Hoitoihin/tutkimuksiin ensikertalaisena alkuvuodesta 2011

hopeainen ymmärrän kyllä turhautumisen tosi hyvin, mut silti toivon että noi olis vaan ne ongelmat ja nyt korjaantus - ja sitä kautta myös plussa tulis eikä tarttis oottaa vuotta enää!

nyppy teillä tosiaan on jo kaikenlaista takana. silti sie olet se tämän palstan positiivari :heart: upeesti oot kyllä läpi kahlannu kaiken tuon, toivottavasti teilläkin kävis luomutärppi, kun on jo aiemmin käynyt! ja jos ei niin 30% onnistumisprosentti ivfllä on kuiteski joka kolmas...eli aika optimistinen!

tsemppiä naiset, ja ihanaa viikonloppua! :hug: tää lähtis soittaa ennustajalle jolta tuli aika varattua alkuviikosta

 

Tunturihilla Joo, ja tää eläminen odottaen tuntuu niin pitkältä.. Voihan ne oireet olla jotain muuta Pitää yrittää ens kierrossa olla extra positiivinen jos sillä sit tulis raskaaksi Ja tosiaan kuten aiemmin vissiin mainitsinkin,nämä kuvitellut oireet on mun mielestä vaan sitä että kun sitä ”kuuntelee” vähän liiankin tarkasti omaa kroppaa Tai ainaki mun tapauksessa..

Ihanaa Thaikatti! :heart: :hug: Täälläki ollaa ihan tippa linssissä.. Peukut ja varpaat tietenkin pystyssä teille!

G: Mehän ollaan vasta tutkimuksien alkuvaiheessa. Pillerit lopetettu reilu puoltoista vuotta sitten ja sen jälkeen enemmän ja vähemmän yritelty. Tällä hetkellä tiedossa ettei kilpirauhasissa ainakaan ole mitään vikaan. Mikä on ihan silkka ihme koska mulla on yks toinen sairaus joka saattaa aiheuttaa kilpirauhasten kanssa ongelmia. Ihan eka ultrassa epäiltiin että mulla ois endo, mutta kontrollissa kävi ilmi että se oliki keltarauhanen(koko oikeen munasarjan kokonen tjtn). Estradioli,lh, fsh ja proge otettu, 10.3 mennään lääkärille juttelemaan taas, seuraavaksi ois vissiin AO-tutkimus ja mahdollisesti clomit. Niin ja mies vie ens viikon alussa simppanäytteen, jos vaikka ei jäädytettäis sitä tällä kertaa .. Niin ja oon ehkä vähän kateellinen teille ketkä jo suurinpiirtein tietää missä vika/on jonkinlaiset hoidot alotettu.. Aika kieroutunutta Mutta ärsyttää tää epätietoisuus!!

Hopeainen Vielä vuos??? En nyt muista ollaanko puhuttu tästä mut oletteko miettiny yksityiselle menoa?

Nypylle :hug: Oot tosiaan kokenu kovia.. Hienoa että jaksat olla noin positiivinen ja yritteliäs..

Ja mitä omaan maailmaan kuuluu, päätin sittenkin siirtää sitä testausta. Tänään kumminkin vasta dpo 10-12 tai jotain sinnepäin? En tiiä mistä sain tänä aamuna annoksen kärsivällisyyttä, kahvista? Eilen mietin jo että kelle voin kertoa jos oon raskaana, niin varma olin siitä että tämä on SE kierto. En ole vielä antanu itseni haaveilussa mennä noin pitkälle.. Tänään taas ollaan päinvastasissa fiiliksissä, ah tätä naisena olon ihanuutta..

 

Pikapäivitystä, ennustajalle soitto oli hyvä ja huono juttu (uskoo ken tahtoo, ajattelin kokeilla kun siskolle ja tädille on oikein ennustanut) menneen tiesi ihan hyvin, nykyisyyden tosi hyvin, mut lapsia (2) tulee kuulema vasta häiden jälkeen (syksy 2012 luultavasti) no, sehän tietty on hyvä että näki niitä tulevan (sanoi että on "satavarma" siitä) mutta että vasta sitten...ja mahdollisesti hoitoja. jaaha. hyödyttikö tää nyt sit oikeesti millään tavalla!?

 

Jospa sitä koittais palstailla vähän ahkerammin vaikka täällä. Eli mukaan ilmoittautuu ekaa yrittävä 23-vuotias PCOS sairastava nainen. Yritystä nyt takana kaks vuotta ja 8.3 on ensimmäinen aika Taysiin. AVAlla todettu pco ja mies tutkittu ja hällä ei mitään vikaa löytynyt. Tällä hetkellä piinaviikot menossa, mutta aika skeptisenä oon. Mulla pco:ta aiheuttaa ylipaino ja ennen käytössä ollut Absenor lääkitys. Absenor jätettiin pois lokakuussa ja sen jälkeen kierto on huomattavasti lyhentynyt mutta ei säännöllistynyt. Ennen kierto oli 90-120 päivää ja nyt 30-40. Ovulaatiota en koskaan ole tunnistanut vaikka testitkin pitkään oli käytössä. Testit jätin pois koska niiden tekeminen ja ainaiset negat vaan stressas enemmän. Tällä hetkellä hoidan lapsettomuuttani Laihdutus, kalorilaskuri, ravintoainelaskuri, ruokapäiväkirja, laihduta netissä palvelussa painoa pudottamalla ja noin 7 kiloa onkin jo lähtenyt, mutta maaliskuusta alkaen haluisin käyttöön jotain hieman järeämpää asetta. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille

 

Voi että olette ihania :heart: :hug: :hug: :hug: Kiitos paljon..

Me ollaan kaikki tavallamme rikki ja jokaisen ongelmat on isoja, kun ne on omalla kohdalla... meillä on kuitenki toisemme, kohtalontoverit tavalla tai toisella, eikä kukaan muu meidän surua voi ymmärtää :heart: Näiden asioiden läpikäynti tekee meistä vahvempia, parempia äitejä ja täällä palstalla me näemme toivoa, että jaksaisi taas uskoa ja luottaa elämään ja toisiin ihmisiin. Olen surullinen menneestä, mutta toiveikas tulevaisuudesta, onhan se ainoa mitä minulla on jäljellä.

YouTube - Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan

Tänne mahtuu kyllä, Tervetuloa LoveStreet =)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Odotattehan täällä jos en palaa koskaan?! Täytyy lähteä kauppaan ja valmistautua romanttiseen leffailtaan Toivottavasti täällä on huomenna plussia jo tiedossa *vinkvink*

Mukavaa perjantaita ja :hug: kaikille =)
Palaan lukemaan huomenna tarkemmin, kun kaikille oli tapahtunut niin paljon....

 

Lovestreet tervetuloa

 

Lovestreet tervetuloa mukaan!Täällä sinua odottaa joukko ihanaisia naisia:heart:


Kiitos kaikille hurjasti onnitteluista ja myötäelämisestä mukana :hug: Olette ihania!!!
Täällä mennään päivä kerrallaan eteenpäin hiljaa toivoen.
Lugeista tulee ihan vähän pahaolo, mutta ei paljon.Rinnat on niin kipeet ettei mitään järkee!

Haluan toivottaa teille kaikille ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! Lisäksi teille jokaiselle arvokkaalle ja rohkealle naiselle halaus, jotta jaksaisimme jatkossakin pitää yhtä ja toivoa sitä pientä ihmettä ihan jokaiselle:heart::heart::heart:

 

Hopeainen, mikä sun TSH-arvo oli? Mulla oli 3 (0.1-4.0 on rajat) ja sen pitäs olla max 1.5 kun haluaa tulla raskaaksi.

G: Ollaan yritetty kakkosta viime kesäkuusta, tässä kuussa menin yksityiselle. Oon nyt käynyt verikokeissa kp 6 ja & 10 ja ultrassa kp 10. Kaikki näyttää ok:lta. Mies kävi sperma-analyysissä, kaikki ok, paitsi valkosoluja liian paljon, varas ajan urologille. Todennäköisesti vaan joku tulehdus, ei pitäs vaikuttaa negatiivisesti. Varmaan käyn vielä kerran ainakin tässä kierrossa ultrassa ja verikokeissa, katotaan tapahtuiko ovulaatio. Eli kysymysmerkkinä ollaan miks vauvaa ei tuu

Usko on täysin jo loppunut, en jaksa enää uskoa et raskautuisin. Meillä on ongelmana myös se, ettei mies oo mitenkään aktiivinen sängyssä. Tai aina mä teen aloitteen, eikä muakaan enää huvita, sen takia vaan teen sitä, että tulisin raskaaks. Kuulostaapa kivalta.. Koen olevani viallinen ja pettäväni kaikki, mm. isovanhemmat, jolle niin haluaisin sanoa että meille tulee kakkonen. Haluaisin 3-4 lasta kaiken kaikkiaan. Helvetin iso suru ja aukko rinnassa ja pahalta tuntuu. Varsinkin kun tunnen et toivo on ihan menetetty. Luulin että oon raskaana jo nyt maaliskuussa ja en oo varmaan enskään vuoden maaliskuussa. Mulla on tunteita laidasta laitaan, vihasta suruun ja välillä saan mielenrauhan. Nyt on ovisajat käsillä ja epätoivo nostaa taas päätään. Elämä on epäreilua.

 

miusta olis niin ihanaa olla raskaana edes kerran, edes nopeesti vaikka tulis km, tietäis edes että se on mahdollista, kun ei yhtään lasta/raskautta ole.

tarkoitus ei ole olla töykeä niille joilla lapsi/lapsia jo on, mutta meille kokonaan lapsettomille olisi niin suuri ihme saada ne kaksi viivaa testiin, ja tokihan se pikkuisen eri asia on..

 

Testit tehty ja negahan siitä tuli, oikein kaks kertaa(mites muutenkaan). Odotetaan tiistaina tätiä saapuvaksi ja ens kiertoon mukaan greippimehut, lisää ovistikkuja ja päällään seisomista. vtu. Kirjottelen töiden jälkeen sitte lisää, nyt ei vaan jaksa ja pitäs töihinkin mennä.

 

voi babies :heart: uutta kiertoa kohti, perässä tullaan. vaikka kierto jää ihanan lyhyeks (28-30) niin testi negaa myös, tosin aika aikasin testasin mutten usko ihmeisiin, ainakaan tän kierron ihmeisiin.

 

hopeainen ymmärrän mitä tarkoitat. itsekään ei ollut tarkoitus keskenmenon kokeneita loukata, mutta kun on niin kova pelko ettei edes voi välttämättä tulla raskaaksi. alkuraskauden keskenmenot on niin yleisiä, ja kemialliset että tuntuis myös helpottavalta kokea sellanen, tulis joku tae että tällä naisenrotiskon kropalla voi raskautua. on tää taas niin vaikeaa... :/

 

Voimia Babies :heart:

 

mitähän kuuluu listalla oleville hiljaiseloa pitäville?? :attn: olis hienoa saada kuulla onnistumistarinoita, mikäli sellaisia on, ja ihan noin muutenkin kuulumisia

 

annastiina79 voi ei, toivottavasti hermot helpottaa eikä miehen kanssa sen vakavampaa. joskus on hyvä jäähyillä vaikkakaan kivaa se ei ole, nimim. kokemusta on sama homma, ao-tutkimus olis varattava.

 

Keskenmenot on kyllä semmosii että että ite oisin mieluiten jättänyt välistä. Varsinki viimeisin rv.11 päättynyt tuulimuna oli aika rankka. Olin nii helkutin kipeä että jouduin soittaa itelle piipaa-kyydin. Siitä meni tosi kauan että sai koottua ittensä taas joten kuten kasaan ja vielä pitenpää että uskalsi taas uudelleen toivoa lasta. Mies parka oli kans ihan rikki. Nyt kolme vuotta kun ollaan uskallettu taas toivoa ei mitään ole tapahtunut. Toivon että joskus vielä saisin sen plussan kestään 9kk :ashamed:
Tavallaa ymmärrän että mitä te kaipaatte mut toivon koko sydämmestäni että saatais koko nais poppoo kerralla muutakin kuin plussa :heart:

Babies :hug:

Eilen pääsin varaan sen ao-tutkimuksen 2.3 ja tällä kertaa ei oo ees oma lääkäri vaan joku uus. Ärsyttävää ku muutenkin jännitän sitä tutkimusta niin hitosti, mutta ei auta ku aatella sitä kaiken tän vaivan ja kärsimyksen lopputulosta. Saadaan samalla tietää se kierronkartoituksen tulokset ja aloittaa niiden pohjalta sitten kait jo jotain ..

 

Tunturihilla En oo ikinä kokeillu ennustajaa itse, mutta uskon kyllä horoskooppeihin :ashamed: , siis niihin luonnejuttuihin.. En varmaan uskaltais soittaa, sanois kumminki että lapsia ette saa.. Mutta hei, jos se oikein ennusti ni saatte sentään lapsia Parempi myöhään kun ei millonkaan, ”enää” pari vuotta

Oon samaa mieltä toisaalta sun kanssa siitä että haluis edes kerran tietää miltä tuntuu olla raskaana, ja saada se tieto että PYSTYY raskautumaan.. Mutta en ehkä kumminkaan kestäis keskenmenoa, ensin pitkän yrittämisen jälkeen se onni joka viedään pois.. : / :hug: vielä

Tervetuloa Lovestreet! Jos saa kysyä niin ootko miten saanu pudotettua jo ton 7kg? Itseki pitäs varmaankin semmoset 10kg pudottaa

Nyppy Ja täällä taas oltiin tippa linssissä noitten sun juttujen kanssa Huomaa kyllä että täti on tulossa..

Viola30 ja Hopeainen Mulla oli ths arvo 2,4, voisko se vaikuttaa siihen etten ole raskautunu? Työterveyslääkäri kyllä sano että arvot ok, mutta mitä seki tietää.. Violalle :hug:

Kiitos kaikille teille taas kerran tuesta..:heart: Aamu oli aika tuskanen. Sain pidettyä itseni kasassa kunnes miehen yks pieni hieman tiuskaisten sanottu kommentti avasi padot. Itkin ku viimistä päivää taas. Oli erittäin mukava mennä töihin silmät turvonneena Mies vielä automatkalla tokas että pitää hankkia se lottovoitto tänään..Olis tehny mieli kirkua että en halua mitään hemmetin lottovoittoa vaan LAPSEN. Tosin lottovoittoon tuntuu olevan suuremmat mahdollisuudet..:headwall:

Koitetaan kaikki jaksaa näiden tutkimusten ja hoitojen kanssa, kyllä me vielä ne nyytit saadaan.:heart:. Odotan innolla kun meille alkaa tänne niitä plussia satelemaan, voidaan sitte perustaa odottajien puolelle oma pino

Nyt saunaan lisäämään puita ja lämmittelemään.

 

Babies negapahoittelut :hug: :heart: :hug:
Minäkin uskon horoskooppeihin, mutta pääasiassa vain kunkin merkin luonnekooppeihin, koska on tuolla niin paljon huuhaata liikkeellä Oon itse siihen jonkinverran perehtyny, nimenomaan luonne asioissa, utelias kun olen Voimia sulle Murunen :wave: Se on naisena oleminen tällasta, mut ihan varmana teilläkin se pieni nyytti joku päivä on... jostain syystä nyt vaan odotuttaa itseään. :heart:

A-ML Tsemppiä sulle.. yritä ajatella , et onpahan sitten sekin pakollinen hoidettu alta pois..

Annastiina79 ei ole miesten kans aina helppoa ei : /

Viola30 elämä ei todellakaan ole reilua, mutta näillä eväillä on jokaisen mentävä. Sinulla on yksi raskaus takana ja sydämestäni toivon, että myös toinen totetuu.. uskon niin. Voimia :hug: Hopeainen sanoi ihanasti "Muista, olet oman elämäsi päähenkilö"... ja olen samaa mieltä, et kenenkään odotuksia ole pettänyt, jokainen asettaa rimansa itse ja toivoa on vielä, usko pois :heart:

tunturihilla ymmärrän mitä tarkoitat, kun ennen itsekkin ajattelin noin... mut sitten kun tulee raskaaks ja se ei millään etene pidemmälle, herää ajatukset; miks tää ei pysy loppuun asti, mikä vikana, onko ikinä mahdollista, onko parempi ettei edes yritä, kuin aiheuttaa kuolemaa kerrasta toiseen jne.
Mitä selvännäkijöihin tulee, uskon että jotkut ihmiset on vaan niin herkkiä että vaistoavat asioita, mutta ihmisillä on omatahto, jonka mukaan tekee päätökset ja valinnat, jotka sitten taas vaikuttaa elämän kulkuun.... valitettavasti tässä lapsiasiassa ei näköjään omatahtokaan riitä

Hopeainen jos vaan mahdollista, kannatan yksityisellä käymistä ainakin sen ovulaation suhteen. Tosin toivon, et teillä onnistuis ihan luomukin, kunhan toi sun lääkitys tasapainottaa kunnolla kropan toiminnot. :hug:

Thaikatti itse olet ihana =) ja ihania raskausoireita sulla, mullakin oli jossain silloin menneisyydessä nännit niin kipeät, ettei mahallaan voinut nukkua..

Mä sain aamulla vahvimman viivan ovistestiin ikinä.. Jee Huomenna koklaan Clearbluen testiä. Maksoi muuten maltaita ja päätin, että vika kerran moisia ostan (tai mies ne kylläkin haki) Peitto on heilunut ahkerasti, joten siinä ei ole sitten ainakaan syy, kun raskaustesti kahden viikon päästä näyttää taas kerran negaa.

Mukavaa lauantaita teille! Vaikka olen poissa sivuilta, silti huomaan, et ajatukset palaa teidän luo heti kun vähän aikaa miettiä omiaan :heart:

 

ihanaa kannustustekstiä puolin ja toisin. meillä on kyllä paras tsemppiryhmä ikinä :heart:

minäkin saunaan hipsin puulöylyjen syleilyyn ja nappaan kyllä mukaan yhden sidukan myös

 

Babies, voi harmi, olen pahoillani puolestasi. Kannattaa kysyä tuosta kilppariarvosta, lapsettomuuslääkärit on eri mieltä arvoista kun normaali arvauskeskuslääkäri.

Hopeainen, mulle tuli edellisen raskauden aikana tuo vajaatoiminta ja kun synnytys oli ohi, se normalisoitui. Nyt se on taas tuolla ylärajoilla ja sain siihen lääkkeet, eli yritetään saada se siihen alle 1.5. En tarkoittanut että eläisin elämääni kenenkään odotusten mukaan, vaan tarkoitin, että olisi ihanaa sanoa isovanhemmille, että meille tulee vauva. Voin vaan kuvitella miten ihana hetki se olisi.

Tuohon en osaa kommentoida, että mitä eroa on lapsettomuudella ja sekundäärisellä lapsettomuudella. Tai siis että kumpi tuntuu pahemmalta. Sanoisin että se, kumpi kullakin on tällä hetkellä. Koen olevani tosi vaillinainen kun ei saada toista lasta. Ja myös ettei perheemme ole täysi kun on vain yksi lapsi. Vaikka olenkin hänestä maailman onnellisin.

Mä kävin eilen siellä verikokeissa (E2 ja LH) ja lääkärin piti soittaa eilen iltapäivällä tuloksista. Ei kuulunut mitään, mutta tänään hän sitten soitti ja sanoi et arvot on hyvin kohonneet, et TÄNÄÄN pitäs sekstailla. Voitteko kuvitella et mun elämä on mennyt tähän?!? Lääkäri soittaa siis lauantaina kotia ja käskee sekstailemaan.. Jo on Harmillisesti miehellä illalla menoa, sukulaisia kylässä, joten käskin miehen yöllä herättää, kun tulee kotia. Tosi paljon on ollut kipua/nippailua vasemmalla puolella, josta oviksen pitäs tapahtua (ultralla katottu). Nyt tietty toivon et pari päivää sitten aloitetut kilpirauhaslääkkeet ovat "aktivoineet" elimistöä ja ovis tapahtuisi. Tosin ovisplussaa en oo vielä saanut. Maanantaina taas verikokeisiin, katotaan miten LH käyttäytyy. Kunpa, kunpa ovis tapahtuis normaalisti ja ois tsäässejä raskautua.

 

Viola30 Mä ymmärrän hyvin tuon ajatuksen, että olisi ihana päästä kertomaan omille vanhemmille tulevasta lapsenlapsesta. Mä olen useasti ajatellut samaa ja yrityksen alkuaikoina sitä aina mietti kierron loppuvaiheilla, että jos nyt olisi tärpännyt, koska sitä kertoisi. Mietin aina seuraavaa lähestyvää perheen yhteistä juhlapäivää: isänpäivä, äitienpäivä, joulu, vanhempien syntymäpäivät, ja haikailin, että silloin voitaisiin kertoa, kun koko perhe olisi koolla.

Mullahan on sellainen tilanne, että meidän lapseme olisi ainakin tällä hetkellä molempien meidän vanhemmillemme ensimmäinen lapsenlapsi ja uskoisin, että molempien vanhemmille myös iloinen ja tärkeä asia. Sekin on tehnyt asian rankemmaksi, kun olen tavallaan surrut oman lapsen saamisen viipymisen ohella sitä, että vanhempani eivät sen vuoksi ole saaneet lapsenlapsia.

Ai niin, ja tuostakin on kokemusta, että ei aina tee mieli. Meillä oli tässä välillä pitkiäkin aikoja, jolloin lapsen saaminen ei olisi ollut edes mahdollista, koska emme taatusti harrastaneet seksiä tärppipäivien aikaan. Tai no, meidän kohdallamme aika teoreettisten tärppipäivien aikaan, kun en mä tainnut ovuloidakaan siihen aikaan. Ja musta on ihan normaalia, että joskus vaan jommalla kummalla tai molemmilla on sellaisia kausia, että seksi ei huvita ja me ollaan niitä kunnioitettu. Silloin, kun yrittää lasta, on tosin turhauttavaa, kun näitä kausia on, mutta voisin kuvitella, että ne menevät nopeammin ohi, kun hellittää hetkeksi eikä kaikesta huolimatta väkipakolla pakota itseään tai painosta kumppaniaan seksiin. Jonkinlainen irtiotto arjesta on ollut muuten meillä usein sellainen, joka katkaisee haluttomuuden kauden ja pienen lapsen vanhempina se voisi olla teillekin oikein hyvä idea jo muutenkin, jos ei ole vähään aikaan tullut kahdenkeskistä viikonloppua vietettyä poissa arkiympyröistä.

Sekundääriseen lapsettomuuteen en ensin meinannut ottaa kantaa, mutta mainitaan nyt kuitenkin: Tavallaan musta se on aivan eri tilanne, kun joku, jolla on jo lapsi(a), kertoo kärsivänsä lapsettomuudesta. Kun itse ei ole saanut sitä ensimmäistäkään, ei pysty ajattelemaan toista tai kolmatta lasta yrittävää samalle viivalle. Sitä on vaikea kuvailla, mitä tarkoitan, sillä kuitenkin itselläkin on aina ollut vahvasti ajatus, että haluan useamman kuin yhden lapsen ja varmasti kokisin perheen vähän vajavaiseksi, jos saisimme vain yhden lapsen. Tosin ehkä tämän kokemuksen myötä osaisin paremmin olla kiitollinen edes siitä yhdestä lapsesta, kun sekään ei tunnu mitenkään itsestäänselvyydeltä tässä vaiheessa. Tarkoitukseni oli kuitenkin sanoa, että tuo oli ehkä paras kuvaus aiheesta, kun sanoit, että lapsettomuudesta ja sekundaarisesta lapsettomuudesta tuntuu pahemmalta se, kumpi kullakin on tällä hetkellä. Ja se on asia, mikä musta on tärkeä ymmärtää, että vaikka jollakin on jo yksi lapsi, hän voi todellakin tuntea lapsettomuuden tuskan kovanakin. Ja toisaalta kaikki, jotka eivät onnistu ensimmäistäkään lasta saamaan, eivät siitä lannistu vaan (ehkä hiukan kärjistetysti) kohauttavat olkiaan ja toteavat, ettei heille sitten ollut tarkoitettu lasta. Lapsettomuus on kovin yksityinen ja äärimmäisen subjektiivinen tunne, joten eri ihmisten/pariskuntien tilanteita ei oikein voi vertailla keskenään.

(Kävin muokkaamassa pois hymiön, joka oli pompsahtanut tuonne keskelle tekstiä.)

 

Täällä on eletty uutta kiertoa viikon verran, ja tämän kierron päätteeksi toivon mukaan lopulta saan lähetteen tutkimuksiin.

Sen verran haluaisin kommentoida täällä käytyä keskustelua, että tulee lapsettomuus eteen sitten millaisessa tilanteessa tahansa, se ei ole varmaan yhtään helpompaa kenellekään. Minulla on yksi lapsi (13-vuotias), kaksi keskenmenoa ja nyt olen virallistenkin määritelmien mukaan lapseton (sekundaarisesti). Koska minulla on lapsi, tiedän mitä menetän, jos en koskaan saa lisää lapsia. Se tuntuu tosi surulliselta. Ja keskenmenojen aiheuttamaa surua en todellakaan toivoisi kenellekään, koska ne eivät takaa onnistunutta raskautta kuitenkaan. Alkuraskaus ei edes ole kovin onnellista aikaa, koska pelko värittää sitä niin vahvasti. Enkä koskaan enää tässä elämässä tule iloitsemaan täysillä plussasta raskaustestissä, vaikka sen vielä saisinkin. Koska se ei merkitse vielä yhtään mitään.

Tsemppiä kaikille, uusille tervetuloa!

 

Heissan!

Saakos liittyä seuraanne? Aloitin the esikoisesta haaveilevissa, siirtyen jo pidempään yrittäneiden höpinöihin ja nyt olisi varmaankin aika tulla tänne.
Meillä yritystä joulukuusta 2008 saakka. Ei olla käyty tutkimuksissa eikä nyt ihan vielä olla menossakaan. Kai sitä joku pieni toivonkipinä jossain on vaikkei kaikkien näiden pettymysten jälkeen uskoisikaan.

 

Miipeli tervetuloa!

tyhmät piinapäivät taas, (dpo 7-9 menossa) ja minä tyhmä taas toivon :ashamed:

 

Miipeli tervetuloa!!

tunturihilla Kerro toki onko sulla jo jotain oirehdintaa? Oi alko itteekin ihan jännittää sun puolesta. Toivon että toiveesi kuullaa ja saat testiin +
Kerrohan vielä millon testailet? Joskus ens viikolla jo kenties?