mies lähti käymään kotona päivittääkseen tilanteen isommille lapsille ja hakeakseen minulla vähän tarvittavia juttuja sairaalalle. Minä menin saliin, jossa otettiin ensin jonkun aikaa sydänäänikäyrää ja klo 12 lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot. Vesi tuli hyvän värisenä ja samalla vauvan päähän laitettiin anturi sydänäänien rekisteröintiä varteen. Jäätiin odottelemaan.
Klo 13.30 alkoi supistukset, jotka tulivat heti alusta asti säännöllisinä n. 3-4 min välein. Supistukset tuntuivat pääasiassa alamahalla ja alaselällä. Tunnin päästä supistuksiin tuli selkeästi enemmän kestoa ja kipua ja klo 15 pyysin kätilön paikalle. Hän totesi heti, että taitaisi olla nyt sen epiduraalin paikka. Olin 4 cm auki ja kanava kadonnut. Anestesialääkäri tuli heti paikalle. Yritti laittaa epiduraalia kolme kertaa, mutta ei onnistunut. Päätettiin siis laittaa spinaali. Se auttoi ihan heti ja minulle tuli ihanan rento ja kivuton olo. Tässä vaiheessa mies tuli takaisin. Siinä hetken torkuinkin ja rupateltiin niitä näitä.
Kätilö käväisi katsomassa ja sanoin, että minulla hieman pelottaa, että käy samoin kuin viimeksi eli spinaali loppuu just, kun supistukset käy kaikkein kipeimmiksi. Kätilö sanoi, että spinaali voidaan tässä tapauksessa laittaa vielä uudestaan. Tämä tieto helpotti ja olo oli tosi luottavainen ja hyvä.
Aika pian, klo 16 aikoihin aloin jälleen tuntea supitukset. Ensin vain pienenä paineena alamahalla, mutta koko ajan nopeasti kipeämpimä. Kätilöopiskelija, joka oli mukana hoitamassa synnytystä, ehdotti ilokaasua. Sanoin että aiemmin mulla on tullut siitä huono olo, mutta sitten päätin kokeilla. Yllättäin siitä olikin iso apu. Kun vielä opiskelija neuvoi miehelle tietyn "pisteen" alaselältä, jota mies voimalla painoi aina supistuksen tullessa, tunsin pärjääväni koko ajan pahenevien supistusten kanssa.
Klo 17.05 mulla iski kauhea pissahätä ja soitin kelloa, koska en spinaalista johtuen uskaltanut yksin nousta sängyltä. Kätilö sanoi, että kurkkaa varalta kohdunsuun. Vitsailin, että jos se on yhä 4cm auki niin ole ihan hiljaa vaan. Yllätys oli ihan mieletön, kun kätilö totesi, ettei tässä lähdetä pissalle vaan kohdunsuu on täysin auki ja vauva syntyy pian!! Minut katetroitiin ja aloin tunnustella sopivaa ponnistusasentoa. Ensin en tuntenut mitään ponnistamisentarvetta, vaan supitus viilsi alamahaa hirveällä voimalla. Vaikka olin ollut varma, että haluan ponnistaa puoli-istuvassa asennossa, hakeuduin jotenkin luontaisesti polviseisontaan sängyllä. Opiskelija nosti sängn päädyn ihan pystyyn ja siitä tukea ottaen aloin ponnistaa. Juuri siinä ponnistamisentarve tuntui selkeimmin. Kuten aiemminkin, koin ponnistamisvaiheen tosi voimaannuttavana ja positiivisena. Tunsin tosi selkeästi, miten vauva liikkui kanavassa ja pystyin aistimaan itse, missä kohtaa mennään. Kätilö ja opiskelija antoivat selkeitä ohjeita millä teholla ja kuinka kauan ponnistaa ja mies oli pääpuolella tsemppaamassa sekä antoi supistusten välissä happinaamaria mulle vauvan sydänäänten laskun vuoksi.
13 minuutin ponnistamisen jälkeen, varsin vaivattoman tuntoisesti syntyi ihana vaaleatukkainen pieni poika klo 17.41. Vauva parkaisi heti ensi-itkun ja tunne oli sanoinkuvaamattoman helpottunut ja herkkä. Vauva oli naamaltaan hurjan sininen, mutta muuten hyvin jäntevä. Hetken päästä kätilö kävi hieman virvoittelemassa vauvaa toisessa huoneessa ja sitten sain hänet rinnalleni. Siinä vauva tyytyväisenä pötkötteli.
Minulta paineltiin kohtua ja meni tovi, ennenkuin istukka irtosi. Siinä oli hieman epäselvyyttä oliko se kokonainen vai puuttuiko siitä pieni pala. Sain aika reilusti suoneen kohtua supistavaa lääkettä. Opiskelija ompeli pienet nirhaumat, mitä mulle oli synnytyksessä tullut, 3 ommelta ja ne kyllä teki hurjan kipeää. Mutta mies oli ihanasti tukena ja vauva rinnalla helpotti asiaa myös.
Kun synnytyksestä oli kulunut n. tunti, aloimme puhua, että voisin lähteä pikkuhiljaa suihkuun. Mutta sitten, ennenkuin kerkesin nousta, mulla tuli ihan ykskaks tosi huono olo. Sellainen pyörryttävä / oksettava. Opiskelija nosti vauvan miehen syliin ja antoi mulle lasin mehua. Join sen, mutta olo vain huononi. Sitten kuulin, kun sanottiin, että olen aivan valkoinen ja kylmänhikinen. Tässä vaiheessa olo oli jo niin heikko, etten ihan muista kaikkia tapahtumia. Mutta kuulin, kun kätilö sanoi, että nyt vuotaa, tee hätähälytys ja sitten sali oli yhtäkkiä täynnä henkilökuntaa. Tajusin, että joku painaa minuun painepullolla nestettä ja joku huusi soittavansa leikkurin ja että verenpainemittari sanoo erroria. Sain sanottua miehelle, että älä pelkää, kyllä minut hoidetaan ja pidä vauvasta hyvä huoli. Minut kärrättiin leikkaussaliin, jossa ihan yhtäkkiä sitten oloni parani. Pystyin vastailemaan normaalisti kysymyksiin ja minulle kerrottiin, että nyt minut nukutetaan ja sitten tehdään kaavinta.
Heräsin sitten jonkun ajan päästä ja minut vietiin heräämöön. Kuulin, että kohdussa ei ollut mitään ylimääräistä, mutta olin jostain syystä vuotanut nopeasti 1,6 litraa verta. Vuoto oli kuitenkin loppunut jo siinä vaiheessa, kun kaavinta aloitettiin. Kohtu oli tässä vaiheessa myös jo normaalisti supistunut. Myöhemmin lääkäri kävi juttelemassa tapahtuneesta ja jäi ikuiseksi mysteeriksi, mikä aiheutti sen yhtäkkisen vuodon ja heikotuksen.
Joskus klo 21 jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle ja mies ja vauva tulivat samalla salista sinne. Oli kyllä tunteikasta nähdä heidät siinä ovella!
Kokonaisuutena siis synnytys oli aivan ihana, missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että kipu olisi sietämätöntä. Mutta tuo loppuhässäkkä kyllä säikäytti aikalailla.
Maanantaiaamuna pääsin sitten jalkeilleni ja kuntouduin lopulta tosi nopeasti synnytyksestä. Toki hemoglobiini on edelleen hyvin alhainen, kun verta meni niin paljon, mutta pikkuhiljaa korjaantunee, kun syön rautaa ja syön terveellisesti.
Vauvalla oli alkuun ongelmia verensokereiden kanssa, mutta korjaantuivat tiheillä syötöillä. Tiistaina lastenlääkäri teki vauvalle kotiinlähtötarkastusta, jossa sitten kuului selkeä sivuääni sydämestä. Meille järjestettiin vielä samalle päivälle sydämen ultraäänitutkimus, jossa meidän pikkuisella todettiin synnynnäinen keuhkovaltimoläpän ahtauma. Ahtauma on tällä hetkellä suht lievä, eikä näy vauvan voinnissa mitenkään. Mutta tilanne vaatii seurantaa ja jos ahtauma lähtee pahenemaan, niin se täytyy korjata Helsingissä pallolaajennuksella. Perjantaina tehtiin uusi ultra, jossa tilanne oli ennallaan. Seuraava ultra on 14.4. ja samalla sydänfilmi ja verenpaineiden mittaus. Alkuun olin asian suhteen tosi itkuinen ja peloissani, mutta parin päivän mentyä ollaan päästy sinuiksi tämän asian kanssa. Ajattelen niin, että paljon pahemminkin voisi olla ja tämän kanssa vain nyt sitten eletään ja otetaan vastaan se, mitä tuleman pitää.
Keskiviikkona vauvan biliruniinit nousivat ja aloitettiiin sinivalohoito. Pääsimme kotiin vasta eilen lauantaina ja tänään käytiin vielä verikokeessa. Bilirubiini oli taas lähtenyt nousuun, mutta on kuitenkin alle valohoitorajan. Keskiviikkona taas katsotaan tilanne.
Vauva, joka saa nimekseen Niilo, on tavattoman ihana, suloinen rakkauspakkaus. Perustyytyväinen, aika rauhallinen ja hyvähermoinen kaveri. Sairaalassa oli kolmena yönä melkoista kipuitkua, kakkahommat on takunneet kovasti. Mutta viimeyönä kotona nukuttiin rauhallisesti kaikki syöttövälit. Tänään aloitimme lastenlääkärin määräyksestä ummetuslääkkeen, toivotaan sen helpottavan kakkahommaa.
Nyt vauveli herää, lueskelin muiden kuulumiset toisella kertaa
T. Huhtihapsukkainen ja Niilo 7vrk
En kerkeä nyt lukea muiden kuulumisia, mutta kirjoittelen meidän synnytyskertomuksen ja ensimmäisestä viikosta.
Minulla oli siis varattu aika äitiyspolille sunnuntaina 27.3. korkeiden verenpaineiden vuoksi. Siellä verenpaine oli aika korkeissa lukemissa, vauvan sydänäänikäyrä hyvä ja pissassa hivenen proteiinia. Lääkäri tutki kohdunsuun ja totesi, että koska tilanne on siellä kypsä, vauva on täysiaikainen ja minulta jo kertaalleen lääkitystä nostettu, ei ole järkevää jatkaa seurantaa. Totesi, että saliin ja kalvojen puhkaisu.
Mies lähti käymään kotona päivittääkseen tilanteen isommille lapsille ja hakeakseen minulla vähän tarvittavia juttuja sairaalalle. Minä menin saliin, jossa otettiin ensin jonkun aikaa sydänäänikäyrää ja klo 12 lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot. Vesi tuli hyvän värisenä ja samalla vauvan päähän laitettiin anturi sydänäänien rekisteröintiä varteen. Jäätiin odottelemaan.
Klo 13.30 alkoi supistukset, jotka tulivat heti alusta asti säännöllisinä n. 3-4 min välein. Supistukset tuntuivat pääasiassa alamahalla ja alaselällä. Tunnin päästä supistuksiin tuli selkeästi enemmän kestoa ja kipua ja klo 15 pyysin kätilön paikalle. Hän totesi heti, että taitaisi olla nyt sen epiduraalin paikka. Olin 4 cm auki ja kanava kadonnut. Anestesialääkäri tuli heti paikalle. Yritti laittaa epiduraalia kolme kertaa, mutta ei onnistunut. Päätettiin siis laittaa spinaali. Se auttoi ihan heti ja minulle tuli ihanan rento ja kivuton olo. Tässä vaiheessa mies tuli takaisin. Siinä hetken torkuinkin ja rupateltiin niitä näitä.
Kätilö käväisi katsomassa ja sanoin, että minulla hieman pelottaa, että käy samoin kuin viimeksi eli spinaali loppuu just, kun supistukset käy kaikkein kipeimmiksi. Kätilö sanoi, että spinaali voidaan tässä tapauksessa laittaa vielä uudestaan. Tämä tieto helpotti ja olo oli tosi luottavainen ja hyvä.
Aika pian, klo 16 aikoihin aloin jälleen tuntea supitukset. Ensin vain pienenä paineena alamahalla, mutta koko ajan nopeasti kipeämpimä. Kätilöopiskelija, joka oli mukana hoitamassa synnytystä, ehdotti ilokaasua. Sanoin että aiemmin mulla on tullut siitä huono olo, mutta sitten päätin kokeilla. Yllättäin siitä olikin iso apu. Kun vielä opiskelija neuvoi miehelle tietyn "pisteen" alaselältä, jota mies voimalla painoi aina supistuksen tullessa, tunsin pärjääväni koko ajan pahenevien supistusten kanssa.
Klo 17.05 mulla iski kauhea pissahätä ja soitin kelloa, koska en spinaalista johtuen uskaltanut yksin nousta sängyltä. Kätilö sanoi, että kurkkaa varalta kohdunsuun. Vitsailin, että jos se on yhä 4cm auki niin ole ihan hiljaa vaan. Yllätys oli ihan mieletön, kun kätilö totesi, ettei tässä lähdetä pissalle vaan kohdunsuu on täysin auki ja vauva syntyy pian!! Minut katetroitiin ja aloin tunnustella sopivaa ponnistusasentoa. Ensin en tuntenut mitään ponnistamisentarvetta, vaan supitus viilsi alamahaa hirveällä voimalla. Vaikka olin ollut varma, että haluan ponnistaa puoli-istuvassa asennossa, hakeuduin jotenkin luontaisesti polviseisontaan sängyllä. Opiskelija nosti sängn päädyn ihan pystyyn ja siitä tukea ottaen aloin ponnistaa. Juuri siinä ponnistamisentarve tuntui selkeimmin. Kuten aiemminkin, koin ponnistamisvaiheen tosi voimaannuttavana ja positiivisena. Tunsin tosi selkeästi, miten vauva liikkui kanavassa ja pystyin aistimaan itse, missä kohtaa mennään. Kätilö ja opiskelija antoivat selkeitä ohjeita millä teholla ja kuinka kauan ponnistaa ja mies oli pääpuolella tsemppaamassa sekä antoi supistusten välissä happinaamaria mulle vauvan sydänäänten laskun vuoksi.
13 minuutin ponnistamisen jälkeen, varsin vaivattoman tuntoisesti syntyi ihana vaaleatukkainen pieni poika klo 17.41. Vauva parkaisi heti ensi-itkun ja tunne oli sanoinkuvaamattoman helpottunut ja herkkä. Vauva oli naamaltaan hurjan sininen, mutta muuten hyvin jäntevä. Hetken päästä kätilö kävi hieman virvoittelemassa vauvaa toisessa huoneessa ja sitten sain hänet rinnalleni. Siinä vauva tyytyväisenä pötkötteli.
Minulta paineltiin kohtua ja meni tovi, ennenkuin istukka irtosi. Siinä oli hieman epäselvyyttä oliko se kokonainen vai puuttuiko siitä pieni pala. Sain aika reilusti suoneen kohtua supistavaa lääkettä. Opiskelija ompeli pienet nirhaumat, mitä mulle oli synnytyksessä tullut, 3 ommelta ja ne kyllä teki hurjan kipeää. Mutta mies oli ihanasti tukena ja vauva rinnalla helpotti asiaa myös.
Kun synnytyksestä oli kulunut n. tunti, aloimme puhua, että voisin lähteä pikkuhiljaa suihkuun. Mutta sitten, ennenkuin kerkesin nousta, mulla tuli ihan ykskaks tosi huono olo. Sellainen pyörryttävä / oksettava. Opiskelija nosti vauvan miehen syliin ja antoi mulle lasin mehua. Join sen, mutta olo vain huononi. Sitten kuulin, kun sanottiin, että olen aivan valkoinen ja kylmänhikinen. Tässä vaiheessa olo oli jo niin heikko, etten ihan muista kaikkia tapahtumia. Mutta kuulin, kun kätilö sanoi, että nyt vuotaa, tee hätähälytys ja sitten sali oli yhtäkkiä täynnä henkilökuntaa. Tajusin, että joku painaa minuun painepullolla nestettä ja joku huusi soittavansa leikkurin ja että verenpainemittari sanoo erroria. Sain sanottua miehelle, että älä pelkää, kyllä minut hoidetaan ja pidä vauvasta hyvä huoli. Minut kärrättiin leikkaussaliin, jossa ihan yhtäkkiä sitten oloni parani. Pystyin vastailemaan normaalisti kysymyksiin ja minulle kerrottiin, että nyt minut nukutetaan ja sitten tehdään kaavinta.
Heräsin sitten jonkun ajan päästä ja minut vietiin heräämöön. Kuulin, että kohdussa ei ollut mitään ylimääräistä, mutta olin jostain syystä vuotanut nopeasti 1,6 litraa verta. Vuoto oli kuitenkin loppunut jo siinä vaiheessa, kun kaavinta aloitettiin. Kohtu oli tässä vaiheessa myös jo normaalisti supistunut. Myöhemmin lääkäri kävi juttelemassa tapahtuneesta ja jäi ikuiseksi mysteeriksi, mikä aiheutti sen yhtäkkisen vuodon ja heikotuksen.
Joskus klo 21 jälkeen minut vietiin sängyllä osastolle ja mies ja vauva tulivat samalla salista sinne. Oli kyllä tunteikasta nähdä heidät siinä ovella!
Kokonaisuutena siis synnytys oli aivan ihana, missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että kipu olisi sietämätöntä. Mutta tuo loppuhässäkkä kyllä säikäytti aikalailla.
Maanantaiaamuna pääsin sitten jalkeilleni ja kuntouduin lopulta tosi nopeasti synnytyksestä. Toki hemoglobiini on edelleen hyvin alhainen, kun verta meni niin paljon, mutta pikkuhiljaa korjaantunee, kun syön rautaa ja syön terveellisesti.
Vauvalla oli alkuun ongelmia verensokereiden kanssa, mutta korjaantuivat tiheillä syötöillä. Tiistaina lastenlääkäri teki vauvalle kotiinlähtötarkastusta, jossa sitten kuului selkeä sivuääni sydämestä. Meille järjestettiin vielä samalle päivälle sydämen ultraäänitutkimus, jossa meidän pikkuisella todettiin synnynnäinen keuhkovaltimoläpän ahtauma. Ahtauma on tällä hetkellä suht lievä, eikä näy vauvan voinnissa mitenkään. Mutta tilanne vaatii seurantaa ja jos ahtauma lähtee pahenemaan, niin se täytyy korjata Helsingissä pallolaajennuksella. Perjantaina tehtiin uusi ultra, jossa tilanne oli ennallaan. Seuraava ultra on 14.4. ja samalla sydänfilmi ja verenpaineiden mittaus. Alkuun olin asian suhteen tosi itkuinen ja peloissani, mutta parin päivän mentyä ollaan päästy sinuiksi tämän asian kanssa. Ajattelen niin, että paljon pahemminkin voisi olla ja tämän kanssa vain nyt sitten eletään ja otetaan vastaan se, mitä tuleman pitää.
Keskiviikkona vauvan biliruniinit nousivat ja aloitettiiin sinivalohoito. Pääsimme kotiin vasta eilen lauantaina ja tänään käytiin vielä verikokeessa. Bilirubiini oli taas lähtenyt nousuun, mutta on kuitenkin alle valohoitorajan. Keskiviikkona taas katsotaan tilanne.
Vauva, joka saa nimekseen Niilo, on tavattoman ihana, suloinen rakkauspakkaus. Perustyytyväinen, aika rauhallinen ja hyvähermoinen kaveri. Sairaalassa oli kolmena yönä melkoista kipuitkua, kakkahommat on takunneet kovasti. Mutta viimeyönä kotona nukuttiin rauhallisesti kaikki syöttövälit. Tänään aloitimme lastenlääkärin määräyksestä ummetuslääkkeen, toivotaan sen helpottavan kakkahommaa.
Nyt vauveli herää, lueskelin muiden kuulumiset toisella kertaa
T. Huhtihapsukkainen ja Niilo 7vrk
Nyyttitervetullut taitaa olla seuraava
Kiitos synnytyskertomuksesta huhtihapsukainen ja onneks loppu hyvin!
Tänään on mulla ollu ihme menkka kipuja koko päivän! Ulkona kävin kävelee ja heti melkein rupes supistelee ja koskee mahaan
Kiitos synnytyskertomuksesta huhtihapsukainen ja onneks loppu hyvin!
Tänään on mulla ollu ihme menkka kipuja koko päivän! Ulkona kävin kävelee ja heti melkein rupes supistelee ja koskee mahaan
Huhtihapsukainen; todella kaunis ja voimaannuttava synnytyskertomus sinulla! Kiitos siitä
Ja toki tarkoitan nyt tuota itse synnytysosiota. Harmillisia tuollaiset jälkikomplikaatiot mutta hienoa että selvisit niistäkin hyvin! Kaikkea hyvää teille vielä tuon löydöksenkin osalta. Toivottavasti sen osalta tulevaisuus menee hyvin.
Täällä on juhlittu synttäreitä koko päivä ja juuri viimeiset vieraat lähtivät. Mistään synnytykseen liittyvästä olosta ei ole tietoakaan
Ja toki tarkoitan nyt tuota itse synnytysosiota. Harmillisia tuollaiset jälkikomplikaatiot mutta hienoa että selvisit niistäkin hyvin! Kaikkea hyvää teille vielä tuon löydöksenkin osalta. Toivottavasti sen osalta tulevaisuus menee hyvin.
Täällä on juhlittu synttäreitä koko päivä ja juuri viimeiset vieraat lähtivät. Mistään synnytykseen liittyvästä olosta ei ole tietoakaan
Ihania nää synnytyskertomukset! Tahtois jo kovasti itsekin. Tänään on menkkajomoa ollut koko päivän, ja mulla on tosi huono olo eikä oo ruoka maistunut..
Hei!
Meille syntyi pieni poika tiistaina 29.3 pituus 49 cm ja paino 3018 g. Rv 38+5.
Päästiin kotiin jo torstaina ja voidaan hyvin!
Supistukset alkoi aamulla 4.30. Väli oli kuitenkin pääsääntöisesti 10 minuuttia tai pidempi. Kymmenen aikaan aamupäivällä väli oli jopa puoli tuntia. Olin varma että supistukset loppuvat. Iltapäivän puolella kivut kuitenkin lisääntyivät ja kolmen aikaan lähdettiin synnärille. Meiltä sinne matkaa on n. 45 min ja matkalla supparit tulivat 10 min välein ja yksi väli oli 15 min. Olin varma että laittavat vielä kotiin. Päästiin tutkimushuoneeseen ja supistuksia piirtyi köyrälle n. 10 minuutin välein. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin auki jo 6 cm. Nousin ylös ja siinä olinkin jo niin kipeä että en meinannut saada vaatteita vaihdettua. Saliin, ilokaasua, kiireellisenä spinaali, nopea avautuminen oksitosiinin avulla, 15 ponnistusbja vauva oli maailmassa.
Nyt opettelen kotona imetystä. Esikon kansss en onnistunut ja nytkin vastustaa. Maidon heruminen on tosi huonoanja rinnanpäät arat ja ruvella, luultavasti johtuen väärästä imuotteesta. Pakko kai antaa korviketta lisäksi.
Vauva on ihana ja valloittanut meidät täysin! Tsemppiä kaikille tulevaan koitokseen!!
Terkuin, Angelika85 ja pikkurakas 5 päivää
Meille syntyi pieni poika tiistaina 29.3 pituus 49 cm ja paino 3018 g. Rv 38+5.
Päästiin kotiin jo torstaina ja voidaan hyvin!
Supistukset alkoi aamulla 4.30. Väli oli kuitenkin pääsääntöisesti 10 minuuttia tai pidempi. Kymmenen aikaan aamupäivällä väli oli jopa puoli tuntia. Olin varma että supistukset loppuvat. Iltapäivän puolella kivut kuitenkin lisääntyivät ja kolmen aikaan lähdettiin synnärille. Meiltä sinne matkaa on n. 45 min ja matkalla supparit tulivat 10 min välein ja yksi väli oli 15 min. Olin varma että laittavat vielä kotiin. Päästiin tutkimushuoneeseen ja supistuksia piirtyi köyrälle n. 10 minuutin välein. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin auki jo 6 cm. Nousin ylös ja siinä olinkin jo niin kipeä että en meinannut saada vaatteita vaihdettua. Saliin, ilokaasua, kiireellisenä spinaali, nopea avautuminen oksitosiinin avulla, 15 ponnistusbja vauva oli maailmassa.
Nyt opettelen kotona imetystä. Esikon kansss en onnistunut ja nytkin vastustaa. Maidon heruminen on tosi huonoanja rinnanpäät arat ja ruvella, luultavasti johtuen väärästä imuotteesta. Pakko kai antaa korviketta lisäksi.
Vauva on ihana ja valloittanut meidät täysin! Tsemppiä kaikille tulevaan koitokseen!!
Terkuin, Angelika85 ja pikkurakas 5 päivää
Onnea Angelika85! <3
Täällä kukutaan hereillä, kuinkas muutenkaan...
Katjuska rv 39+4
Täällä kukutaan hereillä, kuinkas muutenkaan...
Katjuska rv 39+4
Onnea Angelika
Kipeisiin supistuksiinkin herätty pitkin yötä, ei oo panadolilla helpottanut (alkuun harvensi ). Pikkuveljeni syntymäpäivä on tänään, joten ihan hyvä päivä syntyä, jos tämä tästä etenee. Vain lapsenvahti puuttuu esikoiselta, jos lähtö tulee aamupäivän aikana
Toivottavasti tämä tästä on syntymässä, että ei montaa päivää tarvitse kärvistellä näiden supistuksien kanssa, nyt kun nää oikeasti tekee kipeää. Viimeksi kun kävin synnärillä pyörähtämässä siellä oli samaan aikaan tyttö joka oli jo vuorokauden kärsinyt kipeistä suppareista ja niin se vaan käännytettiin kotiin ilman kipulääkkeitä, kun kolmessa tunnissa ei sillä mitään tapahtunut ja vaan sen takia, että oli ruuhkaa :/
Kipeisiin supistuksiinkin herätty pitkin yötä, ei oo panadolilla helpottanut (alkuun harvensi ). Pikkuveljeni syntymäpäivä on tänään, joten ihan hyvä päivä syntyä, jos tämä tästä etenee. Vain lapsenvahti puuttuu esikoiselta, jos lähtö tulee aamupäivän aikana
Toivottavasti tämä tästä on syntymässä, että ei montaa päivää tarvitse kärvistellä näiden supistuksien kanssa, nyt kun nää oikeasti tekee kipeää. Viimeksi kun kävin synnärillä pyörähtämässä siellä oli samaan aikaan tyttö joka oli jo vuorokauden kärsinyt kipeistä suppareista ja niin se vaan käännytettiin kotiin ilman kipulääkkeitä, kun kolmessa tunnissa ei sillä mitään tapahtunut
ja vaan sen takia, että oli ruuhkaa :/Ihana täysinäinen yö jälleen takana! Aamulla klo 6.00 yksi supistus johon heräsin
Ei siis muuta kuin innolla kohti uutta viikkoa. Toisaalta, näin nuo edellisetkin ovat menneet. Ei mitään tuntemuksia ja sitten nopeasti täysi rähinä päällä. Tämä on siis ehkä enemmän se olotila jonka tunnistan kuin nuo kaikki yhden ja kahden viikon takaiset "oireillut". Torstaina ollaan lasketussa päivässä ja sitten alkaakin todennäköisyydet synnytykselle oikeasti nousta päivä päivältä. Jännää!!!!
Nöösikkä 39+4
Ei siis muuta kuin innolla kohti uutta viikkoa. Toisaalta, näin nuo edellisetkin ovat menneet. Ei mitään tuntemuksia ja sitten nopeasti täysi rähinä päällä. Tämä on siis ehkä enemmän se olotila jonka tunnistan kuin nuo kaikki yhden ja kahden viikon takaiset "oireillut". Torstaina ollaan lasketussa päivässä ja sitten alkaakin todennäköisyydet synnytykselle oikeasti nousta päivä päivältä. Jännää!!!!
Nöösikkä 39+4
Onnea Angelika!! <3 kiitos synnytyskertomuksesta!
Huhtihapsukkainen: Tosi kauniisti kirjoitettu synnytyskertomus! <3 varmaankin säikäytti se loppuhässäkkä mut onneksi kaikki hyvin ja muuten ihana synnytys takana !
Jee mun eristäminen pitäis loppuu tänään ja saan vapaasti liikkua käytävillä, hakee ite ruuat yms jospa pikkuinenki pääsis tänää takas samaan huoneeseen <3
Huhtihapsukkainen: Tosi kauniisti kirjoitettu synnytyskertomus! <3 varmaankin säikäytti se loppuhässäkkä mut onneksi kaikki hyvin ja muuten ihana synnytys takana !
Jee mun eristäminen pitäis loppuu tänään ja saan vapaasti liikkua käytävillä, hakee ite ruuat yms
jospa pikkuinenki pääsis tänää takas samaan huoneeseen <3Mulla alkaa positiivinen asennoituminen nyt horjua tähän hommaan. Joo ei oo vielä ees laskettuaika, mut oon kyllä nyt niin väsynyt ettei voi muuta kun mielialan vetää apeaksi. Sen verran oireillut koko viime yön, että unisaldo klo 05-07, ärsyttää että oireita sen verren että hereillä pitää, muttei lähimainkaan sellaisia oireita että synnytys käynnistyisi. Menkkasärkyä (ei kovin kovaa,mutta unta häiritsevää) nyt siis ollut vuorokauden ja se sai aikaiseksi sen että ravasin 15min välein pissalla aamu viiteen asti, vessapaperiakin meni puoli rullallista.. Että mieluumin se oireeton olotila ja että saisin ees vähän nukutuksi mitä tää tyhjänpäiväinen pikkukipuilu.. Oon niin totaaliväsy,että ajatus synnytyksestä tässä vaiheessa saa järkyttävän pakokauhun aikaiseksi.
Katjuska rv 39+4.. kait ne parin viikon päästä alkaa käynnistellä, jotenkin on vähän fiilis ettei tää tuu itestään.
Katjuska rv 39+4.. kait ne parin viikon päästä alkaa käynnistellä, jotenkin on vähän fiilis ettei tää tuu itestään.
Onnea Angelika85! <3
Katjuska mulla on niin samat fiilikset. Ylihuomenna ois LA tuskin tulee ennen sitä ja mäki rupeen olemaan jo vähän skeptinen, että näinköhän neiti päättää tulla maailmaan itestään. Tuntuu ihan siltä, että pitää käynnistää koko synnytys Meilläkin vessapaperia menee ihan kauheesti nykyään...
Täällä ois sentään aurikoinen ilma, mutta jotenki ei vaan jaksa innostua No reilun tunnin päästä ois neuvola..
Katjuska mulla on niin samat fiilikset. Ylihuomenna ois LA tuskin tulee ennen sitä ja mäki rupeen olemaan jo vähän skeptinen, että näinköhän neiti päättää tulla maailmaan itestään. Tuntuu ihan siltä, että pitää käynnistää koko synnytys
Meilläkin vessapaperia menee ihan kauheesti nykyään...Täällä ois sentään aurikoinen ilma, mutta jotenki ei vaan jaksa innostua
No reilun tunnin päästä ois neuvola..Onnea kaikille uusille vauvautuneille synnytyskertomukset olleet mukavia lukea. Kovasti sitä olisi itsekin valmis synnyttämään, mutta epäilys on kova, että yli mennään ja vähintään käynnistys. Ke iltana oli joitain supisteluja varmaan, kun vatsa kovettuili muutamasti ja kipeästikin, mutta ohi meni. Paineentuntua välillä, mutta eipä juurikaan mitään muita merkkejä. Ruoka ei myöskään tahdo maistua. Takaisinvirtausta on muutamasti tullut ihan suuhun asti. Olisko närästystä. Vatsa ei kipuile, ettei pöpö minulle tullut, ainakaan vielä. Liikkeellä niin hurjasti, että vähintään tytär sen taas koulusta tuo uusintakäynnille vaikka justiin oli.
Olen lueskellut miten ja milloin uudelleensynnyttäjän kannattaisi lähteä kohti sairaalaa, jos itsestään käynnistyisi. On niin monenlaista mielipidettä. Meiltä matkaa 50km. Nyt nopeusrajoitukset onneksi kesälukemissa, niin matka taittuu nopeampaa jos liikennevalot suotuisat. Viimeksi kellottelin supistukset kotona 2h ajan 5min välein ja kesto 1min, ja kun vedet alkoi mennä niin se oli lopullinen päätös lähtöön. Muuten ehkä olisin soitellut vasta sairaalaan ja kysellyt varmistuksia. Nyt tuolla vauhdilla taitaas syntyä kotiin tai matkalle Tilanteen mukaan mennään!
Huomenna polikäynti. Ja rr varmaan korkrahko taas siellä...
Vauvan liikkeet tuntuu välillä enempi välillä vähempi. Aika rauhallista menoa ollut viime päivinä, mutta kuitenkin ilmoittelee itsestään kerran pari päivässä. Itse niin touhuan hommia pois alta, kun ihania kelejä ollut ettei pysty rauhoittuakaan.
synnytyskertomukset olleet mukavia lukea. Kovasti sitä olisi itsekin valmis synnyttämään, mutta epäilys on kova, että yli mennään ja vähintään käynnistys. Ke iltana oli joitain supisteluja varmaan, kun vatsa kovettuili muutamasti ja kipeästikin, mutta ohi meni. Paineentuntua välillä, mutta eipä juurikaan mitään muita merkkejä. Ruoka ei myöskään tahdo maistua. Takaisinvirtausta on muutamasti tullut ihan suuhun asti. Olisko närästystä. Vatsa ei kipuile, ettei pöpö minulle tullut, ainakaan vielä. Liikkeellä niin hurjasti, että vähintään tytär sen taas koulusta tuo uusintakäynnille vaikka justiin oli.Olen lueskellut miten ja milloin uudelleensynnyttäjän kannattaisi lähteä kohti sairaalaa, jos itsestään käynnistyisi. On niin monenlaista mielipidettä. Meiltä matkaa 50km. Nyt nopeusrajoitukset onneksi kesälukemissa, niin matka taittuu nopeampaa jos liikennevalot suotuisat. Viimeksi kellottelin supistukset kotona 2h ajan 5min välein ja kesto 1min, ja kun vedet alkoi mennä niin se oli lopullinen päätös lähtöön. Muuten ehkä olisin soitellut vasta sairaalaan ja kysellyt varmistuksia. Nyt tuolla vauhdilla taitaas syntyä kotiin tai matkalle
Tilanteen mukaan mennään! Huomenna polikäynti. Ja rr varmaan korkrahko taas siellä...
Vauvan liikkeet tuntuu välillä enempi välillä vähempi. Aika rauhallista menoa ollut viime päivinä, mutta kuitenkin ilmoittelee itsestään kerran pari päivässä. Itse niin touhuan hommia pois alta, kun ihania kelejä ollut ettei pysty rauhoittuakaan.
Älkää nyt turhaan manatko käynnistystä itellenne kun ei vielä edes laskettuaika ole koittanut! Koittakaa ihan rauhassa odotella edes laskettuun asti. Itekkin täällä kekkuloin parin tunnin unilla, tiedän ettei ole mukavaa Yöllä jomotteli täälläkin. Kohta pitää raahautua hammaslääkäriin kun sen aiemmin kipeän hampaan viereen tuli mätäpaise
Huomenna on viiminen neuvola, viikonloppuna jos ei ole ulkona tämä kaveri niin sitten kyllä alkaa jo pelottaa ens viikko ja mahd käynnistys Jotenkin pelottava ajatus että tietää päivän ja kellonajan millon pitää mennä synnyttämään. Hyh.... mutta vielä on todennäköistä että itsekseen tulee.
Sad 40+1
Koittakaa ihan rauhassa odotella edes laskettuun asti. Itekkin täällä kekkuloin parin tunnin unilla, tiedän ettei ole mukavaa Yöllä jomotteli täälläkin. Kohta pitää raahautua hammaslääkäriin kun sen aiemmin kipeän hampaan viereen tuli mätäpaise Huomenna on viiminen neuvola, viikonloppuna jos ei ole ulkona tämä kaveri niin sitten kyllä alkaa jo pelottaa ens viikko ja mahd käynnistys
Jotenkin pelottava ajatus että tietää päivän ja kellonajan millon pitää mennä synnyttämään. Hyh.... mutta vielä on todennäköistä että itsekseen tulee. Sad 40+1
SaNii: Mainitsin kyllä viime viikolla neuvolassa asiasta, mutta "se nyt kuuluu asiaan tässä vaiheesa"..
Voisin kyllä odottaa vielä vaikka kuukauden tätä beibiä kunhan vaan sais nukutuksi.. Luojan kiitos mulla ei oo tässä muita lapsia hoidettavana päivällä, en kyllä jaksais mitenkään.. Esikoinen onneks jo ymmärtää että "äitiä vähän väsyttää" ja tuusailee illat omia juttujaan tai sit mun miehen kans jotain, ja viikonloput on nyt isällään onneks.
Me mennään illalla katsomaan kaverin 9pv ikäistä vauvaa..jospa se saisi omat oksitosiinit liikkeelle.
Voisin kyllä odottaa vielä vaikka kuukauden tätä beibiä kunhan vaan sais nukutuksi.. Luojan kiitos mulla ei oo tässä muita lapsia hoidettavana päivällä, en kyllä jaksais mitenkään.. Esikoinen onneks jo ymmärtää että "äitiä vähän väsyttää" ja tuusailee illat omia juttujaan tai sit mun miehen kans jotain, ja viikonloput on nyt isällään onneks.
Me mennään illalla katsomaan kaverin 9pv ikäistä vauvaa..jospa se saisi omat oksitosiinit liikkeelle.
Onnea vauvautuneille!
Mulla vielä aikaa laskettuun aikaan,mut osaan kyllä samanistua teidän fiiliksiin.
Mut saa ärsyyntymään nää jokailtaiset ja öiset jomottelut ja polttelut Nyt viimeyönä sit taas särki lantiota et nyt on olo ku rautakangella. Täytyy varmaan pikku kävelylle lähteä jos vetristyisi...
Turvotus löysi myös tänne taas. Ja näköjään oon epähuomiossa ostanut ananasmurskaa, yök. Täytyy hakea tänään tavallista ananasta ja juoda vettä kovasti. Sormet on ihan kun nakit ja mulla ainakin toi turvotus tulee naamaan...
Haluun sen mun positiivisen ajattelun takaisin!
Meillä onneksi mies tuli vähän lähemmäs kotia työmaalle et pääsee sit esikoisen kanssa jos lähtö tulee seuraavan 4vkon aikana!
Nytkin jomottelee mut se on semmosta non-stop et ei kyllä mee pois ollenkaan.
Pippuri ja Katjuska; Kokeilkaa sitä hyppynarua! Saatte ainakin nauraa, mut jospa se auttaisi asiaa eteenpäin teillä Mun ystävä (4 lapsen äiti) tosiaan sanoi et hänellä on auttanut,kun on LA:n tienoilla hyppinyt hyppynarulla illalla niin yöllä on tullut lähtö! Mäkin aion kokeilla sitten LA:n tuntumassa
Mulla vielä aikaa laskettuun aikaan,mut osaan kyllä samanistua teidän fiiliksiin.
Mut saa ärsyyntymään nää jokailtaiset ja öiset jomottelut ja polttelut
Nyt viimeyönä sit taas särki lantiota et nyt on olo ku rautakangella. Täytyy varmaan pikku kävelylle lähteä jos vetristyisi... Turvotus löysi myös tänne taas. Ja näköjään oon epähuomiossa ostanut ananasmurskaa, yök. Täytyy hakea tänään tavallista ananasta ja juoda vettä kovasti. Sormet on ihan kun nakit ja mulla ainakin toi turvotus tulee naamaan...
Haluun sen mun positiivisen ajattelun takaisin!
Meillä onneksi mies tuli vähän lähemmäs kotia työmaalle et pääsee sit esikoisen kanssa jos lähtö tulee seuraavan 4vkon aikana!
Nytkin jomottelee mut se on semmosta non-stop et ei kyllä mee pois ollenkaan.
Pippuri ja Katjuska; Kokeilkaa sitä hyppynarua!
Saatte ainakin nauraa, mut jospa se auttaisi asiaa eteenpäin teillä Mun ystävä (4 lapsen äiti) tosiaan sanoi et hänellä on auttanut,kun on LA:n tienoilla hyppinyt hyppynarulla illalla niin yöllä on tullut lähtö! Mäkin aion kokeilla sitten LA:n tuntumassa Hyppynaru mulla varmaan menis pissat housuun
Montakohan prosenttia raskauksista muuten päätyy käynnistykseen yliaikaisuuden vuoksi, mua kiinnostais tietää (tai siis että on käyty yliaikaiskontrollissa tyyliin 41+5 ja käynnistetään sit vaikkei mitään muuta syytä ole kuin se että on jo noin paljon yli lasketunajan)?? Oon jotenkin aina aatellu että raskaudet menee ennempään pikkusen yli sen 40+0 tai ainakin tosi lähelle sitä, niin jotenkin nyt ihan yllättynyt kun katsoo tuota meidän listaa miten moni on synnyttänyt jo 38+. :O jostain nimittäin luin että raskaudet kestäis keskimäärin 40+2... No ehkä me muut sit tota alkulistaa lukuunottamatta haudotaan näitä sinne 41+, niin keskiarvo pysyy kohdillaan
mulla varmaan menis pissat housuun Montakohan prosenttia raskauksista muuten päätyy käynnistykseen yliaikaisuuden vuoksi, mua kiinnostais tietää (tai siis että on käyty yliaikaiskontrollissa tyyliin 41+5 ja käynnistetään sit vaikkei mitään muuta syytä ole kuin se että on jo noin paljon yli lasketunajan)?? Oon jotenkin aina aatellu että raskaudet menee ennempään pikkusen yli sen 40+0 tai ainakin tosi lähelle sitä, niin jotenkin nyt ihan yllättynyt kun katsoo tuota meidän listaa miten moni on synnyttänyt jo 38+. :O jostain nimittäin luin että raskaudet kestäis keskimäärin 40+2... No ehkä me muut sit tota alkulistaa lukuunottamatta haudotaan näitä sinne 41+, niin keskiarvo pysyy kohdillaan