***Huhtihiput 2008 Huhtikuussa***

Täällä edelleen menee hienosti. Vauva ei turhia itkeskele, valveilla ollessaan tapittaa isoilla silmillään ja näyttää hassuja ilmeitä =) sitten nukkuu ja syö... illalla mentiin 00.30 nukkuun viimeisen tankkauksen jälkeen ja herättiin seuraavan kerran 06.45 syömään, siitä vielä porkutettiin 9.30 asti. äitikin on nukkunut siis tosi hyvin =)

Oon kiinnittänyt yhteen asiaan huomiota joka liittyy hengittämiseen. Vauva vetää velillä henkeen sillai että henki vingahtaa oikein kovaa. Tätä tapahtuu hänen hereillä ollessaan ehkä kerran tai kaksi. Tänään kuitenkin vinkaisu muuttui kerran niin, ettei saanutkaan henkee vaan haukkoi hetken ja mun täytyi hänet oikein kääntää ja taputella selkään. sen jälkeen hetken pintahengitti ja jatkoi sitten normaalisti. Nyt oonki ollu täällä koko illan ihan sydän sykkyrällä, milloin tapahtuu uudestaan.. Vähän kyllä pelästyin =(

Miten siis vauvan hengitys on teillä mennyt ihan ensimmäisinä vuorokausina? onko epätasaisuutta, pintahengitystä?

Onneksi on huomenna neuvola, niin voin kysästä asiaa sieltä.

Milloinkas siellä on koettu ensimmäinen hymy? eli kauankos sitä joutuu vielä odottelemaan? tällä hetkellä ilmeet kun ovat lähinnä totisia ja tuimimia mukamas


Minä ja Tirriäinen 6vrk

 

:heart: tiistaina 8.4.2008 syntyi meille POIKA vauva

paino 3910g pituus 52cm synnytys meni hyvin ja poika on aivan uskomattoman suloinen ja rauhallisen oloinen kaveri! ei turhista itkeskele =)
vauvaelämä tuntuu siis tosi ihanalle mutta kun yksin näitä kolmea pientä päivät hoitelen ei oo ollut aikaa istahtaa koneelle vaikka on haluttanutkin.tuun myöhemmin kertoon synnytyksestä. ja onnea kaikille vauvan saaneille!! :flower: rakastava äiti ja poika 10päivää :heart:

 

Anuu kiitti muuten tuosta lapsilisä vastauksesta :hug: Tuon tiesinkin että se menee seuraavalle kuulle, mutta siis tuota en että se tulee automaattisesti.

Baby dream tsemppiä huomiseen :heart:

Ja onnea kaikille vauvan saaneille :flower: :flower:

Angel meillä myös jonkin asteisia hengitysongelmia. Välillä poika saattaa ihan sylissä ollessaan yhtäkkiä alkaa haukkomaan henkeä, noita on käynyt muutaman kerran, ihan kuin tulisi joku ilmalukko, sitten vaan poika ilmaan ja olkapäälle ja taputtelua. Itse menin ihan paniikkiin noista ensimmäisinä päivinä. Sitten toinen ongelma meillä on syödessä, poika vetää "väärään" henkeen maitoa ja taas samat kuviot, että jätkä saa taas henkeä. Lisäksi tuntuu, että maitoa jää vielä keuhkoputkeen, ainakin viime yön hengitys "rohisi" ja pojalla oli siksi varmasti (näin kuvittelen) vaikea yö, ähki ja ynisi (ei suoranaisesti itkenyt). Mutta varmasti paha olla jos henki ei kulje Itselläni pikkuvauvana ollut samoja ongelmia, ja jouduin muutaman viikon ikäisenä sairaalaan tarkkailuun, eikä muuta löytynyt kuin se yleinen (?) vika joka pikkuvauvoilla on, että mahaportti ei sulkeudu riittävän nopeasti (tai jotenkin sinne päin, korjatkaa joku fiksumpi jos tiedätte...)

elzibelzi hyvä, lisää vaan noita suunnitelmia, mäkin suunnittelin vakaasti peseväni saunan torstaina niin eiköhän synnyttämään lähdetty ke-to yönä. Kun keskiviikkona en ehtinyt enää siivota saunaan, kun kokopäivä meni leipoessa ja kämppää siivotessa

sh07 en ole asiantuntija, mutta mun mielestä sun maha näyttää ihan siltä että vauva olis jo tosi alhaalla, eiköhän se sieltä kohta putkahda :heart:

vuotaraaputin on taas askarrellut hienot vetimet miten ihmeessä olet ehtinyt, kun sulla on jo yks lapsi...kun musta tuntuu ettei tämän yhdenkään kanssa ehdi mitään :ashamed: olenkohan vähän tumpelu tuon ajankäytön kanssa

Painoasiaa mä oon ihan onnesta mykkyrällä täällä, kun paino on pudonnot niin hienosti. Toivotaan ettei tule takaisin. Mä olin niin surullinen isosta ulkomuodostani. Kiloja kertyi 22, sairaalaan jäi 10kg ja tänä aamuna vaaka näytti ettei raskauskiloja ole enää jäljellä kuin vajaat 7kg, aivan ihanaa...enkä ole vielä edes oikein päässyt liikkeelle. Enkä tosiaan ole yhtään laihduttanut, mutta vähän samoja oireita kun vuotaraaputtimella, ettei ruoka kauheasti maistu. Lakuja olen kyllä vetänyt joka päivä pussillisen.....ja eilenin puoli litraa jätskiä, joten en tiedä miksi noi kilot vaan häviää vaikka syön kuitenkin herkkuja, ja ruokaakin pakotan itseni syömään....

Nyt jätkä huutaa...pitää mennä.

Hysteerinen ja pikkumies

 

Onnea taas kaikille uusille vauvautuneille! :flower:

Katarina olipas sulla huonekaveri, ei ihme että halusit nopeasti kotiin!

Kiva kuulla, että niin monilla on paino lähtenyt hyvin laskuun. Odotan innolla, että pääsen tästä turvotuksesta - sormet ihan nakit eivätkä meinaa taipua ollenkaan, kun niveliin sattuu niin paljon... Mutta siis, synnytysoireista ei tietoakaan, aivan varmasti menee sinne toukokuulle asti :/

Viljaliina 39+1

 

Tervehdys!

Ainakin Hjördis, Mariaana ja Rakastava äiti ovat tässä sitten viime kirjoittaman ilmoitelleet lastensa syntymistä, onnea roppakaupalla :heart: :flower:

Näinhän se on, että tämä nykytilanne hiukan rajoittaa palstailua =) Tottumista olisi kyllä, vaikka kuvittelin toisen lapsen menevän rutiinilla. Kuitenkin on kaikenlaista: väsymystä, esikoisen vahtimista (vähän rajuja otteita välillä eikä voi mennä takuuseen, ettei hyökkäisi Paapaun kimppuun, jos silmä välttää) ja yleistä huolehdintaa. Suhde esikoiseen itkettää mua välillä: niin läheisiä ollaan oltu, ja nyt "joudun" katsomaan häntä pelottavana, villinä jättiläisenä, joka tuntuu vauvan suhteen uhkaavalta. Mieskin, niin kivasti kuin esikoisen kanssa touhuaakin, osaa välillä olla vaivalloinen eikä oikein ymmärrä mun hormonimyrskyjä. Voi onneksi ainakin on kevät eikä loppusyksy niin kuin Anton syntyessä! Valo saa kyllä ihmeitä aikaan, ja päivisin on jopa selväjärkisiä hetkiä.

Yöt ovat siis meillä mitä sattuu, miekkonen söisi koko ajan ja nukahtaa siihen mutta havahtuu heti, kun yritän nostaa häntä petiin. Viimeinen keino on sitten ottaa sänkyyn viereen ja siinä syöttää vielä, mutta jotenkin en haluaisi vielä näin pienen kanssa varsinaisesti nukkua, kun pelkään littaavani. Siihen hän sitten kuitenkin lopulta sammahtaa ja minä myös. Sitten pari tuntia ja uusi syöttö, sitten taas yritys saada pieni kehtoon. Varhaisaamun tunnit nukutaan paremmin kuin alkuyön. Nyt mulla vaan on se, että joudun yöllä pumppaamaan tuota maitoa. Luottavainen olen kyllä sen suhteen, että tämä tästä järjestyy, kunhan pojan päivärytmi hiukan muotoutuu.

Painosta on ollut puhetta. Kävin sairaalassa vaa'alla miekkosen syntymäpäivänä, ja silloin pudotusta oli noin 7 kg. Sairaalassa iski kuitenkin hirveä turvotus, ja kotivaaka näytti toissapäivänä, että takaisin oli tullut kaksi kiloa. Olen kiinnostuneena seurannut painon muuttumista, ja sehän soutaa ja huopaa mutta on taas laskusuuntainen: eilen miinusta viimeiseen neuvolakertaan oli 6 kg ja tänään jälleen se 7 kg. Jäljellä on siis reilut 13 kg, mutta eiköhän siitä osa ainakin ropsahda lähiviikkoina. Nälkä on kova ja imetystahti samoin. Hassua, että mulla tuli masu aikalailla tuohon eteen, ja siinä se on nytkin aika terävänä kumpuna. Kyljissä ei tunnu olevan paljonkaan ekstraa.

Maidonnousu on mulla taas ollut aivan järjetön: tursuan todellakin yli noista G-kupin liiveistäni Rinnat ovat aivan pinkeät ja kiristävät. Päälle päätteeksi totesin toissailtana, että vanha rintapumppuni on rikki. Onneksi sain heti eilen ystävältä lainaan paljon paremman, ja lisäksihän mulla on tuo esikoinen, jonka vieroittaminen ei nyt sitten olekaan, vieläkään, aivan ajankohtainen juttu :ashamed: - Paapaun ohella noista on suuri helpotus tässä täyteläisyyden tilassa. =) Pakastin täyttyy maidosta... Paapau itse on kaikeksi onneksi syönyt hyvin, ei mitään vaikeuksia imetyksen kanssa ainakaan vielä.

Poika on tosi suloinen ja on vienyt äidin sydämen - toisaalta taas mulla on ristiriitaisia tunteita, kun muistan, että esikoinen oli aika paljolti saman näköinen ja on nyt jo niin iso poika ja aivan kuin hän ei olisi koskaan ollutkaan tuollainen pikku palleroinen. Mulla on iskenyt tuoreen äidin tyypillinen halu käpertyä itseeni ja vauvaan, ja tuntuu tosi pahalta, että esikoinen jää siitä kuvasta ulos. :'( Mutta tämä muuttuu ja muotoutuu tästä, eikö vaan? (Sanokaa, että helpottaa)

Tuosta hengityshommelista vielä, muistan että etenkin esikoinen saattoi pitää välillä pieniä taukoja hengityksessään ja sitten kohta vähän kuin haukkoa henkeä, mutta ymmärsin, että se on ihan normaalia.

Isommat miehet ovat nyt puistossa ja me pienen kanssa kotona, ja nyt kun olen talossa ainoa valveilla, voisin vähän järjestellä. Kämppä mennyt takaisin kohti kaaosta...

Aurinkoista kevätpäivää,
t. Kalenteri ja Paapau, reilut 4 vrk :heart:

 

No heippa täältäkin;-)

Ja onnea kaikille vauvautuneille :flower: :hug:

Päivät menevät kuin siivillä, en ole koneelle ehtinyt kun kerran laitokselta tulon jälkeen =) Syöttämistä, seurustalua, vaipan vaihtoa ja muuten vain vauvan ihailua, siihen ne päivät tuntuvat menevän kuin itsekseen;-)

Synnytykseen sen verran, että kokemus ei ollut likikään niin paha kuin ennalta odottelin/pelkäsin. Tosiaan lauantaina lähdettiin laitokselle, oltiin siellä 23.15, supistusten väli oli tuolloin kaksi minuuttia, mutta kohdun suu täysin kiinni. Lapsivedet menivät kotona jo ennen lähtöä, eli eipä tuossa paljon ollut tehtävissä, muuta kuin odotella. Kolmen maissa yöllä sitten kohdun suu alkoi avautumaan, ja siitä laskettiin synnytys alkaneeksi. Koko ajaksi kirjautui 12.35 minuuttia, josta ponnistusvaihe oli 11 minuuttia. Lopussa kätilö sanoi, että nyt täytyy olla nopea, ja syykin selvisi hetken päästä; vauvalla oli napanuora kahteen kertaan kaulan ympärillä, oli aivan sininen ja kaamean näköinen, kun ulos tuli, virkosi siitä onneksi, kun kätilö hetken miestä herätteli, eli loppu hyvin, kaikki hyvin :hug: Sairaalassa olimme kaksi yötä, sitten lähdimme kotiin harjoittelemaan perheenä oloa.

Eilen tein oikein emämokan;
Vauva alkoi itkeä ihan hysteerisesti kolmen aikaan päivällä. Vaipat olivat kuivat, syötin, hyssyttelin, seurustelin, tein vaikka mitä, ja itku vain jatkui... Mies kun tuli kotiin illalla, vauva oli huutanut jo kolme tuntia, purettiin sitten ukolta kaikki vaatteetkin pois, ja syy löytyi; Kietaisupaidan nauha oli rispaantunut päästä, ja kaksi langanpätkää oli kietoutuneena napatyngän ympärille; ei varmasti tuntunut kivalta;-( Onneksi ei tullut mitään jälkeä, ja paidan vaihdon ja tissillä lohduttautumisen jälkeen vaavi sitten nukkuikin sikeästi yli neljä tuntia. Kaameat omantunnontuskat iskivät, kun en huomannut moista ajoissa, turhaa piinaa järjestin pienelle miehelle :'(

Painon putoamisesta ollut juttua. Miulta on nyt lähtenyt kahdeksisen kiloa, aamulla kävin hätäisesti vaaàlla, eli ihan tyytyväinen olen, olen syönyt kyllä, parina päivänä käynyt sentään edes jo koiran kanssa kävelyllä, tosin tikit vähän haittaavat, ja varmaan keho muutenkin vielä vähän rasittunut synnytyksestä.

Anu:
Olimme muuten samalla osastolla samaan aikaan, itse olin tosiaan 2A:lla huoneessa 7. sunnuntaista tiistaihin. Ihana osasto ja aivan ihanat hoitajat, jatkoivat kyllä ohjata ja opastaa, vaikka kaikesta näki, että kiirus oli heilläkin kova, öiseen aikaan varsinkin. Pelkkää positiivista sanottavaa =) :flower:

Ulos viemisestä:
Milloin olette uskaltautuneet ekan kerran? Kelit ovat melko lämpimät, Taysin hoitaja sanoi, että jos on lämmintä, tänään voisi jo vartiksi kuvitelle, oma neuvolatäti taas sanoi, että vasta joskus ensi viikolla.. Mieli tekisi kyllä jo tänään, kun täytyy totutella kuitenkin hissukseen, saisi elämän normiraiteillekin joskus, ja loppuisi tämä kotiaresti;-)

Mutta nyt jotain syömistä lämmittelemään, pieni mies nukkunee vielä hetken aikaa, äsken oltiin pitkään seurustelu- ja tissittelymoodissa;-)

Dooris ja Väinö 5pv

P.S. Valuuko muilla muuten tissit? Olen pitänyt utopistisena taruna, kun ihmiset ovat puhuneet, mutta viime yönä, kun vaippaa olin vaihtamassa Väinölle, ja Väinö kun siinä itki, molemmat tissit valuivat oikein urakalla; olin ilman liivejä, ja lattialla oli "kaamea" lammikko, kun homma saatiin valmiiksi...

 

Pitkästä aikaa ehdin taas lukaista teidän kuulumisia. Meillä harvinaisesti molemmat jätkät nukkumassa. Pienempikin vetänyt jo kolme tuntia päikkäreitä ulkona. Sais kyllä jo kohta herätä ku tissit alkaa olla jo melonin kokoiset ja kipeät... :ashamed: Mä olen ehtinyt syödä rauhassa ja aloitella hyvän matkaa viikonloppusiivouksia. Elämä alkaa siis tasoittumaan (hetkeksi).

Dooris meillä alkoi muikkusen ulkoilut viikon (tarkemmin 6pv) ikäisenä neuvolan luvalla. Terveydenhoitaja sanoi, että jos plussa-asteita niin ihan hyvin voi aloittaa. Nyt äijä tosiaan nukkuu jo yhdet tai kahdet päikkärit ulkona ilman rajoituksia. Ja hyvin nukkuukin.

Kalenteri olen huomannut tuon saman syyllisyyttä aiheuttavan tilanteen, että esikoinen jää paljon vähemmälle huomiolle ja hellyydelle vaikka yritn tietoisesti koko ajan korjata tilannetta. Uskoisin, että se johtuu hormoneista ja helpottaa, kun vauva vähän kasvaa. Meillä onneksi ei tarvitse vahtia isompaa ku ikää on jo tuo 4½ vuotta.

Ai juu tää koneelle istuminen toimii hyvänä vauvanherättäjänä. Sain ukon sisälle ja tissille ja nyt ollaan molemmat tyytyväisiä oloomme Vaipanvaihto kutsuu... Olen muuten ihan myyty kestoihin. En enää vaihtais päiväkäytössä kertsikoihin. Yöksi laitan kyllä kertakäyttöisen ku imukyky on paljon parempi niin ei tartte joka syötölle ravata vaihtamassa.

Jep, mutta tsemppiä vielä kaikille mahaa kantaville. Ei enää kauaa jäljellä tätä huhtikuuta, joten maali häämöttää :wave:

 

Onnea kaikille vauvan saaneille! :hug:

Kovin olen ollut laiska kirjoittelemaan, lueskellut olen kyllä kuulumisianne. Eilen kirjoitin hirmu tarinan ja sitten se hävis johonkin! Atk ihmelapsi! :snotty:

Noh, meillä tilanne se että tänään alkoi tulla limatulpan palasia, joten ei tässä enää kamalan kauaa mene. Esikoinen tosin syntyi vasta 5. päivänä tulpan irtoamisesta. Jospa tämä :snotty: asukki tulisi nopeammin. Muutaman päivän olen ollut tosi väsynyt ja kärttyinenkin. Yleensä niin mahdottoman vilkas vauva liikkuu nyt vähemmän. Taitaa kerätä voimia koetukseen. Jaksetaan vielä. =)

 

******* TYTTÖ SYNTYI meille keskiviikkona rv 38+4 klo 17.35 *******



ma aloitettiin käynnistys, ti jatkettiin ja ke pääsin saliin ja kalvot puhkaistiin.
5 min ponnistuksen ja nopean avautumisvaiheen jälkeen saimme ihanan tytön mitoilla 3665g ja 52cm :heart: :heart: (myöhemmin synnytys kertomusta)

toinen on niin rakas ja mies aivan onnesta sekaisin. tai tuo taitaa olla väärä sana, ei löydy sanaa kuvaamaan miehen onnea..
ja mä herkistelen tässä-


imetys vähän takkuaa tai mun tissit lähinnä huutaa armoa. muuten meillä menee hyvin. ei tikkejä, ei repeemiä.
ja koko perhe ollaan uudesta ihmeestä sekaisin..

onnellinen äiti ja ruusu suu tyttö :heart:


onnea kaikille vauvansa sillä aikaa saaneille :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:
ja odottaville tsemppiä!!!!!! :wave:

 

Mariaanalle ja Rakastavalle äidille suuret onnittelut kääröistä..

Baby Dreamille paljon tsemppiä huomiseen..

Me kärvistelijät vaan vähennytään ja vähennytään koko ajan. PikkuNöpönenkin on varmasti jo saanut vauvelin kun ei ole kirjoittanut aikoihin.. Itse asiassa just tuossa mietin, että onkohon malttamatonkin jo päässyt hommiin, mutta vieläpä kuulostit olevan yhtenä kappaleena.. On se jännä kuinka sitä voi jännittää teidän muiden puolesta ja aina miettiä että onkohan se ja se lähtenyt jo synnytyshommiin kun ei hetkeen mitään kuuluu.. Taitaapi vaan kertoa sitä ettei paljoa muuta sisältöä ole päivissä.. :ashamed:

Nyt voin aika varmana jo sanoa tunteneeni eilen ainakin yhden kunnon kipeää ottavan supistuksen.. Toivoin kyllä kovasti että olis toinenkin tullut, mutta ei.. Mies nauroikin että harvoin sitä nyt kukaan kipua haluaa tarkoituksella tuntea.. On tämä raskausaika vaan ihmeellistä..

Aurinko jälleen paistelis mukavasti ulkona.. Vois lähteä käymään kävelyllä.. Jos vaikka taas sais edes yhden kipeän supistuksen aikaiseksi sillä.. Pari päivän verran on vauveli ollut nyt aika rauhallinen ja maha toiminnut paljon paremmin kuin pitkiin aikoihin.. Maha ei ole kyllä laskenut mihinkään suuntaan, tai ainakin musta tuntuu ja näyttää ihan samalta kuin ennenkin..

Noh nyt siis pitää jotain ruveta tässä touhuamaan.. Ainakin tiski tuolla kovasti odottais että joku ne pois tiskais..

Sofku 39+3

 

Onnea taas uusille huhtikuisille ja mammoille!

Kiitos Anuuulle vastauksesta, mä sain lääkäriltä reseptillä Neoproct-voidetta joka kyllä auttoi mutta käräytti terveen ihon ympäriltä... :headwall: niin se vaan on et ku kumartaa itään niin pyllistää länteen Hain sit apteekista samaa rasvaa ku sulla, on vähän miedompaa!

Omaa napaa tai niinku kaikki kyselee, TUNTEMUKSIA... Tai niiden puutetta.
V-tutus huipussaan, veetuttaa kuin pientä oravaa. Aamulla heräsin supistuksiin ja pakki tyhjeni iloisesti kuin keväinen varpusparvi ja sen jälkeen...ei mitään. Neuvolassa aamulla tietenki sijainen ja yllätysyllätys...ei mitään. Yliaikakontrolli kyllä varattiin vaikka nyt vasta kaks päivää yli Muutenki ollaan oman kätilön kanssa puhuttu et ei tod. päästetä 12pvä yli ku poika on aika reippaan kokoinen ollut ultrissa. Rupes ottaan seki päähän ku sijainen oli sitä mieltä et automaattisesti menee sen 12pvä yli vaikka tytöt on menny 2 ja 3pvä yli...
Tai sit vaan kiukussani ymmärsin tahallani väärin.
Pieninki hokee koko ajan et vauva kotiin, vaikka äiti kyllä tekee parhaansa...

Johan helpotti kun sai paasata! Kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen, se kuuluisa odottavan aika on vaan niin pitkä näin loppumetreillä!

Doorikselle vielä tosta maidon valumisesta piti sanoa et esikoinen oli vauvana nukkumassa kun ajattelin itekseni et koskas se viimeksi on syöny niin johan ruuttas metrien päähän maito... Telepaattista imetystä! Otin muuten silloin ilmakylpyjä, enhän mä nyt sentään 24h topless-asussa kulje kotosalla vaikka mies kuinka tykkäis...! Seliseli...!

Nyt päivälevolle jos vaikka ens yönä tulis lähtö.

RouvaP ja poika 40+2

 

Kärvistelijöille lohdutukseksi, että äkkiä ne tuntemukset sitten alkavat kun ovat alkaakseen;
Itselläni ei ollut yhtään mitään tuntemuksia vielä lauantaina päivälläkään, haravoin vähän sen toivossa, että se saisi jotain aikaiseksi, ja illalla lämmitettiin sillä tarkoituksella sauna. Saunoin pitkään, vähän väliä kävin ottamassa aina niin kylmän suihkun kun hanasta tuli ja extrana aina vielä mahalle hetken aikaa, ja taas löylyihin.. Ei mennyt kun pari tuntia, niin tuli tunne, että nyt alkaa tapahtumaan Pidän peukkuja teille kaikille, ettei tarvitse nyyttiä enää kauaa odotella :hug:

 

onnea rakastava äiti ja pulttibois vauvoista :flower: :flower:

esikoisen päikkäri yritys menossa....

 

Hei vaan täältäkin!
Pikassesti koitan kirjotella kun ranteet on taas niin kipeät ettei paljon jaksa näpytellä

Aluksi suuret onneittelut kaikille vauva saaneille. Olikin taas tullut monta vauvaa viimekerran!!

Mukava kuulla että paino on lähtenyt monella lasku suuntaan. Toivoa sopii että minäkin pääsisin näistä ylimääräisistä kiloista ajallaan eroon
Täällä ei kummempaa, eilen ilalla alkoi taas ranteissa tuo kipu ja nyt siis molemmissa käsissä Ennen vaan tuo toinen käsi ollut kipeänä. Saapa nähdä miten tämän loppu ajan kanssa menee jos kauan menee yli ajalle.
Tänään kävin vähän ostelemassa vauvan tarvikkeita ja yhet toiset imetysliivit. Alkaa kaikkea jo olla vaan se tärkein puuttuu. :heart:

OIkein mukavaa viikonloppua kaikille!
-Taika ja masukki 39+4-

 

Oikein paljon ONNEA Rakastava äiti ja Pulttibois vauvoista :flower: :heart:

Neuvolassa taas pistäydyin...ei ole lapsivettä mikä valuu vaan valkovuotoa teki jonkun testin.
Mut jotai toiveita ees kun verenpaine oli vähän koholla ja pää oli taas tiistaista kiinnittyny enemmän.Ja toivoa sopii että se alakerran ronklaaminen vähän edistäisi asiaa
Mieletön mellastus on tän päivää ollu tuolla masussa et sen puoleen ei ainakaan ole rauhoittunu mahdollisen synnytyksen eellä!
Mä oon alusta asti sanonu et tää syntyy 19pvä ja edelleen kovasti uskon siihen :heart: Saas nähä miten käy

Suunniteltiin lähtee ostoksille kunhan mies tulee töistä.Täytyy ottaa kassi mukaan jos tarviikin lähtee vaikka synnyttämään kun sitten ollaan jo puolta lähempänä sairaalaa kuin mitä kotoa olis matkaa!!

Aurinkoista päivän jatkoa ja viikon loppua kaikille :wave:

Aippa3 ja poikanen 40+5

 

Jaksamisia kaikille mahansa kanssa kärvisteleville! Ja onnea vauvansa saaneille!

Kalenteri mulla kans samaa huonoa omaatuntoa esikoisen suhteen. Oon tänään ja eilen ollutkin nyt sit kaksin puistossa pojan kanssa niin et hänki sais äitiltä yksistään huomioo. Taitaa olla tarpeen, eilen se huusi mulle pahaa oloaan ekan 15 min mitä oltiin ulkona. Sit häntä piti kantaa sylissä niinku pientä ja sit helpottikin pian ja oli oma itsensä. Tänään tommosta kiukunpurkausta ei onneks enää näkynyt. Vauvaa kohtaan poika on onneksi ihanan hellä, kohdistaa siis kiukkunsa vaan äitiin. Mikä tietty on ihan oikein. Mäki oon täs itelleni vaan muistutellut että kyllä tää tästä helpottaa, toivottavasti pian.

Dooris voi ei! Mä olin huoneessa 9 eli voihan kakka ku olis tiennyt niin olis voinu tulla moikkaamaan.. Yksi vaivainen huone välissä. Ollaan saatettu törmätä ruokakärryllä...

Ulkoilusta meille sanottiin neuvolasta et viikonloppuna voi viedä (viikon iässä ), miksei jo ennemminkin? mut siis me jätetään huomiselle ku tulee sen viikon ikään.. eka puol tuntii, sit su tunti ja sen jälkeen aletaanki ulkoileen miten on tarvis.

jaahas, poika heräs, tissiä kaivataan

Anu

 

Onnea rakastavalle äidille ja pulttikselle! :flower: :flower:

Täällä aina vaan kärvistellään. Viime yönä heräsin supistuksiin ja niitä tuli taas ihan mukavasti. Mut ne loppui, niin ku aina.. Mä jatkan täällä odottelua.. Maanantaina on taas neuvola..

sh07 rv 39+1

 

Paljon onnea Pulttis, rakastava äiti :flower: :flower: :flower:

sh7 tsemppiä odotukseen, kyllä se käärö sieltä putkahtaa, ja semmoinen käärö onkin, että sitä on kannatanut odottaa.

Mulla meni eilinen päivä aivan pillittäessä. Itkin kuivumassa olleille äitiyshousuille, ultrakuville, vesipullolle... Tänään jo vähän tasaisempaa. Ensimmänen yö kotona meni hyvin. En koko sairaalassa olo aikana pystynyt nukkumaan, joten vajaassa viikossa univaje oli melkoinen. Viime yönä nukuttiinkin sellaiset 15 h... tosin välillä piti poika syöttää ja vaihtaa kuiviin. On ainakin toistaiseksi niin rauhallinen ja helppo tapaus, ettei turhia kiukuttele. Sanoivat lastenhoitajatkin ja lääkärikin poikaa rauhalliseksi lapseksi. Saas nähdä, mitä tulevaisuus tuo...... poika alkaa heräillä, pitää mennä

Mariaana ja Kunto-Paapero 7 päivää

 

Onnea kaikille vauvansa saaneille! Pari päivää ollut sellaista äksöniä etten ole paljon koneelle kerennyt. Mies siellä reissussa, äiti käymässä, shoppailua, esikoisen synttäreitä, lenkkeilyä... |O
Tänään sitten vein äitin junalle ja esikoisen lukion pääsykokeisiin ja vähän aikaa vielä pyörin kaupungilla. Sitten iskikin totaaliväsymys, hyvä kun jaksoin autolla kotiin ajaa. Parin tunnin päikkärit auttoi ja nyt taas jaksaa. Synnytyksestä ei tietoakaan. Toukokuulle mennään...

Puella ja Kompiainen 39+3

 

Paljon onnea vauvansa saaneille :flower: :flower: :flower: :flower:

Neuvolakuulumisia... Kaikki oli kunnossa ja olin jopa vähän laihtunut viikossa, hurjat 88 grammaa Mutta pientä jännitysnäytelmääkin oli tiedossa, sillä eipä meinattu saada pikkasen sydänääniä kuuluviin. Terkkari jo mietti, että toimiiko laite oikein kun ei ollut hänen omansa. Sydänäänet sitten kuitenkin rupesivat kuulumaan pienen etsinnän jälkeen, mutta aivan eri paikasta kuin aikaisemmin. Pikkanen on onnistunut ilmeisemmin heittämään nyt sitten kuperkeikkaa ja onkin perätilassa, jippii!!! :headwall: :headwall:

Pää on ollut alaspäin jo ainakin kuukauden päivät ja nyt sitten päätti vielä kääntyä, eih! Aikamoista myllerrystä tuolla masussa olikin alkuviikosta, mutta ei omasta mielestä mitään sellaista tunnetta, että olis kääntynyt ihan totaalisesti... Pikkanen taitaa olla aika ovela kääntymisissään tai erehtyi nyt totaalisesti suunnasta mistä tullaan ulos Nyt sitten taas ollaan oltu masussa rauhallisemmin pari päivää. No nyt ei auta muuta kuin odotella soittoa kätilöopistolta ultraukseen, jotta saadaan selvyys missä asennossa siellä ollaan. Eli oikein kunnon kärvistelyä vielä tiedossa. Sais nyt heittää ne toiset kuperkeikat ja kiinnittyä saman tien ja tulla uloskin :kieh:

Minä taidan tästä lähteä vielä vähän ulkoilemaan, kun mitäs tässä muutakaan voi...

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille!

Tikru77 ja pikkanen 38+2

 

onnea vauvansa saaneille :flower:

Dooris älä nyt turhia morkkistele :hug: tuollaisia tilanteita voi tulla eteen vielä monia, aina ei välttämättä sitä itkun syytäkään löydy. kauhulla muistelen sitä miten joskus meni hermot kun esikoinen itki vauvana valtavasti parin kuukauden ajan ja joskus tuli ärähdettyä sitten pienelle :ashamed: voi että se tuntui pahalta sitten kun lapsi oli rauhottunut... ja niin kovasti toivon että nyt Miska ei saisi samanlaisia itkukohtauksia, vaikka varmasti tulee itkeskelyä.

hitto mäkin oisin halunnut 2A:lle, se oli sillon 2006 niin ihana... no, onpahan nyt tullut koettua sitten tuo 3An 70-lukuhenkisyys yhteisvessoineen ja suihkuineen

mites teillä muilla muuten vauvat kakkaa? kun tuo meidän jätkä se paskoo koko ajan tuntuu ihan hassulta, siskonsa kun kakkasi hyvä jos kerran kahteen viikkoon ja tämä turauttelee jatkuvasti. tosin ei ainakaan VIELÄ mahaa väännä, toivottavasti ei ala vääntämäänkään.

ja me käytiin äkkiä kaupassa ja takaisin kun Miska oli noin 5 vrk. meidän äitiysneuvolan terkka kun on sellainen että aina kannustaa lähtemään niin pian kun voi ulos. viikon iästä on sitten ulkoiltu melkeinpä päivittäin, useimmiten poika on liinassa kun rattaissa hermostuu. ja mun on hyvä totutella liinassa tuhisevan toukan ja taaperon kanssa touhuamiseen...

 

mariaana
täällä jännityksellä odotan ensimmäistä yötä.
viimeksi olen kunnolla nukkunut su-ma välisen yön. sen jälkeen hajatunteja siellä sun täällä. eli univelka on kamala :/

paneudun huomenna tänne paremmin, on muutama sivu luettavana.

kysymys vauvan nimestä:

onko teillä ollut/onko ollut ennen synnytystä nimi jo vauvalle?
ellei niin näyttikö vauva heti joltain nimeltä?
meillä tytölle ollut pari nimiehdotusta mutta en tiedä näyttääkö tuo siltä. ihan ensimmäiseksi tuli mieleen: nuppu :saint:
mutta en oikein tykkää siitä nimestä. :/ harmi sillä tuo tuhisija on aivan nupun, ruusun sellaisen näköinen :heart:

sitten vielä kaivataan vinkkejä kehiin, miten saan pingottuneet/kuumottavat tissit normaaleiksi?
onko teillä muilla tullut oireita 3 ekan vrk:en aikana imetyksestä?
pliis, auttakaa :ashamed:

kiitos kaikille. ja iso halaus myös :hug:

 

Oikein paljon onnea kaikille vauvan saaneille, erityisesti PulttiBoisille!

Terkuin Lara83 tuolta Elovauvojen puolelta! :heart:

 

Pulttis, valtavasti onnea tyttösestä :flower: :heart: =)

Tuosta rintojen pakotuksesta, kertokaa joo ihmiset ihmeessä, jos siihen on jokin konsti... Mutta tässä mitä mulle on neuvottu, toiminut vaihtelevasti: 1) keräkaalin lehdet, kaulimella pinnasta rikotut (mulla vaan ei mahdu liiveihin edes kaalinlehtiä, joten laiskastipa olen kokeillut, ehkä kuitenkin ihan hiukan auttoivat) ja 2) pumppaaminen (mutta ei älyttömästi, ettei maidontulo siitä vain kiihdy aivan ylettömyyksiin; sen verran että helpottaa vähän). Jos vain mahdollisuus on, päälle mahtuvat ja tukevat liivit ylle. Mulla ei sellaista mahdollisuutta ole juuri tällä hetkellä, kun mikään ei mahdu päälle, hyvä että takkikaan Mulla maito rupesi isommin nousemaan sanotaan 2 vrk Paapaun syntymästä, ja siitä yksi vuorokausi eteenpäin niin selkä taipuu kumaralle noita kantaessa :headwall:

Eipä ole vielä nimeä tiedossa. Se stressaa vähän. Löytyyköhän ikinä sopivaa? Tapasin yhden äidin, jolla noin 9 kk:n ikäinen poika, ja kun kysyin nimeä, hän kertoi ja sanoi, ettei ole oikein tottunut nimeen vieläkään eikä ole mitenkään varma, että se on juuri se oikea Ehkä tuo on aika harvinaista, mutta kun ei vaan tule mitään luonnostaankaan mieleen.

Kiitoksia Mussu ja Anu kommenteista tuohon esikoisasiaan. Jännä, ettei näitä tuntemuksiaan oikein osannut ennakoida vielä odotusaikana, vaikka kyllähän mä jo silloin vähän murehdin.

Ulkoilusta sanoi yksi hoitaja mulle, että hänen puolestaan voi viedä jo, kun kerran vauva on reilusti yli kolmekiloinen (siis tässä tapauksessa yli neljäkiloinen syntymäpainoltaan). Eli suositellaan ulkoilutettavaksi vain yli kolmekiloista. Vielä on meidän Paapau saanut kuitenkin olla sisällä, koska kärryissä on vielä systeemit esikoista varten enkä ole osannut kantosysteeminkään kanssa lähteä. Tänään olisi kuitenkin tarkoitus kokeilla kengurupussia ja lähteä koko perhe pienelle kävelylle.

Kärvistelijöille: totta minunkin kohdallani, mitä Dooris sanoi, että ei välttämättä ennen synnytyksen käynnistymistä ole mitään kummempaa merkkiä. Meillä oli vielä mulle entuudestaan tuntemattomia vieraita (joille marmatin harmistustani) silloin sunnuntai-iltana, eikä sinä päivänä (muistaakseni) ollut mitään muutosta verenpaineissa, joita yritin seurailla synnytyksestä kertovan kohoamisen toivossa. Aamulla tuli vähän limaa, mutta ei ollut mitenkään ensimmäinen kerta. Eli syntyä saattaa ihan milloin vain! :hug:

Meillä molemmat pienemmät pojat nukkuvat ja iso miekkonen joko on puutavaranhakureissulla tahi askartelee hakemistaan porttia. Otin tuossa jo pienet nokoset, ehkäpä yritän nyt vielä jatkaa niitä... :wave:

 

rintojen pakotukseen voi kokeilla myös maitorahkaa. eli kylmää maitorahkaa imetyksen väliksi rinnalle ja kelmu päälle. sottaista, mutta toimii.
ja meillä on ollut nimet valmiina sekä esikoiselle (silloin oli kyllä nimi vain tytölle eikä tiedetty kumpi tulee) ja nyt pojalle jo ennen synnytystä. harva nimi on sellainen mikä vaatii tietyn ulkonäön, ainakin mun mielestä. hyvin vaikea ois kuvitella esim. Ronjaa, Peppiä tai Lumia muun näköisiksi kuin tummatukkaiseksi peikkotytöksi, punatukkaiseksi tai vaaleaksi. meillä kun nuo nimet ei ole mitenkään ulkonäköön liittyviä niin lapsetkin on sitten nimensä näköisiä

mä olen muuten Kalenteri huomannut että mulla menee hermo esikoiseen tosi helposti. täytyis vaan muistaa että toinen on vielä itekin pieni, mutta silti... :ashamed: