Hurjasti on tullut tekstiä! Ja monesta aiheesta.
Ensin :hug: kaikille sitä tarvitseville!
Asumisgallup me asustellaan miehen isän mökissä maalla (korvessa) ja rempataan omaa 40-luvulla rakennettua hirsirunkoista kämppää. Se on ollut tyhjillään useita vuosia ja vaatii perusteellisen rempan. Juurikaan muuta vanhaa ei jää kun runko, joka onkin ikäisekseen hyvin säilynyt. Talossa on tilaa isollekin lapsilaumalle.
Nyt täytyy vain jaksaa arkea tiiviisti asuen kunnes uusi koti on kunnossa ja toivoa ettei tule ylimääräisiä yllätyksiä kovin paljoa.
Autona meillä on Volvo V70, jossa on tilaa koiralle, vaunuille, korokkeelle, turvaistuimelle, kaukalokin mahtuu ja kapeatakamuksinen aikuinen kuskin lisäksi. Aiomme poistattaa talven aikana airbagin apukuskin paikalta, niin saamme asentaa kaukalon etupenkille. Minun on sitten mukavampaa yksin ajella lasten kanssa kun ei tarvitse pelätä mitä esikoinen saa takapenkillä päähänsä eli saako vauva olla rauhassa.
Manteli76 ainakin VW Passatissa on meidän Volvoa paremmat tilat takapenkillä. Meillä on toisena autona Passat ja myös sukulaisilla vastaava farkkuna ja on tilava. Tosin turvaistuimen koko vaikuttaa asiaan paljon. Olemme laittaneet esikoisen turvaistuimen etuosan alle korokkeen, joka mahdollistaa istuimen hyvän asennon ilman, että etupenkkiläinen joutuu istumaan polvet suussa. Ilman sitä viritelmäkoroketta ei aikuinen mahtuisi etupenkille kunnolla tuossa Volvossa, Passatissa ei viritelmiä ole tarvittu.
Oireita ei juurikaan ole. Kunhan muistaa syödä säännöllisesti. Ongelmaksi on tullut, etten mahdu vaatteisiini! Housut eivät mene kiinni vaikka paino on pudonnut pari kiloa plussan jälkeen. Eli äitiyshousut olen kaivanut kaapin kätköistä kiltisti ja todennut, että täytynee niihin ruveta siirtymään vähitellen. Kuinkakohan aikaisin se vauvamaha todella tulee esiin tällä kertaa?!?
Tulokkaasta on kerrottu jo isovanhemille, isoisovanhemmistakin suurin osa tietää jo ja niinhän se tieto on sitten levinnyt... Olemme todenneet, että jos niin kurjasti kävisi, että km meitä kohtaisi, olisi sitä surua vaikea pitää salassa, joten samapa tuo vaikka kaikki aikuiset tietäisivät asiasta jo. Nuoremmalle väelle kerromme kun np-ultrassa on käyty.
Isovanhemmat, joista hoitoavuksi olisi, asuvat yli 100km päässä kaikki, joten aika yksin tässä ollaan siinä mielessä. Miehen isää lukuunottamatta kaikki ovat työelämässä, joten siinäkin mielessä apua on vaikea saada. Minun mummoni on ikäisekseen hyvässä vedossa ja innokas auttaja, mutta harvemmin sitä kuitenkaan 130km päässä asuvaa ikäihmistä haluaa rasittaa ja pyydellä avuiksi. Mielummin kävisi itse kyläilemässä ja ilahduttamassa.