Helvata, kun TAAS kaikki tekstit pyyhkiytyi pois!!!!
Pinkku, mulla oli muistaakseni kans, ellen ihan väärin muista.
Tänne onkin tullut uusia (valitettavasti), tervetuloa! Musta tuntuu niin epärealistiselta kirjoitella tuonne toiselle puolelle, en vieläkään uskalla luottaa, et kaikki menee hyvin loppuun asti ja toinen lapsi sieltä syliin saadaan. Mä olen jo käynyt kolmessa ultrassa (ja tänään neljäs). Rv 5+3 kävin tarkistuttaa et onko alkio oikeassa paikassa, rv 7+0 pääsin ultraan km takia ja rv 8+4 siksi, koska tuossa edellisessä ultrassa alkio mitattiin viikon pienemmäksi mitä menkkojen perusteella. Ja tiesin milloin ovulaatio on tasan tarkkaan tapahtunut (ultran ja kipujen takia), joten LA on aika varmasti 5.3. Np-ultran varasin parin viikon päähän rv 11+3, sitten oon ajatellut itteni aloittaa iloitsemisen, jos siellä on kaikki ok. Vaikka en tiiä tuleeko se ilo sittenkään. Kyllä se vuoden pakkomielteinen yritys on jättänyt jälkensä. Jotenkin tuntuu kuuluvansa ihan eri porukkaan kuin ne, joilla heti onnistuu. On saanut (joutunut??) kohtamaan niin paljon pettymyksiä, etten pääse enää normaalille tasolle takaisin, vaan kuljen vähän alamaissa tän raskauden suhteen. Tosi kurjaa et se vaikuttaa näin, mutta ei mahda mitään.
Enkä halua tänne teille ees kirjoittaa näitä kliseitä "toivottavasti pääsette myös plussajunaan mukaan", koska mitään junia ei ole ja sitä paitsi mikään toivominen ei tässä auta. No, tulipa vähän nega teksti taas, mutta näillä mennään.
Jaksamista kaikille, lueskelen aktiivisesti teidän kuulumisia.
Viola ja "kai siellä jokin on" rv 9+3