Iltaa!
Tänään oli elokuvapäivä! Käytiin esikoisen kanssa katsomassa Prinsessa ja sammakko.
Tyttö oli ensimmäistä kertaa elämässään elokuvissa, ja oli kuulemma hieno kokemus. Nenäliinaakin pieni herkkis tarvitsi surullisimmassa kohtauksessa, melkoinen elämys taisi siis olla. Pikkusisko kävi sillä välin isin kanssa kahvilassa ja pallomeressä, ja oli kuulemma ollut hauskaa hänelläkin.
Tiitu87, mulla on ihan jatkuvaa tuo tuollainen olo kävellessä, en tarvitse kuin muutaman askeleen, ihan täällä kotonakin, ja olo on juuri kuvailemasi kaltainen; mahaa kiristää ja sattuu kun kävellessä, alapäässä tuntuu painetta ja muutakin outoa... Ja tällaista mulla on ollut aiemmissakin raskauksissa, nytkään ilmeisesti ei ole kuitenkaan mitään kummempaa muutosta kohdunsuulla aikaan saanut, ainakaan puolentoista viikon takaisessa tarkastuksessa ei mitään hälyyttävää ollut tapahtunut. Kohdunsuu oli pehmentynyt kyllä, mutta se on uudelleensynnyttäjällä ihan normaalia, ja itseasiassa mulla oli tässä vaiheessa jo esikoisen aikaan niin käynyt, eikä se silti ennustanut ennenaikaista synnytystä. Mutta inhottavaa tämä olo silti on, tosiaan, tuntuu ettei enää voi tehdä mitään ilman että koskee aivan liikaa. :/
Ja Empuuu tuollainen turvotus mulla oli kakkosen viimeisinä 4 viikkona, ihan järkyttävää! Mulla ainakin jalkojen iho tuntui suorastaan ratkeavan turvotuksen johdosta, ihan kauheaa. Mitkään kengät eivät meinanneet mennä jalkaan, ja jos jotkut sai survottua, puristi ja sattui kamalasti. Neuvolassa asiaa tuskailin, mutta koska pissa oli aina puhdas, eikä mulla ollut verenpaineetkaan kuin n.110/70, ei oltu huolestuneita ollenkaan. :| Lepoa ja runsasta juotavaa, vihreää teetä, ananasta... kehoitettiin nauttimaan. No, eipä niistä mitään apua ollut, eikä turvotus mulla kadonnut kokonaan kuin vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Tällä kertaa turvotus ei mulla, vielä ainakaan, ole noin massiivista, mutta kunnon kuopan saa kyllä jo nilkkaan ja sääreen sormella painamalla... Niin, ja kakkosen aikaan mulla riitti migreeniä ja muutakin pääkipua ihan loppuun saakka, jopa välittömästi synnytyksen jälkeen pamahti migreeni päälle, ilmeisesti ei sitten kuitenkaan mulla ollut merkki mistään raskausmyrkytyksestä tai muustakaan, olipahan vaan ikävä vaiva.
Empuuulle onnittelut minultakin uudesta asunnosta! :flower: Kaksiossa mahtuu kyllä (pienessäkin) ihan hyvin asumaan yhden lapsen kanssa. Me asuimme esikoisen kanssa melkein 3 vuotta 50m2 kaksiossa ennen kuin muutimme tähän nykyiseen 70m2 kolmioon, josta nyt pitäisi taas pikkuhiljaa paeta suurempaan... Kun vaan saisi aikaiseksi laittaa asunnon myyntiin jne.
Mahaa kiristää ihan tolkuttomasti, ja vauva myllertää hirmuisella energialla, kohta ratkeaa varmaan vatsanahka. Asennosta en juuri nyt osaa sanoa juuri mitään, tuntuu kuin olisi moninkerroin tuossa keskellä vatsaa. Pää tuntuu ehkä tuossa navan kohdalla, ja jalkoja ja käsiä tuntuu riittävän ihan joka puolelle. Huh.
Viime yönä näin unta että vauvan kasvot saattoi erottaa vatsanahan läpi ihan selvästi, ja vauva näytti ihan nuoremmalta tytöistämme. =) Vauva myös sitten syntyi unessa, ja synnytys oli ihan tolkuttoman helppo ja kivuton Muistan sanoneeni että "näitähän synnyttäis vaikka joka päivä, jos tää olisi aina yhtä helppoa! Ei tarvinnut ponnistaakaan kertaakaan!" Ihan muutama yö sitten näin myös synnytysunen, silloin vauva oli ihan hirmuisen pikkuinen syntyessään, ehkä n. 10cm, ja joutui heti happikaappiin, jossa vauvasta otettiin jatkuvalla syötöllä passikuvia. Melkoista keskoshoitoa siis, heh. Ilmeisesti pää työstää nyt tulevaa synnytystä täydellä teholla, ja taitaa tulla synnytys öisin eteen vielä monta kertaa ennen varsinaista koitosta. Tosin, toissailtana meinasin kyllä oikeastikin lähteä sairaalaan näytille, kun päivän pulkkailureissu sai illalla aikaan mahtavat supistukset pitkälle aamuyöhön, miehen mukaan näytin ihan valmiilta jo. Olo oli kyllä ihan samaa luokkaa kuin kuopusta synnyttäessä sairaalan keinutuolissa istuessa. Onneksi nuo supistukset sitten kuitenkin laantuivat ja aamulla oli enää laimeampaa supistelua jäljellä. Rauhallisesti tässä nyt sitten täytyisi kuitenkin koittaa ottaa, ja taidan nyt viimeistään jättää nuo pulkkailureissut miehen hoideltaviksi. Siis itse en tietenkään pulkkamäkeä laskenut, enkä pulkkaa juuri vetänytkään, kuopusta hieman matkaa alamäkeen kotiinpäin mennessä vain, ja siinä ei juuri vetämisestä voinut puhua, pulkka meni ihan omalla painollaan eteenpäin.
Vaan jospa sitä ottaisi tässä illan päätteeksi vielä kupin-pari vihreää teetä, ja sohvalle jalat ylöspäin! Mies on kummipoikamme (16v) kanssa katsomassa Avataria, siispä mulle jäi lasten nukutus tälle illalle. Ja nehän eivät siis nuku vielä... Äkkiä siis hampaidenpesulle ja sitten lukemaan prinsessa-satua, luulen että uni tulee silmiinsä tänä iltana aika nopeasti. =)
Bliss ja pikkuinen 32+4
Tänään oli elokuvapäivä! Käytiin esikoisen kanssa katsomassa Prinsessa ja sammakko.
Tyttö oli ensimmäistä kertaa elämässään elokuvissa, ja oli kuulemma hieno kokemus. Nenäliinaakin pieni herkkis tarvitsi surullisimmassa kohtauksessa, melkoinen elämys taisi siis olla. Pikkusisko kävi sillä välin isin kanssa kahvilassa ja pallomeressä, ja oli kuulemma ollut hauskaa hänelläkin. Tiitu87, mulla on ihan jatkuvaa tuo tuollainen olo kävellessä, en tarvitse kuin muutaman askeleen, ihan täällä kotonakin, ja olo on juuri kuvailemasi kaltainen; mahaa kiristää ja sattuu kun kävellessä, alapäässä tuntuu painetta ja muutakin outoa... Ja tällaista mulla on ollut aiemmissakin raskauksissa, nytkään ilmeisesti ei ole kuitenkaan mitään kummempaa muutosta kohdunsuulla aikaan saanut, ainakaan puolentoista viikon takaisessa tarkastuksessa ei mitään hälyyttävää ollut tapahtunut. Kohdunsuu oli pehmentynyt kyllä, mutta se on uudelleensynnyttäjällä ihan normaalia, ja itseasiassa mulla oli tässä vaiheessa jo esikoisen aikaan niin käynyt, eikä se silti ennustanut ennenaikaista synnytystä. Mutta inhottavaa tämä olo silti on, tosiaan, tuntuu ettei enää voi tehdä mitään ilman että koskee aivan liikaa. :/
Ja Empuuu tuollainen turvotus mulla oli kakkosen viimeisinä 4 viikkona, ihan järkyttävää! Mulla ainakin jalkojen iho tuntui suorastaan ratkeavan turvotuksen johdosta, ihan kauheaa. Mitkään kengät eivät meinanneet mennä jalkaan, ja jos jotkut sai survottua, puristi ja sattui kamalasti.
Neuvolassa asiaa tuskailin, mutta koska pissa oli aina puhdas, eikä mulla ollut verenpaineetkaan kuin n.110/70, ei oltu huolestuneita ollenkaan. :| Lepoa ja runsasta juotavaa, vihreää teetä, ananasta... kehoitettiin nauttimaan. No, eipä niistä mitään apua ollut, eikä turvotus mulla kadonnut kokonaan kuin vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Tällä kertaa turvotus ei mulla, vielä ainakaan, ole noin massiivista, mutta kunnon kuopan saa kyllä jo nilkkaan ja sääreen sormella painamalla... Niin, ja kakkosen aikaan mulla riitti migreeniä ja muutakin pääkipua ihan loppuun saakka, jopa välittömästi synnytyksen jälkeen pamahti migreeni päälle, ilmeisesti ei sitten kuitenkaan mulla ollut merkki mistään raskausmyrkytyksestä tai muustakaan, olipahan vaan ikävä vaiva.Empuuulle onnittelut minultakin uudesta asunnosta! :flower: Kaksiossa mahtuu kyllä (pienessäkin) ihan hyvin asumaan yhden lapsen kanssa. Me asuimme esikoisen kanssa melkein 3 vuotta 50m2 kaksiossa ennen kuin muutimme tähän nykyiseen 70m2 kolmioon, josta nyt pitäisi taas pikkuhiljaa paeta suurempaan... Kun vaan saisi aikaiseksi laittaa asunnon myyntiin jne.
Mahaa kiristää ihan tolkuttomasti, ja vauva myllertää hirmuisella energialla, kohta ratkeaa varmaan vatsanahka. Asennosta en juuri nyt osaa sanoa juuri mitään, tuntuu kuin olisi moninkerroin tuossa keskellä vatsaa. Pää tuntuu ehkä tuossa navan kohdalla, ja jalkoja ja käsiä tuntuu riittävän ihan joka puolelle. Huh.
Viime yönä näin unta että vauvan kasvot saattoi erottaa vatsanahan läpi ihan selvästi, ja vauva näytti ihan nuoremmalta tytöistämme. =) Vauva myös sitten syntyi unessa, ja synnytys oli ihan tolkuttoman helppo ja kivuton
Muistan sanoneeni että "näitähän synnyttäis vaikka joka päivä, jos tää olisi aina yhtä helppoa! Ei tarvinnut ponnistaakaan kertaakaan!" Ihan muutama yö sitten näin myös synnytysunen, silloin vauva oli ihan hirmuisen pikkuinen syntyessään, ehkä n. 10cm, ja joutui heti happikaappiin, jossa vauvasta otettiin jatkuvalla syötöllä passikuvia. Melkoista keskoshoitoa siis, heh. Ilmeisesti pää työstää nyt tulevaa synnytystä täydellä teholla, ja taitaa tulla synnytys öisin eteen vielä monta kertaa ennen varsinaista koitosta. Tosin, toissailtana meinasin kyllä oikeastikin lähteä sairaalaan näytille, kun päivän pulkkailureissu sai illalla aikaan mahtavat supistukset pitkälle aamuyöhön, miehen mukaan näytin ihan valmiilta jo. Olo oli kyllä ihan samaa luokkaa kuin kuopusta synnyttäessä sairaalan keinutuolissa istuessa. Onneksi nuo supistukset sitten kuitenkin laantuivat ja aamulla oli enää laimeampaa supistelua jäljellä. Rauhallisesti tässä nyt sitten täytyisi kuitenkin koittaa ottaa, ja taidan nyt viimeistään jättää nuo pulkkailureissut miehen hoideltaviksi. Siis itse en tietenkään pulkkamäkeä laskenut, enkä pulkkaa juuri vetänytkään, kuopusta hieman matkaa alamäkeen kotiinpäin mennessä vain, ja siinä ei juuri vetämisestä voinut puhua, pulkka meni ihan omalla painollaan eteenpäin.Vaan jospa sitä ottaisi tässä illan päätteeksi vielä kupin-pari vihreää teetä, ja sohvalle jalat ylöspäin! Mies on kummipoikamme (16v) kanssa katsomassa Avataria, siispä mulle jäi lasten nukutus tälle illalle. Ja nehän eivät siis nuku vielä...
Äkkiä siis hampaidenpesulle ja sitten lukemaan prinsessa-satua, luulen että uni tulee silmiinsä tänä iltana aika nopeasti. =) Bliss ja pikkuinen 32+4