Kovinpa on huhtikuisten jutut hyytyneet, kaikilla taitaa olla kiireitä.
Itse olen nyt ollut töissä kohta kolme viikkoa. Ensimmäinen työvuoro taisi olla äidille kovempi paikka kuin miehille kotona. Väinö on pärjännyt isin kanssa kotona ihan hyvin, ainoa mikä on tullut niin herkästi parahtaa itkuun kun kuulee rappukäytävästä ääntä (raukka parka luulee äidin tulevan). Töissä on onneksi ollut rauhallista, vähän liiankin joten ollaan jouduttu lähtemään toisille osastoille paikkaamaan henkilökuntavajetta.
Yöt on ongelmallisia edelleen, nukkuu siis max 1,5h putkeen. Väinö riekkuu rinnalla enemmän kuin haluan myöntää, ei enää nukahda siihen vaan vaatii myös hyssyttelyä. Mulla ei ole nyt voimia ja energiaa muuttaa tuota asiaa. Katsotaan sitten elokuussa kun mulla on lomaa, jos vain jaksan sinne asti. Viime yön parahdin puoli kahdentoista aikaan itkemään kun tuntui ettei Väinö rauhoitu jatkamaan uniaan vaan känistää kaikesta huolimatta. Itkin sitten puolisen tuntia olohuoneessa ja isänsä huolehti lapsesta.
En oikein uskalla jäädä Väinön kanssa kahdestaan öisin, kun mun päälimmäinen tunne on viha häntä kohtaan. Teen kaikkeni että taaperolla olisi kaikki hyvin ja siitä huolimatta se ei suostu jatkamaan uniaan. Joskus tuntuu että hän on pieni demoni joka on lähetetty piinaamaan mua öisin. En ole mitenkään vahingoittamassa Väinöä, joten ihan rauhassa vaan. Turhauttaa ja väsyttää vain.
Edelleen ei ryömitä eikä kontata. Seisoo mielellään tukea vasten ja tykkää että kävelytetään paikasta toiseen. Pyykinpesukoneen edessä voisi seisoa vaikka kuinka kauan (ja säädellä nappuloita
) Huomenna olisi jälleen fysioterapeutin aika ja lastenkirugi tarkistaa napsuvat lonkat 4.4.
Päivällisellä syö pääsääntöisesti samaa ruokaa kuin mekin, lounasta otetaan purkista. Tänäänkin syötiin makkarakastiketta ja keitettyjä perunoita. En ole enää ollut kovin tarkka tuon suolan suhteen. En siis lisää ruokaan suolaa, mutta jos jossain makkarassa tai juustossa on hieman suolaa niin ei se haittaa.