Huhtikuun hurmurit 2016 *huhtikuussa* MEIDÄN KUUKAUSI!

SaNii: Pikaista paranemista! Synnytys voi kait alkaa myös oksentelemalla..

Mikähän on tilanne käynnistyksessä Niittys?

Nyyttitervetullut tilanne myös kiinnostaa verenpaineiden osalta,että joko ollaan käynnistelemässä?

norappi: Sulla varmasti tulee beibi ennen laskettua-aikaa kyllä noilla oireilla..37vk kun on täynnä niin toivottavasti tulee heti

anscun neuvolakuulumiset kiinnostaa myös, nuo neuvolakäynnitkin muuttuu monesti jännemmäksi loppua kohti, kun niissäkin voi ilmetä jotain sellaista että tulee käynnistykseen lähtö.

Mulla ei ole nyt tuntemuksia mihinkään suuntaan.. melkein kuin ei olis ees raskaana ollenkaan. Mitä lähemmäksi mennään, niin ei supistele eikä jomottele näköjään nyt.. *Elättelee pientä toivoa,että tyyntä myrskyn edellä*

 

Voi tätä *itutuksen määrää...
Ja mä kun luulin et tästä tulis hyvä päivä, kun mies sanoi et pääsee ajoissa töistä jo puolenpäivän aikaan. Käytiin hakemassa se ja sanoin et haetaan nyt viimeiset vauvajutut ja iso säkki koiranruokaa. No kaupassa piti juosta tuli perseen alla; ne vaipat ja tuttipullot on edelleen siellä *aatanan kaupassa kun herralla on koko ajan niin hiton kiire. Kaupassakin ois pitänyt käydä mut EI KERKEÄ. Eli nyt sitten illalla ajan uudestaan 25km kauppaan... Kyllä!! Ja se mitään kotio tullu vaan lähti toiselle työmaalle.. Ei edes viittinyt kysyä et oisko ollu kotona jotain mitä ois pitänyt tehdä. MIKÄ AASI!!!
Esikoinen kiukkuaa ja tekee kaikkea typerää koko ajan. Siivosin eilen ja tää kämppä näyttää taas siltä et tääl ei ois ikinä siivottu... Koirankarvaa joka ikinen matto täynnä ja noi koiratkin ärsyttää mua taas niin paljon että kohta ne on kilon paloissa tuolla pihalla pusseissa.
Tää sivukin toimii niin hitaasti tällä koneella, et tempasen tän koneenkin kohta tonne pihalle.
AI MITKÄ HORMONIT?! Nyt on sellai tunne etten uskalla poistua tänään enää kotoa etten vielä pahoinpitele jotain joka sanoo väärän sanan.. Sinne kauppaan mun on kyl pakko mennä mut jospa vaikka rauhottuisin ennen sitä.
nyt tuli kyllä kunnon hormonimyrsky. Ärsyttää niin kovin et ukko saa varmaan nenän kipeeksi illalla Hullu vielä meni sanomaan et taitaa lähteä syömään kunnon pihvin lounaaksi mut ei viittinyt kysyä et haluaisinko mäkin...

 

Kapusha: Reilujen kerhosta taas päivää siis kuulostaa kyllä aika "mielenkiintoiselta" tapaukselta tuo sinun mies kaikkinensa mitä oot tänne kirjoitellu. Täydet sympatiat sulle, mutta ihmetyttää kuinka jaksat katsella tollaista menoa.. <3 kait hänessä jotain hyvääkin on, enkä tietenkään ole ulkopuolisena mikään arvostelemaan, mutta mietityttää sinun jaksaminen jos joudut yksin hoitaa kaiken pian kahden lapsen kanssa..

 

Katjuska, täälläkään ei vieläkään mitään tuntemuksia Aamulla kävin testaamassa uuden bodypumpin ohjelman ja hyvin kykenin sielläkin hikoileen. No joo kyllä mä pienemmillä painoilla sentään jouduin tekemään, etten nyt liiallisesti kehuskele sentään Tuli kyllä hyvä fiilis kun tunnin jälkeen yks nainen tuli kyselemään ettei mulla taida enää kauheesti olla aikaa laskettuun ja kuinka nostaa hattua kun pystyn näin pitkään käymään vielä urheilemassa. Toivottavasti ne kaikkien puheet ja toitotukset raskauden palautumisen helpottumisesta sitten pitäis ees vähänkin paikkansa. Tänäänkin ei olis innostanut aamusta mennä vaikka normaalisti jälkikäteen se urheilun tuoma fiilis on huippu.

Tosin eilen mä verenpaineiden nousun osalta väkisinkin aloin huolestua ja stressaantuakin. Soitin tänään neuvolaan että mitäs nyt tehdään kun paineet tuntuu sittenkin heittelehtiä niin penteleen paljon ja yläpaine tuntuu karkaavan käsistä useesti. Tosin mä oon alkanut vauhkoksi ton mittaamisen suhteen ja liian monta kertaa päivittäin tungen koneen piipittämään, myönnän kyllä.. Käsivartta alkanut jopa jo sattua se laitteen kiristys ja kämmenselkä menee kun vanhan mummelon laihaksi kädeksi kun niin vetää ihon kurttuun ja sattuu Että jospa vaan rauhottuisin mittaamisten kanssa Sovittiin neuvolan kanssa että jos nyt toinenkin mittaus aina menee yli 140/90 niin lisään viikonloppuna kolmannen pillerin päiväannostukseen. Viime yö oli aika tuska kun en saanut unta ja aloin kehittelemään turvotuksen lisääntymistä mielessäni siinä valvoessani ja mukamas muitakin oireita alko tulla keskellä yötä, hah nyt rauhotun Ei siis enää raskausmyrkytysmietintää ja käynnistystä ja ja ja muita juttujs mieleen tämän osalta!

Tänään käyty vielä kampaajalla saamassa väriä päähän ja pitäis kohta mies hakea töistä. Ihanaa kun ei oo viikonlopuks yhtään mitään suunnitelmia. Tosin vähän himottais pizzan haku tälle iltaa, en usko että mieskään pistäis vastssn

Vatsan koosta, onko muilla muuttunut loppua kohden huomattavasti ulkonäkö masussa; milloin alkanut laskeutua niin että ihan huomaa heti? Onko yhtäkkiä kasvanut räjähdysmäisesti tai tuntuuko pienemmältä tai jotain muuta? Mä olisin aina luullut, että isohko kun olen niin tulis järkyn iso vauvamaha, ja yläkäyrillä onkin aina neuvolassa sf-mitta ollut, mutta nyt tällä viikolla se oli tippunut jo keskikäyrän läheisyyteen. Kaippa tää tästä vielä kasvaa, jotenkin sitä jopa toivoskin En meinaan koe tätä mitenkään valtavaksi. Tai sitten oon vaan tottunut kantamaan ylimäärästä normaalistikin niin ei tunnu niin isolta Neuvolassa hymähtelin kun viimeks sanottiin rttä kun mähän oon kuitenkin keskivertoa pidempi nainen, niin mahan kasvu sivullekin ei tuo niin suurta isoutta tohon eteen. Pituutta ei siis ole kuin 168cm ja en koe olevani mitenkään keskivertoa pidempi mutta tottahan se tietty on että naiset keskimääräisesti hieman lyhempiä Suomessa Ite vaan jotenkin ymmärtäisin jos reilusti yli 170cm mutta no joo. Masu kun masu, ja sisältöhän se on tärkein

pumskeli rv 37+2

 

Kapusha, iso tsemppi-heilutus sinne! Ne miehet on kuin onkin niin toiselta (väärältä) planeetalta joskus. Välillä ei tunnu järkeä löytyvän ollenkaan, vaikka kuinka vääntäis rautalangasta. Mutta onneksi välillä ne tajuaakin sitten hyvitellä ja olla niitä rakkauspakkauksia. Jaksamisia hormoneiden pariin!!

 

Huhtikuuta kaikille, meidän kuu todellakin ei meinaa uskoa, että jo näinkin pitkällä ollaan. Päivä alkoi harmaana, mutta nyt aurinkoista pihahommat kutsuu hetkeksi.

Katjuskalle kiitokset uudesta pinosta!

Neuvolassa käyty tälle päivää. Taas siellä alkuun paineet korkeammalla kuin kotona, 144/89. 5min päästä kuitenkin laski 125/81.
Kaikki muuten ok. Ensi viikon polikäyntiä odotellessa. Kun vaan tän kävelyn kans pärjääs. Eilen oli vähän hankala iltapv ja ilta tuon iskiaskivun kanssa. Pitää varmaan koittaa ottaa särkylääkettä ens kerralla jos vihoittelee yhtä paljon, mutta tuskin siitä apua on.
Seuraava nvla aika merkittiin ens viikon jälkeiselle viikolle, jos sille käynnille tarvetta. Sen näkee sitten onko sitä ennen synnytetty... Sitten äitiysnvla th tulee kotikäynnille, kun vauvan kanssa kotiuduttu. Ja parin vko päästä siitä käy lasten nvla:n th.

 

Omaa napaa vaan tällä kertaa. Täällä makoilen oysissa osastolla. Lisättiin verenpainelääkitystä ja seurataan, auttaako. Jos ei auta, niin käynnistävät. Jos auttaa, niin sitten kotiin ja ensiviikolla mahdollisesti käynnistys. Ihme veivaamista. En usko, että tuolla alakerrassa mitään muutamassa päivässä tapahtuu. Nyt oli kanavaa 1.5cm ja paikat pehmenneet, mutta kohdunsuu suljettu. Vauvalla kuitenkin kaikki kunnossa eikä oma vointikaan mitenkään huono ole. Verikokeen tuloksia en ole vielä saanut, että onko niissä merkkiä raskausmyrkytyksestä, kun muuten ei oireita ole.

 

Katjuska; Pakko tulla heti vastaamaan ettet luule et mun mies on ihan hirviö, se on vaan niin urpo joskus.. Työnarkomaani se on ollu niin kauan kun ollaan yhdessä oltu mut onneksi se on pojan myötä nyt tajunnu et on tärkeämpiäkin asioita kuin työ. Eli on siinä paljon,paljon hyvääkin! Tänään vaan kaikki ihan perseellään... Enkä kyllä välillä ihmettele kun kattelee sen perhettä ja sukua... Appiukko on itsekkyyden perikuva, samoin miehen eno. Vissiin lapsesta asti katellut et on ihan ok olla välittämättä muista... Otti vaan itelleen vääränlaisen eukon kun mähän pidän kurinpalautuksen heti Onhan sen kanssa omat haasteensa, mutta on se sitten niin monessa asiassa aivan paras. Ja kaiken huippu on et me ollaan samoista asioista napit vastakkain oltu 8v ajan et ei vissiin oo tulossa kauheeta muutosta


Pumskeli; Mulla maha laskeutui reilu kuukausi sitten; närästys loppui ja ihan selvästi huomaa kuinka maha menee koko ajan alaspäin. Nyt se tyhjä tila on jo isompi kuin kämmenenleveys, et vauvalla ois vissiin ainakin oikea suunta Aamuisin tuntuu et maha ois kovastikkin pienempi. Mulla ei äitiyshousuissa pysy se "jatko-osa" ylhäällä, vissiin maha niin oudon muotoinen.. Ja valtava se on tähän 158cm pituuteen nähden!! Ei se niin tiellä oo mut näytän todella huvittavalta kun oon tälläinen persjalkainen ja kauhean iso maha. Viimeksi se sf oli 30.5 mut varmaan ens viikolla neuvolassa on joko sama tai pienempi kun tää maha vaan putoo putoamistaan. Kohta se on polvissa !!

 

Tsemppiä teille kaikille jollai epäillään raskausmyrkytystä ja jotka kamppailette verenpaineiden kanssa! Ja muutenkin Tsemppiä meille kaikille loppu rutistuksen!

Mulla on koko päivän ollu menkka jomotuksia ja pistelyä kohdussa.

Kohta pääsis valmiiseen pöytään syömää! Ihana ku ei tarvii ite miettiä ruuan tekoa

Maha mulla on laskeutunu, mutta en muista millon se laskeutu ja ei oo mun maha kauheesti enää kasvanu.

 

Tsempit Kapushalle!! Kyllä kuulostaa nyt näin ulkopuolisen silmiin siltä, että kyllä miehesi pitäs enempi sun tukena olla arjen pyörittämisessä, kun sulla näyttää nyt tuo vetovastuu olevan! Ja vieläkun beibi syntyy, nii tuplasti enrmpi tarvisit varmasti siinä kotosalla apua! Tsempit ♡ja yritä jotenkin saada sun mies ymmärtämään tilanne, että sun oma jaksaminen alkaa olla jo vähissä (vaikka varmasti oot yrittänytkin )

Katjuska, juu niin aattelinkin että toki sit kerron tänne mitä neuvolassa tänään sanottiin lähin sinbe vähä "just joo" asenteella, mutta käynti olikin ihan hyvä kaikki ok, puhuttiin siitä käynnistyksestäkin (jos tää siihen menee), että terkkari soittaa mulle ens maanantaina ja laittaa sit oysiin lähetteen (jollei synny vloppuna ). Sanoi, että voi siihen toiveeksi laittaa jo ens perjantain , mut sit näkee, miten niillä on aikoja ja meneekö kuitenkin sinne maabantaille, jolloin mulla ois rv 41+6.
Sano ku tunnusteli, että kyllä vauvan pää on jo ihan lähtökuopissa, että hyväkun enää etes tuolla alhaalla tuntee ja kiinnittynyt ( että toivoa on, syntyskö omaehtoisesti kuitenkin )
Kysy tunnenko supistusta, joka näkyi siinä mahan päällä kun sykkeitö alettiin kuuntelemaan. No sitä en tuntenu, että vissiin niitä harjoitussuppareita, mut oon mä niitä kovempia tuntenukin (esim eilen suihkussa). Ja alaselässä
polttelua ja reisiin iskuja. Ja alapää hellänä, eli varmaan just samoja mitä kaikilla täällä

Sano terkkari myös, että päältä päin tunnustelemalla vois kuvitella että vauva on niin 3.5 kilonen, korkeintqan siinö 3700 g luokkaa. Jospa sit pitäs paikkaansa...
Joo, että semmosta

Niittys, kiinnostas tietää, mikä tilanne siellä sulla ja oysissa nyt??

 

Tsempit Kapushalle!! Kyllä kuulostaa nyt näin ulkopuolisen silmiin siltä, että kyllä miehesi pitäs enempi sun tukena olla arjen pyörittämisessä, kun sulla näyttää nyt tuo vetovastuu olevan! Ja vieläkun beibi syntyy, nii tuplasti enrmpi tarvisit varmasti siinä kotosalla apua! Tsempit ♡ja yritä jotenkin saada sun mies ymmärtämään tilanne, että sun oma jaksaminen alkaa olla jo vähissä (vaikka varmasti oot yrittänytkin )

Katjuska, juu niin aattelinkin että toki sit kerron tänne mitä neuvolassa tänään sanottiin lähin sinbe vähä "just joo" asenteella, mutta käynti olikin ihan hyvä kaikki ok, puhuttiin siitä käynnistyksestäkin (jos tää siihen menee), että terkkari soittaa mulle ens maanantaina ja laittaa sit oysiin lähetteen (jollei synny vloppuna ). Sanoi, että voi siihen toiveeksi laittaa jo ens perjantain , mut sit näkee, miten niillä on aikoja ja meneekö kuitenkin sinne maabantaille, jolloin mulla ois rv 41+6.
Sano ku tunnusteli, että kyllä vauvan pää on jo ihan lähtökuopissa, että hyväkun enää etes tuolla alhaalla tuntee ja kiinnittynyt ( että toivoa on, syntyskö omaehtoisesti kuitenkin )
Kysy tunnenko supistusta, joka näkyi siinä mahan päällä kun sykkeitö alettiin kuuntelemaan. No sitä en tuntenu, että vissiin niitä harjoitussuppareita, mut oon mä niitä kovempia tuntenukin (esim eilen suihkussa). Ja alaselässä
polttelua ja reisiin iskuja. Ja alapää hellänä, eli varmaan just samoja mitä kaikilla täällä

Sano terkkari myös, että päältä päin tunnustelemalla vois kuvitella että vauva on niin 3.5 kilonen, korkeintqan siinö 3700 g luokkaa. Jospa sit pitäs paikkaansa...
Joo, että semmosta

Niittys, kiinnostas tietää, mikä tilanne siellä sulla ja oysissa nyt??

 

Ups, tuli vahingos 2 kertaa, tsori! tsempit Huhtihapsukkainen!♡ kuulistaa ihan mun äidin tilanteelta kun mun pikkusiskoa ootti ja verenpaineet nousi. Oli sit siel oysissa, ja kun oli kotiin viel pääsemässä, nii lapsiveet meni

 

Synnytyskertomusta:

Sunnuntaina irtos limatulppa, maanantaina veriviiruja pyyhkiessä. Maanantaina aamusta alkoi supistella säännöllisesti mutta ei kovin kipeästi (painetta/menkkajomotusta). Neljän maissa lorahti hailakan punaista nestettä, tunnin päästä saunan jälkeen reittä pitkin. Pian tulikin ihan verta ja supistukset kipeytyi niin lähdettiin synnärille, jossa todettiin synnytys alkaneeksi ja olin 3 cm auki.

Yö meni supistellessa, kipulääkkeiden avulla yritin nukkua mutta meni hengitellessä ja koin matalan äänen päästämisen helpottavan. Aamulla 6 cm auki, suihkussa pallon päällä hengittelin, supistuskivut oli kovat.

Aamupäivällä 10 maissa vihdoin synnytyssaliin, ruuhka oli kova! Supistukset oli kovia ja otin niihin ilokaasua (tykkäsin! ), mies hieroi Guasha-kammalla selkää, istuin enimmäkseen pallolla ja koitin saada vauvaa laskeutumaan enemmän. Oli kauniita hetkiä, tuijoteltiin aurinkoa ikkunasta, lauloinkin radion mukana.

Tosiaan synnytys eteni hitaasti, koska lapsivesi oli lähtenyt ylhäältä ja iso kalvorakkula pullotti kohdunsuulla. Vauvan todettiin olevan myös avotarjonnassa mikä alkoi vähän ahdistaa, se hidasti myös etenemistä ja enteili kivuliaampaa ponnistusta.

Iltapäivällä puhkaistiin kalvorakkula ja laitettiin epiduraali, olin tosi uupunut ja kipeä tässä vaiheessa. Yritin pärjätä ilman epiä mutta se olikin sitten hyvä asia laittaa, synnytys eteni ja sain vähän levähtää suuremmilta kivuilta. Pian annettiin myös oksitosiinia. Epiduraalia laitettiin vielä kerta lisää. Tämän jälkeen olin aika pian auki 8-9 cm auki.

Katsottiin auringonlaskua miehen kanssa salissa kahdestaan, istuin pallon päällä ja kohta tuli tarve ponnistaa. Kilautettiin kätilöt paikalle. Ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 45 min mutta aktiivinen ponnistus oli lyhyempi. Vauva oli kääntynyt oikein päin! Kanava oli tiukka ja voimat mulla vähissä, ponnistus teki tosi tosi kipeää ja mielessä oli vahvana etten enää ikinä rupea tähän. Se meni kuitenkin tosi nätisti ja vauva pullahti maailmaan ilta kahdeksan jälkeen. Maailman suloisin näky.

Nyt se ikävä ja surullinen vaihe. Istukkaa odoteltiin eikä vuotoa näkynyt niin ei oltu huolissaan. Alettiin kuitenkin antaa oksitosiinia ja cytotekia ihan hullut määrät ja kivut oli valtavat. Vauva sai silti olla koko ajan sylissä ja sain pienestä voimaa. Synttärikahvit odotti surullisena vieressä. Lopulta vauva revittiin rinnalta pois ja annettiin miehelle ihokontaktiin ja minut vietiin leikkaussaliin ja humautettiin tajuttomaksi. Istukka otettiin pois käsin, oli irronnut mutta kohdunsuu oli jostain syystä ehtinyt mennä kiinni niin ei tullut ulos. Pari tikkiä samalla ihan pieniin repeämiin.

Oon toipunut hyvin, mutta tuo loppu oli tosi karmiva ja surullinen. Olin salista tullessa ihan tokkurassa, järkyttynyt ja poissaoleva, mutta vauva sai ihmeellisen nopeasti minut taas eloon. Synnytys kesti siis kaikkinensa 28 tuntia. Vauva on täysin terve ja maailman ihanin, rakkaus on valtavaa ja välillä vaan itkettää kun toista haluaa niin suojella. Tästä mennään nyt eteenpäin.

 

Pikapäivitys! Täällä ollaan Jorvissa epiduraalin ja ilokaasun vaikutuksen alaisena. Fiilis on mitä mahtavin!

AOS ja meilkein ulostautunut poikavaavi 39+1

 

Kiitos synnytyskertomuksesta pähkinäpuu!

Ja onnee AOS! <3 Lisää vauvoja tänne! Toivottavasti tästä alkaa se "vauva aalota"

Täällä sataa lunta. Monta päivää ollu hyvä ja aurinkoinen keli, mutta nyt sataa sitten lunta. Mieskin lähti mökille yöks, sanoin että katota vaan niin illalla/yöllä alkaa sitten se synnytys kun se ei oo kotona

Kait se pitäs ruveta pyykin pesuun ja vähän imurointi hommiin, kun noista kissoista lähtee karvoja aika paljon tällä hetkellä

 

Huomenta! oi, vauvoja vauvoja!♡ tsempit AOS loppurutistukseen, sulla taitaakin olla jo pikkuunen sylissä♡♡
Ja kiitos Pähkinäpuulle synnytyskertomuksesta♡ ollu varnasti ranjka tuo istukka kokemus, mut onneksi lopputulos oli kaiken kivyn arvoinen ♡
Mä näin yöllä unta, että innna94 oli synnyttämässä! Että innna, ootko täällä vai synnärillä??

Oi , koska synnyt oma vauvani?? ♡ kyllä sitä hetkeä joka ilta nukkumaan mennessä odottaa, että alkas tapahtumaan ja sit aamulla herää pettyneenä, ettei vieläkään..
Täytyy keksiä tänään jotain kivaa puuhattavaa, ku mieskin on vloppu vapaalla

Mukavaa lauantaita kaikille!

 

Pähkinäpuu; On ollut varmasti rankka kokemus! Mulla tuli kyyneleet silmiin, kun luin Osaan jotenkin samaistua kun itsellä sillon päätyi sectioon ja vauvan näin vasta osastolla kunnolla Mutta ihana että olet toipunut ja saat vauvasta energiaa

AOS; Tsemppiä rutistukseen!!!

Täällä taas kipuja,kipuja,kipuja. Illalla heti kun menin maate niin alkoi polttelu/menkkajomottelu ja tuntui tuolla alapäässä kirvelyä ja semmosta kun joku repisi sisältäpäin Noissa poltteluissa ja jomotteluissa ei ollut vaan mitään logiikkaa.. Saattoi tulla 3 kipuaaltoa esim 5min aikana ja sitten taas hetki ilman ja sit taas..
Ulkona olisi ihana ilma ja tekisi pitkästä aikaa mieli koirien kans lenkille,mutta mietin et onkohan ihan viisasta lähteä...
Mulle tainnut kyllä tulla joku extrakuorma hormoneja nyt... Vuoronperään itken ja raivoan, joko kaikki ärsyttää tai surettaa. Eilen olin illalla ku ampiainen ja koitin vaan pysyä omissa oloissani... Ei muuten mut tänään 36+4 et tässä olis vielä hetki aikaa niin ei oo kiva jos oon tällänen koko loppuajan

Tänään ois ollu ihana lähteä vaikka kirppiksiä kiertämään mut mä häpeän tätä mun olomuotoa niin paljon ettei kiinnosta... Kaikki tuijottaa (omasta mielestä) ja näytän ihan suohirviöltä... Mua häiritsee tää iso maha ja naaman turvotus ihan kamalasti.. Ihan luonnollistahan se on et tässä vaiheessa on iso maha mut mä en vaan jotenkin pääse sinuiksi tän kanssa..

 

Voi ei, lisää vauvoja! Nyt eletään kyllä jänniä aikoja tässä ketjussa

Meidän vauvalla on hieman vatsavaivoja.. ihan tavallisia tuon ikäiselle, ei mitään refluksin tai allergian tyyppistä oirehdintaa kuitenkaan. Maitoa on tullut alusta asti vuolaasti, mutta nytpä päätti toinen tissi ruveta suihkutissiksi meidän kaikkien iloksi vauva siis nielee ilmaa, ja kärsii masuaan entistä enemmän.

Nyt on otettu kaikki konstit (suihkutissihoidot, mhb:t) käyttöön, mutta eihän se heti helpota.

Eilen illalla vauva taas vuoroin itkeskeli (lue: kiljui ja karjui), kävi tissillä, ähisi ja vääntelehti. Vauva oli väsynyt, mutta havahtui aina huonoon oloonsa raukka :/ tätä samaa jatkui muutaman tunnin..

Katkonaisista öistä väsyneenä muakin alkoi melkein itkettää koko touhu ja se, etten saanut toisen oloa helpotettua. Oli lähellä etten tullut kirjoittamaan tänne, että olisipa tämäkin vielä mahassa ajattelin kuitenkin, että sitä ei ehkä ymmärrettäisi hauskana, kun monella niin tukala olo ja kärsivällisyys koetuksella. Ja enhän mä nyt tosissaan sitä mieltä edes ole.

Vauva on oikein ihana ja tiedän että paljon hankalampaakin voisi olla. Mutta toivottavasti tämä yhtään helpotti teidän loppukiriläisten mieltä, että kärsitään välillä täälläkin

 

Lilyofthewalley, voi vitsi, nuo vatsavaivat on tosi rankkoja, ja itsellä niin voimaton olo, kun ei pysty kunnolla auttamaan. Se on vaan sylitystä ja hytkyttelyä, kun toinen huutaa selkä kaarella sylissä. Mä kävin kuopuksen kanssa ihan päivystyksessä, kun ei vaiva helpottanut. Oli oikein ihana pe-la yö, kun sermien takana örisi itsensä loukanneita idioottikännikalamiehiä, olisin voinu kuristaa ne kaikki

Täällä iskeny kauhea väsymys ja voimattomuuden tunne, varmaan huonot unet ja matala hb, mikä tään tekee. Yöllä menkkajomoja, ja hirvittäviä repäisykipuja, kun unissaan kääntää kylkeä, ja sit vielä lihaskramppeja. Vauva tuntuu nyt tooosi alhaalla, jos istuu tai menee kyykkyyn, niin tuntuu, et ipanapa pullahtaa ulos Kävely tuntuu ihan karmealta, eikä uskaltanu esim. kauppakeskukseen lähteä enää ihmettelemään, kun on niin epämukava olo. Ja muut ihmiset haisee tosi pahalta, mä en kestä yhtään, kun haistan kaupoissa kaikki likaiset kalsarit, koiranomistajat ja pesemättömät tukat sadan metrin päähän, ja alkaa oksettaa Saa nähdä, kun olo on mitä on, et mennäänkö huhtikuun loppuun vai tuleeko oletettu armollinen neiti ulos kaapistaan jo aiemmin

O ja 36+3

 

Kiitos uudesta ketjusta Katjuska.

AOS siellä on jännät hetket käsillä!

Pähkinäpuu kiva kun jaoit synnytyskertomuksen. Aika rankkalta kuulosti synnytys varsinkin toi loppu.

Kyllä ihan oman mielenterveydenkin takia tää vauva voisi tulla vähän aikasemmin. Nyt enään lepäile vaan oon ihan kotona yrittänyt touhuilla tämän jättimahan kanssa. Kyllä alkaa vähitellen enämmän tulee kipeitä supisteluita, mutta harvakseltaan. Viime yönä ei edes auttanut särkylääke että olisin nukkunut hyvin. Olin todella kipeä koko yön.

Mies päätti eilen illalla että vie mut syömään. Onneksi miehen sisko otti meidän taaperon siksi aikaa hoitoon. Oli ihana käydä Amarillossa syömässä ja hyvää oli ruoka. Siellä kyllä tais ne paikat tulla kipeemmiksi.

Me tehtiin kaikille aprillipila. Jaoin esikoisen kuvan facessa ja kerroin siinä kuinka tämä uusi oli syntynyt. Ihan muutamat epäilivät, mutta melkein kaikille meni läpi. Onneksi kaikki otti asian huumorilla. Pakkohan tää tilaisuus oli hyväksi käyttää kun sellainen tuli. Käytin siis samaa kuvaa esikoisesta kun silloin julkaisin melkein kaksi vuotta sitten facessa tapahtuneesta ja jäin odotteleen osaako kukaan epäillä kun on sama kuva.

Täällä oli juttua mahan koosta ja pituudesta. Mulla oli viimeksi sf-mitta 37cm ja oon 156cm pitkä. Mulla on todellakin aivan tukala olo ja maha täynnä vaan tätä vauvaa. Ihan kamalasti alkanut sattuun kylkiin ylös kun vauva välillä liikkuu niin kovasti. Sitten kun on vielä astma joka muutenkin rasittaa keuhkoja tunnen että hengästyn nykyään todella nopeeta.

Tässä on eilinen masu kuva.


Norappi ja pikkukakkonen 36+1

 

Täällä kanssa muuten yksi kamala hormooni hirviö. Välillä niin tuntuu että voisin kuristaa ton miehen kun on niin ärsyttävä. Eilenkin ihan yhtäkkiä suutuin niin paljon että. Välillä sen ihan olemiskin on vaan ärsyttävä. Sitten yhtäkkiä saatan alkaa vaan itkemään. Kuten sen raivoamisen perään heti kamalat itkut. Yritän kyllä miehelle aina sanoa että varooitä sanoo tai jättää sitten sanomatta. HORMOONIT

 

Täällä myös pieniä vatsanväänteitä välillä (oletettavasti) ja vauva puklailee tosi paljo.. Liekkö syynä kun mulla niin paljon maitoa vai onko läppä vielä nii löysä että päästää maidot ylöspäin vauvelilla, välillä rääkäisee oikee kipeän kuuloisesti raukka
Mutta jospa tämä menis ohi pian
Suurimmaksi osaksi vauva kuitenkin on tyytyväinen, välillä tankkailee tosi tiheään niinku eilen illalla mutta sitten nukkuikin neljään saakka ennen ku heräs syömään ja sitten söi taas tiheämpään. Kait noita vatsavaivoja on järkiään kaikilla vauvoilla ku suolisto vielä miettii uutta touhua

 

Eiköhän meidän ketjussa ole jo uusi vauva! Tsemppiä AOS! Mehän oltais voitu olla Jorvissa samaan aikaan mutta mä täällä vielä odottelen.... Tsemppiä myös teille vauva-arkelaiset! Jos on tämä raskauden loppu aika haasteellista niin omat haasteet on tuossa vauva-ajassakin. Mutta on ne pienet kuitenkin niin ihania!!!
Täällä jomottaa nyt päivisin ihan huolella. Silti viime yö oli ihan rauhallinen ja nukuin taas pitkästä aikaa koko yön! Odotus jatkukoon....
Nöösikkä 39+2

 

Mullakin on nytte ruvennu nuo hormoonit jyllämään, varsinki näin lopussa. Ei alussa oikeestaan ees jyllänny. Nytkin jokainen vauva uutinen on saanu muutamat kyyneleet tulemaan Ja enemmän ja enemmän odottaa omaa vuoroa Mutta ihanaa, kun vauvoja on ruvennu tulemaan <3

Millon on muutes "hyvä aika" vauvan syntymästä pitää ristiäiset? Mietin, että jos tää vauva nyt syntys tässä vajaan 2 viikon sisällä, nii onko liian aikasta pitää toukokuun lopussa ristiäiset?

 

AOS: Siellä varmaan jo nyytti sylissä? <3
Pähkinäpuu Huh onpas siellä ollut rankka ja pitkä synnytys. Kiitos tarinan kertomisesta, hienosti olet kuitenkin urakasta suoriutunut!

Hormonit jyllää täälläkin,välillä ihan itteenikin naurattaa nää mielialat. nyt oon kyl loppua kohti tasoittunut, mut tuossa välilä oli aikamoista.

Tsempit masuvaivaisten vauvojen kans oleiluun! Odotan sitä jo kauhulla. Esikoinen oli todela itkuinen ja huonouninen vauva.

Suhtautukaa tähän puoliksi huumorilla, ei ole vielä epätoivoinen yritys häätää vauvaa pihalle, mutta ihan testimielessä kokeilin eilen että aiheuttasko supistusta jos kokeilis kaikkea juoksin 300 porrasta ylös, sit menin saunaan järkky koviin löylyihin, join saunasiiderin, hinkutin sen jälkeen kylppärin puhtaaksi hankaussienen kanssa, söin tulisia kanansiipiä chilikastikkella, kovakourainen nännihieronta siihen perään, jonka jälkeen heiluteltiin peittoja... TULOS: Ei tapahtunut mitään

Katjuska rv 39+2