Miwwi ja Melin oikein paljon onnea!!!!! :flower:
Hurjalta kuulosti Miwwin kokemukset, ihmettelen minäkin, miksi ihmeessä antoivat mitään lääkettä ja päästivät kotiin. Ja vielä heittävät istukan roskiin, ettei varmasti selviä, mistä oli kyse. Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin! Onko leikannut lääkäri käynyt juttelemassa sinun ja/tai miehesi kanssa synnytyksestä? Toivottavasti toivut leikkauksesta nopeasti!
(.) Ihmettelen suuresti, kun mulla ei vielä lähimäinkaan ole sellaista tunnetta, että nyt alkaisi riittää. Aikaisemmissa on ollut jo, mutta nyt ei vaan haluaisi luopua mahassa myllääjästä, vaikka vaivoja onkin. Onko se sitten sitä, että tietää hyvin luultavasti olevansa vikaa kertaa raskaana?
Kultapupu mietti esikoisen hoidossa olemista. Meillä myös isovanhemmat hoitavat synnytyksen ajan, mahdollisesti myös mun sisko ja ehkä täti. Ei ole ihan priimakunnossa nuo isovanhemmat tällä hetkellä, niin tarvitaan vähän vahvistusta hoitojoukkoihin. Jos vauva syntyy sovittuna leikkauspäivänä, niin lapset menevät jo edellisenä päivänä yökylään, kun aamulla on meillä aikainen lähtö. Musta se on tosi haikeaa, mutta ymmärrän, että se on hoitajien ja lasten kannalta kaikkein helpointa. Sinä yönä kun ei muutenkaan tule uni ja sitten vielä yksi yö lisää lasten ikävöimistä. Uskon kyllä, että hoidossa niillä menee oikein hyvin. Mutta miten pärjäävät muut sairaalassaolopäivät isänsä kanssa, se mua huolettaa paljon enemmän! Hassua, että näin päin. En ole nyt ollut pois kotoa pitkään aikaan kuin tyyliin käynyt lähikaupassa. Kauheita ajatuksia, että jos sattuu jotain tai jos isänsä ei vaan yöllä herää kitinöihin (yleensä siis ei herää). Toivottavasti päästään vauvan kanssa pian kotiin. Ja sitten murehdin sitä, kun lapset tulee sairaalaan katsomaan, millainen itku siitä seuraa heillä, puhumattakaan minusta (!) kun lähtevät kotiin ja minä jään sinne. Esikoinen oli viimeksi autossa huutanut suoraa huutoa parin kymmenen kilometrin ajan..... Mua itkettää jo valmiiksi se tilanne.
Mietityttääkö muita, että mitä jos on synnytyksen jälkeenkin samanlainen hermoheikko raivoaja ja pinna on edelleen yhtä kireällä kuin nyt? Vaikka pitäisi vaan luottaa siihen, että niissä hormonihöyryissä kestää mitä vaan.