Heipä hei :wave:
Mä niin allekirjoitan kans nuo epätoivon ja pelon tuntemukset... se vyöryy välillä ku hyökyaalto varoittamatta ja hukuttaa alleen. Toisinaan sitten ajattelee, että eihän tässä ole mitään hätää; päivä kerrallaan ja otetaan mitä vastaan tulee. Nyt on taas vaihteeks hyvä päivä, ovis on ohi ja tietää, ettei mitään enää ole tehtävissä (niin ku muka muuten olis)
Tillulle kärsivällisyyttä ja tsemppiä inssin odotukseen ja itse inssiin. Ihan varmasti ajatuksissa risteilee ties mitä. Mä olen kans viime aikoina surffaillu netissä ja miettiny niitä muita vaihtoehtoja, ei oo pienen ihmisen elämä helppoa, mut kyllä me jaksetaan, eikös joo? Suomalaisella sisulla päivä kerrallaan ja jaksaen uskoa huomiseen :hug: Helppoa se ei tosiaan ole, mut kyllähän sen perskuleen onnen on osuttava joskus meidänkin kohdalle... tavalla tai toisella
Rowan viikko on lyhyt jakso meikeläisten aikajanassa, ei muuta ku porskutat etiäpäin
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sinullekkin odotteluun ja tulevaan hoitoon :hug:
Onkos
Pinkulla millasia tuntemuksia? Onko sulla nyt luget menossa? Leppoisia piinapäiviä :flower:
Lumileopardi toi on niin totta, että kierron lopussa usein ajatukset karkailee tahtomattaanki kaikenlaiseen haaveiluun, varsinki jos täti myöhässä. Ite
yritän nykyään kieltää täysin tuollaset ajatukset, ettei tipahtais niin korkeelta... helpommin sanottu ku tehty
Kuulostaa hyvältä sotasuunnitelmalta
se tuo edes vähän tiettyä mielenrauhaa, kun on jonniinlainen suunnitelma niistä asioista, joihin
voi vaikuttaa. Jaksuja :hug: (meillä 4vkoa lähetteestä kirje ja suunnittelukäynti n.2,5kk lähetteestä).
Violalle vielä :hug: tsemppiä ultraan, käy sit kertoon kuulumisia.
Syksyisiä plussapuhureita
+++++++++++