Yösyötöltä synnytyskertomusta
Maanantaina h39+5 aamun shoppailu, seksin ja päiväunien jälkeen supistukset alkoivat 16:30 heti napakoina, klo 18-> säännöllisinä. Kotona auttoivat jumppapallo, musiikki ja alaselän hieronta sekä suihku, joka pidensi sup.välejä n. 1,5h tunniksi -silloin yritin nukkua/levätä, mutta se pahensi asiaa! Sairaalaan lähdettiin ajoissa strepton takia puolenyön jälkeen, yllättäen olin jo 3cm auki ja hyvä tilanne, eikun siis antibiootit suoneen ja ammeeseen ilokaasun kanssa. Amme oli tosi hyvä!! Siellä sain olla pitkään, välillä kuunneltiin sä ja jatkoin, sit lopulta piti tulla pois pitkään käyrään ja antibiooteille. Ilokaasu oli suuri huijaus, eihän se kivulle tehnyt mitään missään vaiheessa mutta laittoi nupin sekaisin jotta oli edes hauskaa, ja auttoi hengittämään
Ammeessa sup. harveni, klo 5 olin kipeä ja väsynyt, sain piikin opiaattia ja nukuin 2h siten että 10min välein heräsin supistuksiin. Myös piikki auttoi yllättävän vähän, rentoutti vain etten taistellut vastaan.
Aamupalan jälkeen supistusväli harveni puoleen tuntiin. Nukuin, söin ja lepäsin, keräsin voimia. Sitten ronkittiin kohdunsuu ja sain supistavan suihkeen nenään sekä mentiin rappusia. Siitä heti lähti uudelleen homma käyntiin ja kun vedet meni spontaanisti niin sitten olikin helvetti irti. Ilokaasu ei auttanut enää yhtään, olin 5cm auki ja sain PCB:n, klo jotain 13? Taivas! Vei kivut niin etten edes tuntenut milloin supisti, minkä takia lisää supistavaa suihketta nenään. Auttoi pari tuntia, kun kivut alkoi palata niin ilokaasulla ja musiikilla jaksoin. Olisin halunnut saman puudutuksen uudelleen mutta sitä ei niin pian voinut uusia joten sinnittelin, 7cm:sää oksensin ja siinä kohtaa paras kivunlievitys oli huutaa pitkään ja lujaa, se oikeasti auttoi! 3h ekasta PCB:stä olin 8cm auki ja sain toisen, joka ei auttanut enää niin hyvin eikä kovin pitkään mutta vähän kuitenkin. Jossain vaiheessa otin myös selkään yhden (!) aquarakkulan jonka laitto sattui hirveästi mutta se auttoi hyvin selän kipuun. Parin tunnin päästä olin täysin auki ja työnnätti, sain pudendaalin joka sattttttui eikä helpottanut kovin paljoa, sitten eri asennoissa työnsin - olisi pitänyt puhallella, eikä tätä ole merkitty viralliseen ponnistusvaiheeseen, mutta kroppa pakotti työntämään ja olin jakkaralla ja polvillaan ja vaikka missä melkein 2h työntämässä. Pitkään oli pientä lippaa kohdunsuulla sekä vauvalle pää vinossa, mikä hidasti, suoristi kuitenkin päänsä lopulta. Lopulta työnsin kyljelleen ja sitten sydänäänien takia ihan puoli-istuen. Pieni episiotomia leikattiin kun väliliha oli tiukka eikä pää meinannut syntyä. Lopulta tyttö syntyi 20:38. Kipu ei todellakaan lakannut siihen kun vauva syntyi, ei edes siihen kun istukka syntyi! Ensimmäinen ajatus oli että oliko tää tän arvoista.
Sori pitkä kertomus, pitkä oli synnytyskin, ja kipeä. Kaiken muun kestin ja kaikkeen muuhun olin varautunut, synnyttäisin uudelleen ilman selkäpuudutuksia, mutta ponnistusvaiheen kipu ja koko ponnistusvaihe oli ihan helvetillistä ja siitä jäi kyl pieni kammo. Vaadin pariin kertaan kovaan ääneen imukuppia
ens kerralla sit yleisanestesia jos vielä uskallan raskautua..