Mies lähti poikien reissuun, tuli yksinäinen olo

["Yksinäinen"]

Mies lähti siis eilen poikien kanssa reissuun ja tulee huomenna takaisin, vaikka ei oo kuin pari yötä poissa niin tuli tosi yksinäinen olo. Tai enhän mä yksin ole, on mulla vajaa puolivuotias vauva ja koira täällä seurana, mutta jotenkin tuli paha mieli. Viimeiset 8kk on mennyt pääasiassa kotona ja jotenkin alkaa seinät kaatumaan päälle, kadehdin myös miestä joka pääsee noin vaan lähtemään kaverien kanssa johonkin ja mä en pääse kuin pariksi tunniksi pois omiin harrastuksiin, poika on vielä niin tississä kiinni. Kaiken lisäksi en oikein ole saanut ystäviä täältä uudelta paikkakunnalta missä on asuttu viime kesästä asti, kaverit on kaikki niin kaukana että pitäisi olla sitten yötä jos kylään lähtee ja se hankaloittaa asiaa.

Vaikka tietysti oma vauva on maailman parasta seuraa enkä missään tapauksessa kadu lapsen hankintaa, niin nyt vain tuli tällainen tunne. Tuntuu että mies ei ehkä ihan ymmärrä miltä musta tuntuu kun päivät on niin samanlaisia, hän kuitenkin käy töissä. Viikonloput on aina niin ihania, kun saadaan olla perheen kesken tai sitten lähteä kyläilemään johonkin, niin nyt sitten tulikin tällainen viikonloppu. Jos tulee tästä asiasta puhe miehen kanssa, niin hän sanoo että se nyt kuuluu tähän perhe-elämään ja että pitäisi ajatella niitä, joiden puoliso on esim. reissuhommissa. Joo, tiedän että on ihmisiä joilla asiat on huonommin mutta kai mä nyt silti saan tuntea näin?

 

[Vier]

Saat tuntea. Vauva edes osaksi pulloruokinnalle niin helpottaa ja mies voi ruokkia lasta, lähtisin joku viikonloppu pois ja mies sais hoitaa lapsen.

 

[vierasa]

Saat totta kai tuntea mitä haluat, mutta eri asia on se onko ne tunteet kannattavia. Tuleeko sulle parempi olo, jos istut koneella itkemässä kuinka yksinäistä on? Ei, sulle tulee vain huonompi olo. Joten yritä keksiä hyvät puolet huonosta tilanteesta. Nauti yksinolosta! Tee tänä viikonloppuna asioita, joita mies ei tykkää tehdä. Tai lähde yksin kyläilemään, miksi sä siihen miestä tarvit?

 

[vierass]

Tulipa aika monta juttua samassa aloituksessa, mutta elämänrytmin muuttuessa yksinäisyyden tunne on aika normaalia. Siinä et poikkea monestaan. Vauvan kanssa ei ole yksin helpop mihinkään edes lähteä.

Mutta siihen kiinnitin huomiota jutussasi, että jos miehesi todellakin vertaa teidän elämää reissuhommissa olevien isien elämään, niin sehän on ihan hänen oma, hölmö juttunsa. Ei sillä ole mitään tekemistä teidän elämänne kanssa, koska miehesi ei todellakaan ole reissuhommissa. Sinä voisit yhtä lailla todeta, että onpa hyvä kun et ole Vappu Pimiä ja raahaamaan lasta keikkaihommiin mukaan. Siis ihan yhtä hölmöä ....joten miehesi on aika palata maan pinnalle, tähän ja nyt, ja keskustella kanssasi koska on sinun akkaviikonloppusi.

Asiat eivät muutu, jos et lähde muuttamaan niitä. Voivottelu ei auta tai muuten voivottelet aina muuttuen myrkylliseksi ihmiseksi/vaimoksi/äidiksi.

 

["Nina"]

Saat toki tuntea noin, mutta jotenkin kuulostaa siltä että teet itse tilanteestasi hankalamman kuin mitä se oikeasti on. Itse olen myös sitä mieltä, että tuon ikäisen vois jo siirtää osittain pullolle.
Miksi et voisi lähteä vauvan kanssa kauemmas yökyläilemään? Itsekin lähden huomenna 4kk ikäisen vauvan kanssa muutamaksi päiväksi 400 kilometrin päähän ystävän luo ja samalla nauttimaan muista maisemista. Onko sinulla omia vanhempia tai muita läheisiä sukulaisia joiden luokse voisitte lähteä viikonlopuksi? Ja ihan totta, vauvan kanssa voi liikkua melkein minne vaan, usko pois.

 

[Minni:)]

Ymmärrän kyllä täysin. Ja ei se ole niin vaan helppoa ottaa ja lähteä yksinään vauvan kanssa jonnekin, varsinkin jos ei ole ketään tuttuja lähimailla tai autoa. Koirakin pitää ottaa huomioon. Ja joo, tollasta se on, mut kannattaa muistaa et se ei ole ikuista.

Mäkin vietän yksin viikonlopun, kun rästitöitä pitäisi saada tehtyä. Lapsi, mies ja koira maalla. Ei ole herkkua, mut yksi viikonloppu sinne tai tänne. Ei se ole koko elämä.

Jaksamisia ja kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua!

 

[viisikymppinen isoäiti]

mä oliskin varmaan ottanut vauvan ja lähtenyt jonnekin sen kanssa. ukko olis saanut mennä toisten kyydissä, jos ei oo kuin yksi auto.

 

[Oisku]

8 kk ikäinen vauva ei tarvitse tissiä parin tunnin välein. Voit ihan hyvin alkaa totuttaa lasta pullolle tai vielä mieluummin nokkamukiin. Silloin saat itsellesi aikaa.
Otat vauvan mukaan ja lähdet reippaasti tekemään jotain kivaa. Ellette asu ihan peräkylillä niin luultavasti on jotain tapahtumaa, jokin leikkipuisto tms missä tapaa muita perheitä. Varsinkin jos ilma on yhtä upea kuin täällä.

Sitten sovit kavereittesi kanssa koska näette, ilmoitat miehelle että teillä on tyttöjen viikonloppu ja lähdet menemään. Ihan yhtäläisesti sulla on oikeus mennä. Mutta jos jäät vain kotiin voivottelemaan niin toki mieli on matalalla ja ihan surkeaa.

 

["aapee"]

Vauva on siis alle puolivuotias, ei vielä 8kk, mutta tuon ajan olen ollut äippälomalla. Ja ollaan tosiaan tänäänkin lenkkeilty ja käyty ihmisten ilmoilla, ettei ole tarkoitus hautautua sisälle kun on noin kesäinen ilmakin Mutta tosiaan täytyisi varmaan vähän päivittää kaveripiiriä kun olen sen verran nuori ettei läheskään kaikilla ystävillä ole vielä vauvoja, joten ei heitä kakkavaippajutut niin kiinnosta. Mistä te löydätte niitä äitikavereita? Asutaan aika pienellä paikkakunnalla että harrastusmahdollisuudet on aika vähissä, esim. vauvauintiin oltaisi haluttu mutta sitä ei järjestetä. Olen jostain lukenut, ettei pikkuvauvojen äitien yksinäisyys niin harvinaista ole ja toki tiedostan että kyseessä on vain ohimenevä aika. Taidan vaan olla niin herkkis että joskus reagoin turhankin tunteella asioihin

 

[Lispetti]

Ihan ymmärrettävää, mutta kurjuuden maksimointi ei auta tilannetta yhtään.

Tee jotain oikein hyvää syötävää ja katso vaikka hyviä elokuvia, tai jotakin muuta mikä sinusta on kivaa.

Jos on hyvä ilma niin itse pakkaisin vauvan kamppeineen ja menisin tuonne luonnon ihmeelliseen maailmaan ja veden ääreen. Illalla katselisin Ylpeys ja ennakkoluulo tyyppisiä lehvoja. Niitä ei miehen kanssa voi katsella.

Eikä tuo tissitakiaiskausi loputtomiin kestä.

 

[Oisku]

Me käytiin aikanaan seurakunnan vauvakerhossa. Sieltä sain parhaat vauvakaverit, osan kanssa ollaan edelleen yhteydessä vaikka ne "vauvat" menevät jo kouluun. Mene rohkeasti mukaan jos teillä on jotain kerhoja, avointa päiväkotia, perhekahvilaa, puistotoimintaa tms. Kysy neuvolasta, ne osaavat kertoa tarkemmin mitä juuri siellä on tarjolla. Mä olen itse kovin ujo uusien ihmisten kanssa, silti pääsin porukkaan mukaan.