* Hoidot KYS 2011 *

Moikka,

minä tulin poikkeemaan kans ja kertomaan tarinani, jos siitä olisi vaikka iloa jollekin.
Minä olen siis vasta matkalla äidiksi, raskauden puolivälissä. Jokatapauksessa olen raskaana ja pidemmällä kuin ikinä pystyin enää uskomaan.

Minun ongelma on pco ja ovuloimattomuus. Miehellä siittiöissä oli myös pientä häikkää. Välillä arvot olivat normaaleja, mutta pääasiassa huonot tulokset.

Lapsettomuushoitoihin päästiin 4 vuoden yrityksen jälkeen, kun ensimmäinen inseminaatio luomukiertoon tehtiin kesäkuussa 2010. Nega.
Toinen inssi luomukiertoon tehtiin elokuussa 2010. Nega. Silloin siirryttiin sitten IVF-jonoon.

Ensimmäinen hoito pitkällä kaavalla aloitettiin tammikuussa 2011. Se päättyi inseminaatioon, sillä yksi folli valikoitui eikä kerättävää ollut. Nega

- Takaisin jonoon ja uusi hoito lyhyellä kaavalla kesäkuussa 2011. Päästiin punktioon asti, jossa kerättiin yli 30 follikkelia. Soluja löytyi 6 kpl, joista vain 2 oli kypsiä eikä kumpikaan hedelmöittynyt (icsi). Siirtoon ei päästy. Menkat alkoivat juhannusaattona.

- Takaisin jonoon ja uusi hoito pitkällä kaavalla. Punktiossa kerättiin reilu 10 follikkelia. Soluja löytyi 5 kpl, joista vain kaksi kypsää eikä kumpikaan hedelmöittynyt (icsi). Menkat alkoivat jouluaattona :'(

- Takaisin jonoon hermot riekaleina. Vuosi 2011 oli pelkkää pettymystä, työstressiä ja mönkään menneitä asioita. Paino nousi vuoden aikana 15 kg ja viimeisen hoidon jälkeen olin lähes burn outissa. Päätimme, että viimeinen hoito, jonka julkisella tarjoavat saa jäädä meidän viimeiseksi hoidoksi muutenkin, sillä olin aivan loppu. Usko ja toivo oli mennyt ja toisaalta sitten se elämä ilman lasta alkoi lopulta tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta kuin kituminen lapsettomuuden kanssa.
En uskonut hoidon auttavan. En uskonut hetkeäkään siihen, että yhtäkkiä kolmen epäonnistumisen jälkeen voisi enää olla mitään tehtävissä erilailla.

Hoitoon oli silti lähdettävä. En olisi voinut elää itseni kanssa, jos viimeistä korttia ei olisi katsottu.

Heti hoidon alussa tuli ongelmia. Menin KYSille ja JH totesi minun olevan raskaana. Tiesin itse, etten ole mutta JH oli vakuuttunut. Raskaustesti osoitti minun olevan oikeassa, en ollut raskaana.
Käynti sattui juuri helatorstain alle ja poli oli kiinni. Käynnin jälkeen jäi epäselväksi, että aloitanko piikitykset vuodon alettua.
Vuoto alkoi perjantaina, aloitin piikitykset lauantaina ihan omin päin.

Maanantaina JH soitti ja pahoitteli peruuntunutta hoitoa. Kerroin aloittaneeni piikitykset ja sain lääkärin ihan hämilleen. Hän sanoi, että koskaan ei piikityksiä aloiteta lauantaina, mutta lupasi soittaa KR:lle ja kysyä mitä tehdään.

Soitto takaisin tuli aika pian. JH sanoi, että KR oli sanonut "meni syteen tai saveen, niin jatketaan jos potilas haluaa". Ja minä halusin, sillä en voinut kuvitellakaan uutta jonotusta. Aikataulua muutettiin ultrien ja punktion osalta. Alkuperäisen suunnitelman mukainen punktiopäivä siirtyi maanantailta tiistaille ja stimulaatio jäi vain 12 pv mittaiseksi. Punktiossa folleja oli reilu 10 kpl. Soluja saatiin taas kerran 6 kpl.

Seuraavana aamuna soi puhelin. Aina ennen tieto oli tullut lääkäriltä ja päiväsaikaa. Nyt kello oli hädintuskin 8 aamulla ja soittaja olikin labratäti.
Hän kertoi, että soluista oli ollut 5 kpl raakoja ja vain yksi kypsä, mutta.. MUTTA se YKSI kypsä oli hedelmöittynyt.

Se tieto ei meinannut mennä tajuntaan oikein millään. Olin aivan hämmentynyt.
Labratäti sanoi, että seuraavana aamuna saa soittaa ja kysyä, että onko jakaantuminen jatkunut ja päästäänkö siirtoon.. ja minähän soitin.
Torstai-aamuna odotettiin siirtoon pääsyä ensimmäisen kerran ikinä ja jännityksestä täristen soitin sitten labraan.
Määritystä ei oltu vielä tehty, mutta siirtokelpoinen yksilö oli kuitenkin odottamassa.

Siirrossa KR kertoi alkion olevan TOP luokkaa. Limakalvo oli hyvä 12 mm ja alkio siirrettiin kohtuun 7 cm syvyyteen. Ja sitten alettiin piinailemaan.

Aivan käsittämättömältä tuntui lähteä sairaalasta pieni ihmisen alku kyydissä. Asian tajuamiseen meni monta viikkoa, vaikka se plussakin sieltä lopulta tuli (raskaustestejä tein 100e edestä...:whistle: ). Nyt vasta, kun puoliväli häämöttää ja ekat liikkeet ovat tuntuneet asia alkaa tuntumaan todelta.

Plussan saamiseen meillä meni 6 vuotta ja kuukausi.

En olisi ikinäkuunapäivänä enää voinut uskoa, että jotain sellaista voisi tapahtua, joka muuttaisi tuon hedelmöitymättömyyden.
Muuta muutosta ei oikeastaan ollut, paitsi puolen vuoden tupakoimattomuus ennen viimeistä hoitoa.
Ja vähän vähentynyt työstressi.

Minä en vieläkään meinaa osata tajuta tätä asiaa, että sittenkin hoito onnistui. Sittenkin olen raskaana kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.

Tiedän, että monilla on takana vieläkin pidempiä taipaleita. Silti haluan omalta osaltani luoda toivoa. KYSillä on ammattitaitoisia huippulääkäreitä, jotka tekevät parhaansa löytääkseen sen oikean lääkkeen ja annostuksen juuri sinulle.
Ekat hoidot menevät ehkä siihen etsimiseen ja elimistön herättelyyn ilman sitä toivottua tulosta eikä toivoa kannata heittää, vaikka epätoivoiselta tuntuukin.
(tai voi sen toivon heittää, mutta kannattaa jatkaa niin pitkään, kun itse pystyy ja jaksaa).

Minä käyn täällä usein lukemassa, mutten juuri viitsi kommentoida. Toivon oikeasti kaikille teille hyvää ja niitä onnellisia päätöksiä pitkille tarinoille. :heart::heart:

Lämmintä syksyä toivottaen
iloksi
 
Iloksi ihana tarina teillä.
Ihmeiden aika ei ole ohi. Meillä siis ti punktiossa kaikki rakkulat alimittaisia, mutta ne kerättiin silti. Ja uskomattomalla tuurilla 10 hedelmöittyi ja 6 lähti jakaantumaan. MH ja KR piti sitä ihmeenä, jota ei olleet koskaan kokeneet. Tänään kävin alkionsiirrossa ja yksi matkalainen on kyydissä. Toivon olin jo menettänyt täysin ja nyt on pää ihan sekaisin, että mites tässä nyt näin kävi. Mitään varmuutta eivät luvanneet, muuta kuin et se kiinnittyyy jos on kelpo ja ei jos on huono. Tämä on kuulemma hyvin harvinaista ja olivat ihan varmoja ettei noin pieni folli voi sisältää hedelmöittyvää solua.
Sekavat on tunteet! En todellakaan usko, että tämä kiinnittyy, mut piinailu on kai aloitettava. Paljon voimia kaikille.
 
  • Tykkää
Reactions: iloksi
Iloksin tarina jaksaa aina tuda kyyneleen silmäkulmaan. Juuri kun olitte luovuttamassa onnistuittekin!

Mie oon alkanut miettimään, että mitenhän paljon siihen inssiin, itse toimenpiteeseen ja lääkkeisiin, kuluu rahaa? Mulla ei ole vielä mitään tietoa niistä lääkkeistäkään, mutta jonkin hinnaston olen nähnyt ja aika päätä huimaavia oli ne hinnat..
 
  • Tykkää
Reactions: iloksi
Inssi, eli inseminaatio ei oo meillä ainakaan kunnallisella maksanut muuta kun poliklinikkamaksun verran. Sperman pesu oli ilmainen. Ovistestit piti silloin itse ostaa. Lääkkeellisestä inssistä en sit osaa kyllä sanoa.

Mulla alkoi vihdoin menkat ja syön nyt toista päivää Zumenon-nimistä lääkettä. Estrogeenia siis. Saa nähdä sekoaako kroppa vai nuppi noista hormoneista... :D
 
^ Joo, just äsken aiheesta googlailin ennen kuin tänne tulin ja huomasin, ettei se itse inssi maksa kuin sen poliklinikkamaksun.

Soitin tänään ivf-hoitajalle, tai siis mulle soitettiin kun ihana puhelin oli kokoajan varattuna. Varattiin se keksusteluaika ensi viikolle, mutta sitä inssiä ei kyllä välttämättä vielä tähän kiertoon tehdä. Tai siis suunnitelmissa on ollut se pistoshoito, mutta se pitäis aloittaa kp2 ja nyt on jo kp1 eikä niistä ole koskaan kunnolla keskusteltu.
Hoitaja kyllä totesi, että saatetaanhan se joskus tehdä lääkkeettömäänkin kiertoon.
Muoks. Ja jatkan vielä tämän kierron Letrozoleilla.

Montako inssiä KYS:lla tehdään?
 
Viimeksi muokattu:
Anastacija
Inssien määrä riippuu varmaan vähän lapsettomuuden syistä. Meille tehtiin kolme. Muistaakseni. Ensimmäisen tai toisen jälkeen jo lupailtiin ivf-jonoon mutta ei menty (hölmöt me, luultiin selviävämme inssillä)
Inssin kustannuksethan riippuu käytettävistä lääkkeistä ja poliklinikkakäyntien määrästä.

vauvakuumeilija
Toihan on hieno homma. Toivotaan että tärppää. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. :heart:

on:
Meille kävi sitten vähän toisella lailla. :headwall:

Hirveesti rakkuloita ja viimeisessä ultrassa kaksi oli lähtenyt kasvupyrähdykseen. Tämä hoito muuttui sitten tuhannen euron inssiksi.

Hautomo kuittaa.
 
iloksi hienoa, että raskaus on jo noin pitkällä :)

vauvakuumeilija oho! Waude :) onnea siirtoon pääsystä!

Ciram tsemppiä zumenonin syöntiin! Mulle tuli estradot laastarista hyvä olo :)

Anastacija muut jo vastailivatkin sulle. Meille tehtiin vain yksi inssi ja useampikin ois tehty jos ei olis aina sattunu poli olee kiinni ovulaation aikaan. Samalla oltiin jo ivf-jonossa.

Nuppu eikä! :hug: :headwall: mää niin tiedän ton tunteen, ku on oottanu eka puol vuotta hoitoa ja sit ei pääsekkään punktioon tai siirtoon..:kieh:
 
  • Tykkää
Reactions: iloksi
Heissan!
Kiitos kaikille tsempityksistä. Onni tais mennä kyl jonnekin muuhun osoitteeseen. Mulla ei oikeesti ole mitään tuntemuksia ja tänään tuli paperiin verisiä haituvia. Viimeksi ivf:ssä josta raskauduin ja saatiin lapsi podin turvotusta aina siirrosta jonnekin rv 12 saakka. Nyt turvotus hävisi pp2 ja paino tippu parisen killoo. Olo on ihan luikku ja olen varma, et niissä verihaituvissa oli alkio, sillä alkionsiirrossa MH sanoi, et katetri oli verinen poisotettaessa. Voihan plaah, ei siis hyvin käyny. olen 95 % varma. No ei auta.
 
vauvakuumeilija: Älä vielä heitä kirvestä kaivoon! Teille suotiin jo yksi ihme, että pääsitte siirtoon asti, vaikka follit oli alimittaisia. Nyt uskotaan siihen toiseenkin ihmeeseen, että olet raskaana!

Nuppu: Eikä... On niin vaikea ymmärtää, miksi ne lääkkeet ei aina tehoa ja rakkulat ei lähde kasvamaan odotetusti. =/

Anastasija:
Jos polille on alle tunnin matka, voi sperman purkituksen hoitaa kotona.

ON: Olen tietoisesti vältellyt nyt vauvafoorumeita, kun tässä on muutenkin tällainen välikierto menossa. On tehnyt ihan hyvää keskittyä kaikkeen muuhun. Ovulaation pitäisi olla ihan pian käsillä ja tietenkin luomusti se hyödynnetään. Välillä käy mielessä pelko siitä, että ensi kierrossa alkiot ei kestä sulatusta ja joudutaan takaisin ivf-jonoon, mutta yritän sulkea sen ajatuksen pois.
Näitä teidän juttuja lukiessa tulee kyllä sellainen olo, että sehän oli suoranainen ihme, että me päästiin jo ensimmäisellä kerralla siirtoon asti. Niin monella on mennyt jotain pieleen. Voimia siis joka ikiselle!
 
vauvakuumeilija: Tsempit, että ihme sais jatkua!
Nuppu: Olen pahoillani, että teilläkin noin huonoa tuuria.

Täällä tosiaan jo jonkun aikaa usko onnistumiseen on ollut koetuksella. Jotenkin tuntuu, että jos eka hoito on mennyt penkin alle, niin sitten menee yleensä seuraavatkin. Tosin tännekin on tullut onneksi näitä esimerkkejä, että monen epäonnistumisen jälkeen voi tulla se vauvaan johtava kerta:).

Tänään tuli postissa reseptit. Pääseekin taas kantamaan rahaa apteekkiin oikein olan takaa. Edessä tutustuminen Orgalutran, Primolutin ja Menopurin ihmeelliseen maailmaan. Ovat siis mulle ihan uusia lääkkeitä.
 
Nuppu :hug:

vauvakuumeilija mites olotila? Varmaan ihan eri tilanne piinailla kun on vertailukohtaa aikaisemmasta raskaudesta.

Kultaa toivottavasti uudet lääkkeet "puree" paremmin! Mulla ollut primolut ja orgalutran molemmilla kerroilla eikä niitten suhteen mitään valittamista.

hertta1981 miten teidän kävi?

on: Jotain mystistä on tapahtunut :heart:plussa:heart: PP8 aloitin testaamisen ja silloin tuli jo hailu haamu. Tänään hcg 251 joka hoitsun mukaan hyvä. Yksi etappi siis saavutettu ja nyt seuraavaa vaan odottelemaan (varhaisraskauden ultra ois viikolla 7). Voikun pieni/pienet pysyis kyydissä.

Saataispa tänne nyt lähiaikoina oikein paljonpaljon plussia!!!
 
Kultaa tuo Menopur on hyvä lääke! Siinä on FSH:n lisäksi myös LH:ta, jolloin solujen laatu voi parantua ja heikko vasteisilla tulla parempi saalis.

Lila onnea :flower: toivottavasti kaikki menee hyvin!

Anastacija toivotaan, että inssi onnistuu :)

on: Mulla tuhruttaa jo kolmatta päivää ja tänään vasta dpo9 ja kp16. Mun kropan toiminnassa ei oo kyl mitää järkee..:headwall:
 
Lila Mahtavuutta!! :flower: Tarrassukkia sinne! Ihanaa! Mä oon niiiiin kade. Mut onnea silti ja nyt tsempataan että tarraavat kovasti kiinni! :heart:

Anastacijalle inssiin tsempit. Siitä se lähtee.

Halle Pöh. Tuhru on :stick:

on: täällä ei mitään uutta. Henkisesti nää piinapäivät on ihan h*lvettiä. Mä en vihaa mitään niin paljon kun sitä toivonpilkettä ja pelkoa sen romahtamisesta. Oireita? En tiedä. Yritän olla tutkiskelematta itseäni ja netistä olen pyrkinyt pysymään poissa kun se tekee mut totaalisen hulluksi. Nännit on kipeät. Olleet ovulaatiosta asti. Pregnyl tekenee tehtävänsä. Huoh...
 
Nuppu:hug: samaa mieltä oon tuhrusta:kieh: mulla alko jo keskiviikkonA ja vasta tänä aamuna alko kunnolla.. Soittelen huomenna klinikalle, et minä päivänä tuun ultrattavaksi. Toivottavasti tällä kertaa päästäisiin siirtoon asti!
 
Onnea Lilalle! Ja tsemppiä pettyneille kanssasisarille!

Olen syönyt tässä reilun viikon Zumenoneja. En tiedä johtuuko niistä vai mistä, mutta maha on tosi turvoksissa. Aluksi tuli lääkkeen oton jälkeen huono olo, mutta nyt ne ei vaikuta enää niin etovasti. Rintoja nipistelee lääkkeen vaikutuksesta. Tiistaiaamuna on ultra, saas nähdä mikä päivä sattuu siirrolle. JOS on mitään siirrettävää enää sulatuksen jälkeen... Ei oo kauheen optimistinen olo, pelottaa ja ahdistaa.
 
Lila: Paljon onnea! :D Mikä sulla oli limakalvon paksuus missäkin vaiheessa tässä viimesimmässä hoidossa?
Olen lukenu päivittäin tätä palstaa ja teidän kuulumisia mut ei oo tullu kirjoteltua kummemmin. Mulla alko eka IVF ja ensimmäinen ultra käyty,seuraava perjantaina ja alkuviikosta punktio.
 
Lilalla hurjan paljon onnea! :) Ja tarrasukkia pikkuiselle(pikkuisille) matkaan!

Tuhruttelijoille pahoittelut, höh!

ON: Luomukiertoa mennään ja ovulaatiota odotellaan... Taitaa pitkäksi mennä tämä kierto, kun nyt jo kp 21, eikä vieläkään varmoja ovulaatiotuntemuksia. Odottelu on hieman rasittavaa, kun haluaisi päästä suunnittelemaan ensi kierron PAS:ia. Vaikka on tätä kiertoa ihan luomusti hyödynnetty ihmeen toivossa kuitenkin.
 
Omaa napaa pikaisesti. Tiistain ultrassa näkyi vissiin ihan hyvä limakalvo, 8mm. Siirto sattuu perjantaille, joka on tietysti kaikista hankalin päivä olla töistä poissa. Luget piti aloittaa eilen ja Zumenonit jatkuu vielä. Nyt panikoidaan sitä selviääkö yksikään meidän neljästä alkiosta sulatuksesta. Mites te ketkä olette PAS:ssa käynyt, montako alkiota teillä on ollut pakkasessa ja kuinka moni on kestänyt sulatuksen? Meillä oli edellisellä kierroksella 2 pakkasalkiota ja kumpikaan niistä ei kestänyt sulatusta :(
 
Mimmii tervetuloa :flower: onnea hoitoon!

Marjana toivottavasti kierto ei veny liian pitkäksi!

Kultaa:hug: mikä meninki?

Ciram mites sulatus meni?

on: Kävin tänään ultrassa ja siel näky oikealla kolme n. 10mm follia. Sunnutaina alotan ovistestit ja jos se on illalla plussa, ni voin pistää Pregnylin. Muuten maanantaina ultra ja luultavasti keskiviikkona punktio. :)
 
No eihän se mennyt hyvin :(

Torstaina uskalsin vielä olla toiveikas kun silloin ei vielä kukaan soittanut että ei tarvitse tulla. Luin vielä illalla netistä jostain että alkiot kestää yleensä sulatusta hyvin. Aamulla kun soitin labraan niin yksikään meidän neljästä alkiosta ei ollut kestänyt sulatusta. Se oli tosi rankka paikka. Epäonnistuneen ICSI:n aiheuttamasta pettymyksestä selvisi jotenkin tukeutuen siihen että voidaan seuraavaksi kokeilla PAS:ia, joka on edes vähän "helpompi" hoito. Hoitaja soitti sitten iltapäivästä eikä sillä ollut yhtään piristäviä uutisia ainakaan tarjolla. Hoitojonon pää on tuolla helmi-maaliskuulla, jonne mekin sitten tähdätään. Ja kaiken huippuna ei saada ilmeisesti ostaa lääkkeitä seuraavaan hoitoon vielä tänä vuonna, vaikka maksukatto olisi täynnä, koska Kela kyttää noita maksukattojen väärinkäyttöjä. Mut kyllä mä ihan normaalistikin ostan lääkkeet pari kuukautta ennen hoitoa ja sitten hoidon aikaan maksetaan vaan polimaksut, joista niistäkin kertyy jo maksettavaa. Tää odottaminen on kaikesta masentavinta. Siitä on kohta tasan vuosi kun ilmoitin omaan sairaalaan, että halutaan taas hoitoihin. No eka hoito oli kesäkuun alussa ja seuraava sit lopputalvesta jos hyvin käy. Ei jaksa :(
 

Yhteistyössä