huh tota miestä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ......
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

......

Vieras
Joka viikonloppu tarvis ryypätä..
Tälle viikonlopulle oli perheen kesken suunniteltu tekemistä, mutta mies halus niin paljon ryyppään ja kun viime vklp lupas olla tän kuukauden selvinpäin niin sanoin ettei se käy.. Meni viikonloppu suunnitelmat pilalle ja mies mököttää.
Tulee niin paha mieli, kun meidän seura ei riitä..
 
meillä just samanlainen tilanne päällä ja sanoin äsken että haluan erota,vaikkakin odotan toista. Kesät on meillä aina vaikeimpia mutta alkaa tuntua etten jaksa enää.Mies lupasi ennen tätä raskautta että on rinnalla ja tukee,auttaa esikoisen hoidossa jos tulen raskaaksi. Ja nyt olen raskaana niin lupaukset on unohdettu!
 
Ja mua otti päähän kun miehen loman piti alkaa tänään mut lupaskin mennä huomenna vielä töihin. Kiitti sulle ap, enää ei vituta.
Mä en katselis tuollaista yhtään.
 
jotenkin loukkaa se itsekkyys...kaikessa minä minä minä.Koskaan ei ajatella mua tai perhettä. Mä en ole koskaan voinut vaan lähteä ovesta ulos ja bilettään noin vaan ja ei kyl edes kiinnostas. Tuntuu että olen umpikujassa.
 
Joka viikonloppu tarvis ryypätä..
Tälle viikonlopulle oli perheen kesken suunniteltu tekemistä, mutta mies halus niin paljon ryyppään ja kun viime vklp lupas olla tän kuukauden selvinpäin niin sanoin ettei se käy.. Meni viikonloppu suunnitelmat pilalle ja mies mököttää.
Tulee niin paha mieli, kun meidän seura ei riitä..


Meillä sama.. Eikä välttämättä aina ryyppää, mutta AINA menee naapurille tai touhuaa pajalla.. ei ikinä perheen kesken :( Tunnen itseni yh-äidiksi, jonka äsken miehelleni kerroinkin, niin silti meni naapuriin ottamaan pari kaljaa.. Mitenkähänä pitkään tätäkään enää jaksaa.
 
Huh miestä.

Mutta huh myös naisia jotka kaiken kestävät, toivoen TURHAAN että se joskus muuttuu. Siskot hei, meillä on vain yksi elämä, eihän tuhlata sitä olemalla onnettomia?!
 
Meillä sama.. Eikä välttämättä aina ryyppää, mutta AINA menee naapurille tai touhuaa pajalla.. ei ikinä perheen kesken :( Tunnen itseni yh-äidiksi, jonka äsken miehelleni kerroinkin, niin silti meni naapuriin ottamaan pari kaljaa.. Mitenkähänä pitkään tätäkään enää jaksaa.

just toi että kertoo omista tunteista ja äijä silti lähtee...voi voi...joskus olisi oikeesti parempi olla sit ilman sitä miestä.
 
[QUOTE="Tiu";23953438]Tosta sun kirjotuksesta ymmärsin, että kielsit miestä olemaan tän kuukauden selvinpäin :)[/QUOTE]

No juu näköjään :D Siis tänään olis heti menny ryyppään vaikka viime vklp lupas, ja sanoin ettei tänään sovi
 
Huh miestä.

Mutta huh myös naisia jotka kaiken kestävät, toivoen TURHAAN että se joskus muuttuu. Siskot hei, meillä on vain yksi elämä, eihän tuhlata sitä olemalla onnettomia?!

miten vaan osaa irrouttautua? olen kai jotenkin läheisriippuvainen tai pelkään että se mies muuttuu sit kun olen menettänyt sen ja menetän sen lopullisesti. :( tiedän ei mitn järkeä. Joskus olen niin loppu,olen nähnyt niin paljon ja nyt on kusetettu olo koska oli jo paljon paremmin ja siksi aloimme haaveilla toisesta,sitten matto veettiin jalkojen alta ja sama rumba alkoi uudestaan. Pettynyt,en usko että ensi yönä tulee uni,mies toispaikkakunnalla( muka töissä ) ne kerrat hän on aina juhlinut siellä.
 
[QUOTE="jonna";23953471]just toi että kertoo omista tunteista ja äijä silti lähtee...voi voi...joskus olisi oikeesti parempi olla sit ilman sitä miestä.[/QUOTE]

niimpä,paska fiilis.. mutta ei sitä vaan uskalla irrottautua :S Kuka sitä tällästä yh-äitiä enää huolis?
 
Tosiasiat pöytään. Haluatko sä oikeasti tuollasta elämää itsellesi ja lapsille? Sun vaan pitää päättää, katteletko tuollasta menoa vai et. Joskus miehellä voi silmät aueta vasta kun huomaa että tekemisillä on seuraamukset (pakkaat kamas ja lähdet, kerrot tämän tietysti ensin ja annat miehelle tilaisuuden muuttaa tapojaan). joskus ne silmät ei aukene milloinkaan.
 
niimpä,paska fiilis.. mutta ei sitä vaan uskalla irrottautua :S Kuka sitä tällästä yh-äitiä enää huolis?

olen yrittänyt ajatella että rakennan itselleni uuden elämän,ei siihen välttämättä miestä heti tarvita,en usko että edes jaksais... Mutta jossain vaiheessa se yksinäisyys on kova ja nyt tekee lasten kanssa kaikki jo yksin,mutta sitten olisi vielä enemmän yksin. Tai no omalla kohdallani olen harkinnut muuttoa sit tästä tuppukylästä. Olisi liikaa törmätä mieheen päivittäin :(
 
[QUOTE="jonna";23953575]olen yrittänyt ajatella että rakennan itselleni uuden elämän,ei siihen välttämättä miestä heti tarvita,en usko että edes jaksais... Mutta jossain vaiheessa se yksinäisyys on kova ja nyt tekee lasten kanssa kaikki jo yksin,mutta sitten olisi vielä enemmän yksin. Tai no omalla kohdallani olen harkinnut muuttoa sit tästä tuppukylästä. Olisi liikaa törmätä mieheen päivittäin :([/QUOTE]

Jaksamisia sinulle! Olet rohkea jos miehestäsi "uskallat päästää". Itsestäni siihen ei ole :( Olen pelkuri.
 
Yleisesti aiheesta;

Miksi ihmeessä miehet muuttuisivat, miksi ottaisivat tosissaan naisen puheita erosta yms, kun nainen on puhunut samaa jo ikuisuuksia ("Jos nyt lähdet ryyppäämään niin varmasti otan eron koska olen jo nyt yksinhuoltaja tässä perheessä!" jne) muttei koskaan kuitenkaan toteuta uhkauksiaan?

Jos nainen ei itsekään usko sanomaansa, miksi mies uskoisi?

Miten voi kunnioittaa ihmistä, joka puhuu yhtä ja tekee toista? Jos te ette voi kunnioittaa miehiänne jotka lupaavat mutta pettävät lupauksensa, niin luuletteko heidän kunnioittavan teitä jotka teette tismalleen samaa? En mä ainakaan kunnioita ihmistä joka puhuu yhtä ja tekee toista, joka uhkaa tai lupaa mutta mitään ei koskaan tapahdu, kunhan lämpimikseen vaan puhelee.
 
Yleisesti aiheesta;

Miksi ihmeessä miehet muuttuisivat, miksi ottaisivat tosissaan naisen puheita erosta yms, kun nainen on puhunut samaa jo ikuisuuksia ("Jos nyt lähdet ryyppäämään niin varmasti otan eron koska olen jo nyt yksinhuoltaja tässä perheessä!" jne) muttei koskaan kuitenkaan toteuta uhkauksiaan?

Jos nainen ei itsekään usko sanomaansa, miksi mies uskoisi?

Miten voi kunnioittaa ihmistä, joka puhuu yhtä ja tekee toista? Jos te ette voi kunnioittaa miehiänne jotka lupaavat mutta pettävät lupauksensa, niin luuletteko heidän kunnioittavan teitä jotka teette tismalleen samaa? En mä ainakaan kunnioita ihmistä joka puhuu yhtä ja tekee toista, joka uhkaa tai lupaa mutta mitään ei koskaan tapahdu, kunhan lämpimikseen vaan puhelee.

olet oikeassa mutta se menee siihen,mies ei lopeta "renttuiluaan" sanot että mitta on täynnä,kohta lähdet. Sanot sen siksi että mies tajuisi muuttua ja haluat pelotella mitä on se menettämässä.Lopulta käy niin että itsekäs mies tekee mitä lystää( melkein ) ja nainen kokeilee erokorttia toistamiseen,tietäen että siitä on mennyt teho. Mutta tottahan on että nainen sen eronkortin oikeesti sit lopulta vetäsee,tai näin uskoisin...oikeesti mulla on mitta paljon enemmän täynnä kuin aikoihin.
 
Ei ois kannattanu miehen kans äsken puhua. ÄRSYTTÄÄ. "mitä sitten jos perheellinen ryyppää joka viikonloppu, tekeehän muutkin niin" "meen sit huomenna kun en tänään päässy".... :(((
 
Eikä miehen mielestä vaikuta yhtään perhe-elämään jos juo yhden illan viikonlopussa.. :/
Ja mä tahtoisin toisen lapsen, eikä miehen mielestä sekään vaikuta vaikka silti jois viikonloppuisin..
 
Sama juttu täällä taas. Mies lähti vaikka oli luvannut ummet ja lammet taas..ja otin puheeksi eron tällä kertaa,olen niin täysin kyllästynyt sen lupausten pettämiseen..mies vastasi vaan että senkus lähet,mulle on ihan sama mitä sanoy,lähen joka tapauksessa..tuli tosi hyvä mieli kyllä. Huomena kaikki on hänen osaltaan taas hyvin ja perutaan sanomiset mutta mua ne kyllä kalvaa pitkään vielä ja sitä hän ei ymmärrä ollenkaan.

Mä en jaksa enää yhtään tätä elämää,miks me kidutetaan itseämme näin???
 
[QUOTE="Sama";23953837]Sama juttu täällä taas. Mies lähti vaikka oli luvannut ummet ja lammet taas..ja otin puheeksi eron tällä kertaa,olen niin täysin kyllästynyt sen lupausten pettämiseen..mies vastasi vaan että senkus lähet,mulle on ihan sama mitä sanoy,lähen joka tapauksessa..tuli tosi hyvä mieli kyllä. Huomena kaikki on hänen osaltaan taas hyvin ja perutaan sanomiset mutta mua ne kyllä kalvaa pitkään vielä ja sitä hän ei ymmärrä ollenkaan.

Mä en jaksa enää yhtään tätä elämää,miks me kidutetaan itseämme näin???[/QUOTE]

Niin samanlaista on täällä.. :( Rakastan miestä kyllä todella paljon ja haluaisin olla hänen kanssaan koko loppuelämän, mutta silti on niin vaikeaa ja stressaavaa olla yhdessä.. miten tosta oikeesti voi muuttua? :( Lapsikin murtuisi varmasti jos miehen kanssa erottaisiin..
 
no jos mies käy kerran viikossa viihteellä niin miksi se on niin kamalaa, että elämä menee??? käykää iteki välillä ja laittakaa mies hoitamaan sillä välin lapsia..
 

Yhteistyössä