Tervetuloa mukaan, Ji! :wave: Melkoinen kokemus on ollut sulla eka synnytys! Toivottavasti nyt pääsisit kokemaan myös alatiesynnytyksen. :flower:
Lumi-15: Aatelin itse kokeilla tällä erää maidonkerääjiä, mikäli maitoa tihkuu imettäessä paljon. Siinä ei nännit haudu kosteassa ja liivinsuojuksia ei tartte jatkuvasti vaihtaa. Toki käytän myös liivinsuojuksia, mutta aineskin kotioloissa imettäessä kerääjä voipi olla jees.
Lumme: Täälläkin olot ovat vaihdelleet. Välillä oli ruokahalut lähes täysin poissa. Nyt taas ruoka maistuu ja varskinkin herkut. Toisina päivinä masun kanssa on tosi tukala olla ja toisinaan taas olo on melko kevyt. Varsinkin istuma-asento voi tuntua tukalalle, kun tuntuu että kohtuu kurkkii jo ruokatorvesta.
Tämä toka odotus on aivan erillainen kolotuksiltaan ja vaivoiltaan kuin esikon odotus.
Omia kuulumisia: Kirjoittelin viime viikolla näköhäiriöistä ja kohonneesta verenpaineesta. Kävin perjantaina neuvolassa ja kaikki oli ok siellä. Nyt loppuraskauden käyn kuitenkin viikottain neuvolassa, kun muuten käyntejä olisi ollut rv 36 -> 2 vkn välein. Terkka painotti, että nyt mun ei enää pidä yrittää rehkiä liikaa, kun kroppa näköjään alkaa protestoida vastaan.
Supistukset: Mites teillä muilla on supistellut nyt loppuraskaudesta? Onko tullut myös kipuja mukaan?
Huomaan omalla kohdalla, että kotiaskareet saa aikaiseksi harjoitussupistuksia ja toisinaan mukana on myös kipua. Harkkasupparit ovat nyt todella napakoita. Oikein tuntuu, kun ne alkavat huipentua kireimmilleen, että seuraava vaihe on kipu. Tunnen näiden napakoiden harkkasupistusten aikaan, kun vauva painuu kohti kohdunsuuta, jota sitten hiukan juilii.
Kipeät supparit taasen tuntuvat alamasulla ja selässä, toisinaan vain jommassa kummassa. Ekoja kertoja kun alamasulle levisi kiputunne, aattelin että vauva painaa jotenkin hermoon tms. Mutta kyllä se supistuskipua taitaa olla, kun jonkun tovin kestää ja kipu saattaa levitä myös alaselän puolelle. Näitä kipeitä suppareita tulee miten sattuu ja todella harvoin.
Sairaalakassi: Pakattu on. Tuskin saisin sinne kerättyä mitään järkevää enää siinä vaiheessa, kun sairaalaan lähtö olisi todella edessä. Voisi olla sen verran jännitystä ilmassa ja keskittyminen täysin synnytyksessä.
Kotiutumisvaatteet tuottavat hiukan päänvaivaa etenkin housujen osalta. Luultavasti joudun mammahousut vetäisemään jalkaan, kun eipä taida ennen raskautta hommatut vaatteet vielä mahtua päälle synnäriltä lähtiessä.
Vauvalle olen pakannut 50cm ja 60cm bodyn ja potkuhousut, kun ei voi tietää, minkä kokoinen meidän rakkauspakkaus sitten on. Vauvalle on myös ohuempaa ja paksumpaa myssyä, sukkaa ja tumppua, sekä villatakki. Sään mukaan sitten niitä päälle. Ulkopuvun virkaa toimittaa fleecehaalari, jossa saa raajat kunnolla piiloon.
Vaunut: Nekin ollaan hommattu jo ajoissa - käytettynä, kuten lähes kaikki muukin. Saas nähdä millaiset Ora Jetit on sitten käytössä. Ainakin liikkeessä kokeiltaessa tuntuivat ketteriltä, vankoilta ja helppokäyttöisiltä. Hommattiin uutena Oran turvakaukalo, jonka voi napsauttaa sitten esim. kauppareissulla vaunurunkoon kiinni herättämättä vauvaa.
Synnytys: Pyörii mielessä lähes jatkuvasti.
Innolla jo odottelemme, mikä päivä tulee lähtö tositoimiin. Meinasi jo viime viikolla paniikki pukata, että mitä jos mulla todetaan raskausmyrkytys ja päädyn vielä sektioon! Toivon nimittäin, että synnytys käynnistyisi ja etenisi mahdollisimman luonnollisesti. Leikkaushaava masussa ei tunnu itsestä kivalta ajatukselta, eli pelko voi olla näinkin päin. Toki kivunlievitystä otan vastaan, mikäli olo sen vaatii, kuten esikoisenkin synnytyksessä otin epiduraalin. Esikoisen synnytys (n. 10v sitten) alkoi supistuksilla rv 39+5 puolella ennen puolta yötä n. klo 23 aikaan. Siinä alkuvaiheessa myös limatulppa lähti irti kokonaisuudessaan, ainakin siltä se kokonsa puolesta näytti.
Suppareita tuli epäsäännöllisesti, mutta ne olivat sen verran kipeitä, etten nukkunut koko yönä niiden alettua. Enkä seuraavana päivänä, vaikka sain kipupiikin, jotta saisin levättyä. Synnytys katsottiin alkaneeksi klo 16 rv 39+6 ja 8,5 h päästä siitä syntyi laskettuna päivänä esikoiseni. Ponnistusvaiheessa olin niin rättiväsynyt, että toivoin jo ääneen pääseväni pois synnyttämästä. Hyvin kätilö tsemppasi ja ponnistusvaihe kesti vain 10min, vaikka sillä hetkellä se tuntui ikuisuudelta.
Toivottavasti tämäkin synnytys menisi yhtä hyvin kuin ensimmäinen, tuo epäsäännöllinen vaihe saisi vaan olla huomattavasti lyhkäisempi, jos saman kaavan mukaan mennään.
Nukkuminen: Yöt ovat käyneet erittäin katkonaisiksi. Heräilen vähän väliä pissalle tai omaan ähinääni yrittäessäni vaihtaa kylkeä tämän valtavan masun kanssa. Olen päättänyt, että lepäilen aina kun tarve sen vaatii, eli nukun aamusta pidempään ja päikkäreitä. Jos tuleva synnytys on samanlaista valvomista kuin esikon aikaan, niin sitä suuremmalla syyllä lepo on nyt tarpeen. Synnytyksen jälkeen sitä on niin oman nyytin lumoissa, että siltä tuijottelulta ei malta edes nukkua, vaikka edellisinä öinä ei olisi silmiään ummistanut.
:heart:
Bebe ja tyty 37+2