¤¤¤ Huhtikuun Helmet 2012 * TAMMIKUUSSA* ¤¤¤

Ceali: Sitä se välillä tuntuu olevan, puhui vasta siitä, että hänen tyttö ptäis saada vähän kiinnostumaan tulevasta vauvasta siis sillai et kyselis edes jotain ja tulis kokeilee vatsaa kun vauva potkii..jne. Mut sanoin eilen, et jos se itse on tuollainen varsinkin lasten läsnä ollessa (mielestäni jotenkin etäinen vauva- asian suhteen) niin eipä se voi lapseltakaan kummoisempaa odottaa.. En tiiä paskahomma..

Ja sit toisaalta kun mies on lähes yksin joutunut tyttönsä hoitamaan, niin osaako edes hoitaa tulevaa lasta YHDESSÄ, pelottaa et se menee joko niin, että ei kiinnostu vauvasta sittenkään (koska onhan hänellä äiti, siis mitä hänen tytöllään käytännössä ei ole ollut) tai sit "omii" sen niin, että "eihän tuota ätiä ole ennenkään mihinkään tarvittu" :'( En tiiä, pitää tuon ukon kans jossan vaaiheessa puhua, ajatukset on niin solmussa..
 
Viimeksi muokattu:
Josefia :hug: Kirjoitin pitkät pätkät, mutta en saanut tekstiä jotenkin kuulostaan siltä mitä tarkoitin. Ehkäpä tuo puhuminen on ainut mikä auttaa, varmasti miehetkin kelaa näitä juttuja ja saattavat olla yhtä huolissaan kuin mekin, mutta eivät vaan osaa näyttää tunteitaan tai jotain. Tsemppiä:heart:

Neuvolatäti soitti ja sanoi olevansa huolissaan musta, haluaisi puhua kasvotusten vielä tällä viikolla...mä en oikein tiiä, ketä se sit hyödyttää et meen poraan sinne tunniksi, koska vaikka tää arki sujuu ihan jees on mulla tunteet niin pinnassa, että itkuhan siitä tulee. Mut ei kai se auta, en kehtaa sanoo, että en tulekkaan. Ja onhan se kiva, että huolehditaan. Meillähän siis neuvolatäti on myös poikien neuvolatäti ja hoitaa näin koko perhettä ja tuntee tietty tilanteen hyvin.

No näihin ajatuksiin, Tunteita ja tuoksuja.

Pomppuli ja muru 27+3
 
Onko jotain kotikonstia helpottamaan suonenvetoa? Mulla on jo monena yönä meinannut vetää suonta pohkeesta, ja oon aina jonkun aikaa liikutellut jalkaa ettei niin kävis. Viime yönä se sitten pamahti kerralla päälle ja meni monta minuuttia jäätävässä tuskassa! Pohje oli monta tuntia sen jälkeen hellänä.
 
Annamaria: Ikävä tilanne sinulla ja vauvalla siellä,saa kyllä itse olla onnellinen että kaikki kuitenkin kunnossa vaikka saikulla olen ollut jo 1,5kk. Paljon tsemppiä sinne! :)

Adelei: Minulle on tuttuja nuo krampit,koko kropassa sairauteni takia. Pahoja kramppeja ilman raskauttakin. Tällähetkellä molemmat iskiashermot painaa pakaroissa...ja yöt ihan kamalia kramppien takia. Olen ottanut ihan kahta magnesiumia päivässä ja paljon vettä päivän aikana. Myös pieni venyttely auttaa. Itse huomaan jos olen joutunut olemaan paljon jalkojen päällä päivällä niin yöt on ihan hirveitä. Monesti kramppaa esim.molemmat pohkeet yhtäaikaa :/ Tuskaista on...

Painosta: Oli ollut aiemmin puhetta...mulla on tullut nyt +9kg :/ alku bmi oli 27. Mutta mulla ei onneksi neuvolantäti ole asiasta saarnannut. Kuulemma tärkeintä että painoa ei tule mitään +3kg viikossa tms...:D

Bluebaby ja vauveli 25+2
 
Voimia kaikille ketkä sitä tarvitsee :hug:
Suonenvetoihin on mulla ainakin auttanut magnesium,itse otan sellaista vahvaa..Ostin myös sitä iho-omegaa mitä ainakin jotkut käyttävät jos tällä seuraavalla olisi vähän parempi iho..Monta kapselia päivässä te otatte sitä?
Huomenna neuvolalääkäri,yäk sitä ronkkimista:x mutta onneksi se ei kestä kauaa..
Onko kenelläkään kokemusta Tigexin rintapumpusta?Sellainen tuli vastaan pikkupiia.fi sivulla,kävisi useimpiin tuttipulloihin niin ei tarttisi ostella erikoispulloja..

Avantasia 25+4
 
Pomppuli: Tiedän mitä tarkoitat, siis arjesta puheen ollen.. Meillä sama homma, että arki rullaa ihan hyvin ja oon jaksanut, mutta tunteet on niin pinnassa, että vähän keskustelua tästä meidän tilanteesta niin itku tulee : / Toisaala tekis mieli neuvolassa puhua asiosta, mutta kun tosiaan mitä se tunnin poraaminen hyödyttäis?!? Ärsyttävän hankalaa...
 
Verojen kans kannattaa olla siinä mielessä tarkka kun oon ymmärtänyt että palkkatuloja verotetaan eritavalla kuin tukia, mutta jos tämä seikka on kunnossa ni tuskin sit pahasti menee pieleen.

Sokerirasituksessa käyty, huhhuh! Juoma meni hyvin alas ja muutenkin ok olo, mitä nyt kauhee nälkä ja kuiva suu. Nyt kun söi kotona vähän nii vatsahan se kipeeksi tuli! Huomenna saan ilmeisesti jo tulokset.

Mukavaa päivää!
 
Annamariaplus2: Paljon voimia sinulle sinne tyksiin. Toivotaan että vauva jaksaa masuyksiössään vielä monta viikkoa!

Veroista kommentoisin myös että kannattaa tosiaan olla varovainen veroprosentin kanssa. Itsellä meni tuo 20% puoli vuotta, toisen puoli vuotta olin hoitovapaalla jolloin veroprosenttia laskin. Silti sain mätkyjä useamman sata euroa. Etuuksia tosiaan verotetaan toisella lailla kuin palkkatuloa.

Vauvahaaveita: Voisitko päivittää minulle iäksi yhden numeron isomman. Kiitos.

Synnytystä tääläkin pelätään ja jännitetään jo kovasti. Ennustan nopeaa synnytystä kuten ensimmäinenkin ja jännitän että ehditään viedä esikoinen . hoitoon/hoitaja tulla meille.

Viimeistä viikkoa 2:lla alkavalla viikolla. Ensiviikolla sitte "vietetään" pyöreitä :)

Sandy rv 29+1
 
Annamariaplus2:hug: toivotaan että pikkuinen vielä jaksaisi pitkän tovin viihtyä yksiössään ja paljon voimia sinulle kestää tilanne!

Adelei: en ole koskaan ajatellut että Magnesiumvalmisteella olisi väliä. Itse käytän ihan Rainbowin omaa Mg: tä. Diasporalia katselin apteekissa kun sitä on kehuttu mutta hyllyyn jäi kalliin hintansa vuoksi. Mulla on joskus ihan kamalia lihaskramppeja pohkeissa. Toissa aamuna heräsin sellaiseen ja vieläkin on pohje arkana :( Niin ja pitkävartiset villasukat on jalassa myös öisin ;)

Mulla on kokemuksena että Kelan rahoilla ollessa kannattaa todellakin pitää hyvä veroprosentti ettei sitten tule yllätysmätkyjä. Mulla on kotihoidontuesta mennyt se minimi 20% eikä ole ollut yhtään liikaa. 50e taisi tulla palautuksia että aika yksiin on mennyt. Minä en todellakaan halua lainata valtiolle ilmaista rahaa ;)

Kuudes ihme :) 28
 
Viimeksi muokattu:
huh, olipas taas lukemista kun oli v-lopun menossa...

Pomppuli jaksamista teille. vaikka itkeminen ei sinänsä auta asiaa niin oloa se monesti auttaa, ja varsinkin puhuminen, ei siinä mitään ainakaan menetä, varsinkin kun neuvolatäti tietää tilanteen ja tuntee perheen.

Annamariaplus2 jaksamsta myös teille. myös minä toivon että vauva saa vielä monta viikkoa nauttia kohdun antimista.

Josefia toivottavasti saatte puhuttua asioista. itselläni vähän eri tilanne, mutta hieman samat filikset. mieheni on mukana kyllä omalla tavallaan, käy kanssani valmennuksissa, kuuntelee kun kerron mitä milläkin viikolla tapahtuu vauvan kehityksessä, katsoo kyllä mitä olen ostellut vauvalle ja muuta, mutta ei ole mitenkään missään vaiheessa hehkuttanut että on saamassa toisen lapsen. itselleni tämä on siis edelleen ensimmäinen ja olen vähän pettynyt siihen ettei hehkuttanut tätä niin kuin tiedän hänen hehkuttaneen ensimmäistänsä. mutta puhumalla olemme selvitelleet kaikkia näitä, molempien tuntemuksia. ja sitten vielä on nämä omat hormonit jotka tuovat oman lisänsä fiiliksiin. mutta toivon että saatte puitua asiat ettei sinun tarvitsisi stressata.

isyyslomasta mieheni on yrittäjä ja siksi kaikki vapaat on vähän tuskaa hänelle, mutta vaikka lapsi syntyy huhtikuussa olemme päättäneet yhdessä että hän pitää isyysloman kesällä hyvässä kohtaa, jollei sitten mieli radikaalisti muutu.

nimi on päätetty ja luultavimmin myös pysyy, ultrakuvista saatiin hyvä kasvokuva ja mielestäni näyttääkin jo ihan nimeltänsä =). nimi pidetään salassa ristiäisiin saakka.
kummeja meidän pojalle tulee kaksi, korkeintaan kolme. itse emme ymmärrä miksi niitä pitäisi olla kovin paljon. omalla kummitytölläni on 5 tai 6 ja luulen ettei hän eds tiedä ketkä kaikki ovat kummeja hänelle. kummeista olemme karsineet pois sisarukset koska he tulevat olemaan lapsen elämässä muutenkin tiiviisti. yksi kummi on päätetty, ei vielä kysytty, toinen melko varma, mutta antaa ajatuksien vielä muhia =)
ei huonompi idea tuo ristiäiskutsujen suunnittelu :p

vaatteista sen verran että pesen kaikki vauvan vaatteet ennen kuin käyttöön otan, oli ne sitten käytettyjä tai uusia. silittämään en kyllä ala. sama tapa on mulla kun oli jollain muullakin että verhot silitän ennen ikkunaan laittamista mutta siihen jää. ostin v-loppureissulta paljon vauvanvaatteita, hiukan eri kokoisia, kun tehtiin ystävä kanssa kirpputorikierrosta hänen kotikaupungissaan, oli ihania ja pieniä ja hyväkuntoisia. paljon sainkin halvalla ja mielsetäni hyvää. kysymys vaan kuuluu että paljonko niitä pitäisi olla... : /

jollain muulla oli kanssa lonkka ja häpyluukipuja... lonkkakivut ovat jokaöisiä, nukahdan jossain vaiheessa panadolin voimalla. särky on ollut nyt joka yö viikon ajan oikeassa lonkassa ja koko jalassa, viime yönä se oli vasemmassa... häpyluukivut ovat itselläni päivisin vaivana, koiran kanssa lenkillä ollessa tai pukiessa... kai ihan normaalia...

oltiin eilen synnytysvalmennuksessa. oli kiva kuulla enemmän kaikista kivunlievityksistä, on vähän huolettomampi olo. mieluten ottaisin kohdunkaulan puudutuksen ja epiduraalin jos minulta kysyttäisiin, mutta kaikki mikä helpottaa oloa on tervetullutta, kunhan lapsi tulisi turvallisesti ja terveenä maailmaan. varinaisesta synnytyspelosta en voi puhua, mutta jännityksestä kyllä. välillä jännittää enemmän välillä vähemmän, nyt enemmän kun eilisestä valmennuksesta jäi paljon asioita päähän... joku jo vähän siitä mainitsikin mutta eilen tuli varma tieto että tays:ssa isän/tukihenkilön läsnäolo sallitaan kaikissa muissa tilanteissa paitsi hätäsektiossa.

esitietolomakkeestakin joku puhui... sitä alan täytteleen netin kautta tällä viikolla niin ei tuu kiire.

olin aamusella sokerirasituksessa, litku oli pahaa mutta kylmää niin se meni ihan ok. vähän jännitän tuloksia jotka saan huomenna kun on neuvolalääkäri. viimeksi neuvalolääkärillä olen ollut ihan alussa, eli jännittää vähän tuo tutkimusjuttu kun en tiedä että sattuuko se kun toiset sanoo että sattuu... nähtäväks jää.

luulen että meidän poika on poikittain, ainakin sen verran epämukavalta tuntuu potkut oikeassa kyljessä, ihan kuin pyrkisi kyljestä läpi...

suska ja kupla
tänään poksuu 27+0
 
Iho-omegasta, mä olen syönyt sitä vain yhtä päivässä, mutta koko raskauden ajan ja ajatellut lopettaa sen ottamisen sitten noin 2vko ennen laskettua aikaa, jostain olen joskus lukenut että omegat voi vaikuttaa veren hyytymiseen (eli ei hyydy niin hyvin) ja mulla itsellä on mustelmataipumusta.
Jos aloittelisin nyt vasta ottamaan niin varmaan ottaisin esim. 2 päivässä.
Itse varmaan jatkan omegan ottamista synnytyksen jälkeen, kun ne on tärkeitä imettäessäkin.

Oma iho on ainakin ollut raskausajan hyvä, vaikka olen atoopikko ja on talvi. Yleensä talvella ihoni kuivuu aikalailla ja rasvata saa hurjasti.

Tänään oli pojalla 3-v neuvola, oli jo 101,5cm pitkä. Testit sujui ongelmitta ja vihkoon kirjoitettiin, että näppärä poika.
Hienosti suostui tekemään kaiken pyydettävän eikä liiemmin jännittänyt vaikka yleensä aina hetken aikaa ujosteleekin. Oli ihan mukava käynti.

Ensviikolla on sitten itsellä toinen neuvolalääkäri käynti. Punnitus jännittää, mutta muuten melko rauhallisin mielin. Täytyy vaan muistaa kysyä tuosta kilpirauhasesta ja rytmäreistä, että mitä on lääkäri niistä mieltä.
 
Kiitos tsempeistä:heart:

Ratkaisin tilanteen soittamalla neuvoltädille ja turistiin puhelimessa puoli h. Pystyin pitään itseni koossa ja yllättävän hyvältä tuntui puhua asioita. Ntäti sanoikin, että on se hyvä koittaa käydä näitä asioita läpi jo raskausaikana, kun vasta sitten kun vauva syntyy ja hormonit jyrää ihan alleen. Tai että silloinkin ollaan valmistauduttu tilanteeseen. On kyllä suuri etu, että täällä on tuo sama täti koko ajan, jos olis jotain sijaisrumbaa yms. niin en kyllä kokisi tässä tilanteessa saavani mitään irti neuvolasta. Välillä olisi niin paljon helpompaa vaan myöntää et omat tunteet on sallittuja, eikä koko ajan tarvi esittää että kaikki on hallinnassa, mutta sit taas toisaalta kuten Josefiankin kanssa ollaan kirjoiteltu, sen arjen on pyörittävä ja meillä ainakin lapset vaistoaa heti jos alan tässä prakaileen, siksi en ehkä salli itselle sitä romahdusta siellä neuvolassakaan...huhuh mitä filosofointia. Mutta onneksi voi täällä palstalla päästellä, kiitos teille:)

Annamariaplus2 kans tsempit, ei varmasti ole helppoa olla erossa perheestä, samala huolehtien uudesta tulokkaasta, että toinen jaksaisi vielä sinnitellä massussa. Tää kotilepääminenkin on ollut rankkaa, sairaalassa se on varmasti tuplasti inhottavampaa :hug:
 
Tulin poksumaan 30+0:D

Paljon oli luettavaa eikä kaikkea enää muista mitä piti kommentoida..
Linea negrailmestyi vkonlopun aikana näkyviin hailakkana.
Isyyslomaamies pitää vkon verran heti synnytyksestä ja loput myöhemmin. Isäkuukautta ei tällä kertaa.
Vaari tulee meille lapsenvahdiksiyöllä tietty nukkumaan mutta päiväs aikaan hakee lapset heille.
Mies ei jää sairaalaan niin kuin ei viimeksikään. Ekaa odottaessa on toinen juttu mutta nyt mun mielestä parempi että on muitten lasten kanssa kotona ja tulevat sitten katsomaan ja hakemaan mut ja vauvan kotiin. Synnytyksessä on mukana ja lähtee sitten kotiin. Nukkuu tosi huonosti sairaalassa.
Synnytykset Ekan kesto 6h ja tokan 3h. Ekassa oli epiduraali ja oli sinänsä ihan ok eli lievitti supistukset kokonaan. Sain sen sopivaan aikaan eli olin 6cm auki. Useimmiten kuitenkin liian varhain annettu epiduraali vaimentaa supistukset ja sitten pitää laittaa tippaa supistusten lisäämiseksi yms. On kait tutkittukkin että lääkkeellisissä synnytyksissä tulee enmmän komplikaatioita ja joudutaan päätymään esim. sektioon kun sydänäänet häviää yms. Sitten epparileikattiin myös ja olin kipeä. Istuminen vaikeeta alkuun, mutta ei sekään kestänyt ikuisuuksia. Esikoinen oli suht iso 4200g ja ponnistusvaihe pitkittyi. Olin niin puuduksissa etten tuntenut mitä pitää tehdä. Onneksi oli hyvä kätilö joka opasti koko ajan eikä imukuppia tarvittu eikä sektioon jouduttu. Olin myös ammeessa alkuun ja kävelin ja olin jalkeilla se auttoi avautumisessa. Eikä liikaa voi korostaa hengittämisenmerkitystä!!
Toinen synnytysoli nopea ja luomu jos ei ilokaasua lasketa. Käynnistyi vesien menolla ja sitten olikin jo kiire. Sairaalassa 14.15 ja tyttö syntyi 14.58:D
Olin auki 7-8cm sairaalaan mennessä ja lähes heti alkoi ponnistuttamaan. Muistan huutaneeni spinaalia mutta anestesia lääkärin saavuttua saliin oli tyttö jo maailmassa:LOL:
kaikki sujui kuin tanssi; osasin hengittää ja keskityin. Olin ihan omissa maailmoissa. Supistukset oli napakoita mutta ei mitään sellaista mitä ei pystyisi kestämään. Ja tavallaanhan tunsin supistukset nyt ekaa kertaa kunnolla koska ei ollut epiduraalia. Ponnistusvaihe ilokaasulla täysin kivuton. Ja tunsi mitä pitää tehdä ja oli sata kertaa helpompaa. Toki tyttö oli pienempi 3800g ja toinen synntys, kaikki nämä vaikuttavat. Repesin luonnollisesti ja haava parani huomaamatta, pari tikkiä vaan. Ekasta tehty eppari näkyy edelleen ja ehkä aavistuksen tuntuu, aikaa siitä 7 vuotta. Arpikudos on paksumpaa. Tosin kuka sitä katsoo:whistle:
Valitettavasti jouduin kuitenkin istukan käsin irroitukseen nukutuksessa kun istukka ei irronnutkaan. Voi olla että johtui nopeasta synnytyksen etenemisestä mutta onneksi mies meni osastolla vauvan kanssa ja olin jo kerennyt salissa imettää joten pärjäsivät ilman mua sen 3 tuntia. Toivuin hyvin.
Molemmat kokemukset on olleet kaikkineen aivan ihania kokemuksia ja jännityksellä (positiivisella sellaisella) odotan mitä tuleman pitää! Odotan nopeaa synntystä aj toki mietityttää keretäänkö varmasti sairaalaan ja että meneekö kaikki yhtä hienosti kuin viime kerralla. Lähtökohtaisesti en halua mitään kivunlievitystä mutta toki tilanne voi muuttua. Luotan hengitykseen, kätilöön ja jalkeilla oloon. Mihinkään sairaalasänkyyn en haluaisi joutua piuhoissa sidotuksi (epiduraalissa vauvan päähän laitetaan anturi ja itse saa tipan joten siinä ei paljon liikuta enää) Vauva laskeutuu paremmin synnytyskanavaan jos äiti on jalkeilla.
Mutta suunnitellahan sitä ei voi! Sektio olisi pettymys, mutta sittenpähän nähdään mitä tuleman pitää!
Raskausajan vitamiinejaoon popsinut mutta nyt pitäs aloittaa maitohappobakteerit ja omegat kiireen vilkkaa, etenkin viimeisessä kolmanneksessa niistä olis hyötyä vauvan aivoille, ihoon ja äidin synntyskanavan bakteeriflooraan josta vauvakin saa tulevan vastustuskykynsä!

Tämmöisiä mietteitä tällä kertaa,

terkuin Jouskari:wave:
 
Mää oon jättänyt sen esitietolomakkeen jo viikolla 8, kun äitipolilla oli käynti. ;)

Perjantaina jätin avustus ja lapsilisä anomukset ja nyt torstaina aattelin laittaa sit loput eli äippäraha ja kotihoidontuki hakemuksen.

Tutkittiin että mitäs vaatetta meillä löytyy ennestään niin todettiin että 60-68 vaatetta ei kovin montaa oo. Haalareita löyty jopa YKS ja potkareita kahet. Pieniä 50-56 löyty bodeja ja puolipotkareita ja parit housut. 70 senttisiä löyty sit paaaaljon, mut niistäkään ei löytynyt haalareita pahemmin. Tahon vauvalle parit sellaset terälliset velour tai vastaavat haalarit. Mä en todella silitä mittään. Harsot valkasen huomenna ja samalla rummutan niin ei tartte niille tehä mittään. ;)

Mulla on jokkainen synnytys ollut pitkiä. Eka oli 10 tuntia joista ponnistus 16 min, toka 6t 20m joista ponnistus 40 min. kolmas 12 t 38 min ja ponnistus 7 min. Helmin synnystä ei merkitty etes mihinkään papereihin. Mut aamu 10 aikaan sain ekat pillerit ja Helmi syntyi 15.30 aikaan. Ponnistaa ei edes tarttenut. Helmin jälkeen jouduin kaavintaan kun istukka ei irronnut ittekseen.

Meidän kummityttö on syntynyt vaudilla. Olivat laitoksella 18.10 ja tyttö maailmassa 18.14. Ei olis kestänyt ennään yksiäkään punasia valoja olla tai olis päässyt iskä kätilöksi isompien katellessa vieressä.


Mää muuten kysyin aikoinaan että mitä foolihappo pillereitä saa syyä. Kätilö ei suositellut luontaistuotteina syömään, kun niiden valmistuprosessi on "likasempaa" eli suositteli ihan apteekin tuotteita. Mulle lääkäri määräsikin niitä ja paljon vahvempia kun mitä käsikaupasta saa edes.

Velvollisuuskin tuli täytettyä ja kävin antamassa oman ääneni ehdokkaalle. Nyt sitten jännätään miten käy.
 
Annamariaplus2, jaksamista sairaalassa makoiluun! Niinkuin joku jo totesikin, varmaan vaikeaa olla erossa perheestä! : / Pääsevätkö moikkaamaan kuitenkin niin usein, ettei ikävä kasva ihan liian isoksi?

Itse oon huomannut että mies kertoo mielellään pojasta:D Toki on molempien ensimmäinen, joten varmaan luonnollista, että haluaa "kehuskella":LOL:

Onko muut pitäneet päiväkirjaa tms.? Itse oon kirjotellut vointeja, tuntoja ja muita tapahtumia elokuulta asti ylös. Tarkoitus olisi kirjoittaa mukelon syntymän jälkeenkin... Toivottavasti jaksaa.

Oon syönyt raskausajan multivitaa, mut omegat olis kait tarpeellisia. Kunpa vaan muistais ostaa kun menee apteekkiin / kauppaan...

Onko muilla tullut sellasta oiretta, että vauva on vallannut aivot?;) Mulla jää lauseet kesken, unohdan mitä olin tekemässä jne. Kaikki pitää kirjottaa ylös, muuten varmasti unohdan tapaamiset yms. Ennen tällästä ei oo ollu...

Mukelon liikkeet on muuttunu potkuista enemmän kääntyilyksi ja venkoiluksi. Maha muljuaa puolelta toiselle kun tyyppi vaihtaa asentoa. Ja iltaisin on kunnon jumpat aina, kun itse haluaisi rentoutua:)
 
Heissan kaikille! Mä en oo päässy tänne enää kirjautumaan tuolla neiti80 nimimerkillä, joten tässäpä uusi..

Mutta mitäpä kuulumisia, oomme viikolla 26+2 ja voimme vielä kaikki hyvin :) Ensimmäinen paino-arvio lapsista saatiin viikko sitten, poika 760g ja tyttö 690g ja samalla käynnillä tyttö varmistui tytöksi, ei ollu tällä kertaa napanuoraa kerättynä näköesteeksi jalkojen väliin :heart: Kaikki arvot on pysyny hyvänä ja sokerirasitus on vielä edessä, kun en ole jaksanu varata aikaa siihen.

Vatsa alkaa olla aika kookas ja tiellä :LOL: Tyttö on kovempi mellastamaan kuin poika, mutta tyttö onkin asettunut asumaan oikealle puolelle jenkkakahvan tietämille, poika asuu poikittain rintalastan alla, molemmat herää joka ilta 21 ja kai ne sitte alkaa tappeleen, koska meno on tosiaan aika villiä :heart:

sairaslomalla oon ollu jo kuukauden, koska työ on "vaarallista" puoli kankealle ihmiselle, en pääse enää niin nopeasti väistämään, jos lehmä potkaisee ja alkoi muutenkin sattua vatsaan, kun joutui ponnistelemaan fyysisesti, näin on parempi, oon töissä mukana, mutta saan valita mitä teen :)

Neiti-80 ja nykeröT
 
Annamariaplus2 Tsemppiä kovasti sinne TYKS:saan!! Toivottavasti vauva jaksaa vielä pysytellä masussa.

Adelei:En tiedä miksi ton epparin kanssa on noin (luin paljon esikoisen aikaan aiheesta) mut näin tosiaan on ja siksi epparia ei leikata nykyään jos ei oo pakko. Kannattaa tutustua enemmän aiheeseen jos kiinnostaa, valitettavasti en osaa nyt vastata sen paremmin.

Jännittää huominen ultra ihan hirveesti... Mut tietty ihanaa päästä näkemään oma pikkuinen :heart: Jonkunlainen potkunyrkkeilijä tästä ilmeisesti tulossa, tuntuu olevan niin vauhdikas tapaus!

Meillä oli eilen töissä vauvajuhlat :D Työkaverit oli tilannu kakun jossa toinen puoli vaaleanpunainen ja toinen vaaleansininen (työkaveri odottaa kanssa) ja siinä päällä ole molemmilla puolilla tutti ja tuttipullo. Oli vielä tosi hyvää kakkua! Ja sitten meille molemmille oli 3 paketti, työkaverille oli tyttömäistä tavaraa ja mulle poikamaisia. Paketeista löytyi: 2 sukat, ensi lusikka, ruokalappu, nallepipo, pandahaalari ja suklaata äidille. Tuli kyllä ihan puskista, mutta ihana ele kyllä työkavereilta. Meillä on muutenkin tosi tiivis porukka, kun meitä on vaan 6 ihmistä siellä töissä.


Onnea Neiti80 sekä tyttö- että poikalupauksesta :heart:

-Linn ja Salamatkustaja 29+2
 
Heippa!

Mahtuisiko mukaan vielä yksi äiti? :)

Ikää olisi 25 vuotta ja kolmatta odotan. Esikoinen on mun edellisestä suhteesta ja täyttää pian 6 vuotta. Ollaan miehen kanssa oltu 2,5 vuotta yhdessä ja päätettiin alata rakentamaan omaa taloa 2010 keväällä. No, samoihin aikoihin ilmoitti tulostaan juniori :D eli ikää meidän nuorimmalla ja ensimmäisellä yhteisellä on 10kk. Tarkoitus oli, että tehdään toinen yhteinen vauva parin vuoden kuluttua, kunnes juniorin ollessa huimat 4kk, testiin paukahti vahva + . Sitä piti sulatella hetken...
Edelleen rakennetaan, puolitoista vuotta on mennyt ja tässä on ollut 2 raskautta sekä niiden välissä juniorin pikkuvauva-aika. Tosi raskasta on välillä ollut, mutta tähän on jo turtunut.

Eli jos mukaan otatte, niin kuulumisiaan kirjoittelee ja kokemuksiaan jakaa:
GCS15, laskettu aika 2.4, synnärinä VKS, ikää mulla 25 ja kolmas tulossa. Ite veikkaan kolmatta poikaa :D

GSC15 rv 29+1
 
[/URL][/IMG]Tulin pksumaan :)

Liitoskivut ihan helvettiä, ei meinaa päästä käveleen lumessa kun sattuu niin tolkuttomasti eikä särkylääkkeet oikein auta |O

Champion ja Martti 29+0
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä