Hoidot Kys 2014

Jes hyvä 83! Joskus on hyvä luottaa omiin vaistoihin tää on hankalaa, lääkäreitä on niin moneen junaan. Ketä uskoa ja ketä ei. Onnea keskiviikolle ja toivotaan supersaalista!

Mä soitin tänään polille siitä kuumeesta. Ei osannu kätilö mitään sanoa. Ehdotti soittoaikaa lääkärille jos nyt tulos negatiivinen ja joutuu passeihin. Kysyin vasta-aineista, että tutkitaanko jos vaikka elimistö hylkii alkiota. Mutta ei tienny ja mäkään en tienny että mitä vasta-aineita sitä oikein tutkitaan lähinnä ajattelin, kun moni palstojen mukaan kortisonia siirtojen yhteydessä syö.

 

83, no huhhuh, olipa hyvä että päädyitte pistämään lääkärin puheista huolimatta. Musta on tähän asti tuntunu, että ainaki kysillä on ammattitaitosta porukkaa (vaikkei kovinkaan hienotunteista) mutta tämän jälkeen ehkä kyseenalaistaa omaakin hoitoa varsinkin jos ivf päädytään. Ja muutenki mitä oon keskusteluja lueskellu on aika monella kerätty hurjiakin määriä, 40 hujakoilla. Soittiko se tän päivänen lääkäri kysille kun olikin kerättävää? Kannattaa varmaan kysillä mainita, että kannatti jatkaa pistoksia varovaisella annoksella. Nyt vaa kovasti tsemppiä keräykseen, tule kertomaan minkälainen kokemus oli

 

Keräys meni hyvin, ei kovin kivulias toimenpide ollu. Rakkuloita tyhjennettiin noin 40 mut soluja saatiin vaan 5. Lääkärit pelaa nyt varman päälle ja hedelmöittää osan mikrona. Huh.. huomenna sit kuullaan saadaanko mitää pakkaseen. Siirto sit 1-2kk päästä

 

83, ihanaa, että meni kivuttomasti toivotaan, että ne 5 munista on ihan huippulaatusia! Tuoresiirtooko eivät tee hyperin pelossa?

 

Caro87: 3 solua oli vaan saatu hedelmöittyy joista niistäki kaks mikrona. Eli ihan hyvä päätös tuo mikro, muuten olis voinu käydä niin et olis kaikki menny hukkaan. Nyt vaan ihan pikkasen ottaa päähän ettei sitä tuoresiirtoo voi tehdä ko kaikki alkiothan ei tunnetusti selvii hengissä pakastamisesta ja sulattamisesta Eli jos niistä nyt vaikka ees yks pystyttäs käyttää ni olis jotai toivoo, vaikka alkaa pikkuhiljaa tuntuu sille et tää on vaan ihan oikeesti ajan ja rahan haaskausta kun mikää ei mee niinku pitäis.. ei siis yhtään mikään!

 

83: onhan se kolmekin parempi kun ei ois päässy punktioon ollenkaan. Ja kuitenkin siis yli 50% hedelmöitty. Pakastetaanko ne kuitenkin vasta huomenna jakautumisen jälkeen? Mites kun sulla noin kauheasti niitä rakkuloita imettiin niin onko nyt punktion jälkeen oloja? Mulla on ollu vielä tähänkin asti hankalaa mahan kanssa vaikka vähemmän poistettiin.

 

mahtiM: Pakastetaan tosiaan vasta huomenna. Toivon mukaan niitä nyt saadaan ne kolme pakkaseen, jotenki se labran täti kuullosti vähän erikoiselle kun sanoi et katotaan huomenna sitten tilanne että mitä saadaan pakkaseen :/

Masu on sellanen arka, kyl pystyy kävellä ja olee suht normaalisti mut esim yhtää kiristäviä housuja ei kärsi pitää ja pienetki täräykset koskee.. Toivotaan että tää tästä helpottaa.

Mikäs sulla on tilanne? Uusia tuntemuksia?

 

Jep, varmaan sulle huomenna ilmoittelevat kuinka ne lähtee jakautumaan. Nyt peukut pystyyn!
Tää on kyllä ärsyttävää kun on niin monta muuttujaa. Kyllä on ihmeellistä miten oikeesti kukaan raskautuu kerta laakista kun kaiken pitää mennä kohdilleen....

No ainoot tuntemukset mitä on niin varmasti johtuu pregnylistä. Tänään pistin viimeisen. Ja se tietty vielä ylläpitää tuota mahan turvotusta. Ja luget. Nyt on menossa piinapäivä 6, kohta puolivälissä onneks. Testipäivä on 10.10. Pakko tehdä kyllä sinä tai edellisenä aamuna jo kotona testi kun pe on niin hankala töistä päästä rokkumaan linjoille polille.

Hitto muuten eilen otti päähän toisenlaiset äidit jakso. Kyllä elämä voi mennä erilailla. Siinä se jätkä oli luvannut äidille saavansa ekan lapsen ennen kun täyttää 21. Ja liekö tottakai sen saanutkin. Ei mee tasan nallekarkit. Kyllä mäkin toivon saavani nuorena, mutta liekö saa ollenkaan. Ja sitten kun oli kaksi keskenmenoa vauvojen välissä niin juontajakin Komppaa kuinka erityisen vaikeaa on ollut ja kuinka monta takaiskua on ollut. Öö toki on suhteellista ja varmasti heidän elämänsä pahimpia takaiskuja mutta silti ärsyttää. Toiset sentään ei saa niitä lapsia koskaan. Että vaihtaisin paikkaa heidän kanssa milloin tahansa, tätä suota kun ei toivoisi kellekään. Sorry purkautuminen mutta ärsytti se jakso!

 

mahtiM: Pien peukkuja että plussa tulis. On tää kyl kaikin puolin niin pehvasta koko homma ko ensin pitää jännittää että toimiiko lääkkeet, sit jännitetään et pääseekö keräykseen ja sit jännitetään et saadaanko mitää kerättyy ja sit jännitetään et hedelmöittyykö ykskää ja sit jännitetään et jakautuuko ne ja sit jännitetään et kestääkö ne sulatuksen ja sit jännitetään et päästäänkö siirtoon ja sit jännitetään tuleeko plussa ja sit jännitetään et kestääkö se sisällä.. Mun maltilla tää on ainaki yhtä helvettiä.. Koko aika oottaa jotain pistettä kohti lopputulosta joka ei oo mitää muuta ko epävarma.

Meillä tosiaan viis solua saatiin joista kolme hedelmöitty ja nyt ne kolme naperon alkua oottelee siellä pakkasessa kaikki. Onneks!! Nyt sit ootetaan että millo päästään siirtoon.. OOTTAMISTA OOTTAMISEN PERÄÄN ARGH

 

Heipä hei! Ajattelinpa taas palailla pitkän tauon jälkeen tänne, viimeksi kertoillut kuulumisiani tuossa vuosi sitten keväällä. Siinä ajassa onneksi täällä on nimimerkitkin ehitneet vaihtua, hyvä niin, merkki siitä että moni on lopulta onnistunut. Mutta en valitettavasti minä ole onnistunut raskautumaan vieläkään. 10 vuotta tätä taivalta takana.

Tuskailin viime keväänä niiden kilpirauhasarvojen takia ja päätin sitten sen viimeisen epäonnistuneen hoidon jälkeen vaatia lisätutkimuksia, kun arvot ei korjaantuneet lääkityksestä huolimatta. Tehtiin ultra ja siinä näkyi tulehduksen jälkitilaan sopivaa muutosta. Kaksi koepalaa otettiin kaulasta ja heräsi epäily jonkinasteisesta syövästä, mitä ei kuitenkaan voitu varmentaa, joten päätettiin poistaa toinen kilpirauhaslohko kokonaan. Sen jälkeen on kahdessa verikokeessa kilppariarvot olleet viitearvoissa, joten siinä saattoi olla yksi syy miksei ne arvot pysyneet balanssissa. Tuonkaan ruljanssin takia ei pystynyt hoitoja jatkamaan, kunnes tiesi mikä oli tuomio. Syöpähän tätä vielä olisi puuttunutkin. Mutta onneksi sitä ei ollut ja elämä jatkuu.

Tämänhetkinen tilanne on se että elelen täällä pp 3:sta. Eli kyllä, todellakin ollaan nyt päästy jo näin lähelle kaikkien koettelemusten jälkeen ????. Pelkäsin koko ajan sitä että nytkään ei siirto onnistuisi, takaraivossa ne kaksi epäonnea ( ensimmäisessä pas:issa mentettiin kaikki sulatuksessa ja toinen tyssäsi ivf-hoidon jälkeen siihen kun kaikki kerätyt ( 5 kpl) olivat raakoja tai epäkelvollisia siirtämään). Eli tämä on nyt meidän toinen näin pitkälle päästy hoito, eka tehtiin keväällä -12. Nyt saatiin pakkaseen 5, joten niillä on taas tarkoitus yrittää jatkossa. Tämä nyt siirretty 1-luokkainen oli icsillä hedelmöitetty, jostain syystä meillä ei tässä hoidossa ollut yksikään hedelmöitynyt ivf:llä ????. Ei tiennyt lääkäri sanoa sen kummempaa syytä siihen kun että soluista se johtuu, millä tuulella sattuvat olemaan... Merkillistä. Ekassa hoidossa oli lähteneet kaikki ivf:llä. Tosin siitä on jo reilu kaksi vuotta joten moni asia on voinut minunkin kropassa muuttua, ainakin tuon kilpparin osalta.

Että näin täällä. 17.10 olisi sitten tuomiopäivä. Kummallista eilen oli töissä eräs asiakas kysyi yhtäkkiä odotanko minä vauvaa. Kylmät väreet kulki kun hän näin sanoi, siis tietämätttä laisinkaan tilanteestani. Ajattelin toiveikkaasti, että olisiko hänellä joku etiäinen..... Ja työpäivän päätteeksi kuulin radiosta kappaleen Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.. Et kyllä nyt on erikoisia merkkejä ilmassa tai sitten luontoäiti kiusaa taas ihan urakalla. Mitään eikoisempia tuntemuksia ei ole ilmaantunut, alamahaa kyllä nippaileee mutta on varmaan lugejen aikaansaannosta. En haluis ajatella yhtään mitään joka vois viitata siihen että olisin raskaana, kun se pettymys on taas..... Noh, pahinta mitä tiedän. Se riipii ja repii koko sielun ja kropan niin kappaleiksi että tuntuu että kaikki menettää merkityksensä. Ei tähän totu koskaan, vaikka kuinka valmistaisi itsensä siihen pahimpaan.

 

83, Hyvä tuloshan tuo on, että kolme on pakkasessa odottamassa! Jospa pääsisitte nyt ensi kierrossa jo piinailemaan vai ootteko jo tarkemmin puhuneet siirrosta?

April, Hurjan pitkä tie teillä takana. Nyt peukut ja varpaat pystyyn, että nuo olisi etiäisiä

Mulla on terolut kuuri syöty jo jonkun aikaa sitten, mutta ei menkkoja näy. Soitin polillekkin tänään niin menen syyslomaviikon jälkeen näytille niin katsotaan millon uusi yritys voidaan alottaa. Harmittaa, että meni aika noin pitkälle. Onko syyslomalla aikoja ollenkaan vai nyt vaan harvinaisen täyttä? Hoitaja puhelimessa puhui, että "tälle viikolle oli vielä yksi aika, mutta se taisi juuri mennä... ensi viikolla on sitten syysloma... sitten olis heti maanantaina aika". Jäi sellanen kuva, että onkohan siellä ketään paikalla. Kysyin kyllä, että varmaan soittelen jos menkat alkaakin sitä ennen niin ei hoitaja sillonkaa sanonu, että ei ketään syyslomalla olis vastaamassa. Eihän tohon niin pitkä aika ole, mutta tuntuu niin pitkältä jokanen odotus näissä hoidossa. Tiedätte varmasti tunteen.

 

April 81: Tosiaan sulla on pitkä matka takana, mutta kuitenkin vasta toinen tuoresiirto nyt kyseessä? Onko sulla mikä taustalla? En jaksa nyt millään lähtä selailemaan vanhoja tekstejä, vaikka olen minäkin tätä palstaa silmäillyt jo pidempään. Kiva saada toinen piinisläinen tänne

Mulla menossa nyt pp 12. Verikoe olisi perjantaina, mutta meinasin jo huomenna testailla kotona. En uskalla kanssa juuta tai jaata oireista sanoa, tukihoitona ollut pregnyl pistokset 1., 3. ja 6. päivänä ja lugesteronit joten oireet voi mennä ihan niiiden piikkiin. Alamahanippailuja on ollut päivittäin, rinnat on hieman kipeet (niin on joskus ennen menkkojakin kyllä) ja hirveet ruokahimot ollut viime ja tällä viikolla. Kokoajan jotain herkkuja ja roskaruokaa tekisi mieli

Caro87: Mulla kanssa oli kerran terojen yhteydessä, että menkkoja ei vaan sillä tullut. Sen jälkeen käytössä on ollut aina primolut nor. Aiemmin useita kertoja terot oli menkat kännistäneet, mutta yksi kerta vain ei tehonneet. Silloin sitä kyllästyinkin tähän hommaan ja menin yksityiselle selvitteemään mikä tätä kroppaa vaivaa. Limis oli ok, että ei se siitä ainakaan johtunut etteikö olisi ollut mitä vuotaa. Mutta eipä tämä kroppa muutenkaan ole pelannut miten pitäisi.

 

Täällähän on useampikin piinailija nyt, tsemppiä piinailuun. Pidetään peukut pystyssä.
Meillä ei tapahdu oikeestaan mitään, uuteen hoitoon tuli reseptit, mut nekin tais olla väärät ku oli samat ku aiemman...ja nyt piti olla pitkä kaava menopurilla, eikä lyhyt puregonilla. Nyt sit oottelen kysiltä soittoa et mikähän hitto on hommannimi. Pillereistä on tauko menossa, omituinen tiputtelu-/tuhruvuoto alko kolme viikkoo edellisten menkkojen jälkeen, viikko ennen pilleritaukoa ja loppukin ku tauko pillereistä alko...nyt kai oottelen menkkoja tai jotain. En oikein tiiä mitä toi oli, ku kunnolla ei mitään tullu, ruskeeta tuhrua ja kerran siteeseen vähän verta. Kroppa kai pimahti lopullisesti

 

mahtiM meillä ei varsinaista syytä lapsettomuuteen ole diagnosoitu, mutta mulla on kilpparin vt ja lievä endometrioosi joilla uskon olevan vaikutusta asiaan. Se tässä myös tekee osaltaan asiasta niin raastavan kun kaikki edellytykset onnistumiselle ovat olemassa ja mulla kierto aina ollut säännöllinen ja ovuloin testien mukaan, munasarjojen aukkari on tehty ja ne molemmat toimii priimasti. Lievä endo todettu mutta lekurien mukaan se on niin lievä ettei pitäisi vaikuttaa raskautumiseen. Tuo kilppariasia on nyt siis toivottavasti saatu kuntoon, joten senkään ei pitäisi olla esteenä. Onko mulla sitten korvien välissä se vika, stressaanko niin paljon että elimistö ei suostu vastaanottamaan alkiota... En tiedä. Mutta ei se kyllä ole tärpännyt niinäkään aikoina kun asiasta ei ole stressannut lainkaan. Kyllä se turhauttaa vuosikaudet katsella vierestä ystävien raskautumista ja joutua heidän elämästään ulkopuolelle, koska ei kestä katsella sitä toisten onnea. Se tuntuu suurelta epäoikeudenmukaisuudelta, vääryydeltä ja että minua rangaistaan jostakin, kun toiset onnistuvat mutta me emme. Ei oman vajavaisuutensa hyväksyminen ole kovinkaan helppoa.
Mutta oletkos mahtiM jo testaillut? Pidän peukut ja varpaat pystyssä että tulos olisi + !

Mulla on pp 6. Oireita on, mutta niitä ei uskalla tulkita suuntaan eikä toiseen. Edelliskertaan verraten uutta kuitenkin on se että sydämen syke on mulla jotenkin tosi vahva, nukkumaanmennessä varsinkin ei meinaa saada unesta kiinni kun tuntee sen sykkeen niin mahassa kun sormen päässäkin. Ja toinen " oire" on monta kipeää aftaa suussa. Mutta nää molemmat on todennäköisesti vaan stressin aiheuttamia, joten pelkään siis pahoin että ei ole kovin kummoiset edellytykset alkion kiinnittyä :-( . Mutta aina voi toivoa että kyseessä on sen verran sinnikäs yksilö joka ei pienistä hätkähdä.

 

Ompas meitä IVF-läisiä, terkut samasta veneestä! Mulla alkaa nyt pistokset, 1. IVF lyhyellä kaavalla. Välillä jännittää ihan kamalan kutkuttavasti ja välillä vaan ahistaa niin paljo että kurkkua kuristaa. Vaikea on toivoa ja jaksaa ja positiivisin mielin lähteä hoitoon kaiken tämän arjen aikatauluttamisen keskellä. Jaksas kyllä järjestelyt, sairaslomat ja kummalliset selitykset ja kivut ja liikuntakiellot ja kaikki vaikka päällä seisten jos uskaltas toivoa että vielä tärppää mutta on niin rankkaa ku pelkää niin kovin että ei tuu tulosta.. On tää vaan niin perseestä ettei mikkään :headwall:

Jaksetaanhan me vielä? :hug:

 

Paskat se mitään plussaa oli. hcg 2, eli siitä pregnylistä. Ei taaskaan minkään sortin kiinnittymisyritystä. Eihän tää ollukaan ko vasta viides siirretty alkio. Onneks tällä kertaa sentään pakkasessa on niitä valmiina.

April81: Se on kyllä vaikeaa koittaa olla aidosti iloinen muiden onnesta. Mulla ei varsinaisesti lähipiirissä ole kuin vasta yksi vauvallinen. Oli aikamoinen romahdus, kun kuulin ensimmäisen kerran tämän sukulaisen onnelliset uutiset. Oli hieman vaikeaa olla aidosti iloinen raskautumisuutisista. Itse aina teini ikäisestä olen "suunnitellut" saavani lapsia nuorena ja useampia. Näin ollen olisin kuvitellut olevani ensimmäinen ystäväpiiristäni. No sillä nyt mitään väliä olisi, kunhan nyt joskus saisi. Mutta sehän se vaikeinta on, ei voi tietää onko ikinä koskaan kenenkään äiti. Ja pahalta tuntuu miehen puolesta, on kovin lapsirakas ja isosta perheestä. Hänkin aina suunnitellut saavansa lapsia ja nyt minun takia ei niitä välttämättä saa. Tuntuu aika isolta luopumiselta...

 

MahtiM , olen pahoillani sinun puolestasi, jaksamista kovasti sinne :hug:
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat tuolla että tuntuu että riistää toiselta unelman, minusta on tuntunut vuosia aivan samalta. Sen lisäksi että tuntuu pahalta miehen puolesta, suren sitä ettei vanhemmille ole pystytty antamaan lastenlasta. näiden tunteiden kanssa joutuu kamppailemaan lähes päivittäin, se ottaa myös henkisesti toisinaan todella lujille. Tuntee syyllisyyttä jostakin mille ei mahda mitään.

toivo88, voimia sinnekin hoidon vaiheisiin, pidetään peukkuja että tämä kerta toisi sen toivotun tuloksen Millainen historia teillä olikaan, onko ensimmäinen hoito?

ON. Pp 8. Mielikuvitus sai tulta alleen, kun pp6-7 yönä oli melko voimakkaita alavatsakipuja ja vihlaisuja vasemmalla puolella ja vatsaa turvotti oudosti koko illan ja yön. Nyt oireet on laantuneet, pieniä vihlaisuja ja nippailuja silloin tällöin. Mitään vuotoa ei ole tullut. Kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa paniikki iskeä kun testipäivä lähenee....

 

mahtiM, Ois kyllä ollut teidänkin vuoro saada hyviä uutisia :hug: Millon pas sitten suunnitelmissa?

April, Tsemppiä piinailuun! Hirveetä on kyllä nykysin tuo testin tekeminen, itse en mielellään edes tee. Odottelen mieluummin, että menkat alkaa, ei tule niin paha olo kuin siitä tyhjän tikun tuijottelemisesta. Mutta kyllähän nuo sinun oireet hyvältä kuulostaa

Hyvin tutuista tuntemuksista olette jutelleet. Mullakin pyörii päivittäin mielessä kuinka epäreilua miestä kohtaan on, että on näin vaikeaa. Hänessä ei ole myöskään mitään vikaa, jonkun toisen kanssa olisi voinut lapsen jo saada. Mun lähipiirissä on vauvauutisia ollut pajonkin ja ei niistä rehellisesti sanottuna pysty olemaan iloinen. Ihan lähimpien uutiset eivät ole olleet niin pahat, pieni pistos on sydämmessä kuitenkin tuntunut. Myöskin ihmisten perhepotretit somessa ärsyttää enemmän ja vähemmän. Ihan kun ne just mun naamaan haluais hieroo sitä, että katos nyt mitä meillä on ja sulla ei. Eihän se todellakaan niin ole, mutta siltä se välillä tuntuu. Kohta alkaa yksi ystäväpariskunta yrittämään pikkukakkosta, heilläkin varmasti onnistaa suht helposti ja meillä syli edelleen tyhjä.

 

Moikka kaikille, täällä kirjoittelee yks vajaa kolmekymppinen Kysille hoitoon menevä, joka on lukenut kaikki nämä 11 sivua teidän kirjoittelemia viestejä. Nyt sitten ajattelin kirjoittaa itsekin. Toivottavasti en tunge teidän juttuihin, vaan voisitte kertoa omiin kokemuksiinne perustuvia vastauksia mieltäni askarruttaviin kysymyksiin..

Meillä on nyt kaksi vuotta takana harrastelua ilman ehkäisyä, ja vauvaa ei näy ei kuulu. Kävimme terveyskeskuksessa ja mulla on otettu jo verikoikeita (kilpirauhasarvot ja joku hormoni olivat ok) ja saimmekin lähetteen Kysin poliklinikalle hoitoon. Ja minulle selvisi, että sen polin pitää antaa aika ensimmäiselle kerralle 3 kk:n sisällä. Eli toivoa on, että pääsisimme jo tämän vuoden puolella sinne eka käynnille.

Kysyisinkin, että mitä kaikkea siellä ensimmäisellä käynnillä tapahtuu ja miten siitä eteenpäin jatketaan? Voiko mies antaa spermanäytteensä jo silloin, vai pitääkö odotella sen antamista esim. seuraavalle kerralle?

Onko siellä muuten hoitohenkilökunta mukavia, ystävällisiä ja asioihinpaneutuvia? Minua jännittää jo ihan hirveesti, vaikka ei olla saatu vielä edes kutsua eka käynnillekään.. mutta nämä ovat sellaisia asioita että jännittää ja pelottaa ja vaikka sun mitä muuta yhtäaikaa.

Kiva olisi jos jaksaisitte vastailla myös tällaiselle, joka ei ole vielä hoidossa vaan vasta menossa sinne.

 

Minä olen keskustelujanne taustalta seurannut ja nyt ajattelin vinkata yhtä Kysin lapsettomuushoitoja koskevaa päättötyötä teille luettavaksi: http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20140295/urn_nbn_fi_uef-20140295.pdf

Aihe on mielenkiintoinen ja itselleni PASin merkeissä ajankohtainen: onko teille siirretty kyssissä kaksi alkiota? Jos on, niin miksi ja monesko hoito oli kyseessä?

Täällä keskusteltiin syyllisyyden tunteista ja pakko kommentoida kun itselläni on hieman eri näkökulma. Meillä siis ei ole minussa todettu mitään vikaa, vaan ongelmat hedelmällisyydessä johtuu siittiöistä. Itse koen mieheni syyllisyyden tunteet hankalina ja en voisi kuvitella elämää ilman lasta tai sitä lasta kenenkään muun kanssa. Paljon on myös selittämättömiä pariskuntia, joten koskaan ei voi olla varma miksi juuri te tai me ei sitä vauvaa alulle saada joten ei kannata liikaa tuntea syyllisyyttä, vaikka se varmasti vaikeaa onkin

vauvamahako, Kysin henkilökunta on pääasiassa mukavaa, toki sieltä ne omat suosikit valikoitui ensimmäisellä käynnillä sut ultrataan ja puhutaan eri hoidoista ja teidän tilanteesta. Meillä miehen näytettä ei tarvinnut jättää kun se oli vasta yksityisellä tutkittu. Mut siitä saatte varmaan ohjeet eka käynnillä ja siinähän menee jonkun aikaa et saatte tulokset ja eka aika tuli tosiaan 3kk sisään

 

vauvamahako, tervetuloa! Kiva saada uusia kysiläisiä vaikka kivempihän se olis ettei kenenkään meidän tarviis täällä pyöriä Meillä ensimmäinen käynti oli aika helppo, kun mulla oli jo yksityisellä diagnosoitu pco ja sen takia päästiinkin jo ennen vuoden yritystä hoitoon. Meillä taisi mennä jotenkin niin, että joskus tammi/helmikuussa saatiin lähete ja eka käynti oli maalis/huhtikuussa. Ennen ekaa käyntiä sain kutsun yheydessä lähetteen verikokeisiin jonka tulokset kerrottiin ekalla käynnillä. Mies sai lähetteen simppatutkimuksiin samalla. Toki mut ultrattiinkin vaikka syy oli jo selvillä. Tablettihoidot sain alottaa jo sillon kun niitä oli yksityisellä jo aloteltu ja seuraavaan kiertoon oli sitten aukiolotutkimus. Henkilökunta on ihan jees, osa töksyttelee kyllä turhan kovasti. Välillä tulee olo, että mikään ei toimi ja on niin vaikeeta. Se on myös välillä hankalaa, kun yleensä joka kerralla on eri lääkäri, osa saattaa olla toista mieltä kuin toinen. Hoitajille pitää kyllä antaa iso plussa, todella ihania mulle ainakin sattunut.

Havina, pitääpä lukasta On meilläkin mies sanonut, että turhaan poden syyllisyyttä kun en tälle itse mitään voi. Kai ne syyllisyyden tunteet on silti ihan luonnollisia. Yritän kyllä olla asiaa hirveesti ajattelematta.

 

Havinakiitos tuosta linkistä, täytyypä lukaista tuo ajan kanssa läpi oikein kunnolla. Me ei olla yhteenkään passiin vielä päästy sulatusvaiheeseen tyssännyt, joten kokemusta ei ole.

vauvamahako Havina hyvin vastasikin tuohon mitä ekalla kerralla tapahtuu. Mulla muistaakseni laitettiin lähete verikokeisiin tuohon lisäksi, kilppariarvot ja joitain muitakin hormonikokeita taisi olla. Mulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia henkilökunnasta, tai lähinnä ne huonot kokoemukset liittyy siihen että hoito on toisinaan aikalailla liukuhihnamaista, näkee että kiire on heilläkin. Yhdellä kerralla tuntui että mies jätettiin täysin koko homman ulkopuolelle, taidettiin olla punktioon menossa silloin. Siis toki sai olla mukana toimenpiteessä jne mutta jotenkin minun silmissä hänet sivuutettiin muuten aivan täysin. Nyt tällä kerralla oli todella ihanat kätilöt, ensimmäistä kertaa purskahdin itkuun siellä kun hoitaja kysyi miten minä jaksan. Lääkärit on kaikki olleet mukavia, kolmehan heitä on jotka niitä toimenpiteitä tekevät. Puhelimen päähän hoitajia on kyllä tosi hankala usein saada, kannattaa varautua siihen että soittoajan sisällä täytyy soittaa lukemattomia kertoja ennen kuin pääse läpi.

ON. Pp 10. Tänä aamuna oli heittämässä jo ns. rukkaset naulaan. Viime yö oli aivan kamala, selkää ja alamahaa jomotteli aivan samalla tavalla kun menkkojen alkaessa, mutta ainakaan vielä ei vuotoa ole tullut, luget varmaan pitävät sen poissa. Edellinen yö oli taas täysin toisenlainen, ei minkäänlaisia tuntemuksia. Rinnat olleet arat koko piinailun ajan, mutta ehkä arkuus on alkanut vähentyä loppua kohden. Toissapäivästä asti ollut myös pinna tosi tiukalla ja moni asia alkanut vituttamaan ihan samalla lailla kun ennen menkkoja. Eilen iski sitten jo suoranainen masennus kun noin kivut alkoi, että tässäkö tämä nyt taas oli. Sellanen tunne on nyt koko ajan että vuoto voi alkaa koska tahansa. Mulla toisinaan ollut myös luomukierroissa noi menkkaoireet vastaavanlaiset, että muutamia päiviä ennen vuotoa on oireet mutta vuoto ei alakaan heti vaan saattaa olla jokunen päivä välissä jolloin oireetkin lievenevät kunnes vuodon alettua iskevät päälle kunnolla. Nyt täytyy valmistautua siihen että täältä saatetaan pudota taas alas ja kovaa. Testin tekoa en edes harkitse, niinkuin joku täällä taisi mainita että helpompi on ottaa se pettymys vuodon muodossa vastaan kun tuijottaa tyhjää tikkua.

 

Heips.. Täällä ollaan flunssa kourissa Joku kyseli aikaisemmin pas:ista. Suunnitelma on et viimestää joulukuus siirto. Kävin viel hyper kontrollissa perjantaina ja tilanne oli lähes normaali. Lääkäri hiukka epäili et tää kierto vois mennä niinku normaaleilla ohmisillä, eli ovulaation pitäs tulla tos ensviikolla. Melko erikoista

April81: Kui monta sulatusta teillon sit menny pieleen? Pelottaa itteeni toi sulatus nimeomaan, toiveena olis ettei noita pistoksii tarttes uusii. Vain hyper mulla meni vakavuudestaa huolimatta hyvin ni en tahtois sitä uudelleenkaa kokeilla.

 

Moi vauvamahako! Mun mielestä kaikki hoitajat on ollu aivan ihania, selittävät perusteellisesti asiat ja vielä varmistavat että oot ymmärtäny oikein. Lääkäreissä on vähä enemmän vaihtelua ainaki tollasessa hmm potilaan kohtaamisessa. Toki heillä on ehkä myös kovempi kiire. Ylimääräset opiskelijat oli itelle aluksi tosi vaikeita tällasessa asiassa, mutta niihinkin on tottunu ajan ja muutamien kandipoikien suorittamien sisätutkimusten myötä. Muistelen että meillä piti olla labrat ja siemenneste tutkittuna jo ensikäynnille, tultiin julkisen lähetteellä.

April81 , kiitos kannustuksesta. Pidän sulle peukkuja! Meillä lapsettomuutta takana pari vuotta, mulla lievää PCO-maisuutta. OI:lla (Menopur) saatiin kierto näyttämään hyvältä mutta eipä tullu tulosta, nyt meitä taidetaan kutsua jo selittämättömiksi ja nyt siis 1. IVF.

Ja kiitos Havina, menee lukuun mullakin.

 

Voi että miten oli ihana saada noin monta vastausta teltä "konkareilta" KIITOS!!

Jospa me tosiaan tämän vuoden puolella päästäisiin eka käynnille. Onko siellä muuten eka käynnillä jo mahdollista ns. päättää hoidosta mitä haluaa, vai meneekö se niin että mikä vain meille olisi paras ja suotuisin hoitomuoto niin sillä mennään? Anteeksi typerät kysymykset, jos niitä tässäkään asiassa on

Mitä reittiä yleensä tai teidän kohdillanne on alettu tätä asiaa ratkomaan? Ensin labrat ja miehen siemennesteen tutkimiset, mut entäs sitten? Tehdäänkö se kohdun aukiolotutkimus jo automaattisesti kaikille vai vain sillon kun on syytä epäillä että ei ovuloi?

Onko teillä hajua siitä, että mikä lapsettomuushoito on ns. yleisin? Toki kaikille ei varmasti kaikki käy, mutta onko joku hoito jotenkin suosituin tai varmin/halvin kysin suorittaa?

Huh, itsekin ihan läkähdyin tästä kysymysten paljoudesta. Onneksi te osaatte näihin vastata!