hoitsun työasiat

[vauvakuume]

minkälaisia kokemuksia teillä on olla raskaana hoitotyössä?
kuinka jaksoitte nostella isolla mahalla =)

kiitti etukäteen =)

 

[-peukku-]

Meillä vuodeosastolla ainakin työkavereista suurin osa ymmärsi auttaa siirroissa ja nostoissa. Kahden eukon mielestä tosin se oli epäreilua, että minä sain apua kun olin raskaana, ja he eivät saaneet vaikka eivät olleet raskaana =)

Kurjimpia oli nuo ripuliepidemiat :/ MRSA:n vaikutusta selvittelin, ja perusterveellehän se ei mitään tee, eikä kuulemma sikiötä vaaranna. Sytostaatteja älä käsittele, edes siis vetokaapissa :x

Mulla kävi ikävämmät tilanteet noiden AVH-potilaiden kanssa, kun ovat joskus niin arvaamattomia. Pari kertaa meinasin saada huitaisun mahaani, ja kerran polvesta tulikin masuun katetroidessani potilasta.

Ja jalat turpoavat kiitettävästi, hoitotyössä kun niitä ei ylös nostella viideksitoista minuutiksi joka tunti, kuten ohje kuuluu

No, minä en ollut supisteluherkkä lainkaan, että niiden mukaanhan sitä nostelua pitäisi rajoitella. Mutta hyvin sujui kaikankaikkiaan

 

[tinni]

en tiä millä saralla työskentelet ... mutta itse työskentelin 03 kesänä kotipalvelussa ja tuoplloin oli viikkoja 12-25. oli tietty se himo kuuma kesä ja hikosin ku pesusieni.... mut onneks vanhat ihmiset ovat ymmärtäväisiä ja kestivät hien hajuni....

olihan kylvetykset rankkoja jos niitä osui monta yhelle päivälle.... mutta ymmärsivät sen verran olotilaani et saunotus päiviä en joutunut läpi vetämään jonka nyt kyllä myönnän et must ei olisi ollut olemaan viittä tuntia työ päivästä saunassa...

riippuu tietenkin hoidokkien "raskuudesta" nyt ytöskentelen päiväkodissa ja hyvinkin voisin kuvitella ihan loppuun asti....

tietty riippuu raskaudestakin..... toiset sujuu hyvin ja toiset ei.....

 

[pussipiru]

itse olin esikoista odottaes töissä vaikeasti vammaisten kanssa. yövuorot jätin aika alussa pois ja jäin sairaslomalle viikoilla 30 ja siitä suoraan äippälomalle. poika tulikin kk aikaisemmin sitten.. jos paikka ilman raskauttakin erittäin fyysinen niin raskaana ollessa ihan mieletöntä. aika paljon piti yksin tehdä pesuja ja muuta, mutta kun ei apua tuntunu saavan niin töistä vaan pois ajoissa niin ei tarvinnu itseensä hengiltä vetää.. :/

 

[katjuzka]

Työskentelin vuodeosastolla raskaana ollessani. Juuri ne AVH-potilaiden arvaamattomuus ja psykogeriatriset potilaat mietityttivät minua. Ongelmia ei sen suhteen tullut mutta muuten jouduin sairaslomalle. Työkavereille selvisi raskauteni, kun voin pahoin kesken aamupesujen. =) Kaikki ottivat ihanasti huomioon raskauteni ja sain apua pyytämättäni nostoissa jne. Osastonhoitaja sanoi heti ettei lääkkeiden käsittely ole minun hommaani. Juuri noista sytostaateista kannattaa varoa, mutta lisäksi on muitakin lääkkeitä joita ei saa käsitellä! En muista mikä lääke se oli, mutta joku miehillä käytetty sininen pilleri voi aiheuttaa poikasikiöllä lapsettomuutta.
Suihkuttaminen aiheutti myös ongelmia, olin heikossa kunnossa muutenkin niin kuumat ja kosteat tilat ei ollut minun juttuni.
Pahoinvoinnin takia jouduinkin jäämään itse sairaslomalle (ja sairaalahoitoon ekan kerran) jo 15 raskausviikolla.

 

[lilja -76]

Olin töissä 24. raskausviikolle asti. Työkaverini olivat todella ymmärtäväisiä, alusta asti ottivat hyvin huomioon raskauteni niin nosteluissa kuin syömään ajoissa pääsemisessäkin yms. Pelkäsin kyllä kokoajan että vauvalleni sattuu jotain, kun työpaikkani ei aina ollut niitä kaikkein rauhallisimpia. Muutaman kerran alkuraskaudesta sain lyönnin mahaani ihan yllättäen vaikka yritin tietysti kaikin tavoin välttää sellaisia tilanteita. Kerran myös altistuin röntgensäteille röntgenhoitajan virheen takia, se harmitta tietysti myös vaikka tiesin ettei tuosta yksittäisestä pienestä säteilystä vaaraa vauvalleni ollutkaan.

Huomasin muuten senkin, että pinna kiristyi raskausaikana töissä paljon nopeammin kuin yleensä, johtuiko sitten väsymyksestä vai mistä...

 

[hanna04]

Minä tein sijaisuuksia vielä rv 35 ja jaksoin ihan hyvin. Tietysti kieltäydyin raskaimmista nostoista jne. Mutta kaiketi riippuu ihan yleisestä voinnista. Mulla kun taisi olla ns. helppo raskaus, kun ei ollut pahoinvointia tai mitään muutakaan sellaista. Ite kävelin viimeseen asti väh. 2 tunnin lenkkiä koiran kanssa päivässä. mutta uskoisin, että jaksat ihan hyvin, kunhan työyhteisökin huomioi raskautesi. On ärsyttävää, jos joutuu huomauttamaan, että kun en viittis, kun oon raskaana. Mut huomioitiin ainakin ihanasti!

 

[Helmille]

Moi!
Minä tein sairaanhoitajan töitä äitiysloman alkuun asti. Minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä eli mitään nostohommia en saanut tehdä. Itse voin kuitenkin niin hyvin että raskauteni ei merkittävästi vaikeuttanut työtekoani.

 

[Mapy]

Itse olin dementia osastolla viikkoon 32 asti. Työkaverit alkoivat heti paapoa kun saivat tietää (viikolla 16) mutta tein heti selväksi että kerron kun tarvitsee alkaa varovaiseksi. Raskaus ei ole sairaus. Itselläni oli hyvä lihaskunto ja siirtotekniikka parasta mahdollista laatua (koulutuksien tulosta). En siis varonut lainkaan siirtoja mutta jouduin jäämään sairaslomalle koska asiakkaiden taluttaminen otti selän päälle. Ison mahani takia en voinut kävellä takana joten oli käveltävä kierossa. Lisäksi olin niin turvoksissa etten saanut enää kääntölakanan reunasta kiinni saatikka että olisin saanut syötettyä ilman paksunnettua lusikan vartta. Eli varmasti jokaiselle tulee joku syy miksi pitää jäädä ennen aikojaan sairaslomalle ja siitä pitää itse pitää huoli. Myöskin liika hysteria ärsyttää työkavereita. Myös jos on kroonikko osastolla eikä pysty siirtämään edes kevyitä asiakkaita niin mitä sellaisella työparilla tekee? Silloin pitää ymmärtää jäädä sairaslomalle. Raskaudesta huolimatta siis ei työt saa kaatua työparin niskaan. Mistä tietää vaikka hänkin olisi raskaana? Paras on kun aluksi tekee niinkuin ennenkin (paitsi mykky asiat ym. ovat ehdottomia) ja himmailee kun siltä alkaa tuntua. Ei siis hätävarjelun liioittelua vaan tervettä maalaisjärkeä.

 

[mami]

Paljon tosiaankin vaikuttaa se missä on töissä. Kolmatta lastani odottaessani työskentelin päiväkodissa ja loppuun asti, sillä kyseessä oli säännöllinen päivätyö ja lapset kevyitä nosteltavia/hoidettavia. Saattoi istualtaan tehdä paljon töitä ja päivälevon aikana huilata sopivasti. Työkaverit olivat ymmärtäväisiä.
Viimeisen odotuksen aikana työskentelin vaikeasti kehitysvammaisten parissa ja jäin pois töistä jo viikolla 30. Nostot ja siirrot kävivät tosi raskaiksi ja apua sai vähän. Pakkoliikkeisten, epileptisten kanssa tuli eniten ongelmia. Täytyi olla todella varovainen. Raskaaksi työn teki myös kolme vuoroa, joista onnekseni sain neuvoteltua yövuorot pois. Se tosin lisäsi työkavereiden yövuorojen määrää...
Onneksi lääkärit ymmärtävät alan raskauden ja usein eivät ota liikoja riskejä vaan kirjoittavat sairaslomaa odottaville hoitajille.
Kunhan itse muistaa pitää puolensa sekä kuunnella tarkasti vauvan ja oman kehon viestejä. Onnellista odotusta kaikille hoitsuille =)