Huhtikuu 2006

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Athene
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Me ollaan myös sovittu että ei puhuta vielä kenellekkään. Me ei siedetä mitään asiaan liittyvää vouhotusta, ainakaan vielä. Epäilen että mieli muuttuu siinä vaiheessa kun kuulee sydänääneet ja tajuaa että se on nyt totta että joku siellä sisällä kasvaa.

Äiti ja anoppi odottavat lastenlasta enemmän kuin mitään muuta. Omalla äidilläni on jo veljeni neljä lasta mutta ""sen ainoan tytön"" lapsi on kuulemma niin odotettu ja kaivattu. Kai siinä sitten paremmin pääsee jakamaan kokemuksiaan ja tuntojaan tyttären kuin miniän kanssa. Anoppi sekoaa samantien kun asiasta kuulee... kerran jo erehtyi luulemaan kun kuittasimme jonkun avunannon kiitokset sillä että tulet sitten meille lapsia hoitamaan kun se aika on.

Jollekkin kaverille tekisi mieli kertoa ja vähän epäilen että yksi kaveri (jolla on vauva) on tainut minut pongata kirjoittamasta vauvat.net palstalta. Soitti samana iltana ja kovin painokkaasti kyseli mitä kuuluu... Taisi olla hieman paljastavat kirjoitukset tai nimerkki. En kertonut vaikka mieli teki.

Pomolle kerron parin kuukauden kuluttua, vaadin sen tulemaan tänne samalle paikkakunnalle ja kerron asiasta kasvotusten. Sitä ennen on kyllä syyskuussa tiimipäivät, mutta luulen että minulla on antibioottikuuri silloin päällä... ;o)
 
Hei!
Kiitos informaatiosta. eli karu totuus on ettei oikeestaa voi olla varma ennen ku on käyny ekassa neuvolassa. Kurjaa vaan ku on jo ihan o´nnesta soikeene hihkunu ja asennoitunu, että vauva tulee ja sit jos ei ookkaa.. Ei kai noita tollasia ees kannattais aatella ja turhaa ottaa ressiä.
Odotan innolla sitä aikaa ku se alkaa liikkumaan ja potkimaan niin sitte ainakin tietää että siellä se on.
Yhtään ei huvittais olla töissä.. Onneksi on perjantai. Väsymys on kyllä ollu aika massiivinen iltasin. Eilenki nukahdin yheksältä.
 
Tätä ketjua jo odottelinkin :)
Laskettu aika on 7.4 ja ensimmäinen vaavi tulossa. Ikää on jo 35, mutta siitä huolimatta tärppäsi heti pillerien pois jättämisen ja yhden kierron jälkeen. Pillereitä olin syönyt varmaan 18 vuotta lähes putkeen, joten se niistä pillerien haittavaikutuksista.

Kovasti odotellaan ensimmäistä neuvolaa 7.9. Tekisi mieli mennä ultraan jo ennen sitä. Raskausoireita kyllä on: rinnat paisuu silmissä ja on todella arat, alavatsanippailuja ja turvousta on etenkin iltaisin. Ruoka ei oikein maistu; eläisin varmaan pelkällä jugurtilla jos tuo mies ei vahtisi kotona ja työkaverit töissä (eivät kyllä töissä tiedä mitään, mutta ihmettelisivät varmaan jos alkaisin nirsoilemaan ruoan suhteen).
Molempien perheet tietää asiasta, mutta kavereille ei vielä olla kerrottu. Tässä on parit grillibileet tulossa, mutta päätin olla niissä ""antibioottikuurilla"" niin ei tarvitse ottaa alkoholia ;)
Kuntosalilla olen käynyt entiseen malliin 2-3 krt viikossa, mutta ohjelma on vaihtunut kyllä kevyemmäksi. Muuten tämä ei vielä rajoita elämää mitenkään. Mitänyt kokoajan vähän väsyttää...
 
Olen 23vuotias, täytän tänä vuonna 24v. Avomieheni on 28v. :) Pillerit lopetin ja yhet luonnolliset menkat kerkes tulla ku jos tärppäs! Aika äkkiä, mä olin nimittäin vuoden työ! :D

Oireina mulla on tähän asti ollu väsymys ja tissien arkuus. Ihmettelen ettei mul oo yhtään pahoinvointia viel ollu.. :S
no hyvä vaa, toiv. ei ees tuu.

Varasin neuvolan, se eka kerta on sitten 8.9.05. Tämä on esikoinen minulle.

-Heidi
 
Olen 23vuotias, täytän tänä vuonna 24v. Avomieheni on 28v. :) Pillerit lopetin ja yhet luonnolliset menkat kerkes tulla ku jo tärppäs! Aika äkkiä, mä olin nimittäin vuoden työ! :D

Oireina mulla on tähän asti ollu väsymys ja tissien arkuus. Ihmettelen ettei mul oo yhtään pahoinvointia viel ollu.. :S
no hyvä vaa, toiv. ei ees tuu.

Varasin neuvolan, se eka kerta on sitten 8.9.05. Tämä on esikoinen minulle.


Onko täällä muuten muita Tamperelaisia kuin minä?

-Heidi
 
Kuten muutama muukin täällä, olen minäkin ajatellut, että taidan varata ajan yksityiselle varhaisultraan. Ensimmäinen neuvola on tosiaan vasta kolmen viikon kuluttua, ja mietin, että mahdetaankohan siellä edes automaattisesti kuunnella sydänääniä? Millähän viikoilla ne neuvolan laitteilla kuuluu?

Entä osaatteko muut kertoa, että missä vaiheessa yksityisellä (paremmilla laitteilla) ne sydänäänet kuuluu? Minulla on nyt viikkoja tasan kuusi kasassa.

Minä olen kertonut raskaudestani ainoastaan parhaalle ystävälleni. Vanhemmille jne. kerrotaan varmaan sitten ensimmäisen ultran jälkeen. Kieltämättä minulla käy päivittäin mielessä pelko, että pysyyköhän tämä vauva kyydissä mukana... mutta ei voi muuta kuin toivoa parasta.

Rentouttavaa viikonloppua kaikki huhtikuun odottajat! :)
 
Heipsan taas! :)

Mulla alkanu tällä viikolla (rv7) pahoinvointia, onneks en oo kuitenkaa vielä oksentanu..ja hajut tuntuu voimakkailta ja jotkut hajut saa voimaan tosi pahoin..yks päivä lantun haju sai melkein oksentamaa :/

Joku kyseli onko mahakipuja..mulla on ollu niitä siitä asti ku menkkojen piti alkaa, välillä vähän lievempänä ja välillä voimakkaampana.Ummetus on aika paha ja rinnat kipeät.

Jotenki tuntuu, et mulla on kaikki maholliset ja mahottomat oireet..heh..tämän siitä saa ku aikasemmin aattelin et kestäisin ihan mitä vaa, jos tärppäis :D

Ens tiistaina on mulla neuvola..mies halus tulla mukaa :) IHME!! olin ihan varma et se ei kauheesti haluais sinne tulla, ku ei muutenkaa tykkää käyä lääkäris tms..ja mulle oli oikeastaan ihan sama tuleeko vai ei, oisin yksinki pärjänny, jos ei ois halunnu tulla :D mitenkäs muilla? onko mies tulossa neuvolaa mukaa?

Kävikös oireeton jo ultrassa?kaikki hyvin? :)

Oikein paljon onnea kaikille odotukseen!!!!!!
Ihanaa, että meitä on jo näin paljon!! :)
 
Me ollaan miehen kanssa 28v. helsinkiläisiä. 6kk. meni ja sit tärppäs. mulla oli ennen kauhee pelko, etten tuu helpolla raskaaksi. Mutta toisin kävi. =) Laskettu aika pitäis olla n.9.4 siis hedelmöitymisen mukaan. Mutta, jos se lasketaan normi käytännön mukaan(vikat menkat), niin se menis toukokuulle. Kumpaan mä nyt uskon??
 
Ihanaa, että meitä huhtikuulaisia todella on näin paljon. Ja ihanaa, kun täällä voi jakaa kokemuksia!
Meillä olisi siis laskettu aika 17.4 ja esikoinen on kyseessä. En vielä kyllä oikein uskalla iloita ihanasta vauvasta. Vasta sitten, kun neuvolan täti kertoo sen minulle.
Mutta kun musta ei oikeen tunnu kauheesti, että olisin raskaana. Mitä nyt vähän väsyttää ja alavastaa pistelee kummasti ja rinnat ovat arat. Mutta siinä kaikki. Testejäkin tein kaksi ja kolmannenkin meinasin tehdä, kun en oikein usko, että se olisi totta. Jätin nimittäin pillerit pois heinäkuun alussa ja olisi siis tärpänny heti ensimmäisestä kerrasta.
Me ei olla kerrottu vielä kenellekään. Ajateltiin kertoa vasta ultran jälkeen, sitten kun ollaan itsekin asiasta varmempia.
Jänniä aikoja nämä ovat kyllä. Ja inhottavaa tämä epävarmuus, onko siellä pienokaisemme masussa vai ei. Toivon vain, että kaikki menisi hyvin. Ja ai niin, olen 30v.ja mieheni (aivan upea tuleva isä)37v.
Meillä on muuten neuvola vasta 20.9.
Nyt täytyypi mennä nukkumaan pikkuhiljaa, unettaa...
Hyviä öitä kaikille!

 
Päivää kaikille :)

jee, mie oksensin eilen illalla ensimmäisen kerran..Näyttää tosiaan siltä, että mulla on kaikki maholliset ja mahottomat oireet mitä olla voi :/
Noh..en mie valita, jos lopputulos on toivottu ja kaikki menee hyvin :)

hassua. et nyt aamulla ei oo mitään pahoinvointiin viittaavaa...ilmeisesti mulla on iltapahoinvointia :) ehkä niin parempi, inhottava ois aamul lähtä kotoa, jos ensin oksentaa ja on paha olo...

hmm...mulla ei itseasiassa ollu mitää asiaa..kuhan tulin kirjottelemaa :)
Samalla nostelen meitä

Hyvät viikonlopun jatkot!!!
 
Heippa vaan kaikki!

Anteeksi että tuppaudun palstallenne, ihan vaan tulin onnittelemaan teitä kaikkia :)

Olen itse niitä Huhtikuu 2005 ketjulaisia, ja vuosi sitten elettiin samoja jännittäviä aikoja kuin te nyt...Voih :) Ja nyt vaunuissa nukkuu jo lähes 5 kk ikäinen ihana poika.

Nauttikaa raskaudesta, kaikkine outoinen ""vaivoineen"" tms, tuota ihanaa aikaa kaiholla muistelen, vaikkei kaikki ongelmitta sujunutkaan kaikkine ihme kolotuksineen :)

Aurinkoisia päiviä kaikille!
 
Sydän äänet ei KUULU edes varhaisultrassa. Viikolla 7 ja siitä eteenpäin ne kyllä näkyvät ultrassa mutta eivät siis kuulu. Edes ekalla neuvola kerralla tuskin kuuluvat, harvassa neuvolassa edes kuunnellaan. Joten malttia tytöt...
 
Oli kiva kuulla Katan terveiset. Toivottavasti meillä olisi samanlainen onni myötä.

Mun raskausoireet ovat palanneet, nipistelyä välillä vatsassa. Huonoa oloa ei ole ollut alkupäivien jälkeen, mutta ehkä se palaa kun tämä tästä lähtee kunnolla käyntiin. Rv 6 menossa.
 
Kiitos Ulkopuolinen tiedosta. Olen luonnollisesti näitten asioitten suhteen vielä sen verran ummikko, etten ymmärrä, kuuluvatko vai näkyvätkö ne sydänäänet. :) Mutta tärkeintä, että se selvisi, milloin ne ovat havaittavissa. Taidanpa siis varata ensi viikolla ajan siihen varhaisultraan.

Katan kuulumisia oli tosiaankin kiva lukea. Voi vain toivoa, että ollaan kaikki vuoden kuluttua samassa tilanteessa kuin hän nyt!

Viime yönä muuten kramppasi mahasta melkoisen kovasti, mutta onneksi ei kestänyt pitkän aikaa. Mulla kun ei ole ollut ikinä edes kuukautiskipuja, niin ovat ihan uusia juttuja tuollaiset kouristukset. No, onneksi tietää, mistä ne johtuu, niin osaa pitää tuotakin vain asiaan kuuluvana pikku seikkana...
 
moi!
Ajattelin taas kirjotella kuulumisia ku kerranki on vielä hereillä eikä väsytä. Tänää ja eilen oliki ekat päivät tällä viikolla ku ei oo vatsas tuntunu pistelyitä tai ollu pahemmin huonoo oloo. Aika hyvin menee jos syö vähä kerralla ja useemmin.
Kaiken maailman ajatuksia kyllä risteilee. Toisaalta on tosi ilonen kaikesta mutta toisaalta pelottaa ku on vielä nii aikaista. Onneks aika kuluu ja ens viikolla on jo kaheksas viikko ja sit enää kaks viikkoo ja kuulee sydänäänet viimeinki.
Huomenna ajattelin salillekin mennä ja vähä kysellä ohjaajalta että millasta ohjelmaa saa tehdä. Jossai oli et painoja pitäis ainaki puoleen vähentää eikä vatsarutistuksia tai kiertoja sais ollenkaa.. Onkohan se jo noin näin aikasessa vaiheessa?
Kertokaapa jotka asiasta tiiätte.
 
moikka kaikille.

mulla on kans laskettu aika huhtikuussa, n. 5.4. eli menossa ois 7+4.

täytän syyskuussa 24 ja mieheni on 28v. ollaan oltu ilman ehkäsyä reilut pari vuotta ja yrittämällä yritetty lasta 10 kk. clomifenitkin otettiin jo avuksi ja kolmannella kierrolla sitten tärppäs. testi näytti plussaa ja en meinannut uskoa että mun kohalla oikeesti voi käydä niin!! ollaan kerrottu yhdelle tuttavapariskunnalle raskaudesta ja vanhemmille aiotaan kertoa sit ku on 12 vko on täynnä. muut saa huomata sit omia aikojaan..

mulla on ollut melko epäsäännölliset menkat niin olen saanut tehdä aikasemminkin raskaustestejä ja pettyä aina niiden jälkeen kun tulos olikin negatiivinen. mutta n. viikko ennen kuin tein positiivisen testin näin unta pienestä linnusta joka syötti kahta pientä poikasta. ja edellisenä yönä testin tekoa näin unta että työpaikan terveydenhoitaja teki mulle raskaustestin ja se kertoi että olen raskaana. muutenkin oli sellainen fiilis että nyt olen oikeasti raskaana vaikkei mitään oireita ollutkaan huomattavissa, muuta kuin että menkat oli myöhässä 3 pv, mikä ei ollut mitenkään kummallista.
onko muilla ollut tällaisia ""enteitä""?

kävin torstaina 18.8. varhaisultrassa kun oli pakko saada tietää onko siellä oikeasti jotain, ettei vaan olisi kohdun ulkopuolinen tai tuulimuna.. ja olihan siellä! kaikki näytti olevan hyvin, ihan normaali kohdun sisäinen raskaus ja sydän sykki tosi vahvasti :) olen onneni kukkuloilla :)

oireita mulla on ollut väsymys ja ihan hirvee jano! jääpalat ja mehujää on aika kova sana meikäläiselle :) välillä meinaa olla myös paha olo mut tosi harvoin ja oksentaa ei onneksi oo tarvinnu. hajut on kyllä tosiaan tullut esille melko hyvin..

onnea kaikille odottajille ja kertokaahan tuntemuksistanne jatkossakin. on tosi kiva kuulla miten toisilla menee jotka on samassa vaiheessa kuin itsekkin :)
 
Heippa taas kaikille,

Täällä alkaa tuo pahaolo hallita koko elämää. Kaikki pitää miettiä vaikka kuinka tarkkaan: milloin syön, mitä syön, mitä juon.. ja sitten päivään yritetään saada joku rytmi tämän mukaan. Suuri muutos entiseen, kun olen aina ollut vähän sellainen hajamielinen tuon ruuan suhteen, eli joskus vaikka kymmenen tuntia on mennyt syömättä noin vain kunnes huomaan että on pientä heikotusta. Nyt kahden tunnin taukokin on jo aivan liikaa. Yölläkin heräsin syömään rusinoita kun oli jo aivan kauhea yökki olo. Silti on ihan hyvä mieli että on niin paha olo, kun sehän tulee kuitenkin siitä istukkahormonista , joten on edes pikkasen turvallisempi mieli... Viikko vielä siihen varhaisultraan, en malttaisi mitenkään odottaa... Olis niin kiva jo saada jokin varmuus että kaikki on hyvin. Kuinka moni muuten on päättänyt menevänsä siihen varhaisultraan?
 
Kyllä mä olen ajatellut mennä varhaisultraan, ihan oman mielenterveydenkin takia :) Sitä vaan pohtii ja pohtii että onkohan kaikki kunnossa. Parisen viikkoa pitää vaan vielä odottaa, että pääsee.
 
Varoviasin mielin liityn joukkoonne.

Meillä la 22.4, ja koko odotusaika tulee varmasti olemaan yhtä jännitysnäytelmää alusta loppuun asti.
Viimeksi liityin tuonne tammikuun 2006 odottajiin, mutta kesäkuun alussa sain keskeytyneen keskenmenon. Tämä raskaus olikin iso yllätys, vaikka toivottu sellainen...ei vain uskallettu toivoa että heti ensimmäisestä yrityskierrosta tärppäisi.
Minulla ensimmäinen neuvola on 8.9, jolloin myös ultrataan...eihän sieltä paljon vielä erotu, mutta minun mielenrauahan takia jo pienikin häivähdys on hyväksi.

Me ollaan tällänen tavallinen suomalainen perhe. Itse olen marraskuussa 28v täyttävä ""emo"", mies täyttää joulukuussa 30v (vanhus). Tyttö on 7v ja poika 3v. Miehen kanssa ollaan yhtä pidetty kohta 11v, mutta papin puheille ei olla vielä keretty ;)

Toivotan kaikille huhtikuun odottajille onnellista ja enkelten varjelemaa odotusta!
Muistakaa nauttia jokaisesta päivästä, joka vie teidät lähemmäksi tuhisevaa nyyttiä
 
Hei!

Mullakin laskettu aika huhtikuussa, 7. päivä. Oli aivan uskomatonta, että jätettiin ehkäisy juhannuksen jälkeen pois ja heti tärppäs. Tein pari testiä ja kävin vielä terveyskeskuksessakin testissa, jotta uskoin asian todeksi. Esikoista tässä siis nyt ootellaan. Neuvola olis huomenna tiistaina.

Parille kaverille olemme kertoneet ja hieman houkuttelisi kertomaan vanhemmille. Mutta saa nähdä kauanko maltamme salata onneamme... :)
 

Yhteistyössä