HS: Köyhällä ei varaa unelmiin

Mathias Rosenlund: "Köyhällä ei ole varaa unelmiin" - Köyhyys - Elämä - Helsingin Sanomat

Mitä mieltä artikkelista? Itse en näe tuota tilannetta köyhänä, vaan on tehty vääriä valintoja, kun jätetty vuokria maksamatta, otettu velkaa, päästetty laskuja ulosottoon... nyt ihmettelin, että irtisanouduttu kun jääty saikulle? Ihmettelen miksi tehty toinen lapsi, vaikka tilanne ollut vaikea jo muutenkin. Miksi suhtautuminen opiskeluun noin kummallinen, kun jättäydytty pois?

 

Lukiessani juttia mietin samoja asioita. Asumisestakaam ei tarvitsisi maksaa noin paljoa, mutta siinäkin tehty tietoinen valinta.

 

Te ette nyt ymmärrä sitä että kun budjetti on noin pieni niin yksikin limääräinen juttu mikä pitää maksaa heti työntää budjetin raiteeltaan ja kun rahaa ei ole yhtään ylimäräistä niin sitä ei pysty korjaamaan. Sitä voi vain yrittää kompensoida siirtämällä summa tuon laskun hävikkiin tässä kuussa ja sitten tuohon tuohon laskuun seuraavassa kuussa kun edellisen kuun rästi pitää jo maksaa yms. Sitten kun tulee joku muu pakollinen juttu niin mitäs sitten...

Sossu ei välttämättä auta. Vuokra pitäisi maksaa aina kyllä. Mutta kun tiedän miten paljon tuonikäiset lapset maksavat niin tiedän kuinka tiukilla tuo mies on. Se ei todella ole aina oma valinta olla päästämättä laskuja ulosottoon. Joskun vaan ei ole varaa.

 

Te ette nyt ymmärrä sitä että kun budjetti on noin pieni niin yksikin limääräinen juttu mikä pitää maksaa heti työntää budjetin raiteeltaan ja kun rahaa ei ole yhtään ylimäräistä niin sitä ei pysty korjaamaan. Sitä voi vain yrittää kompensoida siirtämällä summa tuon laskun hävikkiin tässä kuussa ja sitten tuohon tuohon laskuun seuraavassa kuussa kun edellisen kuun rästi pitää jo maksaa yms. Sitten kun tulee joku muu pakollinen juttu niin mitäs sitten...

Sossu ei välttämättä auta. Vuokra pitäisi maksaa aina kyllä. Mutta kun tiedän miten paljon tuonikäiset lapset maksavat niin tiedän kuinka tiukilla tuo mies on. Se ei todella ole aina oma valinta olla päästämättä laskuja ulosottoon. Joskun vaan ei ole varaa.

Lapset ovat miehellä 50/50, asunnon ei tartttis olla noin kallis ja lapset syö päivät koulussa ja vain 15 pv kuusta muuten paikalla. Jos kämppä ois 200-300 euroa halvempi niin ois mahiksia enemmälti.

 

En nyt halua lytätä koko tyyppiä ja hänen ahdinkoaan, mutta kyllä minullakin on monet huonekalut kirpparilta, jotain saatu ilmaiseksi ja lähestulkoon loput Ikeasta. Muutenkin ostan tosi paljon käytettynä enkä koe, että se on vain köyhien juttu.

 

Te ette nyt ymmärrä sitä että kun budjetti on noin pieni niin yksikin limääräinen juttu mikä pitää maksaa heti työntää budjetin raiteeltaan ja kun rahaa ei ole yhtään ylimäräistä niin sitä ei pysty korjaamaan. Sitä voi vain yrittää kompensoida siirtämällä summa tuon laskun hävikkiin tässä kuussa ja sitten tuohon tuohon laskuun seuraavassa kuussa kun edellisen kuun rästi pitää jo maksaa yms. Sitten kun tulee joku muu pakollinen juttu niin mitäs sitten...

Sossu ei välttämättä auta. Vuokra pitäisi maksaa aina kyllä. Mutta kun tiedän miten paljon tuonikäiset lapset maksavat niin tiedän kuinka tiukilla tuo mies on. Se ei todella ole aina oma valinta olla päästämättä laskuja ulosottoon. Joskun vaan ei ole varaa.

Minä olen ollut tuossa tilanteessa ja kyllä pystyy. Täytyy vain käyttää rahaa säästäväisesti eikä hankkia karenssia irtisanoutumalla.

 

Jos ei halua tinkiä esim noin kalliista asumisesta niin voivoi. Onhan se tiukkaa kun pelkkä vuokra vie suurimman osan. Onko se sauna jne aivan ehdoton? Vai ehkä silti yrittäs saada käteen enemmän tinkimällä. Ruokalaskussakin voi miettiä jne...Sitten on ne vähävaraiset joilla on jo kaikki karsittu ja sittenkään ei riitä. Ja on meilläkin huushollissa paljon saatua ja kirppis kamaa. Ei sitä tarvi ostaa kaupasta kaikkea uutena.

 

Minä olen ollut tuossa tilanteessa ja kyllä pystyy. Täytyy vain käyttää rahaa säästäväisesti eikä hankkia karenssia irtisanoutumalla.

Hän on jo siinä tilanteessa että nyt ei ole mitään väliä. Hän on antanut periksi. Hän on elänyt tilanteessa kymmeniä vuosia.

Kukaan ei pysty elämään noin tiukalla eurobudjetilla vuosia ostamatta mitään ylimääräistä (ja tässä kohtaa jopa karkkipussi on se ylimääräinen juttu mikä saa budjetin pois tolaltaan).

Te ette tiedä kuinka se vaikuttaa mieleen. Sen takia ovat masentuneitakin ja se kun ei paranna asiaa, silloin kun elämänasenne on että antaa olla... Varmasti on ihmisiä jotka on varustettu niin lujalla mielenlaadulla että eivät hanki toista lasta, eivät osta lapsilleen eivätkä itselleen yhtään mitään muuta kuin ruokaa, eivät ikinä kapinoi vaan pysyvät bubjetissaan vuosia, yms. Mutta esim musta ei olisi siihen.

 

Lapset ovat miehellä 50/50, asunnon ei tartttis olla noin kallis ja lapset syö päivät koulussa ja vain 15 pv kuusta muuten paikalla. Jos kämppä ois 200-300 euroa halvempi niin ois mahiksia enemmälti.

Aivan. Aina on sija valinnoillakin ja niiden teolla on merkitys myös ylläreiden suhteen.

 

Jos ei halua tinkiä esim noin kalliista asumisesta niin voivoi. Onhan se tiukkaa kun pelkkä vuokra vie suurimman osan. Onko se sauna jne aivan ehdoton? Vai ehkä silti yrittäs saada käteen enemmän tinkimällä. Ruokalaskussakin voi miettiä jne...Sitten on ne vähävaraiset joilla on jo kaikki karsittu ja sittenkään ei riitä. Ja on meilläkin huushollissa paljon saatua ja kirppis kamaa. Ei sitä tarvi ostaa kaupasta kaikkea uutena.

Helsinki on paikkakunta. Kolmio on miltei pakollinen kahden noin ison eri sukupuolta olevan lapsen kanssa. Saunatonta ei ehkä ollut. Ottakaan huomioon myös että luottotiedottoman ei ole varaa valita, se otetaan mikä saadaan. Asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia oikeasti mitä teksti antaa ymmärtää. Kaikkea ei voi olla ostamatta jos ei ole varaa. Joskus jotain on hankittava vaikkei rahaa siihen olisikaan, ja sehän on siten pois jostain muualta. Saati sitten kun tulee seuraava pakollinen meno...

 

Lapset ovat miehellä 50/50, asunnon ei tartttis olla noin kallis ja lapset syö päivät koulussa ja vain 15 pv kuusta muuten paikalla. Jos kämppä ois 200-300 euroa halvempi niin ois mahiksia enemmälti.

Siinä olet oikeassa että ruokamenot ovat huikeat. Mutta taas, kyseessä on mies ja emme tiedä osaako hän tehdä mitään itse. Ja niin kuin kommentoin jo niin ehkä hän ei ole saanut mitään muuta asuntoa.

 

Aivan. Aina on sija valinnoillakin ja niiden teolla on merkitys myös ylläreiden suhteen.

On totta näinkin. Mutta sanokaapa ihminen joka pystyy järkevästi ajattelemaan joka ikisen sentin vuosikymmeniä ostamatta mitään turhaa, masentuneenakin. Ihminen antaa periksi jossain vaiheessa. Vuoden pari jaksaa laskea, sitten varmasti alkaa lipsua kun kaikki alkaa olla käytetty jo kolmeen kertaan.

 

Kolmio ei todellakaan ole pakollinen. Itsekin elin 9 vuotta itseäni kuusi vuotta nuoremman pikkuveljen kanssa samassa ikkunallisessa vaatehuoneessa. Pakkoja voi tehdä itselleen, mutta ei se tarkoita, että oikeasti olisi pakko elää jollain tietyllä tavalla. Vilkaisin tuota VVO:n vapaiden kämppien tarjontaa tällä hetkellä, ois 60 neliön kaksio Vuosaaressa 768 euroa, Malmilla kolmio 887 euroa jne.

 

On totta näinkin. Mutta sanokaapa ihminen joka pystyy järkevästi ajattelemaan joka ikisen sentin vuosikymmeniä ostamatta mitään turhaa, masentuneenakin. Ihminen antaa periksi jossain vaiheessa. Vuoden pari jaksaa laskea, sitten varmasti alkaa lipsua kun kaikki alkaa olla käytetty jo kolmeen kertaan.

Tuossa tapauksessa vaimon sairastuminen on luultavasti isoin syy ja sitten myöhemmin miehen sairastuminen. Pelkkä köyhyys itsessään ei ole, moni opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella vuosikausia. Lisäksi maakunnissa on monia vuosikausia köyhyysrajalla eläviä jotka pitävät raha-asiansa hallinnassa.

 

Kolmio ei todellakaan ole pakollinen. Itsekin elin 9 vuotta itseäni kuusi vuotta nuoremman pikkuveljen kanssa samassa ikkunallisessa vaatehuoneessa. Pakkoja voi tehdä itselleen, mutta ei se tarkoita, että oikeasti olisi pakko elää jollain tietyllä tavalla. Vilkaisin tuota VVO:n vapaiden kämppien tarjontaa tällä hetkellä, ois 60 neliön kaksio Vuosaaressa 768 euroa, Malmilla kolmio 887 euroa jne.

Joo okei, ei ole pakollinen. Mutta mitäs jos se onkin ainoa vaihtoehto jonka on saanut? Varmasti kymmenen vuoden sisällä olisi saattanut saada toisenkin pienemmän asunnon mutta mitäs jo ei ole ollut varaa muuttaa, tai mitäs jos ei saakaan vuokra-apua pienempään joten lopputulos olisi plus-miinus-nolla?

 

Tuossa tapauksessa vaimon sairastuminen on luultavasti isoin syy ja sitten myöhemmin miehen sairastuminen. Pelkkä köyhyys itsessään ei ole, moni opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella vuosikausia. Lisäksi maakunnissa on monia vuosikausia köyhyysrajalla eläviä jotka pitävät raha-asiansa hallinnassa.

Olet oikeassa. Köyhällä ei ole varaa korjata tekemiään virheitä ja ne valitettavasti kumuloituvat vuosien saatossa.

 

Olet oikeassa. Köyhällä ei ole varaa korjata tekemiään virheitä ja ne valitettavasti kumuloituvat vuosien saatossa.

Tässä olet oikeassa. Mutta tuosta otsikosta olen eri mieltä, kyllä köyhällä on varaa unelmiin. Se vain vaatii enemmän ponnisteluja ja kotoa saadun mallin rikkomista.

 

Joo okei, ei ole pakollinen. Mutta mitäs jos se onkin ainoa vaihtoehto jonka on saanut? Varmasti kymmenen vuoden sisällä olisi saattanut saada toisenkin pienemmän asunnon mutta mitäs jo ei ole ollut varaa muuttaa, tai mitäs jos ei saakaan vuokra-apua pienempään joten lopputulos olisi plus-miinus-nolla?

Itse olen jakanut kämpän äitini kanssa joitain vuosia, koska ei ollut varaa vuokraan yksin lasten kanssa. Vaihtoehtoja on aina, toiset vaan houkuttelevampia kuin toiset. Köyhyys ei ole aina valinta, mutta oma asenne ja perusluonne voivat helpottaa tai vaikeuttaa sitä. Kuinka monesti iltaruokana olikaan omassa lapsuudessani pelkästään puuroa, mutta äiti laittoi kynttilät pöytään palamaan, joten kyseessä oli "kynttiläillallinen" emmekä me lapset kokeneet köyhyydessä elävämme edes, kun asiat tehtiin tällä tavoin.

 

Itse olen jakanut kämpän äitini kanssa joitain vuosia, koska ei ollut varaa vuokraan yksin lasten kanssa. Vaihtoehtoja on aina, toiset vaan houkuttelevampia kuin toiset. Köyhyys ei ole aina valinta, mutta oma asenne ja perusluonne voivat helpottaa tai vaikeuttaa sitä. Kuinka monesti iltaruokana olikaan omassa lapsuudessani pelkästään puuroa, mutta äiti laittoi kynttilät pöytään palamaan, joten kyseessä oli "kynttiläillallinen" emmekä me lapset kokeneet köyhyydessä elävämme edes, kun asiat tehtiin tällä tavoin.

Sulla oli äiti, mitäs jos ei olisi ollut? Aina ei ole vaihtoehtoa joka asiasta.

Tuo mustattu on ihan oikein. Jotkut pärjäävät paremmin kuin toiset mutta silti pitää ottaa huomioon että se neuvo mikä toimii toisella ei toimi seuraavalla. Tämänkin miehen on mahdoton nousta noilla tuloilla siitä kuopasta johon on pudonnut silloin kun vaimo oli masentunut ja hän itse oli työtön.

 

Tuossa tapauksessa vaimon sairastuminen on luultavasti isoin syy ja sitten myöhemmin miehen sairastuminen. Pelkkä köyhyys itsessään ei ole, moni opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella vuosikausia. Lisäksi maakunnissa on monia vuosikausia köyhyysrajalla eläviä jotka pitävät raha-asiansa hallinnassa.

Minä olen ollut köyhä virallisesti suurimman osan elämästäni, mutta olen tuntenut itseni köyhäksi todella harvoin. Olen myös joskus valitettavasti joutunut stressaamaan raha-asioista, ja se on aivan eri asia kuin köyhyys sinällään. Minä en usko, että tässä jutussa on loppujen lopuksi oikeasti kyse köyhyydestä, vaan jaksamisesta. Vaimo sairastui, oli rahahuolia, opiskelupaineita, lapsia, sitten mies itse sairastui.

 

Tässä olet oikeassa. Mutta tuosta otsikosta olen eri mieltä, kyllä köyhällä on varaa unelmiin. Se vain vaatii enemmän ponnisteluja ja kotoa saadun mallin rikkomista.

Aivan, minä juuri äsken kommentoin, että olen ollut virallisesti köyhä suurimman osan elämääni, mutta kyllä minulla oli aina varaa unelmiin. Pahasti uupuuneella sen sijaan ei ehkä ole voimia unelmiin.

 

Tässä olet oikeassa. Mutta tuosta otsikosta olen eri mieltä, kyllä köyhällä on varaa unelmiin. Se vain vaatii enemmän ponnisteluja ja kotoa saadun mallin rikkomista.

Ilman unelmia ihminen ei elä. Kyse on enemmänkin siitä että köyhällä ei välttämättä ole varaa kaikkien unelmien toteuttamiseen. Otsikko on luovuttaneen ihmisen suusta.

 

En mä tiedä. Joissain asioissa mä olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, mutta sitten taas mä olen myös sitä mieltä että on parempi hyväksyä elämän realiteetit eikä antaa saavuttamattomien unelmien tuhota arkea. Aivan varmasti ihminen masentuu jos haluaa esim. Hollywoodista 2 milj. kämpän eikä pysty päästämään unelmastaan irti ja tyytymään asuntoon Vuosaaressa .

 

Ilman unelmia ihminen ei elä. Kyse on enemmänkin siitä että köyhällä ei välttämättä ole varaa kaikkien unelmien toteuttamiseen. Otsikko on luovuttaneen ihmisen suusta.

Kuten esimerkiksi millaisiin unelmiin?

 

Miksi aina vedetään tuo "on se niin väärin" -kortti kaikkeen? Miksi ei kanneta mitään vastuuta omista valinnoista?

Kukaan ei pakota valitsemaan yliopistossa alaa, joka työllistää todella todella harvaa ja jossa työttömyysaste on kova. Jos sen kuitenkin valitsee, kannattaako itkeä siitä että muut opiskelijat ovat ruotsinkielisiä, ja kannattaako itkeä siitä että ala työllistää huonosti? Minä olen köyhästä perheestä, enkä ikinä olisi uskaltanut valita noin epävarmaa alaa, koska en olisi työllistynyt mihinkään.

Kuka pakottaa nostamaan opintotukia silloin kun opintosuorituksia ei tule? Yliopiston kanssa voi neuvotella yksilöllisiä ratkaisuja, voi esimerkiksi jäädä yhdeksi lukukaudeksi kirjautumatta. Perheen olisi ollut mahdollista miettiä, onko äiti sairaslomalla ja isä hoitovapaalla. Tai muita erityisjärjestelyitä.

Ja tuo viimeisin inhokkini. "Pitääkö perhesuunnitteluunkin vaikuttaa sen että on köyhä?". No PITÄÄ! Miksiköhän yleensä sanotaan, että on fiksumpaa tehdä lapset vasta opiskelujen jälkeen? No he tekivät kaksi. Tämä ei ole kiellettyä, mutta se oli oma ongelma. Kun tuosta sitten seuraa haasteita, kuten opiskeluaikoina lisääntymisestä usein seuraa, pitääkö syyttää yhteiskuntaa? Eikö voi edes miettiä, että juu, totta, ois ehkä voinut miettiä muutaman vuoden odottamista. On niitäkin joilta tuo onnistuu ja niitä joilta ei.

Ja tuo elokuvaesimerkki. Hän varmaan mielestään kertoo kuinka hyvä isä on kun antaa viimeisen kaksikymppisensä pojan leffareissuun, minusta hän on huono isä, kun häätöuhan alla, kun seuraavaan tiliin on kaksi viikkoa, ei edes yritä saada rahaa hätävarajemmaan. Joo, on kurjaa jos lapsi ei koskaan pääse leffaan, mutta voisko yrittää ensin hiukan tasapainottaa taloutta, ja siihen asti vaikka ehdottaa lapsen kaverille vuokraleffaa tai muuta hauskuutta. Ja yksittäistapauksenahan tuolla ei ole väliä, mutta jos asenne on tuollainen koko ajan, niin ei tuo rahatilanne tule ikinä mihinkään parantumaankaan. VARSINKAAN kun asenne on tuollainen "en edes yritä koska köyhiä syrjitään ja olisin nyyh halunnut akateemisen tutkinnon mutta kun en ole rantaruotsalainen kyynel".