Meillä aikoinaan "tapeltiin" tästä samasta asiasta anoppilassa. Oltiin aika tarkkoja lasten makean (lisäaineet, sokeri) syönnistä. Ei itekään syödä makeaa ylettömiä määriä, lähinnä herkutellaain viikonloppuna päiväkahvilla jollain leivonnaisella, mehuja ja limpparia meillä ei juoda juuri ollenkaan, koska ei niihin mitään tarvetta tunneta, jätskiä syödään kesällä jne. Ei kuitenkaan nipoteta esim kylässä ja juhlissa kun makeaa on tarjolla, sitä saa syödä kohtuullisesti. 2-vuotias esikoinen oli paljon anoppilassa hoidossa kun pikkusisarus syntyi. Anoppi kehui silmät loistaen miten saa lapsen syömään ruokaa kun tarjoaa joka lusikallisen päälle hörpyn mehua. Eikä etes mitään kotimehua vaan jotain kaupun äklömakeaa tiivistemehua. Samoin oli ihan haltioissaan kun lapsi oli syöny välipalaksi 2 purkillista jogurttia, oli oikein itse pyytäny lisää jne. Noh, kotonahan se sitten kostautui kun lapsi esim vaati mehua ruuan kanssa ja heitti raivarit kun ei saanu, tai kun se mummulassa päivän aikana hankittu sokerihumala alko kotona laskee... Kerran otin lapselle mukaan päärynän, koska tiesin että anoppilassa ei ole mitään hedelmiä, että saisin etes osan tyrkytettävästä sokerimäärästä korvattua sillä päärynällä. Noh, kauheeta mussutustahan siitä seurasi. Monta kertaa kerrottiin miehen kans hänelle kuinka sekasin lapsi on kotiin tullessa kun veren sokeri alkaa laskee, ja kuinka helvettiä meillä kotona ruokailut on kun lapsi huutaa sen mehun perään. Ja yritettiin kertoo ettei se tarvii mitään ylimäärästä sokeria, vaan saa sen mitä tarvii hedelmistä, marjoista, vihanneksista, mut eipä se menny anopille jakeluun. Viimenen pisara oli, kun meiän lapsi oli samaan aikaan serkkunsa kanssa mummulassa hoidossa, ja sit tämä vanhempi serkku kertoi, et meiän lapsi ei ollu halunnu syödä suklaavanukasta oli sanonu vaan "pahaa, pahaa", mut mummu oli pakottanu syömään, ja oli se sit lopulta syöny kun ne oli kaikki yhdessä houkutellu (?¤&%#%??!!!???). Tuon jälkeen en sit enää tunteitani säästelly! Noh sillä nyt oli se vaikutus, että anoppi alko leikkiä marttyyriä ja joka kerta kun vietiin lapsi sinne alko sama virsi: " no mitä sille nyt sit voi antaa, en minä osaa tehdä sille mitään ruokaa, mulla nyt on sellasta ruokaa varattuna, voiko sitä nyt antaa" jnejne. Että näin.
Kyllä minäkin ymmärrän, että isovanhemmat haluavat helliä lastenlasta, ja helposti sortuvat ostamaan leluja ja nameja, mutta tuo on IHAN liian pitkälle mennyttä.. En pahastu siitä, vaikka lapsi saisikin mummolassa vähän herkkuja, mutta otan kyllä etukäteen selville mitä.