Moikka!
Mulla on kirjoittaminen jäänyt ihan totaalisesti, pahoittelen, ja olen kyllä monesti miettinyt, että kirjoittaa pitäisi taas. Olen ihan pihalla kaikkien kuulumisista, kuten tuntuu että aina. Ei vain ole saanut kirjoitettua.
Meillä pojat voivat hyvin, mitä nyt oli viime vuoden lopulla korvatulehduskierrettä ym., mutta mutta... mulla itselläni ollut pahemmanlainen järkytys tässä: mies ilmoitti tapaninpäivän jälkeisenä päivänä kuin salamana kirkkaalta taivaalta, että haluaa erota musta. Talomme on hänen isänsä omistama, joten mieheni ei myöskään suostunut siihen, että jäisin tähän asumaan. Mulla onkin poikien kanssa muutto edessä tuossa kuun vaihteessa. Tässä lyhyesti tilanne, sanomattakin selvää, että tuntuu ihan hirveän epäoikeudenmukaiselta ja tyrmistyttävältä. Suhteemme ei ole vähään aikaan ollut kaikkein kukkeimmillaan, mutta ei nyt mielestäni niin kamalakaan, että IKINÄ olisin voinut odottaa tuollaista 15 vuoden jälkeen. Tästä siis edetään päivä kerrallaan, uutta asuntoa sisustellen yms. mukavaa. Tunteet ovat vaihdelleet itsesyytöksistä raivon kautta iloon kaikesta siitä, mitä mulla kuitenkin on ja mitä hyviä muutoksia elämäämme tulee. En silti vieläkään, nyt tasan kuukausi tapahtuneesta, voi käsittää, saati hyväksyä.
Aaron, 9 kk, on sellainen hymypoika, vaikka aika sylinkaipuisessa iässä onkin. Syö hienosti "mömmöjä", niin kuin olen niitä kutsunut, siis kiinteitä suomeksi. Aaron kävelee jonkin verran tukea vasten, ja aina pitäisi päästä jokaista tukea testailemaan. Välillä alkaa harmittaa, jos ei siitä noin vain alas osaakaan niiata. Nyt vasta on alkanut oma-aloitteisesti mennä istumaan. Aika paljon myös juttelee, sitä äitiä lähinnä mutta muutenkin pälpättää. Vähän vaikea tosin joskus saada sanoista selvää
Antto, 3 v, on aika tomera kaveri, joka pitää hirviöjutuista ja keksii mielellään mitä kummallisimpia tarinoita. Antto on ottanut toistaiseksi aika luontevasti tämän erotilanteemme, mutta en usko pojan ymmärtävän tosissaan sitä, että kohta ei tullakaan enää tänne vanhaan kotiin nukkumaan. Uudessa oleskellaan kyllä melkein päivittäin, koska mulla on sinne jo avain.
Ja mä haaveilen tässä nettipuljun perustamisesta! Käsitöitä myisin, niinhän ne useimmat

Uuteen kotiin järkkään oikein kunnon mahikset tehdä omia hommiani, niin ehkä se hiljaksiin siitä.
Essillä halaukset täältä :hug: Ehkä se hauva jonnekin Eeron alitajuntaan jää tai ainakin varmaan on myöhemmin mukava kysellä koirasta, joka oli teidän perheessä. Jaksamista teille surulliseen tilanteeseen.
Palataanpa myöhemmin taas, yritän...
t. Kalenteri ja pojat