Synnytyskertomusta:
Sunnuntaina irtos limatulppa, maanantaina veriviiruja pyyhkiessä. Maanantaina aamusta alkoi supistella säännöllisesti mutta ei kovin kipeästi (painetta/menkkajomotusta). Neljän maissa lorahti hailakan punaista nestettä, tunnin päästä saunan jälkeen reittä pitkin. Pian tulikin ihan verta ja supistukset kipeytyi niin lähdettiin synnärille, jossa todettiin synnytys alkaneeksi ja olin 3 cm auki.
Yö meni supistellessa, kipulääkkeiden avulla yritin nukkua mutta meni hengitellessä ja koin matalan äänen päästämisen helpottavan. Aamulla 6 cm auki, suihkussa pallon päällä hengittelin, supistuskivut oli kovat.
Aamupäivällä 10 maissa vihdoin synnytyssaliin, ruuhka oli kova! Supistukset oli kovia ja otin niihin ilokaasua (tykkäsin!
), mies hieroi Guasha-kammalla selkää, istuin enimmäkseen pallolla ja koitin saada vauvaa laskeutumaan enemmän. Oli kauniita hetkiä, tuijoteltiin aurinkoa ikkunasta, lauloinkin radion mukana.
Tosiaan synnytys eteni hitaasti, koska lapsivesi oli lähtenyt ylhäältä ja iso kalvorakkula pullotti kohdunsuulla. Vauvan todettiin olevan myös avotarjonnassa mikä alkoi vähän ahdistaa, se hidasti myös etenemistä ja enteili kivuliaampaa ponnistusta.
Iltapäivällä puhkaistiin kalvorakkula ja laitettiin epiduraali, olin tosi uupunut ja kipeä tässä vaiheessa. Yritin pärjätä ilman epiä mutta se olikin sitten hyvä asia laittaa, synnytys eteni ja sain vähän levähtää suuremmilta kivuilta. Pian annettiin myös oksitosiinia. Epiduraalia laitettiin vielä kerta lisää. Tämän jälkeen olin aika pian auki 8-9 cm auki.
Katsottiin auringonlaskua miehen kanssa salissa kahdestaan, istuin pallon päällä ja kohta tuli tarve ponnistaa. Kilautettiin kätilöt paikalle. Ponnistusvaihe kesti kaikkiaan 45 min mutta aktiivinen ponnistus oli lyhyempi. Vauva oli kääntynyt oikein päin! Kanava oli tiukka ja voimat mulla vähissä, ponnistus teki tosi tosi kipeää ja mielessä oli vahvana etten enää ikinä rupea tähän.
Se meni kuitenkin tosi nätisti ja vauva pullahti maailmaan ilta kahdeksan jälkeen. Maailman suloisin näky.
Nyt se ikävä ja surullinen vaihe. Istukkaa odoteltiin eikä vuotoa näkynyt niin ei oltu huolissaan. Alettiin kuitenkin antaa oksitosiinia ja cytotekia ihan hullut määrät ja kivut oli valtavat. Vauva sai silti olla koko ajan sylissä ja sain pienestä voimaa. Synttärikahvit odotti surullisena vieressä. Lopulta vauva revittiin rinnalta pois ja annettiin miehelle ihokontaktiin ja minut vietiin leikkaussaliin ja humautettiin tajuttomaksi. Istukka otettiin pois käsin, oli irronnut mutta kohdunsuu oli jostain syystä ehtinyt mennä kiinni niin ei tullut ulos. Pari tikkiä samalla ihan pieniin repeämiin.
Oon toipunut hyvin, mutta tuo loppu oli tosi karmiva ja surullinen. Olin salista tullessa ihan tokkurassa, järkyttynyt ja poissaoleva, mutta vauva sai ihmeellisen nopeasti minut taas eloon. Synnytys kesti siis kaikkinensa 28 tuntia. Vauva on täysin terve ja maailman ihanin, rakkaus on valtavaa ja välillä vaan itkettää kun toista haluaa niin suojella. Tästä mennään nyt eteenpäin.