Siitä kun jätin ehkäisyn (ehkäisyrengas) pois, kierrot tuntuivat jatkuvan kohtaisen tasaisina kaksi kiertoa ja kolmas olikin sitten noin 50pv. (Jolloin tietysti testailin moneen kertaan ja toivoin olevani raskaana.) Sen jälkeen taas pari kiertoa 30-35pv ja sitten taas 50-60 -päivän kierto. (Ja taas toivoi raskauden mahdollisuutta, vaikka ei enää yhtä optimistisena kuin edellisellä kerralla.) Ja hissukseen se menikin siihen, että ei ollut pariakaan lyhyempää kiertoa välissä vaan menkkakierrot olivat 50-70 pv. Jossain välissä lakkasin laskemasta, kun en ollut oikeastaan valmis menemään hoitoihin ja oli todella kuluttavaa laskea kiertoja ja miettiä raskautumisen mahdollisuutta, kun ei uskonut siihen enää. Meillä meni itse asiassa varmaankin vuosi välissä niin, että oltiin kyllä ilman ehkäisyä, mutta pistin yrityksen taka-alalle mielessä ihan vain suojellakseni itseäni.Miten pitkiä ne sun kierrot ennen oli? kuulostaa nimittäin tosi tutulta. Mun kierrot on osan vuotta 29-31 ja välillä sen 35-37 (tosi harvoin ollu jopa n.kp52). Nyt kun todettiin lievänä toi PCOS, se selittää tosi paljon. Mulle lääkäri nimenomaan sanoi, et kun kierto tuon kp29-31, ovulaatio mitä todennäköisemmin tapahtuu. Toivottavasti sullakin näin... että ei muuta ku pitäkää yritystä yllä
Vuoden yrittämisen jälkeen kävin gynellä, joka totesi, että munasarjat ovat hiukan suurentuneet, joka viittaa monirakkulaisuuteen. Sain silloinkin reseptin Teroluteille kierron tasaamiseksi, mutta se jäi käyttämättä, kun tahdoin uskoa luomuraskauteen. Gynekäynnin jälkeen siis oli se vuoden hiljaiselo yrittämisen kanssa. Ja viime syksynä vähitellen tuli sellainen olo, että ei pitää tehdä jotain asialle, kun aloin olla siinä pisteessä, että vauvauutiset tutuilta olivat turhan rankkoja ja asia pyöri muutenkin koko ajan mielessä.
Niin ja nyt - uskoakseni akupunktion ansiosta - kierrot ovat koko lailla 28-29pv mutta tuhruttelu alkaa jo 4-5 päivää ennen kuin menkat oikeasti kunnolla alkavat. Ja ekalla kertaa kun tuota tuhruttelua tuli edellisiä menkkoja edeltävien menkkojen aikaan, olin tietysti taas riemuissani, että kyseessä on varmasti kiinnittymisvuoto... Sehän tässä rankinta onkin, kun välillä tuntuu, että on päättymättömällä mielen vuoristoratakyydillä.