Tänään viimeinkin kauan odotetussa
Nt-ultrassa näkyi pikkuinen, jolla näytti olevan (kätilön mukaan) kaikki mitä pitikin siellä missä pitikin, ja niskaturvotus muistaakseni 0,7, eli matala arvo. Ei siinä ihastuksissa kaikki tallentunut päähän, tuloskirje tulee sitten viikon päästä. Sydänäänet ja potkut, voi että. Onnenkyyneleet tuli silmiin, kun viimeinkin sai tietää, että tuolla kohdussa todella on joku :heart: Hassua, miten neuvolan ja sairaalan laskelmat poikkeaa toisistaan, kätilön mukaan mulla on jo 12+1, kun ite oon laskeskellut 12+0, ja lasketuksia ajaksi antoi 1.4. Mittojen mukaan vastasi ilmeisesti 11+4, mutta sanoi, että sen mitan saaminen ihan tarkkaan on vaikeaa, ja siltä se vilkasliikkeisestä pikkuisesta varmasti onkin.
Sukupuolta ei kuulemma näillä viikoilla näe niin tarkasti, että yhtä usein menee väärin kuin oikein, seuraavassa ultrassa sitten näkyy.
Pikkuinen ei halunnut näyttää kasvojaan, aina oli käsi edessä, ja kuvien kanssa kyllä tarvitsi kätilön näyttämään missä on pää ja missä peppu
Koko päivä on mennyt ihan omassa onnenpumpulissa, töissä en ihan ollut skarppina ja hyvämuistisena, heti ensitöikseni unohdin avaimet sisälle työhuoneeseen, kun lähdin ulkovalvontaan. Jännästi oli sellainen tunne, että kantaa salaisuutta mukanaan :heart:
Kyllä tuo vauvan näkeminen ja kuuleminen vaan tuo sen todeksi ihan eri tavalla kuin olojen tunnusteleminen.
Onnenhuumassa
Kevis + itu 12+1
la 1.4. Kevätkaihonkukka/34/1.lapsi/KOS