Hei, oon lukenu kaikki ketjun kommentit tässä kuukausien aikana ja siten saanu itselle jonkinlaista vertaistukea raskauteen. Nyt vasta uskaltaudun laittamaan itse viestiä. Meillä tosiaan rankka kokemus taustalla lapsettomuuden ja hoitojen takia ja pelko menettämisestä samoin kuin alkuraskaudessa (rv 18 asti) vaivannut voimakas pahoinvointi varjostivat raskauden iloa. Ensimmäinen kunnon helpotus tuli rv 14, kun aloin tuntea liikkeet päivittäin, sitten iso helpotus tuli myös pahoinvoinnin helpotuttua niin, että joka päivä ei tarvinnut pitää päätä pöntössä. Radia ei ole, turvotusta säärissä ja se ei lähde millään laskemaan, mutta ei myöskään ole kuukausiin lisääntynyt, vaan pysynyt samana. Nyt kaikki mennyt tosi hyvin ja tuntuu, että aika kuluu liiankin nopeasti. Vatsa on hurjan kokoinen, kun oon melko lyhyt ja en ole malliltaan muutenkaan pitkäselkäinen. Nyt menossa rv 31+5 ja jo edellisellä käynnillä neuvolassa oli kohdun korkein kohta kylkiluiden alla. Eilen neuvolassa se oli vieläkin tuskaisemmin kaivettavissa! Aika napakoita harjoitussupistuksia tulee jo, kevyempinä ne alkoivat rv 17+. Mutta tosiaan lyhyitä, eivätkä tee mitään kohdun suulle, joten eivät minua haittaa, otan kyllä kaiken vastaan tämän kauan odotetun takia. Ollaan tehty tässä viimeisen kuukauden ajan isompaa remonttia ja päivät, jolloin oon päässyt lopettamaan hommat vasta alkuyöstä, ovat kyllä verottaneet ja jalat ihan ku olisivat liekeissä! Onneksi mies hieroo niitä ja muutenkin hoivaa mua. Tarvikkeet alkaa olla kasassa, vaatteet pesen kunhan saadaan remonttipölyt lopullisesti siivottua.
Eilen neuvolassa oltiin vinossa raivotarjonnassa. Mietinkin miten teillä vielä liikutaan, vai onko asento jo vakiintunut?
