Hoitoihin/tutkimuksiin ensikertalaisena alkuvuodesta 2011

Ihan pakko kiireen keskellä tulla kommentoimaan, kun missasin Thaikatin viestin tuossa aiemmin : /

Thaikatti Siis aivan Mahtavaa! Upeaa! Paljon, paljon Onnea, oikein sylin täydeltä ja enemmänkin :hug: :flower: :heart: =) meidän ikioma eka plussaaja =) toivottavasti viihdyt täällä meidän seurana edelleen, vaikka tuonne plussapuolelle varmasti haluat siirtyäkkin... minua ainakin kiinnostaa kuulla miten teillä menee. Voi että ihanaa

tunturihilla kissat on kyllä kans ihania :heart: ehkä vähän "helpompia" ku koirat, sillai itsenäisempiä ehkä..
Miehen kans vaan puhuttu tuosta koirasta, kun itsellä huoli miten menee, jos vauva taloon saadaan. Tietyllä tapaa ehkä olis helpompaa, jos ensin tulee vauva ja sitten koira.. mut näillähän sitä mennään ja katsotaan kuin käy. Kyllä tuo mun tyttö on ollu niin iso tuki ja lohtu tässäkin lapsettomuusasiassa ja monet itkut on sen turkkiin itketty...

Babies ovisplussia sinne +++++ opcorn:
Se väsymyshän voi tietää vaik sitä, että hormonit kohdillaan... eli kohoamassa oikein kunnolla tässä kierrossa.

 

Paska fiilis. Ystäväni, nykyään hyvinkin entinen sellainen oli tänään saanu pojan. Enkä minä osaa muutaku itkeä. 4kk yritystä ja pam, se oli siinä. Ne ei edes halunnu lapsia ennenku itse aloin puhumaan meidän suunnitelmista ja siitä miten ihanaa olis saada pieni. Ja kappas kummaa oli sielläki ykskaks vauvakuume. Sitä vaan miettii että miks kaikki muut?Mitä pahaa me ollaan tehty ettei meille voida suoda sitä onnea?? Miksimiksimiksi? Kuka tietää.

 

Voi Babies :hug: Voimia ja jaksamista.. :heart: lisäksi vielä lämmin virtuaali :hug:
Tää maailma on niin epäreilu paikka

 

Babies :hug: tiedän niiiin mistä puhut. ketut noille, myö tytöthän plussataan, vaikka myöhään niin kuiteskin!!

 

Kiitos kovasti :hug: :heart: Ootte ihania.. Jotenkin sen lapsen syntymä teki vaan kaiken niin paljon konkreettisemmaksi.. Ja oma matka tuntuu niiiiiin h*lvetin pitkältä ennenku saa sen nyytin syliin. Mut onneksi olo tuli vähän paremmaksi kun suljin fb:n ja tein ruokaa hulluna

 

thaikatti onnea roppa kaupalla :heart: oon niin onnellinen sun puolestas :hug:

Babies Voimia sulle sinne :hug: Tulee ite mietittyä samaa. Kyllä noi kavereiden hupsista ollaan raskaana uutiset aina kirvelee.. :| Eiköhän se meidänkin vuoro joskus tule saada vaikka ei se aina siltä tunnukkaan.

Kiitti tytöt kannustuksesta. Odottelen nyt suht positiivisin mielin sitä aikaa hysteroskopiaan. Kevät tekee tuloaan ja sehän tietää mun kohdalla myöskin pyöräily kauden alkua. Pitäs vaan kaivella varastosta pyöräily kamppeet ja viiä pyörä keväthuoltoon. Karppailukin on jo tuottanut tulosta -5kg!

 

^ Hyvä ruoka, parempi mieli

 

A-ML Onnea hienosta painon pudotuksesta =) Mullakin kevyempi olo ja turvotus laskenut, ei niin tukeva ja "pöhö" olo enää, mut vaakalle en vielä ole uskaltautunu
Mustakin pyöräily on kivaa, ostin viime kesänä uuden hienon pyörän, sillä on mukava päästellä tukka putkella

Mua ärsyttää, kun yks tuttu on saanut molemmat lapsensa niin, että on miehelleen sanonut käyttävänsä ehkäisyä ja sai sit lapset lyhyellä ikä erolla. Mies polonen ei tiedä mitään. Kyseinen tuttu ei tiedä mun asioista mitään, mut sanoi vain kerran toisesta ystävästään hyvin halveksien, että ei kai se mulle kuulu, jos ei se lapsia saa... kun tää kyseinen ystävä oli ivf- hoidoissa ollut ja kieltäytynyt kyläilykutsusta, kun tää oli raskaana. Ymmärrän tota ystävää kyllä paremmin kuin hyvin! *Muoks siis kutsusta kieltäytynyttä ystävää ymmärrän, onpas sekava selostus

 

Thaikatti: Onnea onnea onnea onnea!!! aivan mielettömän ihanaa!!! :hug: :kiss: toivottavasti kirjoittelet edelleen kuulumisiasi. :wave:

Babies: samaa monesti miettinyt, että MINKÄ HELKKARIN TAKIA tää elämä voi välillä olla niin epäreilua.. juuri puhuin puhelimessa erään ystäväni kanssa, jotka myös miettivät syksyllä hoitoihin hakeutumista kun toista lasta ei ollut puolen vuoden yrityksen jälkeen kuulunut. Noh, nyt hän on raskaana, viikolla 20 ja toisteli vaan puhelimessa kuinka ihanaa oli kun ei tarvinnut hakeutua mihinkään keinotekoisiin hoitoihin. Minä sitten kuuntelin itku silmässä ja mietin, että kello rupeaa olemaan sen verran, että olisi seuraavan piikityksen aika.. Tämmöistä tää on.

Nyppy: mulla oli clomien aikana yks ultra, eli kuurin jälkeen katottiin mikä oli ollut vaikutus. Toivottavasti sulla sujuu ihan ok ja niitä hartaasti toivottuja tuloksia tulee kans!

Toi Thaikatin plussa on kyllä ihan superuutinen, nyt vaan lisää samanlaisia uutisia leidit!!

 

isla miusta tuo on niin törkeää, sanoa että ei tartte "keinotekoisiin" hoitoihin lähteä... meilläkin kyllä luomuillaan pitkälti, luomuruokaa ja viherpiiperrystä tää arki, ja kai sitä joskus ajatteli että ei koskaan mitään hoitoja. mutta. kun se lapsettomuus kolahtaa omalle kohdalle, niin siinä menee maailma aikalailla sekaisin. pitää alkaa miettiä omaa moraalia ja arvomaailmaa ja vaikka mitä. nyt sitä tekis mitä vaan omasta luonnonmukasesta elämisestä huolimatta. suurimmat tsempitykset siulle, koita olla välittämättä tollasista kommenteista!! :heart:

huomaan miettiväni yllättävän usein että eihän miulla ole sama tilanne kun teillä "oikeesti" lapsettomilla, että eihän myö olla tätä kauan nyhvätty, kyllähän tää tästä... en tosiaan tarkoita että olisitte jotenkin "huonommassa" asemassa ja meillä olis paremmat tsäänssit raskauteen, en siis tosiaan. jotenkin vaan vähättelen tätä meidän tilannetta, oliskohan se niin että aivot koittaa sulkea pois tätä asiaa. ei haluais sanoa ääneen ja uskoa: tahaton lapsettomuus on kohdannut meitä. se ei enää ole vaan joku naistenlehden ohimennen luettu juttu, joka on aika kurja mutta kuitenkin kaukainen.
on niin vaikea myöntää että LAPSETTOMUUS on nyt jokapäivä meidän vieraana, osa meitä, eikä sitä oikein jaksa uskoa. kai sitä siksi ajattelee jotenkin vaistomaisesti että nuo muut on lapsettomia ja myö nyt ei "oikeesti". toivottavasti tästä sai jotain selvää, yritin saada tuntojani parhaani mukaan kertoiltua.

 

Thaikatin plussa kyllä piristää munkin mieltä Ihanaa, että joku meistä oikeesti lapsen ansaitsevista saa sen :heart:

Nyppy Nuo kertalaakista raskaaksi tulevat ei oikein ymmärrä miks useat lapsettomat välttelee kovin niitä raskaana olevia ystäviään.. Oikein kiukuttaa välillä kuunnella niitä kommentteja että " eihän se toisen raskaus/vauva oo sulta pois".. Joopajoo, ei ole ei..

Isla79 itkun pidättelemisestä on tullu kyllä semmonen taitolaji, valitettavasti : / Huhhei, toivottavasti meilläkään ei ihan hirveesti o niitä ultria, maksa nimittäin muutaman euron tuolla yksityisellä

Ai että oli muuten hyvää kesäkurpitsalasagne, ekaa kertaa kokeilin Ja vielä yks semmonen sämpylä minkä ohjeen laitoin, ni massu oli täynnä :O ihmeen pienestä kyllä..

 

Niin, babies, miksi.. Sen kun tietäis. Mun kaverit on alkaneet lisääntyä oikein urakalla, kahdella on LA toukokuussa, kolmella kesäkuussa, yhdellä elokuussa ja yhdellä lokakuussa. Että semmosta. Vaan yks näistä kavereista tietää meidän tilanteen. Oon vetäytynyt tosi paljon pois monen noiden ihmisten elämästä, en kysele mitään raskauksista tai kommentoi mitenkään. Ollaan yhteyksissä muista asioista. Se on jännä juttu, et toisten raskaudet ei haittaa niin paljon kuin toisten. Parin kanssa oon tekemisissä koko ajan, eikä niiden raskaudet satu. Mutta toisten taas ärsyttää niin paljon, että on vähentänyt itseni takia yhteydenpitoa. Uskon muutenkin että kaverisuhteet muuttuvat tilanteen mukaan, jos nyt ollaan vähän etäänpänä, niin jossain vaiheessa varmasti taas lähestytään. Näistä tyypeistä kaksi kuuluu mun parhaimpiin kavereihin ja toisen raskaus ei haittaa yhtään, oon tosi iloinen, mut toiselle en taasen kommentoi juuri mitään vauvajuttuja. Näin se vaan menee.

Tuohon koira-asiaan.. Meillä on ollut koira jo monta vuotta ennen ykköstä ja varsinkin nyt valitettavasti koira tuntuu vaan taakalta. Esim. tänään kun oli kakkinut eteisen matolle. Asiaa hankaloittaa se, et asutaan suurkaupunkin ytimessä, metsää ei lähimaillakaan, puistoja vaan. Eli suosittelen kahdesti miettimään koiranhankinnan ajankohtaa..

thaikatti, mitä hienoa uutisia!! Nauti nyt sydämesi kyllyydestä niistä kaikista onnentunteista mitä koet, on se vaan uskomattoman ihanaa!!

Onhan tuo "keinotekoiset hoidot" aika kylmä sana. Eipä kukaan meistäkään uskonut olevan tässä vaiheessa. Ihan paskaa on vaan oottaa, varsinkin kun ei oo tietoa et mitä tässä nyt tehdään. En tiiä aloitanko niitä klomeja joskus, ensi kiertoon en mahdollisen sivuvaikutusten takia uskalla (työreissua ja muuta tärkeää töissä), joten yks kierto on taas enemmän oottaa. Mieskin alkaa olla jo kyllästynyt tähän odottamiseen, eilen sanoi että miks niitä siittiöitä ei voi vaan ottaa ja ruiskuttaa mun sisälle et tulisit raskaaks. Olisin ihan valmis lähes mihin vaan et tulisin NYT HETI raskaaks. No, kai niillä klomeilla aloitetaan.. Kesä lähestyy ja vuoden raja sitä mukaa.

tunturihilla, mulla on ihan samat ajatukset!! En mitenkään koe itseäni lapsettomana (siis sekundäärisesti), vaikka nyt lähiaikoina olen ensimmäisiä kertoa sitä sanaa sanonut. Meillähän ei oo mitään vikaa, tarkoitan PCO:ta, ylipainoa, siittiöissä, mun hormoneissa, ei mitään. Ja se yks lapsi kun on jo. Mutta kyllähän me lapsettomia ollaan, kun sitä kakkosta ei kuulu luomuna. Yritän vaan kääntää koko asian positiiviseksi, että hyvä juttu, kun saadaan apua tähän. En tosin kellekään ulkopuoliselle myöntäisi että olen lapseton, jos joku kysyis.

 

Täällä on kyllä mukavasti vilpitöntä, rakentavaa keskustelua tunteista, joita tää nyytin odottaminen aiheuttaa. Eikä tuohon tunnepuoleen nimenomaan niin paljoa törmää. Hirveästi keskustellaan kenelle tehdään mitäkin hoitoja, sivuutetaan ehkä tietoisestikkin tunnepuoli, koska onhan se jokaiselle niin kipeä asia. Siltikin, henkinen hyvinvointi on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin fyysinen.

Mä tekisin mitä vain, että saisin tilanteen ja kroppani toimimaan niin kuin ns. "normaali" naisella... siis ihan mitä vain. Oikeastaan vasta tän talven aikana olen pikku hiljaa alkanut itselleni iskostaa päähän, että lasta ei luomuna tule ja mun on vain hyväksyttävä kroppani sellaisena kuin se on. Mulla tämä on vaikuttanut "naiseuteen" niin, että kun ennen olin sinut itseni kanssa, nyt näen peilistä vain viallisen, ällöttävän kropan. Ennen ulos lähtiessä olin paljon huolitellumpi ja pidin ulkonäöstä huolta... nyt sille on ihan sama. Sama mitkä ryysyt mulla on päällä, onko hiukset hyvin vai ei, kun kuitenkin sisin on rikki ja ruma. Oman mieheni takia yritän sen vähäisen, mitä jaksan.. koska käy sääliksi, että minä hänelle tätä lisästressiä aiheutan ja itkeskelen vähän väliä. Olen itsekkäästi kieltänyt miestä puhumasta tästä asiasta kenellekkään, koen sen olevan oikeuteni, koska vika on minussa. Hänen hyvä ystävänsä on parasta aikaa vaimonsa kanssa hoidoissa ja mietin, että ehkä hän mielellään jakaisi tuntojaan tän ystävän kans, kuten tää ystäväkin tekee. Ei, en halua että kukaan alkaa puhua mun vioistani selän takana.. tässä on ihan tarpeeksi jo kantaa. Toki meidän ystävistä osa jo ehkä epäilee, koska tietävät meidän lapsia haluavan... ehkä miettivät, miksi niitä ei sitten jo nyt kuulu. Kuten Viola sanoi, en minäkään myöntäisi, jos joku ystävistä kysyisi... en voisi, en haluaisi, en kykenisi.

Jotenki ajatus clomien aloittamisesta on iso kynnys, jonka yli nyt pitäisi päästä. Kyllä mä ne aloitan, mut henkisesti pitäis saada se käsiteltyä. Nyt mä tykkään ajatella niin, että vaikka söisin clomeja ja plussaisin, lapsi oli kuitenkin "luomu" ja lääkkeillä olisi hoidettu vain tota mun pcota. Onhan se kuitenkin "lievempi" kuin ivf. Itsesuojeluahan tuokin vain on...

Anteeksi omanapaisuus :ashamed:
Tänää dpo 13, testi nega

 

Kiitos kaikille onnitteluista, olette ihania!!Paljon halauksia teille kaikille ja suurenmoinen kiitos siitä, että olen saanut kulkea kanssanne tätä matkaa ja jakaa teille omaa matkaani:hug:

Olemme yhdessä miehen kanssa saavuttaneet ensimmäisen välietapin, olemme ensimmäistä kertaa raskaana:heart: Kaikkien yritysten jälkeen tämän viiden vuoden aikana emme ole päässeet yhteenkään plussaan eli olemme hyvin onnellisia tästä:heart: Nyt toivomme, että elämä kannattelee ja pääsemme seuraavaan päämääräämme eli kolmen kuukauden päähän jolloin voimme raskaus uutisen virallistaa=)

Ensimmäisiä raskausoireita alkaa hiljalleen hiipimään, öisin pitää käydä pissalla vaikka illalla ei joisi mitään, alaselkää juimii ihan kiitettävästi ja kahvin juonti on jäänyt lähes kokonaan pois ja jos eilen illalla jääkaapissa olisi ollut creme fraiche purkki olisin satavarmasti sen sisällön syönyt kitusiini

Toistaiseksi en aio siirtyä plussanneiden palstalle, vaan keskityn nyt vain tähän olotilaan ja itseeni sekä mieheeni:heart: Ajattelin kyllä käydä teidän pinoa katsomassa ja peukuttamassa kaikelle mikä on eteenpäin teidän jokaisen kohdalla kohti pienen nyytin tavoitetta:heart: Toisinaan saatan tulla laittamaan kuulumisia jos se teille vain sopii?

Näin kauniina aurinkoisena päivänä toivotan teille kaikille lämpöä sydämiin, paljon positiivisia ajatuksia ja ennen kaikkea onnea tavoitteeseenne:heart::hug:

 

Ihana Thaikatti :heart: kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Pysy vain täällä meidän ilona ja kerro noita raskausuutisia, pisti hymyilyttään tuo creme fraiche- juttu

Aurinkoista kevättä teille, olette niin ansainneet tän onnen :heart::heart:

 

:heart::heart::heart:

" Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on,
niin se on, että eksymättä et löydä perille. "

- Tommy Tabermann -

 

Oikein paljon onnea Thaikatille ja kiitoksia kaikille ystävällisistä tervetulotoivotuksista!

Minäkin olen miettinyt kahta asiaa josta on täälläkin ollut puhe: sitä, olenko "oikeasti" lapseton ja lisäksi sitä, ovatko hedelmöityshoidot "luonnottomia".

"Oikeasti" lapsettomuudesta: kun meillä ei ole yritystä edes vuotta täynnä, niin tähän saakka on tuntunut siltä, että en vielä ole "oikeasti" lapseton. Nyt kun sitten ihan selkeä syy on löytynyt, niin pitäisi vissiin alkaa ajatella, että nyt olemmekin "oikeasti" lapsettomia. Tämä siirtymä on vain tapahtunut niin yhtäkkiä ja hupsistakeikkaa, että en osaa siihen vielä oikein asennoitua.

Kyllä minustakin tavallaan vielä tuntuu, että en saisi sanoa ainakaan vielä kärsiväni lapsettomuudesta, kun kerran vuottakaan ei ole yritetty. Ja että onkohan sen sanan käyttö minun kohdallani epäreilua niille, jotka ovat yrittäneet jo vuosikausia ja kirjaimellisesti kärsineetkin asiasta enemmän kuin minä. Toisaalta on sellainenkin (kaukainen) mahdollisuus, että miehen seuraava spermanäyte oliskin parempi. Eihän yhden näytteen perusteella vielä lääkärikään paljoa muuta sanonut, kuin että huonolta näyttää mutta otetaanpa uusi näyte ja katsotaan tuleeko samantyyppisiä lukemia. Jos nyt kävisikin niin, että miehen seuraava näyte olisi parempi (mitä en kyllä uskalla edes toivoa), niin keikauttaisiko se taas meidät pariskuntina ei-vielä-lapsettomiksi...?

Lisäksi minäkin tunnistan kyllä itsessäni sen ajatuksen, etten ehkä haluaisi kovin rankkoihin hedelmöityshoitoihin, koska saattaisin kokea ne "luonnottomiksi". HUOM! En ole sanomassa kenellekään muulle, että HEIDÄN tulisi kokea hoidot luonnottomiksi, tai että hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneet raskaudet ja lapset olisivat jotenkin luonnottomia. Koko sana on oikeasti aika tyhmä. Ehkä olisi parempi puhua vaikka invasiivisuudesta.

Koen itse, että inseminaatio olisi vielä hoitona suht. OK, mutta IVF ja ICSI tuntuvat minusta rankoilta ja invasiivisemmilta ja sikäli mietityttävät enemmän. Pelkään vain, että miehen sperma on niin huonoa, ettei inseminaatiota edes yritetä ja pitäisi sitten mennä suoraan IVF:n (jos olen oikein ymmärtänyt). Mies on tämän asian kanssa paljon toiveikkaampi ja ajattelee kai, että hyvä juttu että teknologia kuitenkin auttaa tässäkin. Minä olen alkanut hiukan epäröidä. Mutta eipä luomutärpin toivossa kannattane kovin kauaa yrittää myöskään, jos siittiöitä on tosi vähän.

Tähän liittyen: onko kukaan muu harkinnut jonkun toisen miehen sperman käyttöä sen tähden, että silloin ei tarvitsisi kokea niitä kaikista rankimpia hoitoja? Jos siis olisi sama tilanne, että oman miehen sperma ei riitä luomutärppiin tai inseminaatioon? Itsestäni tuntuu nimittäin tällä hetkellä siltä, että jos tulee sellainen tuomio että inseminaatiokaan ei ole mahdollinen, niin yksi vaihtoehto olisi spermanluovuttaja. Jos siis osoittautuu, että mun hedelmöittymisessä ei ole vikaa ja että saattaisin tulla suht. normaalisti raskaaksi luovutetulla spermalla. Toki ollaan tätä ihan miehen kanssa yhdessä mietitty, en siis miehen selän takana tällaista kaavaile. Onko tällainen menettely edes mahdollista julkisen puolen hedelmöityshoidoissa...?

 

kapybara pistitpäs pahan, mutta toisaalta annoit ainakin minulle uusia näkökulmia asioihin

Seuraavat mietteet on pelkästään omista lähtökohdista ja omaa parisuhdetta ajatellen mietitty:
Mä olen ajatellut että luomuinseminaatio on "jotain, mitä me voimme tehdä kotonakin". Etuja siinä on tietenkin; munasolun irtoamista seurataan ultralla tai jos sperma heikohkoa; pesu on aina simpoille hyväksi(!). Jos inseminaatio taas tehdään lääkkeellisesti, lääkitys ja munasolunirrotukset jne alkavat jo muistuttaa niin paljon ivfää, että mulle tai miehelleni sillä ei enää olisi merkitystä toimenpiteellisesti kumpi tehdään. Me itse asiassa toivottiin pääsyä suoraan ivfään ja päästiinkin jonoilemaan. Meidän kohdalla kun nyt kuitenkin ivf on todennäköisin vaihtoehto joka tuottaa tulosta. Kiitän sinua vilpittömästi kapybara siitä, että muistutit minua olemaan kiitollinen siitä, että voimme käyttää omia sukusolujamme. Tiedän, että se on miehelleni tärkeämpää kuin se, millä tavalla hedelmöittyminen tapahtuu.. ja minulle myös. Totta kuitenkin, että jos esim. miehelläni ei olisi yhtään simppoja, tietenkin päätyisimme luovutettuihin, mutta jos laatu olisi heikkoa, menisimme tätä jo valittua kaavaa. Luovutetuissa soluissa tulee matkaan myös psykologilla käynnit ja se, että Suomessa lapsi saa tietää luovuttajan nimen täytettyään 18 jne.
Olen kiitollinen, ettei meidän vielä tarvitse ajatella noita luovuttaja-asioita, ei adoptiota, ei vuokrakohtua.. ja toivotan voimia niille, jotka näitä asioita joutuvat käymään läpi. Kuten täällä niin usein on todettu, jokaisen oma tilanne on itselle kipeä. Toivottavasti en loukannut ketään mielipiteilläni :ashamed:

Muoks Olen itse pähkäillyt moneen otteeseen, että lapsi on se mitä elämältä haluan ja aion tämän tien kulkea loppuun tuo päämäärä mielessäni, tavalla tai toisella. Koska kuitenkin, kun lapsen elämää ajattelee, miten pieneltä nämä asiat sitten näyttävätkään siinä aikajanassa, kun lapsi oppii koko ajan uutta, on uhmaiässä, aloittaa koulun, kiukuttelee teininä... mä luulen, että jos noita asioita pääsen kokemaan, tämän hetken kipu on kaukainen muisto ja ajattelen, että kaikki sittenkin oli sen arvoista.

 

Viola30 Auts, sulla vielä tukalampi tilanne mun mulla : / Ikävää kun pitää reagoida tällä tavalla toisen onneen, mutta mieltä kaivertaa sekin kun tämä lapsi tehtiin tyylillä ”tehdään lapsi kun ei muutakaan jännää ole”. Enkä ole ainut joka on huomioinut asian : / Mulla on kans sama juttu että läheskään kaikkien raskaudet ei häiritse.. Outoa. Meilläkin mies on ihan valmis ottamaan ison injektioruiskun(vai mikä se nyt oli) ja pistämään väkisin ne siittiöt menemään perille On se mun pelle peloton kaikkija muitaki patentteja koittanu miettiä Ja tämä odottaminen on tosiaan tuskallista, elää kaks viikkoa kerrallaan, tai hoitoa odotellessa.

Nyppy Minä en myöskään halua mieheni ”juoruavan” tuolla pitkin kyliä meidän ongelmista saada lapsia. En myöskään pidä ajatuksesta siitä että puhutaan ns. selän takana varmaankin mun hieman räjähdysherkästä käytöksestä Pahoittelut negasta :hug: Ihana runo :heart:

Thaikatti Aina saat tulla kertomaan kuulumisia ja olisihan se ihan suotavaakin

Kabybara Me ollaan puhuttu toisen miehen siittiöiden käytöstä jos sattuis käymään niin ettei meiän isännän siittiöistä sais millään mitään toimivaa. Olin lukevinaan jostain että nykyaikana noi hoidot on niin kehittyneitä että melkein minkälaisista siittiöistä tahansa saa aikaan jotakin.. Olipa sekavasti kirjotettu. En ole ihan hirveesti perehtyny noihin eri hoitomuotoihin, kai sekin on tavallaan jotain torjuntaa? Ens viikolla selviää se miehenkin siittiöiden laatu

Mie täällä taas kokkailen tukka putkella Ostin kokeeksi myös greipin. Josko se maistuis, kun se mehu oli niin yäk. Ja hyväähän tuo tuore greippi oli Tänään ovista taas testailtu mutta viiva oli niin roskishaamu kun vaan voi olla.. Varmuudeksi kyllä peittoja on heiluteltu Eikai tässä muuta. Tässä vaiheessa kiertoa ei oikein mitään asiaa ole

 

Ihan hirmu ihanaa kun täällä on näin moninainen ja tunnepohjainen keskustelu hoitovaihtoehtojen ja kokeilujen keskustelun lomassa

Täällä ihmetellään olo on outo, menkat piti alkaa (???) viikko sitten-maanantaina oviskipujen mukaan, tai siis ovis oli luullakseni 3vkoa sitten. mutta. nyt on tissit ihan hurjan kipeät, oikealla puolella kipua vatsalla, toisaalta menkka ja toisaalta ovisolo. eli siis en tiiä yhtään. no, raskaana en ole, testit negaa, niin herkät ku ei herkät. luulen että tuo pco jotenkin oireilee kipuina mut eikai tissit voi kipeytyä ilman että ovis olis ollut...? vai voiko? pitää kai ensi kierrossa alkaa ovistestailla, ennen meni niin että ovisoireet->14vrk->menkat. ei näköjään enää.

muoks. kirjoituksenne siis kolahtavat ja kovaa, osan kanssa samaa mieltä, osan eri, osa antaa aihetta mietiskelyyn. nyökkäilen täällä teksteillenne, nyyhkin, nauran ja pohdiskellen raavin päätä. tämä lisäys siksi ettette ihmettele miksi vaan omanapailen. en kommentoi aina paljoa mutta on tullut luettua tosi tarkasti juttujanne

 

Babies greipin ostoon siis =) Haamuilu sit tietää et ovis lähellä, patjapainiin mars

tunturihilla wou... onpa jännää :O Pidäthän meidätki oireiden tasalla? Pidän peukkuja silti sille parhaalle vaihtoehdolle... onpa outoa Onko kipu oikealla viiltävää ja tulee silloin tällöin?

 

Tunturihilla Melkoisen outoa tosiaan :O No jos se täti nyt sitte tulee(hope not!) niin ehkä sun pitäs tosiaan tikutella ovista? Oi kun se oliskin jotain ihan muuta :heart: Ja on tosiaan ollu todella upeita keskusteluja täällä, ja oikein kadehdin ihmisiä jotka saa ajatuksia noin hyvin ilmastua kirjoittamalla.. Mulle on niin kovin vaikea ilmaista itseään näin, helpompi ois ollu kasvotusten ja elehtiä

Ihanaa, lämmintä ja aurinkoista viikonloppua teille kaikille! Nyt iltapalaa ja tutimaan

 

Mäkin yleensä mieluummin selitän kasvotusten ja huidon käsilläni Samoin täältä Hyvää yötä ja kauniita unia :heart: Aamulla pirteänä aikaisin ylös.... or not Mut nyt iltapalalle...

 

Nyppy sellasta paineen tunnetta, vähän niinku olis ilmapallo mitä puhalletaan tuolla oikealla puolella. kummallista tosiaan... ja jaan kyllä kanssanne tulevan ei tätiä tänäänkään, mutta kyllä se sieltä..

ja miekin oon niitä jotka huitoo käsillään ja höpöttää paljon

 

tunturihilla ei tuota voi ku ihmetellä :O mä oon siis oikeasti täällä miettiny sua ja ihmetelly aamullaki Itellä on lähisukulaisissa naisia, joilla jostai syystä hormoni lähtee tosi hitaasti nousuun vaikka raskaanakin olis. Ja tuolla plussanneissa törmänny teksteihin, joissa testi näyttäny plussaa vasta Kp 42 ja jotain ja silti ollu kaikki hyvin Ellei sitten se pco kummittele ja uutta ovista pukkais, mut sitäkin kyllä epäilen sun kohdalla, kun tiedän et terveellisesti elät... miksi just nyt muka alkais oireilla vasta onko sulla jotai raskausoireita?
Omalla kohdalla kyllä testi plussaa näyttäny heti niin, ettei mitään ole jääny epäselväks. Paitsi et KUn kohdalla en testannut ennen ku Kp 37-38. (Vuoto alkoi Kp 39 ja sitä pidettiin ensin keskenmenona.)

Olispa ihanaa, kun plussaisit db mahtava kevätyllätys olis :heart: Jaksamista sulle, taas koitellaan sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä :hug:


).( itsellä oli eilen sellasta vihlontaa, et ehdin jo ihmetellä. Mut tänään sit ollu aamun kyllä ihan menkkaolo. Toisaalta toivon et alkais pian, toisaalta en... koskapa clomit odottaa kaapissa ja lääkepurkin ohjeistuksen luettuani alkoi taas hirvittää. Eilen työnsin kaikki testit, esitteet ja laput mahdollisimman syvälle yläkaapin perukoille kun menetin hermoni. Tupisin samalla, et mun puolesta saavat olla kevää siellä :ashamed: Saapa nähdä koska ne sieltä pitää kaivella pois...